tiistai 6. syyskuuta 2011

Hyvä mies jää yksin

Nynny on masentunut. Motivaatio on nollassa. En ole pitkään aikaan saanut mitään tehtyä. Työpöydällä odottaa useampi keskeneräinen blogiteksti ja kommentteihin pitäisi vastailla, mutta mikään ei onnistu. Masennus voi pahimmillaan invalidisoida, ja nyt ei olla kaukana siitä.

Yksin jääminen on monen hyvän miehen tragedia. Vaikka nykyään on vaikea uskoa, olin minäkin nuorempana hyvä mies, hellä ja rakastettava. En vain koskaan saanut tilaisuutta näyttää sitä.

Liian tavallinen mies

Hannu ei löydä naista, vaikka hänessä ei ole mitään vikaa. Ehkä syy onkin juuri siinä.

"Mikä vika sinussa on, kun ei ole ketään löytynyt?" on pari hyvää tarkoittavaa sukulaista joskus kysynyt Hannulta.

Hannu tietää, että se on vitsi, mutta silti se loukkaa. Hannu on noin nelikymppinen eikä ole koskaan seurustellut. Yksi ja sama ajatus on tullut mieleen monta kertaa: Miksi en löydä itselleni seurustelukumppania? Joku ihan tavallinen nainen riittäisi.

Hannu haaveilee siitä, että joku koskettaisi.

Hän on vaaleatukkainen, silmälasipäinen, keskimittainen mies. Ylipainoa ei ole. Usein hän pukeutuu silitettyyn paitaan ja pikkutakkiin. Käy suihkussa päivittäin. Iho on siisti, hammasrivistö suora ja valkoinen.

"Tiedän, etten ole atleettivartaloinen lihaskimppu, mutta mielestäni aika tavallisen näköinen."

Kun Hannu katsoo peiliin, hän saattaa miettiä, onko hän ruma. Pitäisikö hankkia piilolinssit? Auttaisiko tukan värjääminen? Mitä naiset haluavat?

Hannulla on netissä sinkkuprofiili. Vuoden sisällä hän on saanut kymmenisen viestiä, joissa sanotaan, että "vaikutat kivalta tyypiltä, kerro lisää itsestäsi."

Hannukin on parin viime vuoden aikana lähettänyt toistakymmentä treffipyyntöä. Yleensä hänet on tyrmätty jo ensimmäisen viestin jälkeen tai vastausviestiä ei ole koskaan tullut.

"Silloin tuntuu, etten ole saanut edes mahdollisuutta. Vuoden aikana olen saanut yhden vastauksen", Hannu sanoo.

Pariin vuoteen hän ei ole käynyt nettiprofiilissaan ollenkaan, jotta ei tulisi enempää pettymyksiä.

Viimeksi Hannu on päässyt treffeille asti lokakuussa 2008.

"Ne olivat illallistreffit ravintolassa. Puhuimme harrastuksista, perhetaustasta ja jotain yleistä musiikki- ja elokuvamauista", Hannu muistelee.

"Mielestäni ilta meni hyvin. En olisi voinut tehdä mitään toisin."

Ilta päättyi kuitenkin pettymykseen. Satoi kaatamalla. Herrasmiehenä Hannu tarjosi naiselle suojaa sateenvarjon alla metroasemalle asti. Erotessa hän kysyi, haluaisiko nainen lähteä jonakin päivänä vaikkapa kahville.

"Ei olla ehkä samantyyppisiä", nainen vastasi ehdotukseen.

Kaverien "kyllä se oikea vielä löytyy" -kommentit alkavat tuntua aika tyhjiltä.

"Ihastun helpoiten tavallisennäköiseen naapurintyttöön, joka ei laittaudu liikaa", Hannu sanoo.

"Kyllä nainen saa olla nainen, mutta en hirveästi kiinnitä huomiota pitsipaitoihin tai hameisiin."

Hannusta tuntuu hassulta luetella naiselle asettamiaan ulkonäkökriteereitä, sillä hän uskoo olevansa aika joustava, jos muuten mukava nainen löytyisi.

Tärkeintä on, että kumppani olisi rauhallinen, ulkoilusta pitävä ja avoin. "Ei mikään bailaaja", Hannu luettelee.

Se on tärkeää, sillä Hannu ei juo alkoholia ollenkaan.

"Lopetin, koska en tarvitse alkoholia mihinkään."

Hän ei kuitenkaan katsoisi pahalla seurustelukumppanin kohtuullista juomista.

"Voisi kuvitella, että raittiuteni olisi jopa etu naismarkkinoilla. Jos ainoa keino löytää naissuhde on kolmen promillen humalassa pikkutunneilla ravintolassa, se ei ole minua varten."

Seksi on yksi iso kysymys.

Sitä Hannu ei ole koskaan harrastanut kenenkään kanssa.

Kun poikuus on tallella vielä lähes nelikymppisenä, se lisää miehen epätoivoa.

"Pistää miettimään, olenko ollenkaan normaali mies."

Ainoan naisen kosketuksen Hannu saa parturissa.

Välillä Hannu joutuu kuuntelemaan, kun hänen kaverinsa rehvastelevat seksikokemuksillaan. Hän toivoo aina, ettei kukaan vain kysyisi häneltä mitään.

"Olisi pitänyt hoitaa ensimmäinen seksikokemus pois päiväjärjestyksestä jo parikymppisenä. Opiskeluaikana olin kuitenkin auttamattoman ujo eikä asialla tuntunut olevan kiire."

Mitenköhän mies selviäisi, jos tilaisuus seksiin tulisi?

"Jännittäisi lähinnä se, miten kumppani suhtautuisi kokemattomuuteeni", Hannu sanoo.

Hän on kuitenkin sitä mieltä, että seksi kuuluu vasta vakiintuneeseen parisuhteeseen.

Vaikka seksi ei ole Hannulle ykkösasia, hän kaipaa naisen kosketusta siinä missä kuka tahansa. Hän uskoo olevansa hellä ja rakastettava mies.

Viimeksi Hannu on lukenut Riikka Pulkkisen Raja-kirjan ja toista maailmansotaa käsittelevän historiakirjan. Hän on sosiaalinen ja on sopeutunut aina hyvin työyhteisöihin. Hannulla on korkeakoulututkinto, ja hän tulee taloudellisesti hyvin toimeen. Lisäksi hän on terve, ja hänellä on kavereita.

Suhde lapsuudenperheeseen on läheinen, mutta tästä asiasta hän ei halua puhua vanhemmilleen.

"En ehkä halua tuottaa heille pettymystä", Hannu sanoo eikä siksi halua esiintyä omalla nimellään tässä jutussa.

Hän on sitä mieltä, että parisuhdemarkkinat ovat miehelle rankka pelikenttä.

"Ehkä minulta puuttuu joku karisma", Hannu pohtii.

Välillä Hannua tosissaan harmittavat naiset, jotka ottavat miehekseen mieluummin juopporetkun kuin hänen kaltaisensa, liian tavallisen miehen.

Hannun nimi on muutettu.

Samalla koko ajan kasvava joukko vanhempia naisia jää yksin, kun vaatimukset vain kasvavat iän myötä.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Joku stailaus ja särmä voisi auttaa. Joku naisia helpommin saava kaveri voisi antaa neuvoja Hannulle siitä, miten hän voisi helpommin saada tyttöystävän ja kertoa "mikä hänessä mahdollisesti on pielessä" naisten mielestä. Omaa kiinnostavuuttaan voi lisätä menettämättä kuitenkaan persoonaansa. Voi myös opetella keinoja houkuttaa ja tyydyttää naista monin tavoin. Romantiikkaa peliin. Ruusu mukaan ensi treffeille. Pukeutumistyyliin jotakin särmää ja omaperäisyyttä edes vähän.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

...eli yksinkertaisesti sanoen Hannun kannattaisi lueskella pelimiesoppaita. Niissä nimenomaan helposti naisia saavat kaverit antavat neuvojaan miten nainen hurmataan.

Pelimiestekniikoiden opettelu ei tosiaankaan tarkoita sitä, että ujosta nyhveröstä tulee yhdenillanpanoja metsästävä, sydämiä murskaava naistenkaataja. Tavoitteena on pariutua yhden naisen kanssa. Ohjeiden avulla voi herättää naisessa sen verran kiinnostusta, että seurustelusuhde alkaa.

Ujolle ja pettymyksiä kokeneelle miehelle on kova paikka lähteä markkinoille edes hyvin varustautuneena. Torjuntoja tulee varmasti. Kuinka paljon lisää pettymyksiä mies kestää ? Tiedän, että ujous on paha este kun pitäisi tutustua naisiin, koska mä olen itse tosi ujo. Jos vielä papereissa lukee F40.1 (ICD-10) niin mahdollisuudet ovat kovin rajalliset vaikka kaikki muu olisi kunnossa. Siinä ei auta mikään, kun F40.1 vie miestä 10-0.

Kalle kirjoitti...

Jos papereissa lukee F40.1, vain Jumala voi auttaa.

Anonyymi kirjoitti...

tee opintomatka saksaan. käväse siellä pragmaattisesti huorissa... näet sitten ensinnäkin mitä se pelkkä seksi on (en nyt muista varmasti ootko sanonu olevasi neitsyt?)sei ehkä auta missään parisuhde asioissa, mutta ehkä opit tulemaan yksin itseksesi toimeen paremmin. itellä oli kovasti ongelmia naisten lähestymisessä 16-23v eikä seksiä paljon herunu mistään tuolla välillä. ahdisti ja vitutti. sitten kun vihdoin sain pitkän tauon jälkeen pillua suhteellisen rumalta naiselta, niin ujostelu alkoi kadota vaikkei kaikki aina mennytkään niin loistavasti. heh. kerran heitin yhden muijan kämpästä pihalle kun suutuin "sen pituus" kommenteista. typerä ämmä. piti minua kait niin nössönä, että luuli voivansa sanoa mitä vain. odotti kait että punastun ja alan häpeämään tai jotain. tämä oli joskus 25v iässä.

Anonyymi kirjoitti...

Se, että huolehtii ulkonäöstään ja harjoittelee paremmat sosiaaliset ym. taidot, ei tee ihmisestä pelimiestä, vaan on vain järkevää, jos kumppanin etsimisessä on ongelmia. Nuokin jutut voi tehdä ihan ajatellen, että sitten löytäisi sen yhden ja ainoan ja olisi kenties tälle yhdelle ja ainoalle vielä parempi kumppani kuin ilman noita asioita.

Panu Horsmalahti kirjoitti...

"Se, että huolehtii ulkonäöstään ja harjoittelee paremmat sosiaaliset ym. taidot, ei tee ihmisestä pelimiestä, vaan on vain järkevää, jos kumppanin etsimisessä on ongelmia."

Niinpä, ei "pelimiesoppaiden" ainoa tarkoitus ole tehdä miehestä "pelimiestä", vaan löytää ratkaisu huonoon nykytilanteeseen. Tuossa artikkelin uutisessa kyllä annetaan ymmärtää, että "Hannu" huolehtii ulkonäöstään ja sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään erityisiä puutteita.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Voin tässä samalla heittää Piraattipuolueelle haasteen, että myös teidän kannattaa osallistua koulujärjestelmän korjaustalkoisiin.

pershäiriö kirjoitti...

Hmmm... Tässähän sitä ollaan ilman, mutta ei hätää, koska multa löytyy F60.x (mukana menoa maustamassa F41.1). Siis oikea armoton ihmispeto ja pahamaineinen naisten kaataja. Katos persoonallisuushäiriö ja sitä rataa, minkä jokainen kyökkipsykologi tietää.

BTW. se x=6.

Anonyymi kirjoitti...

"Miksi en löydä itselleni seurustelukumppania? Joku ihan tavallinen nainen riittäisi."

Juuri tässä on se ongelma. Mikään ei karkoita naisia niin tehokkaasti kuin tuollainen asenne. Kukaan ei halua miestä jolla on "haku päällä" ja sellainen asenne että kuka vain "tavallinen" kelpaa. Ja jos tuollainen asenne on, niin sitä ei ainakaan saa näyttää tai voi olla varma että naiset kiertää sut kaukaa. Nainen haluaa tuntea olevansa erityinen, nainen haluaa että mies haluaa juuri hänet eikä ketään muuta. Itse en koskaan voisi seurustella ihmisen kanssa joka ajattelisi minusta että "tuo on ihan ok, kyllä se mulle kelpaa kun en muutakaan saa".

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Luulen Hannun tarkoittavan, että naisen ei tarvitse olla huippumalli tai silikoniseksipommi. Tavallinen nainen on suurimmalle osalle miehistä se kaikkein toivotuin kumppani.

Anonyymi kirjoitti...

Peräkammarin pojat tuntuu hyvin monelle nykyajan naiselle kuin kirosana. Juuri äskenkin huomasin eräästä lehdestä, jossa eräs nuorehko nainen sanoi, että kammottavinta, mitä hänelle on tapahtunut, on se, että hän joutui syömään ns. yksinäisen miehen kanssa ja jatkoi vielä sanomalla, ettei nauttinut ruokailusta yhtään.
Rasismi on nykyään kielletty muuten, paitsi seuraavia ihmisryhmiä kohtaan ei: peräkammarin pojat, ns. psyykkisesti sairaat, ujot ja yksinäiset miehet,poikamiehet, kiusatut ja ex-koulukiusatut miehet.
Sellaisen ihmisen, erityisesti naisen, (joka puhuu mediassa julkisesti jotain hyvää näistä ihmisryhmistä), löytäminen on yhtä vaikeaa kuin jalkapallon maailmanmestaruuden voittaminen jollekin amatöörijoukkueelle ammattilaisten kisoissa.

Anonyymi kirjoitti...

Yksi mahdollisuus on etsiä joku suomalainen prostituoitu ja käydä harrastamassa hänen kanssaan turvaseksiä. Naiset lukevat kaiken miehen eleistä ja vartalosta. Näin ei tietäisi, että mies on kokematon; vielä jos prostituoidun luokse menee asenteella, että täältä minä saavun, näin kärjistäen.

Naisille pariutumiseen liittyvissä kohtaamisissa seksi ja seksuaalinen jännite on tärkeä. Jos mies vain vaikuttaa leikkivän herrasmiestä (jollainen pitää olla hieman, mutta ei epävarmasti), nainen lähtee etsimään toista.

Deittipalstoilla tulee lähestyä esimerkiksi 100 naista samaan aikaan, jotta voi onnistua.

Anonyymi kirjoitti...

Oli aivan pakko tulla kommentoimaan, koska naisena pystyn osittain samaistumaan tähän tilanteeseen.

Yritän olla mukava, ystävällinen, hauskaa seuraa, ja nätiksikin on kehuttu. Elän terveellisesti enkä käytä alkoholia. Olen puhelias ja tutustun helposti ihmisiin. Minulla on ystäviä ja olen ihan pidetty tyyppi.

Yksikään mies ei ole koskaan pyytänyt minua treffeille. Baarissa olen käynyt monia monia kertoja, koskaan yksikään mies ei ole lähestynyt.

Olen kuitenkin hyvä hankkimaan miespuolisia kavereita. Olen se jolle valitetaan paskamaisista tyttöystävistä, se joka aina kuuntelee ja lohduttaa.

En tarkoittanut tulla vähättelemään miesten kokemaa yksinäisyyttä tai valittamaan omaa huonouttani, mutta halusin vain kertoa, että ei se ole niin että jokaiselle naiselle olisi miehiä ovelle jonoksi asti. Eivät miehetkään katso sillä silmällä ”liian tavallisia” naisia. Olin joskus katkeroitunut siitä, että miksi itsekkäät, pettäjät, ylipainoiset, alkoholisoituneet ja vaikka minkälaiset naiset saavat miehiltä huomiota liikaakin ja minä olen näkymätön. Enää en niin välitä. Onhan se ihan kivaa, että voi kulkea kaduilla rauhassa, ja ainakin välttää raiskatuksi tulemisen, hah! Eikä koskaan ole tarvinnut antaa pakkeja ja pahoittaa kenenkään mieltä.

Olen lukenut blogiasi jonkin aikaa. Kirjoitat hyvin ja tekstisi todella koskettavat.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

”Eikä koskaan ole tarvinnut antaa pakkeja ja pahoittaa kenenkään mieltä.”

:)

Toistuva pakkien saaminen, tai edes se kun kiinnostuksen kohteilta ei ikinä tule vastakaikua, on hemmetin ikävää. Siksi en aio enää pyytää ketään treffeille, vaan odotan että aloite tulee naiselta.

Tämä bloggaus on jo puolitoista vuotta vanha. Paljon on muuttunut sen jälkeen. En enää suosittele pelimiestekniikoiden opettelua, vaan olen siirtynyt MGTOW-aatteen kannattajaksi.

Kiitoksia kehuista. Jos pidät blogin kirjoituksia mielenkiintoisina, niin kerro niistä muillekin, jotta myös heillä on mahdollisuus lukea näitä juttuja.

Anonyymi kirjoitti...

http://keskustelu.suomi24.fi/node/11439488

Tässä keskustelu monien nuorten naisten pinnallisuudesta. Toki hyviäkin nuoria naisia on olemassa, enkä halua tällä jutulla mitenkään solvata heitä.