sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Valopilkku ja Nynny Nyhverö Yle Radio Ykkösellä


Yle Radio 1: Eve Mantun kuriton kokous (nettikuuntelu, mp3, podcast)

Esityslista 25.1. Kouluväkivalta on aikuisten moka!

1. Kokouksen avaus

2. Kokouksen järjestäytyminen

3. Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen.

4. Vallallaolevien asenteiden esittely ja horjuttaminen.

Koulussa tapahtuvasta kiusaamisesta ja väkivallasta on jauhettu vuosikymmenet. Eniten viineriä kuluu fiksujen aikuisten työryhmissä, joissa suunnitellaan toimintamuotoja. Samaan aikaan lapset kärsivät kohtuuttomasti yksin välitunneilla ja koulumatkoilla.

Aikuisten mielestä on kohtuullista sovitella kiusaamistilannetta niin, että osapuolet (!) juttelevat ja lyövät kättä päälle. Joissakin tapauksissa kumpaakin "riitapukaria" on pyydetty rakentamaan kompromissia.

"Läskin apinan" on siis syytä tulla puolitiehen vastaan, laihduttaa ja ruveta vähemmän urpoksi. Silloin kiusaaja voi höllätä vähän, jättää vaikka joka toisen lyönnin väliin.

Sovitaanko näin? Ja kokoonnutaanko tässä rehtorin huoneessa vaikka kuukauden päästä ja tsekataan onko tilanne rauhoittunut?

Kuriton kokous kysyi ongelman todelliselta asiantuntijalta neuvoa ja kutsui kokoukseen Valopilkku ry:n naiset Saija Salmen ja Tina Holmberg-Kaleniuksen.

Kiusatun vastaisku -blogin kirjoittaja "Nynny Nyhverö" eli oman helvettinsä kouluikäisenä. Nyt hän neuvoo kiusattuja ja lataa meitä aikuisia täyslaidallisella.

- Opin koulussa, että aikuiset ovat heikkoja ja tyhmiä. Kouluaikoina oli katkera kiusaajille, mutta vihani kääntyi ajan myötä kohti aikuisia. Koulun henkilökunta ja koulupoliisikin nosti kädet pystyyn. He eivät saaneet 10-vuotiasta kiusaajaa aisoihin. Aikuiset eivät pystyneet estämään häntä tuhoamasta lapsia ympäriltään. Opin, että yhteiskunta lakeineen ja oikeuksineen on surkea vitsi. Tässä maassa häijyin ja voimakkain hallitsee ja muiden on alistuttava.

Voimmeko me täydestä sydämestämme sanoa, että teemme kaikkemme?

Mitä meta-asioita koulu opettaa koko yhteisölle silloin, kun kiusaamisen/väkivallan annetaan jatkua?

Millä perusteilla oppilas voi kieltäytyä menemästä kouluun?

5. Muut asiat

Sauforisti Yrjänä Sauroksella on oikeus häiriköidä kokousta sanoin ja sävelin.

6. Kokouksen päättäminen.

Eve Mantun kuriton kokous nro 4 pidetään lauantaina 25. tammikuuta klo 10.00. Pöytäkirjan tarkastajina koko Suomen kansa.



Pöytäkirja 25.1.

Paikka: Kurittoman kokouksen vallattu tukikohta B

Läsnä: Valopilkku -projektin toimijat Tina Holmberg-Kalenius ja Saija Salmi sekä puheenjohtaja-nuija Eve Mantu.

1. Kokouksen avaaminen
Puheenjohtaja ja nuija Eve Mantu avasi kokouksen klo 10:00.

2. Kokouksen järjestäytyminen
Pöytäkirjan tarkastajaksi valittiin Suomen kansa.

3. Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen
Sääntöjä ei ole, mutta jos olisi, niissä lukisi, että kurittomat kokoukset ovat aina laittomia ja päätösvallattomia.

4. Vallalla olevien asenteiden esittely ja horjuttaminen

Yrjänä Sauros lupasi uupuvia huokuja, teräviä piirtoja ja henkien puheita.

Kokouksen esityslistalla oli poika, jota paiskotaan pitkin naulakoita koulun käytävällä, tyttö, jota kohdellaan kuin ilmaa ja opettaja, joka aistii, että joku on pielessä, mutta on kuin ei huomaisi mitään.

Kouluväkivallasta on tehty tilastoja ja tutkimuksia, mutta silti kiusaaminen jatkuu. Liian monessa koulussa kuvitellaan, että hankala tilanne purkautuu yhdellä keskustelulla, jonka päätteeksi kiusaaja ja kiusattu laitetaan paiskaamaan kättä.

Saija Salmi ja Tina Holmberg-Kalenius toivat kokoukseen moninkertaisen asiantuntemuksen. Heitä kumpaakin on kiusattu koulussa ja he ovat kiusattujen lasten äitejä. Näiden omien kokemusten lisäksi he ovat opiskelleet aihetta monipuolisesti. He ovat siis kouluttautuneita vertaistukijoita - eli samalla sekä vertaisia että ammattilaisia.

He eivät harrasta viinereiden syömistä aikuisten fiksuissa kokouksissa, joissa suunnitellaan toimenpiteitä. He mieluummin toimivat.

Puheenjohtaja esitteli henkilökohtaisen ongelman: hänen on vaikea uskoa vallallaoleviin kiusaamisen estämisohjelmiin, koska ne vaikuttavat munattomilta. Tina Holmberg-Kalenius on huomannut, että kouluissa ollaan väkivallan ja kiusaamisen suhteen liian kärsivällisiä. Tilannetta seurataan ja katsellaan niin pitkään, että tapaus ehtii kehittyä vakavaksi. Saija Salmi täräytti, että kiusatun elämä on sisäinen helvetti.

Valopilkkuun ottaa yhteyttä noin sata oppilasta vuodessa. Joskus tulee nelirivinen sähköposti, joskus asiaa selvitetään pitkäänkin. Perhe on Valopilkun työntekijöiden ykköslähtökohta. He kuuntelevat ja neuvovat, esimerkiksi kertoen aiemmista tapauksista opittuja keinoja.

Onko olemassakaan koulua, jossa ei kiusata ollenkaan?

Nimimerkki Nynny Nyhverö tyrmää rehtorit, jotka ylpeilevät, että heidän koulussaan ei kiusata. Rajun kouluväkivallan uhriksi joutunut Nynny Nyhverö kertoi kokoukselle puhelimitse, että hänen nähdäkseen on kaksi vaihtoehtoa: joko rehtori valehtelee tai hän ei näe mitä koulussa tapahtuu. Nyhverön mukaan aikuisilla ei ole hajuakaan mitä kouluissa tapahtuu, mutta lapset tietävät tarkasti ketä koulussa halveksitaan ja mikä on yhteisön nokkimisjärjestys.

Kokous keskusteli siitä, mitä keinoja aikuisilla olisi päästä selville lasten välisistä jännitteistä. Saija Salmi lähtisi kehittämään opettajakoulutusta. Opettajilla ei ole tarpeeksi taitoa lukea oppilaita, nähdä hienovaraisia tilanteita. Kokous keksi täydennyskoulutukselle nimenkin: antennipääkoulutus.

Nyt 38-vuotias Nynny Nyhverö on katkera aikuisille. Kun hän oli vielä koulussa, hänen vihansa kohdistui kiusaajiin. Nyt hän vihaa aikuisia, joiden olisi pitänyt saada 10-vuotias kiusaaja kuriin. Kun alistaminen ja pahoinpitely sai jatkua, kiusattu oppi ikäviä asioita yhteisöstä ja sen myötä yhteiskunnasta.

1. Yhteiskunta lakeineen ja oikeuksineen on pelkkä surkea vitsi.

2. Häijyin ja voimakkain hallitsee, muiden pitää alistua.

3. Aikuiset ovat heikkoja ja tyhmiä.

Kokous lähti pohtimaan onko kouluväkivalta rakenteellinen ongelma, joka aiheutuu koulusta itsestään? Puheenjohtaja luki Vesa Linja-ahon kommentin Kiusatun vastaisku -blogista:

Mielestäni koulukiusaaminen on koulun rakenteellinen ongelma, vähän samalla tavalla kuin korruptio on valtion rakenteellinen ongelma. Eli: aina kun meillä on valtio, on korruptiota. Ja aina kun meillä on koulu, on koulukiusaamista.... Laitokseen sullottu ihmislauma on täysin epäluonnollinen ympäristö ihmisille, ja olisi ihme, jos siellä ei tapahtuisi kiusaamista. (Vesa Linja-aho 30.7. 2010)

Entä valvonta? Ovatko lapset liikaa keskenään?

Nynny Nyhverö muistutti puhelimitse, että lapset eivät voi oppia sosiaalisia taitoja keskenään. Eivät ainakaan sellaisia sosiaalisia taitoja, joita me haluaisimme heidän oppivan. [lisäys NN: Kärpästen herra, anyone ?] Kokous totesi, että lapset ovat ja saavatkin olla keskeneräisiä ihmisiä, jotka tarvitsevat viisaiden aikuisten valvontaa ja ohjausta. Saija Salmi ja Tina Holmberg-Kalenius olivat sitä mieltä, että lasten on myös voitava olla keskenään, mutta se ei poista aikuisen vastuuta koulurauhan varmistamisessa.

Puheenjohtaja ravisteli perusteita ja opetussuunnitelman ylivoimaa. Eikö joskus voisi julistaa koulun poikkeustilaan, hylätä matematiikan ja biologian muutamaksi viikoksi ja keskittyä käsittelemään rehottavaa kiusaamisongelmaa. Oppilaat tietävät kuitenkin jo mitä on meneillään, mitä järkeä on hyssyttelyssä? Mikä estää kutsumasta nuorisotyöntekijöitä välituntivalvojiksi, vanhempia koulumatkoille saattajiksi? Jos koulussa on väkivaltaa ja kiusaamista, sen tietävät kaikki oppilaat. Jos kiusaamisen annetaan jatkua, koulussa pyörii eräänlainen näkymätön opetussuunnitelma. Niin kiusattu, kiusaajat kuin sivustakatsojatkin oppivat, että alistaminen ja väkivalta toimii. Me aikuiset olemme usein liian myöhään liikkeellä.

Kun me kulttuurissamme ihannoimme vahvuutta, me ruokimme kiusaamista, muistutti Tina Holmberg-Kalenius. Kouluissa pitäisi olla tunneopetusta. On paljon lapsia, jotka eivät osaa tulla toimeen muiden kanssa. Rajua kiusaamista voi olla jo ekalla luokalla!

Jos äiti manipuloi tytärtä kotona, tytär manipuloi ystäviään koulussa. Tunnekasvatus ohjaisi viisaaseen ristiriitojen ratkaisemiseen, opettaisi neuvottelutaitoja ja yhteistyötä.

5. Muut asiat
- kokous oli yksimielinen siitä, että kiusaamista EI VOI sovitella. Kiusatun ei tarvitse kätellä kiusaajaa. On julmaa istuttaa kouluväkivallan uhri kiusaajien kanssa samaan neuvottelupöytään.
- kokous vaatii, että aikuiset skarppaavat ja opettelevat lukemaan lapsia ja lasten välisiä suhteita.
- kokous kehottaa kaikkia miettimään, mikä käsitys meillä on kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Onko yhteistyötä?
- kokous usuttaa aikuiset ulos kivoista viineripalavereista. Yhtään tilastoa tai toimenpidesuunnitelmaa ei enää tarvita. Silmät ja korvat on vietävä oppilaiden luo.
- kokous toteaa, että vertaissovittelu haiskahtaa laiskojen aikuisten keksinnöltä. Lapset eivät sovi vaikeiden ihmissuhdesotkujen selvittelijöiksi, heillä ei ole tarvittavaa kypsyyttä. Ja vielä kerran: kiusaamistapaukset EIVÄT KUULU sovitteluun ollenkaan.
- kokouksen aluksi nautittiin kaksi kahvia ja yksi jäätee.

6. Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja kiitti kipakasta keskustelusta ja päätti kokouksen klo 10:45

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Ole hiljaa ja syö lääkkeesi, osa 9


Me kehitettiin epilepsialääke. Äh, ei se tuota tarpeeksi rahaa. Hei, kaupataan sitä kipulääkkeenä ! Voi voi, rahaa ei tule tarpeeksi. Patenttikin raukeaa pian. Nyt mä tiedän ! Kaupataan sitä psyykenlääkkeenä ja sanotaan että lääke toimii vain otettuna yhdessä parin muun meidän valmistaman lääkkeen kanssa ! Jättipotti !

Näin toimii Big Pharma.

* * * * *

Ylen MOT uutisoi epilepsia/kipu/ahdistus/ihmelääke Lyrican vaietuista haitoista.

Pikku vinkki: Älkää tehkö lääkeyhtiöiden itsediagnoositestejä. Niiden ainoa tarkoitus on lisätä lääkkeiden myyntiä. Sain GAD-7 -testistä maksimipisteet. Sairastan kaiketi vaikeaa yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä. Onneksi apu on lähellä: Lyrica.

* * * * *

Uusi suomalainen tietokirja: Näyttöön perustuvaa masennuksen lumehoitoa. Miten depressiosta tuli lääketeollisuuden huippubisnestä?

Masennusta on pidetty kansansairautena, koska niin moni päätyy masennuseläkkeelle. Samaan aikaan on kerrottu, että meillä on tehokas hoito depressioon, ne onnellisuuspillerit eli masennuksen täsmälääkkeet. Nykyisen tiedon valossa pikemminkin vaikuttaa siltä, että mielialalääkkeiksi kutsuttujen keskushermostolääkkeiden nauttiminen lisää masennuksen uusiutumista.Lääkkeet ovat osoittautuneet lähinnä lumevaikutteisiksi aivopillereiksi.

Miten näin pääsi käymään? Miten on mahdollista, että masennuslääkkeet on hyväksytty myytäviksi ja niitä pidetään edelleenkin "hyvänä hoitona"?

Aivojen vuosikymmenen, 1990-luvun vanavedessä psykiatriasta tuli biologista, jolloin mielenhäiriöt alettiin luokitella aivosairauksissa. Takana oli sekä uuskonservatiivinen ideologia että lääketeollisuuden rahat ja strategiat. Lääkeyhtiöt alkoivat voimallisesti rahoittaa ns. näyttöön perustuvia hoito-ohjeita, koska uudet, serotoniinitasoa aivoissa nostavat SSRI-lääkkeet oli julistettu masennuksen syiden hoitamiseksi, vaikka väitteiden takana oleva ns. monoamiinihypoteesi on tieteellisesti väärä. Lääketeollisuus on vaikuttanut diagnoosien laadintaan, hoito-ohjeisiin, tutkimuksien rahoittamiseen ja niiden julkaisemiseen tai julkaisematta jättämiseen sekä lääkäreihin ja potilaihin koulutuksen, yhteistyön ja viestinnän kautta.

On saatu aikaiseksi yhä enemmän lääkittäviä, yhä enemmän masennuseläkeläisiä, yhä enemmän depression vuoksi sairauslomalla olevia, mutta farmafirmoissa kassakoneet ovat laulaneet.

Tapasin kirjailijan Mielenterveysmessuilla. Kävimme pitkän ja erittäin mielenkiintoisen keskustelun kirjan aiheista. En ole ehtinyt kirjaa vielä lukemaan, mutta luen sen heti kun saan pari muuta juttua valmiiksi.

* * * * *

Kuunteluvinkki: Valopilkun Saija ja Tina ovat Eve Mantun haastattelussa Yle Radio Ykkösellä lauantaina 25.1.2014 ! Ohjelmaan on haastateltu myös jotain random neverheard nobodya:

Siitä saa kicksit, kun toinen murenee

Näin kiusaamisen kiihottavuutta selittää koulussa rääkätty nuori mies, jonka opintie oli yhtä helvettiä. Kiusattu oppii, että yhteiskunta on vitsi ja aikuiset heikkoja. Eve Mantun kuriton kokous kysyy, kenen tehtävä on olla kartalla siitä, mitä koulussa tapahtuu? Tehdäänkö kaikki voitava? Miksi oppilaat ovat niin paljon keskenään koulussa?

maanantai 20. tammikuuta 2014

Valopilkkukoulutus Turussa keväällä 2014


Valopilkku järjestää vertaistukiohjaajakoulutuksen Turussa Auralan kansalaisopistolla 22. - 23.3.2014.

Eikä maksa mitään. Koulutus on ilmainen.

Kevään aikana järjestetään kursseja ainakin Tampereella ja Heinolassa. Niistä tulee tietoa myöhemmin.

Kenelle koulutus sopii ? Jos luet tätä, niin sinulle. Jos aiot osallistua kouluväkivallan vastaiseen kamppailuun, saat kurssilta arvokasta tietoa ja opit toimimaan vertaistukihenkilönä kouluväkivallan uhreille.

Vertaistukiryhmiä on vain Valopilkun kotikaupungissa Lahdessa. Jospa koulutusten myötä ryhmiä perustettaisiin myös muualle.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen sähköpostilla tai soittamalla.

Voin suositella Valopilkkua, koska kävin marraskuussa Karkkilassa kuuntelemassa Valopilkkukouluttajien luentoa. He puhuivat täyttä asiaa.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Lakia on noudatettava !


Kansa on puhunut. Laki ohittaa moraalin:

Suurin osa suomalaisista näyttää olevan sitä mieltä, että lakia on noudatettava, sanoi oma oikeustaju mitä tahansa.

Toisenlainen aikakausi, toisenlaiset johtajat, toisenlaiset lait, niin meilläkin epätoivotut kansanosat haihtuisivat savuna ilmaan tuhoamisleirien krematorioissa. Kyllä lainkuuliainen kansa tottelee kun käsketään.

Tajuavatko omantuntonsa lain edessä vaientavat ihmiset, mitä he oikeasti ovat tekemässä ? Vanha sanonta kuuluu: Pahan voittoon tarvitaan vain se, etteivät hyvät ihmiset tee mitään. Eikä tarvitse puhua kansanmurhasta. Paljon pienemmät asiat ratkaisevat, miltä tulevaisuus näyttää. Kehitys kulkee tälläkin hetkellä huolestuttavaan suuntaan. Sananvapautta rajoitetaan, sosiaaliturvaa leikataan, työelämää kurjistetaan, ja mitä tekee kansa ?

Enemmistö suomalaisista pitää ehdotonta lainkuuliaisuutta kunnia-asiana. Mitä se ei ole. Ihminen, joka antaa lain ohittaa moraalin, ei ole sankari, vaan raukkamainen pelkuri.

Kun vanhemmat vetävät lapsensa väkisin peruskouluhelvetin läpi, on siihen syynä juuri tuo sokea tottelevaisuus. Kun viranomainen sanoo, että kouluun on mentävä, lainkuuliaiset vanhemmat tottelevat.

* * * * *

Viranomaisten mielivallasta, lastensuojelusta ja systeemin toiminnasta vielä. Olipa kerran joukko kiusaajia, yksi kiusattu, ja yksi oppilas, joka kertoi kiusaamisesta koulun henkilökunnalle. Kenestä tehtiin lastensuojeluilmoitus ? Vastaus löytyy tuolta: Kun lapsi ei ole turvassa

tiistai 7. tammikuuta 2014

Lastensuojeluviranomaisten mielivalta


Ohjesivulla varoitetaan lastensuojeluviranomaisista:

- Varokaa lastensuojeluviranomaisia. Älkää päästäkö tilannetta niin pitkälle, että juttu siirtyy lastensuojeluviranomaisille. Heidän väliintulosta ei ikinä seuraa mitään hyvää. Päinvastoin, edessä voi olla vaikkapa huostaanotto ja vuosikausien helvetillinen taistelu viranomaisten mielivaltaa vastaan. Älkää koskaan asioiko lastensuojeluviranomaisten kanssa ilman asianajajan läsnäoloa.

Suomen Kuvalehti: Miten lastensuojelusta tuli kyttäämistä? ”Yksikin väärin perustein puoskaroitu huostaanotto on liikaa”

Kirjailija Maria Syvälä kirjoittaa lastensuojelun kriisistä: ”Minun on ikävä aikoja, kun lapsenkasvatuksessa puhuttiin maalaisjärjestä, rajoista ja rakkaudesta. Nykyään kuulee vain älyllisyydeksi naamioitua psykopuhetta. Jos perhe ei ole normaali, se on epänormaali, jolloin se on hajotettava. Käsityksen normaaliudesta määrittelee lastensuojeluväki. Mutta onko käsitys kapea ja elämälle vieras?”

Turun Sanomien Extra-viikkoliite julkaisi 28.12.2013 jutun lastensuojelusta. Yksi juttuun haastatelluista asiantuntijoista on yllämainitun Suomen Kuvalehden artikkelin kirjoittanut Maria Syvälä. Extran juttua ei valitettavasti löydy netistä. Mikäli muistatte, minua haastateltiin Extra-viikkoliitteeseen kaksi ja puoli vuotta sitten.

Turun Sanomat Extra 28.12.2013, korostukset NN:

Huostaanotto jätti syvät jäljet

Yli kuusi vuotta sitten turkulaisäiti kadotti tyttärensä lastensuojelujärjestelemään. Äiti ei nuku öitään vieläkään.

Äiti ja tytär toivat tarinansa esiin Turun Sanomissa marraskuussa 2008. Se herätti mielipidepalstoilla raivoisan keskustelun Turun lastensuojelun toimintatavoista ja etenkin siitä, tehdäänkö huostaanottoja heppoisin tai virheellisin perustein - eli siitä, voiko virkamies olla väärässä.

Tarinan pääpiirteet olivat nämä: Tytön ongelmat alkoivat koulussa, jossa hän oli joutunut kiusaamisen kohteeksi. Yläasteikäisenä hän oli kovis: lintsasi, tupakoi ja häiriköi. Ratkaisevan lastensuojeluilmoituksen teki 2007 opettaja, joka oli kuullut huhun, että tyttö olisi sanonut käyttävänsä huumetta. Huumeseula ei tätä kuitenkaan vahvistanut.

Alkoi lastensuojelun perhetyö, joka puolessa vuodessa johti huostaanottoon. Sitä vastustivat niin yksinhuoltajaäiti, tytär kuin erossa perheestä loitontunut isäkin. Perusteena olivat perhetyöntekijöiden kirjaamat muistiinpanot tapaamisista, joissa tyttö oli ollut provosoituneessa mielentilassa.
Tyttö karkasi lastenkodista. Äiti suostutteli lapsen palaamaan ja saattoi tämän illalla takaisin. Tuntia myöhemmin lapsi soitti hysteerisenä, että häneltä otetaan puhelin pois eikä hän tiedä, minne häntä ollaan viemässä. Lapsi oli äidin tietämättä viety psykiatriseen sairaalaan.

Toiselta "hatkalta" hän ei enää palannut lainkaan, vaan jäi elelemään epämääräiseen seuraan kaduille. Kun tyttö seitsemän ja puolen kuukauden karkumatkan jälkeen uskaltatui sairaana ja heikkona esiin, sosiaalitoimi salli hänelle kuuden kuukauden koeloman.

Jutun ilmestyessä marraskuussa 2008 tyttö toipui koettelemuksistaan kotona ja huostaanoton purku oli käsiteltävänä korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Miten sitten kävi?

-Kun juttu oli lehdessä, viranomaiset tajusivat, että tätä tapausta he eivät hanskaa. Viranomaiset saatiin neuvottelupöytään pohtimaan, voisiko tytön asioita järjestää toisella tavalla, äiti sanoo.

Hän näkee, että viranomaiset olivat aiheuttaneet tytön joutumisen hengenvaaraan. He olivat lastenkotiin ja mielisairaalaan pakottamalla pelästyttäneet lapsen niin, että tämä mieluummin valitsi elämän kadulla.

-Ymmärtääkseni huostaanotettu lapsi on lain mukaan kunnan vastuulla ja kaikki vahinko, mikä hänelle tapahtui kadulla, on siten kunnan korvattavaa. Jos minulla olisi ollut voimia, olisin voinut haastaa kaupungin tästä oikeuteen. Sosiaalikeskuksesta sanottiin vain, että jos hän kuolee, hautauskuluista vastaa vanhempi.

Jutun ilmestymisen jälkeen Korkeimmasta hallinto-oikeudesta tuli ratkaisu, joka sinetöi jatkon: huostaanottoa ei purettu.

-KHO:ssa ei käsitelty itse huostaanoton perusteita, vaan sitä, onko se tapahtunut lainmukaisesti.

17-vuotias lähetettiin Oulun lähelle päihdekuntotuttavaan lastenkotiin. Äidin mukaan tytöllä ei ollut ennen huostaanottoa ollut huumeongelmaa lainkaan, vaan hän aloitti aineiden käytön lastenkodissa ja sotkeutui niihin pahiten eläessään kadulla.

-Ennen huostaanottoa hänellä ei ollut todellisia ongelmia. Ne alkoivat lastenkodissa.

-Eikä hänellä ollut ADHD:tä eikä Aspergeria, niin kuin epäilin.

Vähän ennen täysi-ikäisyyttä tyttö sai opiskelupaikan Keski-Suomesta. Hän jaksoi siellä puoli vuotta, kunnes palasi Turkuun. Akateemisesti koulutettu äiti oli sillä välin kokenut sosiaalisen romahduksen.

-Elin toimeentulotuella, ja sossut olivat ylisuuren vuokran perusteella vaatineet meitä muuttamaan omasta kodistamme pois. Asuin toisen tyttäreni kanssa kahdestaan 55 neliön asunnossa. Eihän meillä ollut tulijalle edes sänkyä.

Vaikeista vaiheista huolimatta tyttö on saanut elämänsä järjestykseen. Kesällä juhlittiin lakkiaisia ja erinomaisia arvosanoja, ja sitten hän pääsi opiskelemaan korkeakouluun. Äiti tuntee, että tyttö on katkera häntä kohtaan.

-Hän viljelee lausetta "sä vain sysäsit mut lastenkotiin, kun mä en enää ollutkaan kiva".

Mutta tietäähän tyttö, että äiti kävi kaikki oikeusasteet läpi saadakseen vastentahtoisen huostaanoton purettua?

-Hänelle on oman minäkuvansa eheyden vuoksi nyt tärkeintä tarinan eheys: viranomaisen toimivat väärin, äiti oli paska ja hän kärsi vuosia, mutta siitä huolimatta hän on selviytynyt.

Äiti kertoo, että hänellä oli vähän aikaa sitten tyttären kanssa yhteenotto, jossa tämä itkien kertoi kuinka paha olo hänellä on ollut.

-Jotenkin sain muistutettua siitä, että siinä tilanteessa mulla ei ollut keinoja auttaa. Sen jälkeen mulla ei enää ollutkaan sananvaltaa asiaan.

Lapsi joutui systeemin vangiksi.


Miten äiti on voinut?

-Jonkinlainen syy-yhteys voi olla siihen, että minulla todettu syövän esiaste ja rytmihäiriöitä, joihin on määrätty lääkitys. Yöunet menivät vuosikausiksi. Nukuin parin tunnin pätkiä, ja usein nukahdin vasta aamuviideltä. En ole sen jälkeen ollut edes työkykyinen.

Kun vaivoja tutkittiin tuloksetta, eräs lääkäri lausui viimein avainsanat: Kyseessä postraumaattinen stressireaktio. Vuosien kuormitus laukeaa viiveellä.

Äidin johtopäätös menneistä vuosista on tämä: lastensuojelussa ei piitata ihmisestä. Asialla on epäpäteviä työntekijöitä ja monia, joilta puuttuu älyä ja herkkyyttä.

-Esimerkiksi huostaanoton kuulemistilaisuudessa työntekijä sanoi lapsen itkiessä "sitä saa mitä tilaa".

-Siellä on tärkeintä se, että noudatetaan pykäliä ja että he tekevät työnsä oikein, riippumatta siitä, jääkö asiakas henkiin vain ei. Niin sanotun harkinnanvaraisen avun perusteena on pärstäkerroin. Jos asiakas on "hankala", se apu tungetaan kurkusta alas, vaikka henki menisi.

-Kun nykyään seuraa uutisointia, huomaa, miten sattumanvaraista on, kuka saa lastensuojelun palvelua, kuka jää ilman ja kuka joutuu niihin, vaikkei haluaisikaan.

Tytär on tietoinen äidin kertomuksesta mutta ei itse halunnut haastateltavaksi.

Kun työntekijän huoli muuttui faktaksi

Suomessa tehdään paljon hyvää lastensuojelutyötä - mutta ihan liikaa myös luokattoman huonoa. Toimittaja Maria Syvälä on koonnut pamflettiin ja tietokirjaan Hukassa huostassa (2013) kertomuksia lastensuojelun runtelemista perheistä. Hän pohtii laajasti sitä, miksi väärille raiteille päädytään.

Eerika-tytön kauhea murha betonoi lastensuojelukeskustelun vähäksi aikaa yhteen muottiin: pitäisi puuttua enemmän, ottaa huostaan aikaisemmin ja pitää siellä.

Huomio on tärkeä, mutta se ei poista toisen ääripään epäkohtia, sitä, että Suomessa tehdään myös aiheettomia huostaanottoja. Eri kunnissa huostaanoton kynnys on eri kohdissa, ja huostaanotetuksi päätyy lapsia, joiden tilanne olisi autettavissa peruspalveluissa, kuten koulussa tai terveydenhoidossa, tai perheneuvolassa tai vanhanaikaisesti kodinhoitajan avulla.

"Jotakin on pahasti pielessä maassa, jossa diabetesta sairastavan pikkupojan äidille tarjotaan huostaanottoa tukitoimena", Maria Syvälä kirjoittaa.

"Ihannemaailmassa on vain hallittuja tilanteita ja hillitysti käyttäytyviä ihmisiä. Tosielämässä moni nuori juo itsensä välillä humalaan. Joku voi olla itsetuhoinen. Tavallisen kännäämisen tulisi johtaa kotiarestiin, itsetuhoisuuden taas käynneillä psykiatrin luona. Nyt niistä on tehty syy lastensuojeluasiakkuuden alkamiselle."

Syvälä käsittelee kiinnostavasti varhaisen puuttumisen ideologiaa, joka lanseeraattiin 2000-luvulla. Se tuli suomalaisten tietoisuuteen sosiaali- ja terveysministeriön Varpu-hankkeessa 2001-2005. Varhainen puuttuminen oli yksi johtoajatus 2008 voimaan tulleessa uudessa lastensuojelulaissa. Varhaisen puuttumisen työvälineeksi tarjottiin Stakesin kehittämää huolen vyöhykkeistöä, jossa asteikko ulottuu "ei huolta" -tilanteesta "suureen huoleen".

Syvälän mukaan huoliajattelun levitessä kunnissa kehotettiin tekemään lastensuojeluilmoituksia matalalla kynnyksellä. Kirjan haastateltu tutkimusprofessori Tom Arnkil, toinen huolen vyöhykkeistön luojista, on harmissaan siitä, miten huolen käsite vääristyi. Sosiaalityöntekijän huolta on alettu pitää faktana, vaikka se on fiilispohjaista - mutua. Huolta ei käytetä dialogin aloittajana, vaan luokittelun työkaluna.

-Monet työntekijät käyttävät oman huolensa kuvausta todellisuuden kuvauksena. Se on henkistä laiskuutta ja ylimielistä vallankäyttöä, Arnkil sanoo.

Aiheettomien huostaanottojen purkamisissa auttanut varatuomari Leeni Ikonen toteaa, että koska huolimetodi perustuu työntekijän tuntemuksille, lastensuojelun asiakkaaksi voi päätyä kuka tahansa. Ja lastensuojelujärjestelmästä on vaikea vapautua, kun sinne on kerran joutunut.

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo yksiselitteisesti, ettei lastensuojelun ratkaisuja saisi tehdä subjektiivisen tuntemuksen varassa.

-Huostaanotoista on tullut eräänlainen yleisratkaisu. Sen sijaan, että apu vietäisiin kotiin ja perheeseen, viedään lapsi autettavaksi perheen ulkopuolelle, Keltikangas-Järvinen sanoo.

Dosentti Matti Rimpelän mukaan kuvio on erikoinen: Kunnat eivät tue perheitä, koska perhetyö muka maksaa liikaa. Samalla ne lakaisevat hankalat lapset ja nuoret pois silmistään laitoksiin ja sijaisperheisiin, mikä maksaa moninkertaisesti enemmän.

Syvälä kiinnittää kirjassaan huomiota myös vanhemmuudenarviointiin, joka on lastensuojelutoiminnan ydintä, vaikkei sitä ole lastensuojelulaissa edes määritelty. Sitä hankitaan ostopalvelunakin. Vanhemmuudenarviointiin ei ole selvää ohjeistusta, vaan se perustuu yleensä kirjavan koulutustaustan omaavien työntekijöiden subjektiiviseen havainnointiin.

Raija Pääskyvuoren opinnäytetyöstä ilmenee, ettei perheille läheskään aina kerrota siitä, että he ovat arvioinnin ja tarkkailun alaisia, vaikka hyvän hallinnon periaatteisiin kuuluu läpinäkyvyys.

Syvälä kertoo, miten perhekuntoutusjaksolle "päässyt" narsistimiehen kiusaama Pilvi päätyikin vanhemmuudentarkkailuun, minkä seurauksena puolitoistavuotias tyttö sijoitettiin tuntemattomaan paikkaan. Kirsin tarinassa näyttää siltä, että laitoksessa tapahtuneen vanhemmuudenarvioinnin haluttiin tukevan haluttua lopputulosta. Sosiaalitoimi luotti siihen, että hallinto-oikeus kyseenalaistaa sosiaalitoimen näkemyksiä ani harvoin.

Huostaanotto käsitellään hallinto-oikeudessa, mikäli perhe vastustaa huostaanottoa. Syvälän mukaan hallinto-oikeudet vahvistavat huostaanotot lähes läpihuutojuttuna. Vuonna 2010 vain 7 prosenttia huostaanottohakemuksista ja sijaishuoltoon sijoittamisista hylättiin.

Että siitä vaan. Usko ihan vapaasti, että viranomainen suojelee sinua ja perhettäsi. Usko ihan vapaasti, että viranomaisen pettäessä saat oikeutta oikeuslaitokselta. Luovuta lapsesi viranomaisten hoidettavaksi ja anna viranomaisten repiä lapsesi riekaleiksi, ja ihmettele sitten miksi lapsesi pitää sinua heikkona surkimuksena. Siitä vaan. Ihan vapaasti. Usko ja tee ihan mitä ikinä haluat.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Viranomaisten mielivalta


Lisäsin Ohjeita kiusatulle -sivulle uuden ohjeen:

- Koulun henkilökunta ja viranomaiset yrittävät kääntää tilanteen sinun ja vanhempiesi syyksi. Tiedostakaa, että se on viranomaisten normaali menettelytapa tilanteissa, joissa viranomainen on itse toiminut laittomasti.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Mikä naisissa on vikana, osa II



Kuviin liittyvä juttu löytyy tuolta: Seksuaalisen vallankumouksen voittajat ja häviäjät

Jotain on mennyt pahasti vikaan. Meille annettiin vapaa rakkaus. Luulimme vapautta samaksi vapaudeksi kuin vapaalipussa. Ei se sitä ollut. Vapaus oli samaa vapautta kuin vapaaottelussa.

Turkulainen: Parisuhteista on tullut taistelua eroa vastaan

Yksilöllisyys ja vapaus ovat nousseet lähes kaiken yläpuolelle.

Kuulostaa helpolta ja vapaalta. Silti ihmiset kieriskelevät parisuhteidensa kanssa kenties suuremmissa ongelmissa kuin koskaan.

- -

- Eron uhka on todellinen, ja se piinaa meitä lähes koko parisuhteen ajan.

- Parisuhde on sen alusta loppuun asti taistelua eroa vastaan, hän väittää haastateltavansa toteamusta mukaillen.

Miksi yksikään normaalin itsesuojeluvaiston omaava mies haluaisi parisuhteeseen ? Jo pelkät parinhankintakustannukset kirpaisevat. Enkä tarkoita ainoastaan treffailuun kuluvaa rahaa, vaan satojen turhien yritysten ja torjuntojen aiheuttamia henkisiä kustannuksia. Miehen itsetunto revitään rikki monta kertaa ennenkuin partneri löytyy. Jos löytyy. Jos mies onnistuu etsinnöissään ja löytää kumppanin, alkaa taistelu eroa vastaan. Kiukuttelua, nalkuttamista, mielettömiä vaatimuksia. Mies tekee kaikkensa parisuhteen eteen, mutta mikään ei riitä. Nainen kyllästyy, lähtee uuden miehen matkaan ja viranomaisten avulla vie mukanaan lapset ja puolet miehen omaisuudesta. Jäljelle jää vain puutarhasaksilla kuohittu miehenraunio.


Kuva löytyi tuolta: Pitäkää tunkkinne

Miksi yksikään normaalin itsesuojeluvaiston omaava mies haluaisi parisuhteeseen ? Ehkä siksi, että sapiens-lajin apinoilla on biologinen tarve pariutua ? Ehkä siksi, että pariutumatta jääminen on urosapinalle pahempi onnettomuus kuin joutuminen kuohituksi puutarhasaksilla ?

Joten tein profiilin OkCupidiin, nimimerkillä NynnyNyhverö. Minun on turha esiintyä deitissä muuna kuin omana itsenäni. No, profiilissani vierailevalle naiselle on varmaan aika tylyä törmätä joukkoon kärjistettyjä naiskriittisiä blogikirjoituksia. Mutta jos en kelpaa sellaisena kuin olen, niin en kelpaa, piste. Etsikööt jonkun muun, tarjontaa minua paremmista miehistä kyllä löytyy. Siellä on toinen toistaan erinomaisempia miehiä, hyvin koulutettuja, työssäkäyviä, hyvin toimeentulevia, seikkailijoita, urheilusankareita, hyviä tyyppejä, pitkiä ja komeita herrasmiehiä. Ei minulla ole mitään mahdollisuutta kilpailla naisten rakkaudesta tuon miesjoukon kanssa.

Vapaa rakkaus avasi tien menestyjille. Menestyjille deittisivustot ovat ylitsepursuava syö-niin-paljon-kuin-haluat -buffetti. Eliittikumppaneja, pettämissivustoja, seksitreffejä, on varaa mistä valita. Tuhannet miehet ovat auttamattomasti ulkona netin pariutumismarkkinoilta. Sama taitaa koskea jossain määrin myös naissukupuolen epäonnisimpia yksilöitä. Muistaakseni telkusta tuli joskus dokkari Briteissä toimivasta vaikeasti pariutuvien deittipalvelusta. Minun pitäisi perustaa vastaavanlainen deittipalvelu tänne Suomeen. Hintaan sisältyisi myös Nynnyn virallinen parisuhdekoulu.

Poika, varo Shit Testiä. Alistu kerran, alistut aina. Älä alistu.

Poika, älä ole Nice Guy. Kivat pojat jätetään yksin.

Eiköhän tämä aihe ole käsitelty tällä kertaa. Seuraavaksi palaan takaisin blogin varsinaiseen aiheeseen, taisteluun kouluväkivaltaa vastaan. Nynny kiittää ja hiljenee loppuvuodeksi.

torstai 19. joulukuuta 2013

Pojat, varokaa Sitä Ainoaa Oikeaa !


Poika rakastuu tulisesti tyttöön. Kukaan muu koko maailmassa ei kelpaa. Ikinä. Pojan mielestä heidän yhteinen kohtalonsa on tähtiin kirjoitettu, vaikka tyttöä ei poika voisi vähempää kiinnostaa. Manosfäärissä ilmiö tunnetaan nimellä oneitis (one it is). Ihastumisia ja rakastumisia tulee ja menee. Oneitis on vakavampi ilmiö ja siitä aiheutuu vain turhaa kärsimystä. Saavuttamattoman perään haikailu johtaa menetettyihin mahdollisuuksiin. Nynnypojilla ei ole varaa menettää yhtään mahdollisuutta, jos niiden määrän voi koko elämän ajalta laskea yhden käden sormilla.

Sitä Ainoaa Oikeaa ei ole olemassa. Oneitis on pojille opetettu käyttäytymismalli. Poikien aivopesu Romanttisella Hötöllä alkaa hyvin nuorena. Aikuisten lässytystä ja satukirjojen prinsessatarinoita jatkavat televisiosarjat, leffat ja musiikki. Romanttinen Höttö tunkeutuu kaikkialle. Edes Radio Rockia ei voi kuunnella ilman altistumista Hötölle. Uskominen Sielunkumppaniin tärvelee mahdollisuudet onnelliseen parisuhteeseen. Kun takaraivossa jomottaa ajatus, että jossain on olemassa täydellinen kumppani, johtaa se vain tyytymättömyyteen, turhiin eroihin ja loputtomaan etsimiseen. Loputtomaan rakastumisen ensihuuman etsimiseen. Olen havainnut, että tähtiin kirjoitettuun sielunkumppanuuteen uskovat naiset ovat taitavia elämään itsepetoksessa, pariuduttuaan kaljamahaisen tavismiehen kanssa, ja silti he niin auliisti jakavat neuvojaan nynnypojille. Se Ainoa Oikea, kuten kaikki muukin Romanttinen Höttö, on vain todellisuuspakoa, eskapismia. Romanttisen Hötön syöttäminen pojille kääntyy lopulta myös tyttöjä ja naisia vastaan.

Vuosi oli 1992. Peruskouluni päättyi paria kuukautta ennen kevätjuhlia passituksella nuorisopsykiatriselle. Olin iskenyt silmäni erääseen seiskaluokkalaiseen tyttöön. Olin umpirakastunut. En tiennyt edes hänen nimeään. Mutta tiesin, että hän on Se Ainoa Oikea. Ja nyt olin mielisairaalassa ! En ikinä enää näkisi häntä ! Olin silloin äärimmäisen ujo ja sosiaalisesti kömpelö (olen vieläkin), enkä olisi uskaltanut lähestyä häntä missään tilanteessa. Eikä tyttö osoittanut kiinnostuksen merkkejä minua kohtaan, mutta sillä ei ollut merkitystä. Olin rakastunut ja suljettuna mielisairaalaan. Sitten tapahtui ihme. Eräs toinen tyttö oli ihastunut minuun. Tiesin että joku piti minusta, koska aiemmin keväällä sain rakkauskirjeen joltain tytöltä. Jätin huomionosoituksen huomiotta, koska olin jo löytänyt Elämäni Rakkauden. Tyttöpä ei jättänyt. Hän selvitti mihin olin kadonnut. Tyttö soitti minulle mielisairaalaan, ja muutaman puhelun jälkeen hän tuli katsomaan minua. Hän oli nätti, rohkea ja omistautunut minulle. Mutta suhtauduin häneen välinpitämättömästi, olinhan juuri menettänyt Elämäni Rakkauden, eivätkä muut tytöt kiinnostaneet minua ollenkaan. Käyttäydyin tylysti ja pian tyttö luovutti. Jos uskoisin karman lakiin, loppuelämääni varjostava yksinäisyys olisi rangaistus tuosta tapauksesta.

Siirrytään kymmenisen vuotta eteenpäin, 2000-luvun alkupuolelle. Tutustuin erääseen nuoreen naiseen harrastuksen kautta. Hän oli erikoinen tyyppi, mustaan pukeutuva gootti tai jotain sellaista. Samanlaisen synkkämielisen luonteen takia me olisimme voineet sopia hyvin toisillemme. Huomasin että hän oli kiinnostunut minusta. Toisaalta minuakin kiinnosti, mutta toisaalta epäilin, että onko tämä nyt Se Oikea, vai jatkanko etsimistä. Sitten tuli tilaisuus. Vietin yön naisen kanssa, kahdestaan, jutellen niitä näitä. Äärimmäinen ujouteni, sosiaalinen kömpelyys, kokemattomuus, ja peruskoulun, psykiatrian ja torjutuksi tulemisten rikkoma itseluottamus tärvelivät tilaisuuden. En pystynyt tekemään aloitetta.

Ujous, kömpelyys ja silkka paniikki iskivät päälle ja tärvelivät vielä muutaman muun mahdollisuuden. Kaikista noloista tapauksista en halua kertoa, mutta mainitsen muutaman tapauksen 2000-luvun lopulta. Eräs harrastuksen kautta tuntemani nuori nainen yritti lähestyä minua. Se tapahtui täysin yllättäen. Menin paniikkiin. En tajua miksi vain kävelin pois. Siinä olisi ollut nuori ja nätti nainen juuri minulle, mutta ei. Eikä siinä vielä kaikki. Nainen oli venäläinen. Satun pitämään venäläisiä naisia erityisen viehättävinä, koska feminismi ei ole turmellut heitä. Yhtä paljon harmittaa myös tapaus, jossa nuori kaunis nainen varovaisesti osoitti kiinnostustaan. Oli lämmin loppukesän yö. Lähdimme kävelylle merenrantaan, kahdestaan. En tiedä mikä minuun iski. Menin paniikkiin ja järkeilin olevani liian vanha hänelle, ja käyttäydyin kuin hienoa neitoa suojeleva herrasmies. Tukahdutin kiinnostukseni häneen. Eikä siinä vielä kaikki. Hän oli sukujuuriltaan puoliksi suomalainen, puoliksi eräästä eksoottisesta idän maasta.

Mahdollisuuteni pariutua olivat todella heikot, mutta eivät siis täysin olemattomat. Pitää kuitenkin muistaa, että tulin torjutuksi lukemattomia kertoja. Ne yhdessä omien epäonnistumisten kanssa tekivät minut katkeraksi ja vihaiseksi. Arvatkaapa toverit, kuinka paljon tilaisuuksien menettämiset harmittavat. Olen nimimerkkini ansainnut. Minua nynnympää nyhveröä ei löydy mistään.

Vinkki naisille: Tehkää rohkeasti aloite, jos vastapuoli ei sitä uskalla tehdä. Nynnypojille neuvoksi: Unohtakaa Romanttinen Höttö, unohtakaa naisten antamat pariutumisohjeet ja tarttukaa tilaisuuteen, uutta ei välttämättä tule enää koskaan.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Mikä naisissa on vikana ?


Syyllistetyistä pojista kasvaa katkeria miehiä

Nobelisti ja feministi Doris Lessingin kuolemasta on kirjoitettu tänään [17.11.2013] lehdissä ja Men’s Rights reddit linkkasi vanhaan juttuun Guardianissa, joka käsitteli Lessingin mielipiteitä nykyfeminismistä ja poikien kasvatuksesta. Juttu on vuodelta 2001, jolloin olin vielä itsekin koulupoika. Jutussa kerrotaan, että

Kirjailija Doris Lessing väitti eilen, että miehet ovat nykyisin sukupuolten välisen sodan hiljaisia uhreja. Hän sanoi, että feminismissä on valloillaan “laiska ja myrkyllinen” kulttuuri, joka ihannoi miesten ruoskimista. Nuoret pojat syyllistetään sukupuolensa tekemistä rikoksista. Miesten turhaan syyllistämiseen käytetty energia pitäisi käyttää järkevämpään kasvatustyöhön. … “Olin yhdeksän- ja kymmenvuotiaiden luokkahuoneessa, jossa oli poikia ja tyttöjä, ja kuuntelin kuinka nuori naisopettaja kertoi lapsille, että sotien syy on miesten väkivaltaisessa luonteessa. Näin itsetyytyväisiä tyttöjä kun taas pienet pojat lyhistyivät tuoleilleen, ikään kuin pyydelleen anteeksi olemassaoloaan, luullen että heidän elämänsä tulisi aina olemaan tällaista”.

Feministit eivät ilmeisesti kuunnelleet Lessingin varoituksia, sillä muistan mielipuolisen syyllistämisen kuuluneen myös omaan kasvatukseeni. Joka päivä, vuodesta toiseen. Se tekee todella pahaa lapselle ja voi tuhota heidän itsetuntonsa täysin. Se myös tekee syyllistetyistä pojista katkeria miehiä. Kaikki mahdollisuudet terveeseen parisuhteeseen tuhotaan myös kun terveistä pojista aivopestään itseään vihaavia miehiä.

Muistan täsmälleen saman omasta lapsuudestani. Opin vihaamaan itseäni ja nostamaan naiset korkealle jalustalle. Minusta piti kasvaa naisia metsästävä pettäjä, joka nelikymppisenä jättää uskollisen rakastavan vaimonsa ja lapsensa, ja vaihtaa onnellisen perhe-elämänsä seksihurjasteluihin kaksikymppisen sihteerinsä kanssa. Niin ei tapahtunut. Päinvastoin, olen nähnyt naisten toteuttavan kaikkia pahoja ”miehisiä” ominaisuuksia, samoja ominaisuuksia, joista minua syyllistettiin. Ja olen nähnyt miesten toteuttavan hyviä ”naisellisia” ominaisuuksia, vaikka aivopesun mukaan vain nainen pystyy hyvyyteen.

Mielipuolisen poikien syyllistämisen toinen puoli on mielipuolinen naiseuden ihannointi. Seuraava video on todella häiritsevää katsottavaa, mutta se on suoraan maailmasta, johon minut aivopestiin: Dear Woman. (Katsokaa mieluummin Will Ferrellin Dear Woman -parodia.) Kehtaako joku vielä ihmetellä, miksi minusta tuli tällainen sekopää, kun todellisuus aivopesun takana paljastui ? Verenhimoinen sekopää, joka vielä kymmenen vuotta sitten palvoi naisia ja totesi ylpeänä olevansa feministi.

”Kauheata asennettani naisiin” on epäilty syyksi niin naisettomaksi kuin kouluväkivallan uhriksi jäämiseen. Naisettomuuden syinä ovat 1. kouluväkivallan ja sen seurauksien aiheuttama putoaminen markkina-arvohierarkian pohjalle, 2. perinteisten arvojen romahduksen mahdollistamat naisten parinvalintamieltymykset, joita yhteiskunta rakenteillaan tukee, 3. tyttöjen, poikien, naisten ja miesten mielikuvia parisuhteesta vääristävä Romanttinen Höttö ja 4. nimenomaan tuo aivopesu Uudeksi Mieheksi. ”Kauhea asenne” syntyi vasta muutamia vuosia sitten, kun vaaleanpunaiset sydämenmuotoiset silmälasini menivät rikki. Enpä tiedä kuinka ”kauhea” asenteeni lopulta on. Minähän näen naiset juuri sellaisina kuin he oikeasti ovat.

Itsetyytyväisistä tytöistä kasvaa itsekkäitä naisia. Kulttuurimarxismi ja feminismi päästivät irti naisten pimeän puolen, jota ei aivopesun mukaan pitänyt olla edes olemassa. Aiheesta on nyt oikein yliopistotasoista tutkimustietoa:

Juoruilua, selkään puukottamista ja joukon ulkopuolelle jättämistä pidetään usein naisten tapoina kohdella ihmisiä, joista he eivät pidä. Tutkijoiden mukaan on mahdollista, että pahan puhuminen ja muu ilkeily todella on luontainen osa naisten sosiaalista kanssakäymistä, kertoo Livescience-julkaisu.

Osa tytöistä kärsii ”Hyvyyden jumalatar” -myytin seurauksista. Eihän tytöt voi olla pahoja, eihän ?

– Se on sosiaalista peliä, vihjailevilla viesteillä annetaan ymmärtää, että tietyn henkilön kanssa ei haluta olla. Esimerkiksi ei mennä ruokalassa koskaan samaan pöytään, selvittää Hamarus.

– Tytöt osaavat tulkita eleitä, ilmeitä ja äänensävyjä. Kiusaaminen voi aikuisen silmin vaikuttaa mitättömältä, ja aikuisten on vaikea päästä käsiksi ryhmän sisällä kehittyneeseen viestintään, hän jatkaa.

Alussa lainaamani tekstin lause ”Kaikki mahdollisuudet terveeseen parisuhteeseen tuhotaan myös kun terveistä pojista aivopestään itseään vihaavia miehiä.” on vain puolet totuudesta. Toinen puoli menee näin: ”Kaikki mahdollisuudet terveeseen parisuhteeseen tuhotaan myös kun terveistä tytöistä aivopestään miehiä vihaavia itsekkäitä lutkia.”

torstai 12. joulukuuta 2013

Neljä vuotta Kiusatun vastaiskua


Kiusatun vastaisku alkoi 12.12.2009 klo 01:30.

Kaduttaa. Kaduttaa syvästi.

Mikään ei kuvasta tunteitani yhtä hyvin kuin tämä biisi: Before my blackened eyes (lyrics)

Paitsi ettei minua ei kaduta tekemäni rikokset, vaan tekemättä jättämiset.

torstai 5. joulukuuta 2013

Vihaiset naisettomat miehet ja yhteiskunnan paskainen tulevaisuus


Ihmisen ikävä toisen luo

Ihmisten tyydyttymätön kaipuu kosketukseen ja vähitellen sammuva unelma arjen jakamisesta rakkaan kanssa – ne synnyttävät levottomia, pelottavia voimia, jotka taipuvat herkemmin vihan kuin keskinäisen ymmärryksen palvelukseen.

Tytön puute sairastuttaa miehenalun [Muuten erinomainen kirjoitus, mutta Breivik ei kuulu kirjoituksen aiheena olevaan miesjoukkoon.]

Yksinäiselle ihmiselle hyvinvointiyhteiskunta on kolkko, antiyhteisöllinen tila, jota on liian helppo alkaa vihata, ja vertaistukea joka ainoaan vihan lajiin löytyy netistä. Tähän kylmyyteen ei auta mikään muu kuin toisen ihmisen fyysinen läheisyys, seksi ja rakkaus.

Mies ilman naista ja seksiä on äkäinen ampiainen

Mies, joka ei saa seksiä, ei tavallisesti myöskään saa vaimoa, lapsia, perhettä, ja kaikkea sitä läheisyyttä, turvaa ja luottamusta, jota perhe-elämä tarjoaa – ja sillä voi olla traagisia seurauksia.

- -

Perheettömyydellä on suuri huonontava vaikutus miesten terveyteen ja hyvinvointiin, ja kun miehet jäävät ilman perhettä, joistakin heistä tulee vaaratekijä myös meidän muiden terveydelle.

- -

Historia ja demografia osoittavat, ettei ole kaukaa haettua yhdistää miesten väkivaltaisuutta seksuaalisten suhteiden puuttumiseen. Miehet, jotka ovat tippuneet avioliittomarkkinoiden ulkopuolelle, vailla oleellisia mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tilanteeseensa, ovat kuin loppusyksyn äkäiset ampiaiset: kun kuningatar hylkää yhdyskuntansa, työläiset jäävät toimettomiksi, ja elämänsä keskipisteen ja motivaation menettäneenä niistä tulee arvaamattomia ja aggressiivisia.

Monelle miehelle seksin puute on siis vain alkusoitto, joka johtaa paljon syvempään syrjäytymiseen, ja silloin kun näitä vanhojapoikia on riittävän paljon, he voivat ravistella kokonaisten yhteiskuntien turvallisuutta.

Naisettoman miehen elämänlaatu laskee

Naisettomuuden suurin kirous ei ole vihaisuuden tai sotien nostattamisessa. Pääasiassa naisettomuus laskee miesten elämänlaatua. Elämänlaadun lasku on usein joko suuri tai erittäin suuri.

- -

Naisettomuuden aiheuttama pahoinvointi on eräs harvoista ihmiselämän keskeisistä pahoinvointia aiheuttavista asioista, joiden poistamiseksi hyvinvointivaltio ei tee mitään.

Päinvastoin, hyvinvointivaltiossa on mekanismeja, jotka pyrkivät lisäämään naisettomuutta ja naisten hankinnan kustannuksia entisestään.

- -

Naisettomuuden miehille aiheuttamat psykologiset ongelmat ovat eräs miesten suurimmista ongelmista yhteiskunnassa, mutta niistä on hyvin vaikea puhua, koska naisettomuudesta puhuminen tekisi miehistä uhreja ja naisista "syyllisiä", mikä on vallitsevan valta-asetelman vastaista.

Ainut tapa puhua naisettomuuden ongelmista edes jossain määrin korrektisti tapahtuu korostaa naisettomuuden yhteiskunnalle ja naisille aiheuttamaa uhkaa, mutta se jättää tietenkin huomioimatta naisettomuuden tärkeimmän ulottuvuuden: miesten elämänlaadun laskun.

Vihaisten naisettomien miesten tuhovoima, Y-sukupolven vallankumous, työelämän lopullinen romahdus ja ihq-ihana multikulti yhdessä takaavat paskaisen lopun yhteiskunnalle kahdenkymmenen vuoden sisällä. Hyvää kannattaa odottaa, sillä Suomineidon putoaminen multikultin syliin lopettaa myös feminismin.

Vääjäämättömältä näyttävä kehitys kohti tuhoa voidaan pysäyttää. Hyvinvointi pitää jakaa tasan kaikille, riippumatta henkilön asemasta yhteiskunnassa. Vaatimus koskee niin taloudellista, henkistä kuin seksuaalista hyvinvointia.

lauantai 23. marraskuuta 2013

maanantai 18. marraskuuta 2013

Kouluampumisten anatomia


Emilia: Kouluampumisten anatomia, vol. 1

Vietin koko yön selaillen erilaisia artikkeleja, uutisia sekä foorumeita koskien (varsinkin Suomessa tapahtuneita) kouluampumisia. Kiinnostukseni aiheeseen on loputon. Paljoakaan uutta en saanut tietooni, jotain kuitenkin.

Huomasin kuitenkin että tosi monilla foorumeilla ym. on tuhansittain ihmisiä jotka eivät ymmärrä tai halua ymmärtää miksi tapahtui, mitä tapahtui, kuka on uhri ja mitä asialle pitäisi tehdä. Minä ymmärrän täysin ampujien tekoja ja siksi ajattelin nyt koota tähän pienen tietopaketin jossa selitän parhaani mukaan, mitä ja miksi tapahtui. Tiedän, että tän perusteella saan lisää nettivihaa osakseni, enkä edes usko kovinkaan monen ymmärtävän näitä mun ajatuksia, jotka poikkeaa aikalailla massojen ajattelusta, mutta toivottavasti edes joku ymmärtäisi näitä nuoria miehiä paremmin tän merkinnän avulla.

"Miksi jostain tulee kouluampuja?"

Tähän kysymykseen ei ole mitään yksiselitteistä vastausta. Se, mitä ihmisestä tulee, on lukuisten sattumien summa. Ihmisen geenit, lapsuus, kasvatus, kouluikä, kaverisuhteet, suhteet vanhempiin jne. kaikki nämä vaikuttavat asiaan. Jos lapsi saa pienestä pitäen kokea olevansa hylätty tai laiminlyöty, kokee fyysistä, henkistä tai seksuaalista väkivaltaa tai sitten esim. koulukiusaamista (mikä on täysin verrainnollista edellisiin) taikka pettymyksiä rakkauselämässä, voi hänen mielessään alkaa kylvää vihan siemen, jonka kasvu yltyy hallitsemattomaksi ja purkautuu toisten satuttamisena.

"Miksi kaikista kiusatuista/kaltoikohdelluista ei sitten tule kouluampujia?"

Koska jokainen ihminen on yksilö, ja jokaisen psyyke on erilainen. Jotkut selviävät täysin lapsuuden traumoista, toiset taas kärsivät vielä aikuisiälläkin erilaisista mielenterveysongelmista. Tähän vaikuttaa tietysti se, kuinka nopeasti ja minkälaista apua pahaan oloon saa. Mitä parempaa apua, sen parempi paraneminen. Vielä enemmän asiaan kuitenkin vaikuttaa ihmisen psyyke, joka jollain ihmisillä vain sattuu olemaan herkempi kuin toisilla. Ihminen ei voi psyykeelleen mitään, ja kun se murtuu, sitä ei voi korjata.

"Millaisesta ihmisestä tulee kouluampuja?"

Historia kertoo että ampujat ovat lähes poikkeuksetta nuoria miehiä, joita on pidetty koulupiirissä outoina. Nämä miehet eivät ole olleet häiriköitä, päin vastoin. Heitä on häiriköity ja kiusattu kouluajan enemmän tai vähemmän raa'sti. Usein nämä nuoret eivät syystä tai toisesta ole laittaneet kiusaajilleen vastaan. Henkilökohtaisessa elämässään he ovat usein kokeneet pettymyksiä rakkauselämässä ja olleet äärettömän yksinäisiä.

Karkeasti voisi sanoa, että nämä ihmiset ovat olleet keskimääräistä älykkäämpiä tai ainakin tiedostavampia yksilöitä. He ovat olleet muita ikäisiään enemmän kiinnostuneita yhteiskunnasta, politiikasta ja ääriliikkeistä. Nämä nuoret ovat eläneet enemmät tai vähemmän intensiivistä elämää internetissä, jossa he ovat olleet irl-minää rohkeammassa asemassa.

Ylläolevat ovat kuitenkin vain seikkoja, jotka ovat sattuneet kohdilleen kaikissa näissä tapauksissa. Yksi seikka ylitse muiden on tärkeä muistaa; näiden ihmisten psyyke on ollut huomattavasti muiden ihmisten psyykettä herkempää. He ovat tunteneet vahvemmin kuin muut, heidän tunteensa ovat olleet ruumiillisia, ajatukset radikaaleja, teot äkkipikaisia. He ovat kärsineet mielenterveysongelmista. Haluan korostaa, että he eivät itse ole päättäneet tulla sellaisiksi, eivätkä voineet itselleen mitään.

"Miksi ampua koulussa?"

Kun ihmiset tekevät jatkuvasti pahaa, pettävät, kaltoinkohtelevat, pahoinpitelevät jne. niin alkaa usein vihaamaan joko itseään tai ihmisiä. Suurin osa vihaa itseään, vaipuu masennukseen ja alkaa itsetuhoiseksi. Osa ihmisistä taas alkaa raivokkaasti vihaamaan ympärillä olevia ihmisiä, koulukavereita jne. joskus jopa koko ihmiskuntaa. Vain harvoilla nämä vihan ajatukset käyvät tekoina toteen. Kouluampujat olivat niitä harvoja.

Kouluampujat ovat manifesteissaan kertoneet kohdistavansa iskunsa ihmiskuntaa vastaan, mutta ampuneet silti vain omassa koulussaan. Siihen on looginen selitys. Koulu on ollut se paikka, josta se pahuus on ollut lähtöisin. Se paikka, jossa on ollut näitä pahoinpitelijöitä. Näitä, jotka ovat osakseen saaneet koko ihmisvihan tunteen aikaiseksi.

"Miksi he eivät vain tappaneet itseään, vaan tappoivat myös muita? "

Onko teistä oikeudenmukaista, että Jukka raiskaa ja pahoinpitelee Kaisan niin, että Kaisa alkaa kärsimään pahoista paniikkikohtauksista, posttraumaattisesta stressistä ja masennuksesta, kun taas Jukka elää hyvää elämää perheensä kanssa käyden töissä, tavaten ystäviä ja viettäen kivaa aikaa. Ei, se ei ole oikeudenmukaista. Onko teistä oikein, että Kaisa, kaiken psyykkisen taakkansa alla, tappaa itsensä, mutta tekijä, Jukka, jää ilman rangaistusta? En usko, että se on kenenkään mielestä oikein.

Kouluampujat ovat olleet kuin niitä pahoinpideltyjä ja raiskattuja pikkutyttöjä. He ovat tunteneet tulleensa muserretuksi muiden toimesta, muut ovat pysyvästi vammauttaneet heidän psyykettään. Tällöin ampujien päähän on tullut ihan looginen ajatus: "Miksi on oikein, että minä kärsin, mutta tuo tuossa saa jatkaa elämäänsä hyvin, ilman rangaistustaan?"

Oikeudenmukaisuus, se on ollut kouluampujille tärkeä aate. Tappamalla väärintekijät he ovat rankaisseet heitä ja pitäneet huolen siitä, etteivät nämä pääse teoistaan kuin koira veräjästä.

"Miksi ampua viattomia? "

Kouluampujien uhrit eivät suurimmaksi osaksi olleet viattomia tai satunnaisesti valikoituja. Ampujat ovat todistetusti kävelleet monien oppilaitten ohi ampumatta heitä. Esim. Pekka-Eric Auvisella oli mahdollisuus ampua koko luokka, mutta hän ei ampunut heistä ketään.

Ampujien uhrit olivat tarkoin valittuja, ja kaikkea muuta kuin syyttömiä. He olivat kiusaajia. Niitä, jotka raiskaavat toisen henkisesti, niitä jotka pahoinpitelevät, repivät palasia ruumiista ja psyykkeestä väkivaltaisesti irti, painavat toisen pohjamutiin. Niitä, jotka suurella todennäköisyydellä ovat tehneet niin kymmenille muillekin oppilaille ja tulevat tekemään tulevaisuudessa.

Onko teidän mielestä joku joukkoraiskaaja viaton? Onko tämän teloitus väärin? Joku voi ajatella, että se on oikein, koska sillä minimoidaan tulevat raiskaukset. Toiset vastustavat kuolemantuomiota. Mutta uskon ettei kukaan väitä tuon tekijän olleen viaton, eikä kukaan halua että hän pääsisi kuin koira veräjästä.

Koulukiusaaja on täysin verrainnollinen tällaiseen joukkotuhoajaan. On siis aika loogista, että tämän uhrit haluavat eliminoida tällaisen ihmisen.

Sanotaan, että joissain ampumisissa on vahingoittunut myös viattomia. Pidän tätä ihan mahdollisena. Näitä on ollut kuitenkin pieni osa, ja he ovat olleet yleensä niitä, jotka ovat yrittäneet auttaa näitä kiusaajia.

Kouluampujien pääkohteena ei suinkaan ollut satunnaisesti valitut viattomat lapset, vaan hirviömäisesti käyttäytyneet, järjestelmällistä väkivaltaa harjoittavat ihmiset. (Ei koske tapausta Adam Lanza, joka tiettävästi ampui oikeasti viattomia, alle 12-vuotiaita lapsia.)

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Olen huomannut, että usein ihmiset kannattavat kuolemantuomiota pedofiileille, murhaajille, raiskaajille ym.

Koulukiusaajia kuitenkin pidetään viattomina lapsina, joita yritetään sääliä. Tosiasia on se, että he tuottavat uhreilleen usein ihan yhtä suurta kärsimystä kuin esim. raiskaaminen.

Miettikääpä tämän jälkeen, kuka tässä on uhri ja kuka syyllinen?

Tähän loppuun haluan vielä sanoa, että tämä teksti ei tarkoita, että minä olisin tuleva kouluampuja (eli ei huolta, nettipoliisit =) . Minun tarkoitus on ollut tarkastella ja analysoida asiaa, josta suurin osa vaikenee. Se ei tietääkseni ole kiellettyä eikä riko mitään lakia. Kyllä, minä ymmärrän niitä, joita massat syyttää ja vihaa. Tekeekö se minusta potentiaalisen rikollisen? Ei.

Siinä se tuli. Toisenlainen totuus koulusurmista.

Koetan nyt kommentoida aihetta maltillisesti. Paskalakit ovikelloa soittamassa ja miekkataksikyyti kamarille nettikirjoittelun takia ei tällä hetkellä kiinnosta.

Vanha sanonta väittää, että jokaisella pilvellä on hopeareunus. Jokelan ja Kauhajoen ammuskeluista seurasi paljon hyvää. Ammuskelut rikkoivat yhteiskunnan valheellista turvallisuudentunnetta. Ammuskelujen välittömänä seurauksena koulukiusaamisesta ja varsinkin kiusaamisen psyykkisistä vaikutuksista julkaistiin paljon uutta tietoa. Tapahtumat lisäsivät ihmisten kiinnostusta ja tietoisuutta koulukiusaamisesta. Pekka-Ericin ja Matin ansiosta minäkin löysin uuden suunnan ja tarkoituksen elämälleni. Suurempaa muutosta yhteiskunnassa ei kuitenkaan tapahtunut. Koulukiusattujen ahdinko jatkuu, ja surmien jälkeen massasta poikkeavia yksilöitä on suorastaan vainottu.

Kiinnostustani suomalaisiin koulusurmiin ja koulusurmaajiin selittää julma tosiasia. Jokela-raporttia lukiessa tunsin lukevani raporttia itsestäni. Minä voisin olla järjestyksessä toinen suomalainen koulusurmaaja. Minulla oli ase mukana koulussa, useita tilaisuuksia käyttää sitä, ja motiivina itsensä ja kaveriensa puolustaminen, mutta se surullisenkuuluisa viimeinen pisara puuttui. Kuinka lähellä rajaa kävin ? Todennäköisesti erittäin lähellä. Yksikin pieni virhe kiusaajilta niin ase olisi puhunut puolestani.

Mutta minusta ei tullut koulusurmaajaa, ja siihen on selvä syy. Minä olin pelkuri, hiljennetyksi tytöksi alistettu nynnypoika. En pystynyt rikkomaan pienintäkään sääntöä. Esimerkiksi koulun pihalla oli oppilailta kiellettyjä alueita, kuten parkkipaikka. Vaikka muut rikkoivat välituntialueen rajoja jatkuvasti, minun oli täysin, siis täysin, mahdotonta ylittää rajaa. Henkisen rajan ylitys surmaajaksi ei silti olisi ollut mahdottomuus. Raivo oli niin syvää. Tappaminen tuntui silloin ainoalta tavalta pysäyttää koulukiusaaminen, ainoalta tavalta saada oikeutta, ainoalta tavalta saada muut kuuntelemaan minua, ja ainoalta tavalta näyttää muille kuinka paha olo minulla on. Kouluaikojen jälkeen persoonallisuuteni säilyi pitkään samanlaisena, mutta olen muuttunut jyrkästi kyynisempään ja nihilistisempään suuntaan viimeisten neljän vuoden aikana. Raja tulee lähemmäksi sitä mukaa kun syrjäydyn kauemmaksi yhteiskunnasta.

Emilian teksti teki minuun vaikutuksen. Harvemmin tämän aiheen yhteydessä näkee syiden ja seurausten pohdintaa ilman tekijöiden demonisointia. Yhdestä yksityiskohdasta täytyy olla eri mieltä. Olivatko ammuskelujen uhrit kiusaajia vai sivullisia ? Raumanmerellä ampuja tappoi kaksi kiusaajaa. Mutta Jokelan ja Kauhajoen ammuskeluissa kaatui sivullisia. Toki eteen saattoi osua myös henkilöitä, joille pojat kantoivat kaunaa. Muutan kyllä näkemystäni, jos löytyy toiseen suuntaan osoittavia todisteita. Julkisia tietoja tulkitsemalla päättelen, että Jokelan ja Kauhajoen ammuskeluissa uhrit valikoituivat sattumanvaraisesti, fiilispohjalta, ilman sen suurempaa järjellistä syytä, niinkuin amok-juoksussa. Ja tästä voidaan vetää johtopäätös: Pekka-Ericin ja Matin koulukiusaajat, koulusurmien todelliset syylliset, ovat yhä elossa ! He selvisivät murhista ilman rangaistusta !

Poikkeuksena muihin uhreihin Jokelan rehtorin ja terveydenhoitajan valikoituminen ei ollut sattumaa. Heitä ammuttiin, koska he edustivat auktoriteettiä. Rehtorin kytkökset feministijärjestöihin saattoivat vaikuttaa tilanteeseen, mikäli ideologia vaikutti koulussa opiskelevien poikien kohteluun.

Toisaalta voidaan ajatella, etteivät muut kuin kiusatut ole viattomia sivullisia, kun tarkastellaan koulukiusaamista ryhmäilmiönä. Kaikki muut osallistuvat kiusaamiseen tavalla tai toisella. Yksi kiusaa aktiivisesti, toinen naureskelee vieressä, kolmas ihailee kiusaajan karskia käytöstä kauempana, neljäs hyväksyy hiljaa tilanteen, viides ei piittaa, kuudes pelkää mutta on tyytyväinen kun saa itse olla rauhassa, ja seitsemäs, eli opettaja, sulkee silmänsä.

Olen useasti todennut, että sivullisia ei saa vahingoittaa missään tilanteessa, vaikka tiedän etteivät vetoomukset auta sen surullisenkuuluisan viimeisen pisaran tippuessa. Jos tarkoituksena on ajaa yhteiskunnallista muutosta tai vain kostaa yhteiskunnalle, on sivullisten lahtaaminen turhaa. Kiusaajien lahtaaminen on lähes yhtä turhaa. Lahtaamisesta hyötyvät vain verellä mässäilevä media, poliittista agendaansa ajavat kiihkoilijat, omaa moraalista ylemmyyttään pönkittävät tekopyhät hurskastelijat, sekä lisärahoitusta parkuvat ”auttajatahot.” Rahan syytäminen terapeuteille tai johonkin taideterapiateatteriperseenpyyhintätyöpajaan ei ratkaise epätoivon kuiluun pudotettujen poikien ahdinkoa. Kouluammuskelujen hinta ei ole tarpeeksi kova yhteiskunnalle, eikä muutosta kannata odottaa, ennenkuin poliittinen eliitti tuntee pahoinvoinnin hinnan omissa nahoissaan.

Lopulta on yhdentekevää, pitääkö koulusurmia oikeana tai vääränä, hyvänä tai pahana. Koulusurmat ovat luonnollinen osa suomalaista yhteiskuntaa ja suomalaista koululaitosta.

Valkoinen raivo. Siitä on koulusurmaajat tehty. Ja minut myös. Syvällä sisimmissäni olen tappaja, kuolemaani asti.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Valopilkku-koulutus Karkkilassa 22.11.2013


Valopilkku-koulutus

Huom! Muutos koulutusaikatauluun: lounas jää pois ja koulutus alkaa klo 12:00, Valopilkun työntekijät paikalla klo 16:00 saakka.

Ei Kiusata ry:n Karkkilassa pidettävän syyskokouksen yhteydessä, eli edellisenä päivänä 22.11. jäsenillä ja myös muilla kiinnostuneilla on mahdollisuus osallistua Valopilkku-projektin työntekijöiden vetämään kiusaamisteemaa käsittelevään koulutukseen. Koulutus etenee osallistujien toiveiden ja tarpeiden mukaan. Tilaisuus alkaa klo 12:00 nuorisotila Kita:ssa, Koulukuja 7. Koulutus kestää klo 18:00 saakka. Valopilkun työntekijät ovat paikalla klo 16:00 saakka, minkä jälkeen käymme läpi päivän teemoja keskustellen.

Sirkustaiteilija Pekka Laamanen esittää suunnittelemansa koululuokille suunnatun kiusaamisen vastaisen pantomiimiesityksen klo 14:30. Esityksen kesto on n. 15min, minkä jälkeen seuraa purkukeskustelu. Tähän osioon on kutsuttu mukaan myös paikallisten koulujen edustajia tutustumaan esitykseen. Esitys on tilattavissa kouluille esim. kevään 2014 aikana. Kaikki esityksestä kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan!

Lisätietoja [ja ilmoittautumiset koulutukseen]

sihteeri Paula Järvenpää

paula.jarvenpaa@eikiusata.fi

Olen tuntenut Paulan kauan, aivan Kiusatun vastaiskun alkuajoilta saakka. Suunnittelimme pari vuotta sitten oman kouluväkivaltaa vastaan kampanjoivan yhdistyksen perustamista. Ajatuksesta piti luopua, koska yhdistyksen pyörittäminen olisi ollut liian iso työ kahdelle.

Aiempi bloggaus Valopilkusta: Valopilkku - vertaistukea ja vertaistukiohjaajakoulutusta

* * * * *

Uuninpankkopoika Saku Timosen blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Puoskarivaroitus


MOT: Kun terapeutti rikkoo rajan

Toimittajan kommentti: Kulissien takana kuohuu

Ohjelma Yle Areenassa: MOT: Terapian raunioittamat

Ohjelma keskittyy virallisen terveydenhuollon ulkopuolella toimiviin parantajiin. Valitettavasti terapeutin virallinen asemakaan ei välttämättä takaa hyvää lopputulosta, eikä mielenterveyspotilaan oikeusturvassa ole hurraamista.

Valviran Terhikki-rekisteristä voi tarkistaa, onko terapeutti viranomaisten hyväksymä terveydenhuollon ammattihenkilö.