Elämäni suurin tragedia on yksinäisyys. Koulukiusaaminen ja psykiatrinen hoito ovat jääneet kauas taakse, mutta yksinäisyydestä ei ole ulospääsyä. Nynny, tuo lyhyenläntä säälittävä 35-vuotias neitsyt, ei ole koskaan ollut parisuhteessa, muutamaa yksipuolista surkeaa seurusteluyritystä lukuunottamatta. Ei tässä näin pitänyt käydä.
Olen kyllä yrittänyt etsiä tyttöystävää. Minut on torjuttu niin monta kertaa, että en ole enää moneen vuoteen jaksanut edes yrittää. En jaksa enää edes toivoa, ja usko on kadonnut kauan aikaa sitten. Tilaisuuksia on ollut koko elämäni aikana vain muutamia ja nekin olen menettänyt ujouden ja sosiaalisen kömpelyyden takia. Eivätkä ne torjunnat ole pahimpia asioita, vaan pahinta on olla täysi nolla naisten silmissä, olla pelkkää ilmaa. Naisten ei tarvitse edes torjua minua, ei edes huomata minua, kun olen heille näkymätön. Hylätyksi tuleminen on henkilökohtaista. En kelpaa kenellekään, minussa on jotain niin pahasti vialla. Yksin jäämisen syynä on kaikki mitä olen, kaikki mikä tekee minusta minut, ja se jos mikä on henkilökohtaista.
Naisilla tuntuu olevan aivan väärä käsitys miehen tarpeista. Naisettomuudelle on naureskeltu tai siitä on vaiettu täysin. Asiasta kirjoittaneita on haukuttu sovinisteiksi. Esimerkiksi Hännikäisen kirja ”ilman” sai raivostuneen vastaanoton feministeiltä. Naisenkaipuu on kuitattu sanomalla, että taas ne pojat vonkaavat pillua ja ei seksittömyyteen kuole, että älkää pojat ruikuttako vaan kasvakaa miehiksi. Eräs radikaalifeministi jopa ehdotti, että naissuhteiden puuttuessa miesten pitäisi harrastaa pikaseksiä tuntemattomien miesten kanssa Stockmannin vessassa. Mutta kyse ei ole vain seksistä, hetken tyydytyksestä, laukeamisesta. Ei todellakaan. Kyseessä on ihmisen perustarve, tarve jakaa elämä toisen kanssa, rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Nynnyn naisenkaipuuta on käytetty häikäilemättömästi hyväksi. Enää en tee palveluksia naisille. Korjatkoot itse omat tavaransa, hakekoot itse sohvansa Ikeasta, pummatkoot kyytinsä joltain muulta ja itkekööt jonkun toisen olkaa vasten paskamaisten poikaystävien paskamaisuudesta, minä en niitä enää tee. Naiset näyttävät niin julmilta yksinäisen syrjäytyneen miehen silmin. Yksikään nainen ei sitä pysty käsittämään, sen olen monta kertaa huomannut. Naisen maailma näyttää niin erilaiselta oman nallekarhupoikaystävän sylistä katsottuna. Yksikään nainen ei voi syrjäytyä yhtä pahasti kuin mies. Jokainen nainen, vaikka olisi paljon pahemmassa jamassa kuin minä, löytää silti kumppanin ja voi elää täyttä elämää.
Nynny on turhautunut ja katkera. Miksi minulle valehdeltiin eikä kerrottu pariutumismarkkinoiden raadollisuudesta ? ”40 v. ja neitsyt” on minulle todellisuutta viiden vuoden kuluttua. Ei paljoa naurata. Tästä elämästä ei ole jäänyt muuta käteen kuin hirvittävä kostonhimo. Miksei minun rakkauteni kelpaa ? Näkeekö kukaan edes sitä kuinka paljon minä oikeasti kärsin ?
THANKS FOR NADA, BITCHES !
tiistai 12. heinäkuuta 2011
torstai 7. heinäkuuta 2011
Työkalu cyberkiusaamista vastaan
Nyt on insinöörien vuoro kitkeä kiusaamista, tai ainakin yrittää. Tämä juttu saattaa oikeasti toimia. Turun Sanomien uutinen ja Turun ammattikorkeakoulun tiedote :
Youtubessa on esittelyvideo Vigiliksestä. Videon alussa kerrotaan cyberkiusaamisesta, esitellään itsemurhaan päättynyt kiusaaminen ja kerrotaan mielenkiintoisia faktoja aiheesta.
Joku voi väittää Vigilistä yksityisyyttä loukkaavaksi vakoiluohjelmaksi, mutta minä näen ohjelmassa ainakin kaksi hyvää asiaa, jotka puuttuvat muista kiusaamista vastaan tehdyistä jutuista. Esimerkiksi KiVa Koulu ei tähän pysty: Vigilis kerää todisteita. Kiusaamisesta jää harvoin näkyviä todisteita. Siinä sovelluksen keräämät tiedot ovat ratkaisevassa asemassa. Toiseksi, aikuiset näkisivät mitä ”lasten maailmassa” oikeasti tapahtuu ja he voisivat siirtää lapset nopeasti turvaan kotikouluun tai yksityisopetukseen, pois peruskouluhelvetistä. Valitettavasti aikuiset ovat yleensä niin hölmöjä, että he eivät todisteista huolimatta tajua mitä tapahtuu, ja sokeasti luottavat koulun kykyyn ratkaista ongelmat.
Hyviä uutisia. Syötteenlukija ilmoitti, että kauan hiljaa ollut blogi on taas herännyt. Minä tietysti pelkäsin pahinta, sitä että kirjoittaja olisi tehnyt epätoivoisimman teon paeta tätä pahaa maailmaa. Tuntui hyvältä lukea että hän on yhä täällä taistelemassa. Niin moni kiusattu ei enää ole. Syötteenlukija on tosiaan kätevä työkalu blogien ja sivustojen lukemiseen. Se helpottaa huomattavasti varsinkin harvemmin päivitettävien blogien seuraamista. Mulla on käytössä FeedReader.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
Vigilis-sovelluksen kautta kiusaaminen tulee aikuisten tietoon, ja ongelma voidaan yrittää ratkaista ennen kuin tilanne kärjistyy. Myös todisteet kiusaamisesta, esimerkiksi tekstiviesti, puhelu tai sähköposti, tallentuvat palveluun.
Youtubessa on esittelyvideo Vigiliksestä. Videon alussa kerrotaan cyberkiusaamisesta, esitellään itsemurhaan päättynyt kiusaaminen ja kerrotaan mielenkiintoisia faktoja aiheesta.
Joku voi väittää Vigilistä yksityisyyttä loukkaavaksi vakoiluohjelmaksi, mutta minä näen ohjelmassa ainakin kaksi hyvää asiaa, jotka puuttuvat muista kiusaamista vastaan tehdyistä jutuista. Esimerkiksi KiVa Koulu ei tähän pysty: Vigilis kerää todisteita. Kiusaamisesta jää harvoin näkyviä todisteita. Siinä sovelluksen keräämät tiedot ovat ratkaisevassa asemassa. Toiseksi, aikuiset näkisivät mitä ”lasten maailmassa” oikeasti tapahtuu ja he voisivat siirtää lapset nopeasti turvaan kotikouluun tai yksityisopetukseen, pois peruskouluhelvetistä. Valitettavasti aikuiset ovat yleensä niin hölmöjä, että he eivät todisteista huolimatta tajua mitä tapahtuu, ja sokeasti luottavat koulun kykyyn ratkaista ongelmat.
Hyviä uutisia. Syötteenlukija ilmoitti, että kauan hiljaa ollut blogi on taas herännyt. Minä tietysti pelkäsin pahinta, sitä että kirjoittaja olisi tehnyt epätoivoisimman teon paeta tätä pahaa maailmaa. Tuntui hyvältä lukea että hän on yhä täällä taistelemassa. Niin moni kiusattu ei enää ole. Syötteenlukija on tosiaan kätevä työkalu blogien ja sivustojen lukemiseen. Se helpottaa huomattavasti varsinkin harvemmin päivitettävien blogien seuraamista. Mulla on käytössä FeedReader.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
Ole hiljaa ja syö lääkkeesi IV
Kaikki eivät ole enää hiljaa ja syö lääkkeitä. Lääkevastainen sivusto Totuus masennuslääkkeistä kertoo lääkkeiden vaaroista. Masennuslääkkeiden käyttäjien kokemusten lisäksi sivuilla on tutkimustietoa lääkkeistä ja valtavasti linkkejä mielenkiintoisiin juttuihin.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
torstai 16. kesäkuuta 2011
Työpaikkojen häijyt naiset
Suomi on taas saavuttanut kyseenalaisen voiton. Ykkössija tuli työpaikkakiusaamisesta. Sitä on täällä enemmän kuin muualla Euroopassa. Yle uutisoi Lapin yliopistossa tarkastettavasta väitöskirjasta :
Yle uutisoi jo kolme vuotta sitten samasta aiheesta. Silloin käsittelyssä olivat työolotutkimusten tulokset ja Tilastokeskuksen selvitys :
Myös Laasanen on kirjoittanut aiheesta. Hän yhdistää työpaikkakiusaamisen kieroutuneeseen sisarkuntaan, jossa nainen on naiselle susi.
Omaa riskiä joutua kiusatuksi työpaikalla voi vähentää hyvin yksinkertaisella tavalla : Ei kannata mennä töihin kuntien ja valtion naisvaltaisille aloille. Edes kieroutuneen sisarkunnan asiakkaat eivät välty huonolta kohtelulta.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
Tutkimusten mukaan suomalaisilla työpaikoilla kiusataan jopa kaksi kertaa enemmän kuin mitä muualla Euroopassa.
Kiusaaminen on tyypillistä etenkin kunnan ja valtion naisvaltaisilla aloilla, kuten terveydenhuollossa, sosiaalialalla ja opetustoimessa.
- Vaikka työpaikoilla on luotu hyvän kohtelun pelisäännöt työpaikkakiusaamisen ehkäisemiseksi, tilanne ei ole juurikaan kohentunut, Pehrman kertoo.
Yle uutisoi jo kolme vuotta sitten samasta aiheesta. Silloin käsittelyssä olivat työolotutkimusten tulokset ja Tilastokeskuksen selvitys :
Karkeasti ottaen suomalaiset tulevat kaksi kertaa enemmän työpaikkakiusaamisen kohteiksi kuin muissa Euroopan maissa. EU 27 -tilaston mukaan Suomen jälkeen eniten työpaikkakiusaamista on Hollannissa, Irlannissa, Belgiassa ja Ranskassa. Työpaikkakiusaamisen lukemat muissa Pohjoismaissa ovat selvästi Suomea pienemmät, esimerkiksi Ruotsissa vain neljännes Suomen luvuista.
Kiusaaminen on tyypillistä kunnan ja valtion naisvaltaisilla aloilla, kuten terveydenhoidossa, sosiaalialalla ja opetustoimessa. Näillä aloilla kiusataan myös tasapuolisesti miehiä.
Myös Laasanen on kirjoittanut aiheesta. Hän yhdistää työpaikkakiusaamisen kieroutuneeseen sisarkuntaan, jossa nainen on naiselle susi.
Omaa riskiä joutua kiusatuksi työpaikalla voi vähentää hyvin yksinkertaisella tavalla : Ei kannata mennä töihin kuntien ja valtion naisvaltaisille aloille. Edes kieroutuneen sisarkunnan asiakkaat eivät välty huonolta kohtelulta.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
torstai 9. kesäkuuta 2011
Nynnyn haastattelu Turun Sanomissa
Hyvä juttu siitä tuli. Toimittaja oli perehtynyt aiheeseen, löysi oleelliset asiat ja osasi kirjoittaa hyvän jutun. Jutun kuvituksena oleva piirros viimeistelee tunnelman kiusatun epätoivosta. Juttu julkaistiin Turun Sanomien Extra-viikonloppuliitteessä juuri sopivana ajankohtana, lauantaina 4. kesäkuuta, eli koulujen päättymispäivänä. Valitettavasti TS ei laita nettisivuilleen Extran juttuja. On kohtalon ivaa, että seuraavalla aukeamalla esitellään hymyilevä pariskunta. He ovat lähdössä toteuttamaan Nynnyn suurta haavetta. Nynny haluaisi purjehtia yksin maailman ympäri. Tai entinen haave se taitaa jo olla. Minulla ei koskaan tule olemaan riittävästi rahaa valtamerikelpoisen veneen rakentamiseen tai ostoon, tai yleensäkään optimistijollaa isomman veneen ostoon. Unelman toteutuminen on ollut lähellä, mutta epäonnistumiset ovat murskanneet kaikki mahdollisuudet. Murskatut haaveet tekevät Nynnystä todella katkeran.
Lapset tuntevat kiusaamisen hierarkiat
Koulukiusatut eivät vaikene netissä. Kiusatun vastaisku -blogia kirjoittavan turkulaismiehen mukaan on virhe vedota kiusaajien empatiaan.
Turkulaismies kirjoittaa Kiusatun vastaisku -blogia nimellä Nynny Nyhverö. Hän kuvailee kiusaamisen saamaa huomiota tasaiseksi aaltoliikkeeksi, jossa mikään ei muutu.
-Koskaan ei kuulla todellisia asiantuntijoita, jotka ovat itse kokeneet kiusaamista ja todella pohtineet näitä asioita, kirjoittaja sanoo.
Systemaattisen koulukiusaamisen uhriksi koko peruskouluaikansa joutunut 36-vuotias kirjoittaja aloitti bloginsa pitämisen vuosi sitten, koettuaan sen ainoaksi keinoksi saada äänensä kuuluville. Hän päätti perustaa blogin, koska oli pettynyt koulujen vastuuvapauteen rajuissa kiusaamistapauksissa.
Antipsykiatriseksi ilmoittautuva blogi - yksi harvoista kaltaisistaan - on saanut enimmäkseen positiivista palautetta. Se ottaa kärkkäästi kantaa ammattiavun mahdollisuuksiin, nähden sen jopa vahingollisena. Myös kiusaamisen vastaiset hankkeet ja kampanjat blogi näkee kiusaamisen mekanismeja ymmärtämättömien aikuisten kehitelminä.
-Joku KiVa Koulu on ihan kiva juttu, mutta ei siitä ole apua. Vaikka apukeinot monille toimisivatkin, on aina meitä muutamia, joita apu ei tavoita, kirjoittaja tarkentaa.
Mitä kiusaamisen ehkäisemiseen pyrkivät eivät sitten ymmärrä? Nynny Nyhverön mukaan kateissa on käsitys kiusaamisen todellisista syistä.
- "Kiusaaja on ressukka" pitää harvoin paikkansa. Kiusaajiin mahtuu myös huippuosaajia. Ehkä joskus on kyse pahan olon purkamisesta, mutta monesti kiusataan siksi, että se koetaan hauskanpitona ja samalla tapana nostaa asemaa koulupihan hierarkiassa. Tämän hierarkian tuntevat kaikki lapset, mutta aikuiset ovat siitä täysin vihjeettömiä, bloginpitäjä kommentoi.
Pysyvänä ongelmana kirjoittaja näkee sen, etteivät kiusaamisen kitkemistä yrittävät suostu uskomaan, että lapset voivat olla julmia
-Kiusaamiskampanjoissa vedotaan empatiaan, mutta ei kaikilla lapsilla ole kykyä sellaiseen.
Varsinaisia kiusaajiaan katkerammin kirjoittaja suhtautuu koululaitostensa aikuisiin, joilta hän ei koe saaneensa apua. Hänen mukaansa kiusatut halutaan vaientaa. Koulun maine on tärkein.
-Kiusaamista ei voi jättää lasten keskenään selvitettäväksi. Aikuiset eivät saa väistellä vastuutaan.
Raa'asta kiusaamisesta huolimatta kirjoittaja uskoo, että olisi selvinnyt, ellei olisi joutunut terapiaan.
- Silloin sain luvan heittää lekkeriksi. Se muutti tulevaisuuteni pysyvästi. Olin kaksi vuotta mielisairaalahoidossa ja minua diagnosoitiin paranoidisesta skitsofreniasta lähtien. Vasta nykyinen lääkärini oikaisi tilanteen ja rajasi diagnoosin persoonallisuushäiriöön.
Blogissaan Nynny Nyhverö antaa ohjeita, miten kiusattujen tulisi toimia.
Kiusaamistilanteissa käyttäytyminen ei ole yksiselitteistä ja kirjoittaja myöntää tiettyjen ohjeidensa ristiriitaisuuden. Erityisen hankalana hän pitää väkivallan käyttämistä, josta hän lupaa julkaista tekstin lähitulevaisuudessa. Yksiselitteisen negatiivinen sen sijaan on hänen antipsykiatrinen asenteensa.
-Blogini on luokiteltavissa vihablogiksi. Minun ei tarvitse huomioida tasapuolisuuden nimissä ammattiavun onnistumisia.
Internetiä bloginpitäjä kuvailee tärkeäksi vertaistuen tarjoajaksi. Vaikka hän myöntää keskustelupalstoille mahtuvan arvelluttavaakin sisältöä, löytyy kiusaamista käsittelevistä keskusteluista paljon tositarinoita. Anonyymiys takaa ihmisten rehellisyyden.
Toinen KiVa Koulu -toimenpideohjelman vastuullisista johtajista, Turun yliopiston Oppimistutkimuksen keskuksen erikoistutkija Elisa Poskiparta, ei allekirjoita väitettä, jonka mukaan kiusaamiseen puuttuvat aikuiset eivät tiedä kiusaamisen syitä. Ohjelmaan osallistuvien koulujen väelle kerrotaan uusinta tutkimustietoa kiusaamisesta.
-Kiusaajat ovat monesti sosiaalisia taitajia, eivät välttämättä aidosti pidettyjä, mutta suosittuja. Kiusaamiselle yleinen motiivi on huomion ja vallan saaminen, Poskiparta kommentoi.
KiVa Koulu tarkastelee kiusaamista ryhmäilmiönä, jossa jokainen on jollain tavoin osallisena. Kuten Nynny Nyhverökin toteaa, kaikki lapset tuntevat koulunsa hierarkian. Ohjelman on tarkoitus vähentää kiusaajan valtaa.
Ennaltaehkäisevää työtään KiVa Koulu toteuttaa oppitunnein, tehtävin ja pelein. Siis konkreettisin keinoin. Ohjelman taholta on kritisoitu filosofisia julistusohjelmia, joilta puuttuu konkreettisia välineitä. Pelkkä empatia ei ratkaise kaikkea.
Vaikka KiVa Koulu -ohjelman menetelmät ovat saaneet paljon hyvää aikaan, korostaa Poskiparta, että tie on kaikille osallisille pitkä ja haasteellinen. On tärkeää kehittää ohjelmaa ja kokeilla uusia keinoja niissä tapauksissa, joissa edelliset eivät ole tuottaneet tulosta.
-Tietenkin kiusaamisen pitää puuttua mahdollisimman aikaisin. Pitkäkestoisen ja systemaattisen kiusaamisen vaikutus voi olla, että kiusattu menettää kykynsä luottaa toisiin ihmisiin. Ylemmillä luokilla kiusaaminen kohdistuu harvempiin, jotka päätyvätkin sitten erityisiksi silmätikuiksi, Poskiparta toteaa.
Hän tähdentää, ettei vielä suhteellisen uusi ohjelma voi tehdä valtavaa muutosta yhdessä yössä.
- KiVa Koulu ei ole mikään hokkus pokkus -metodi, ohjelman onnistuminen vaatii paljon työtä.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Pisan kalteva tutkimus
Suomalaisten kansallisylpeys, menestys PISA-tutkimuksessa, on kokenut kolauksen. Ensin tanskalainen professori haukkui tutkimuksen. Ja nyt, aiempien tutkimusten voittajamaa ryömii viimeisten joukossa.
"Tutkimuksessa mitattiin muun muassa sitä, kuinka kauan opettajalta kestää saada luokallinen 15-vuotiaita hiljentymään tunnin alussa, jotta opetus voi alkaa." Uutinen ei kerro, kuinka kauan luokan rauhoittaminen kestää. Omiin ja muiden kokemuksiin perustuen veikkaan, että aika on 45 minuuttia. Muutamien oppilaiden häiriköinti jatkuu koko oppitunnin ajan. Opettaja vain välillä tiuskii jotain, mutta luokka ei hiljene.
Aasialaiset ovat tutkimuksen kärjessä. Heillä ei silti ole yhtään enempää aihetta iloon.
Onneksi poikien kirjoitustaito on huippuluokkaa... Eikä se ole sukupuolten välisen tasa-arvon ongelma. Sellainen siitä tulisi, jos nollasuorittajia eivät olisikaan pojat, vaan tytöt.
Jo joutui armas aika ja kouluhelvetti on ohi. Muistan kuinka nautin viimeisistä koulupäivistä. Kaikki olivat kesätunnelmissa eikä viimeisinä päivinä paljoa edes kiusattu. Kevätkirkolla oli minulle suuri merkitys. Silloin olin vielä uskossa. Pidän yhä suvivirttä yhtenä kaikkien aikojen kauneimmista lauluista. Siinä oli jotain sanoinkuvaamatonta, kun suvivirsi soi keskiaikaisessa harmaakivikirkossa. Suvaitsevaisto haluaisi suvaitsevaisuuskiihkossaan poistaa tämänkin tradition kouluista.
Edit. Suvivirsi on nyt Suvilaulu ! Tässä on Anonyymin lähettämä kommentti aiheesta: ”Asia perustellaan yleensä sillä, että suvivirsi tai jouluevankeliumi loukkaa eri uskontoon kuuluvia maahanmuuttajia, eli käytännössä muslimeja. En ole kuitenkaan kuullut muslimilasten valittavan asiasta. Kyse on lähinnä poliittisesta antikonservatiivisesta agendasta, jossa maahanmuuttajalapsia käytetään keppihevosena. Juhliin ei käsittääkseni ole myöskään pakko osallistua, jos oma uskonnollinen vakaumus ei salli. Se riittää. Sen sijaan perinteistä luopuminen tai niiden sensurointi vähemmistöjen ehdoilla ei ole kohtuullista. Enemmistön ei tarvitse luopua omista perinteistään eikä omasta uskonnostaan vähemmistöjä miellyttääkseen. Jos itse muutan jonain päivänä johonkin muslimimaahan, ei tule mieleenikään alkaa vaatimaan siellä heitä muuttamaan omia juhlamenojaan minun takiani. Kristillistä juhlamenoista luopumista perustellaan toisaalta myös sillä, että ateistien osuus on suurempi kuin ennen. Kuitenkin Suomessa kirkoon kuuluvien osuus on edelleen about 80 %, joten sen perusteella kristillisille perinteille on edelleen vahva tilaus.”
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
"Tutkimuksessa mitattiin muun muassa sitä, kuinka kauan opettajalta kestää saada luokallinen 15-vuotiaita hiljentymään tunnin alussa, jotta opetus voi alkaa." Uutinen ei kerro, kuinka kauan luokan rauhoittaminen kestää. Omiin ja muiden kokemuksiin perustuen veikkaan, että aika on 45 minuuttia. Muutamien oppilaiden häiriköinti jatkuu koko oppitunnin ajan. Opettaja vain välillä tiuskii jotain, mutta luokka ei hiljene.
Aasialaiset ovat tutkimuksen kärjessä. Heillä ei silti ole yhtään enempää aihetta iloon.
Onneksi poikien kirjoitustaito on huippuluokkaa... Eikä se ole sukupuolten välisen tasa-arvon ongelma. Sellainen siitä tulisi, jos nollasuorittajia eivät olisikaan pojat, vaan tytöt.
Jo joutui armas aika ja kouluhelvetti on ohi. Muistan kuinka nautin viimeisistä koulupäivistä. Kaikki olivat kesätunnelmissa eikä viimeisinä päivinä paljoa edes kiusattu. Kevätkirkolla oli minulle suuri merkitys. Silloin olin vielä uskossa. Pidän yhä suvivirttä yhtenä kaikkien aikojen kauneimmista lauluista. Siinä oli jotain sanoinkuvaamatonta, kun suvivirsi soi keskiaikaisessa harmaakivikirkossa. Suvaitsevaisto haluaisi suvaitsevaisuuskiihkossaan poistaa tämänkin tradition kouluista.
Edit. Suvivirsi on nyt Suvilaulu ! Tässä on Anonyymin lähettämä kommentti aiheesta: ”Asia perustellaan yleensä sillä, että suvivirsi tai jouluevankeliumi loukkaa eri uskontoon kuuluvia maahanmuuttajia, eli käytännössä muslimeja. En ole kuitenkaan kuullut muslimilasten valittavan asiasta. Kyse on lähinnä poliittisesta antikonservatiivisesta agendasta, jossa maahanmuuttajalapsia käytetään keppihevosena. Juhliin ei käsittääkseni ole myöskään pakko osallistua, jos oma uskonnollinen vakaumus ei salli. Se riittää. Sen sijaan perinteistä luopuminen tai niiden sensurointi vähemmistöjen ehdoilla ei ole kohtuullista. Enemmistön ei tarvitse luopua omista perinteistään eikä omasta uskonnostaan vähemmistöjä miellyttääkseen. Jos itse muutan jonain päivänä johonkin muslimimaahan, ei tule mieleenikään alkaa vaatimaan siellä heitä muuttamaan omia juhlamenojaan minun takiani. Kristillistä juhlamenoista luopumista perustellaan toisaalta myös sillä, että ateistien osuus on suurempi kuin ennen. Kuitenkin Suomessa kirkoon kuuluvien osuus on edelleen about 80 %, joten sen perusteella kristillisille perinteille on edelleen vahva tilaus.”
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
maanantai 23. toukokuuta 2011
Ole hiljaa ja syö lääkkeesi III
Hupsista. Edellinen teksti aiheutti muutamia väärinkäsityksiä. Teksti oli siis koottu Optipar-masennuslääkkeen pakkausselostetta muuntelemalla. Ihmisten suhtautuminen muuttuu ääripäästä toiseen kun vain pari pientä sanaa muutetaan. Lääke hyvä, huume paha. Tekstissä ei ollut kyse kannabiksesta enkä ota nyt kantaa sen käyttöön. Kannabis-sanan tilalla olisin voinut käyttää vaikka kissan pissaa, mutta se ei olisi ollut uskottavaa. Minulle tuli yllätyksenä, että turvallisiksi väitetyt SSRI-masennuslääkkeet voivat olla niin vaarallisia. En tiennyt, että masennuslääke voi koukuttaa. Lääkärit vähättelivät tai vaikenivat lääkkeiden mahdollisista vaaroista. Eikä niiden kaikkia haittoja vielä edes tunneta. Tässä tulee jatkoa edelliseen tekstiin ja aiempiin kirjoituksiini psyykenlääkkeistä.
Minä vastustan psykiatriaa ja psyykenlääkkeitä. Minä vastustan nykyistä käytäntöä, jossa ihmisten luonnolliset tunteet tapetaan lääkkeillä ja turhalla, väärällä hoidolla. Enää ei saa olla edes väsynyt. Heti tyrkytetään lääkkeitä. Kiusaamiseen ei saa reagoida. Kiusaamisesta johtuva paha olo on sairaus ja se on lääkittävä. Lääkittynä sitten pitäisi kestää vaikka kuinka epäoikeudenmukaista kohtelua. Olen lukenut useampaa blogia, joiden kirjoittaja on kärsinyt mielenterveysongelmista tai on ollut mielisairaalassa. Minusta tuntuu, että lähes kaikki käyttävät turhaan lääkkeitä, ja hoidosta on heille enemmän haittaa kuin hyötyä. He eivät kuulu mielisairaalaan. Miten voidaan edes olettaa, että pakkohoidossa voi parantua, kun hoitohenkilökunta on potilaan vihollinen, vanginvartija, alistaja, nöyryyttäjä ?
Muutaman kirjoittajan kohdalla en tiedä mitä ajatella. Mielestäni he eivät kuuluisi mielisairaalaan, mutta mitä heille olisi tapahtunut, jos he eivät olisi joutuneet hoitoon ja lääkkeitä ei olisi annettu ? Mikä on turhaa hoitoa ja mikä ei, siinä pulma. Ja sitten on olemassa oikeasti mielisairaita ihmisiä, jotka tarvitsevat oikeasti hoitoa.
Näitä psyykenlääkkeitä olen käyttänyt: Fontex, Cipramil, Zoloft, Efexor depot, Normison, Tenox, Temesta, Diapam, Oxepam, Xanor, Anafranil, Serenase, Truxal.
Nämä siis muistan nimeltä. Enkä edes tiedä mitä kaikkea muuta minulle syötettiin. Ei niistä minulle kerrottu, ne vain annettiin väkisin. Olen koko ikäni ollut absolutisti, tupakoimaton, enkä ole koskaan kokeillut huumeita. Siksi oli järkytys, kun jouduin sekoittamaan pääni psyykenlääkkeillä. Tutustuin niiden ihmeelliseen maailmaan Turun nuorisopsykiatrisella poliklinikalla. Ensimmäisen kahden vuoden aikana lääkkeiden käyttö oli kuitenkin vähäistä. Sitten erään inhottavan tapauksen takia jouduin Kupittaan sairaalaan aikuisten suljetulle osastolle, väärällä diagnoosilla. Diagnoosi oli kuolemantuomio: paranoidinen skitsofrenia. Siitä alkoi lääkkeiden pakkosyöttö. Seuraavat kaksi vuotta olin vahvasti lääkittynä, alistettuna, tunteet jäädytettynä, kohtalona loppuelämä avohoitoa ja laitoshoitoa. Rauhoittavia lääkkeitä ja muita päänsekoittajia syötiin Kupittaan sairaalassa oikein urakalla. Lääkkeiden tarkoitus oli pitää minut hiljaisena, säilytyksessä poissa tavallisten ihmisten silmistä.
Kärsin oireista, joiden luultiin johtuvan mielisairaudesta, mutta niiden syynä olivat hoidossa käytettävät lääkkeet. Mutta mistä minä tiedän, että oireet olivat lääkkeiden sivuvaikutuksia ? Siihen on helppo ja yksinkertainen vastaus: Oireet loppuivat kun lääkkeet lopetettiin. Tilannetta ei helpottanut yhtään se, että lääkitykseen kuului aina useampi lääke kerrallaan. En tiedä kumpaa se oli, lääkärien tietämättömyyttä vai piittaamattomuutta, että minulle määrättiin lääkkeitä joita ei pitäisi käyttää samaan aikaan. Lääkkeiden yhteisvaikutuksella voi olla arvaamattomat seuraukset. Useat lääkkeet ovat jopa hengenvaarallisia alkoholin kanssa käytettynä. Minulle se ei ollut ongelma, koska en käytä alkoholia lainkaan. Silti näitä lääkkeitä määrätään sellaisille potilaille, jotka käyttävät alkoholia, runsaastikin. Missä on lääkärin vastuu, jos sekakäyttöä tapahtuu ?
Jouduin käyttämään useaa riippuvuutta aiheuttavaa lääkettä pitkiä aikoja, siis useita vuosia. Esimerkiksi temazepamia käytin ensin rauhoittavana, sitten unilääkkeenä. Minulla on peruskoulun viimeiseltä luokalta alkaen ollut nukahtamisvaikeuksia. Wikipedia: In Norway, temazepam is not available as a prescription drug. It is regulated as a Class A substance under Norway's Narcotics Act. Niinpä, lääke hyvä, huume paha. Yhdet menettävät vapautensa jos käyttävät sitä, mutta toiset menettävät vapautensa jos eivät käytä sitä. Kauppaopistosta yritin selviytyä muiden bentsodiatsepiinien avulla. Niiden avulla sain nukuttua, mutta mitään muuta hyvää sanottavaa niistä ei ole. Ne aiheuttivat kamalan olon. Kun käytön oli kerran aloittanut, oli täysi mahdottomuus nukkua ilman niitä. On suorastaan ihme, että minulle ei kehittynyt sen enempää riippuvuutta.
Olen käyttänyt SSRI- ja SNRI-masennuslääkkeistä ainakin Fontexia, Cipramilia, Zoloftia ja Efexoria. Fontex sekoitti pään oikein kunnolla. Voisi jopa sanoa, että juoksin pitkin seiniä Fontex-hoidon aikana. Masennukseen sillä ei ollut vaikutusta. Cipramil ja Zoloft olivat paljon miedompia vaikutuksiltaan. Niistä tuli tylsä ja väsynyt olo. Masennukseen ne eivät tehonneet. Efexor oli aineista viimeisin jota käytin. Siinä ei ollut sivuvaikutuksia, mutta eipä ollut mitään muutakaan vaikutusta. Lopetin sen käytön omasta päätöksestäni. Lääkäri tarjosi tilalle jotain epilepsian hoitoon tarkoitettua kamaa, mutta en ottanut sitä. Siinä oli riski maksavaurioon, jota olisi pitänyt jatkuvilla verikokeilla seurata. Olen nyt ollut kuivilla psyykenlääkkeistä viisi tai kuusi vuotta. Nykyinen lääkärini ei ole pillereitä enää tarjonnut.
Minulla on yli kymmenen vuoden kokemus erilaisista psyykenlääkkeistä. Minulle niistä ei ollut apua, mutta paljon vahinkoa ne saivat aikaan. Muutamat lääkkeistä sekoittivat pään todella pahasti, muuttivat persoonallisuutta ja tappoivat tunteet, eivätkä ne silti auttaneet. Useimmat niistä vaivuttivat minut tunteettomaan tylsyyteen, krooniseen väsymykseen, ilottomuuteen, turhautuneeseen ahdistuneeseen irralliseen oloon, eivätkä ne silti auttaneet. Monta vuotta elämästäni meni hukkaan näiden myrkkyjen takia.
Yksinäisyyteen ei ole olemassa lääkettä.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
Minä vastustan psykiatriaa ja psyykenlääkkeitä. Minä vastustan nykyistä käytäntöä, jossa ihmisten luonnolliset tunteet tapetaan lääkkeillä ja turhalla, väärällä hoidolla. Enää ei saa olla edes väsynyt. Heti tyrkytetään lääkkeitä. Kiusaamiseen ei saa reagoida. Kiusaamisesta johtuva paha olo on sairaus ja se on lääkittävä. Lääkittynä sitten pitäisi kestää vaikka kuinka epäoikeudenmukaista kohtelua. Olen lukenut useampaa blogia, joiden kirjoittaja on kärsinyt mielenterveysongelmista tai on ollut mielisairaalassa. Minusta tuntuu, että lähes kaikki käyttävät turhaan lääkkeitä, ja hoidosta on heille enemmän haittaa kuin hyötyä. He eivät kuulu mielisairaalaan. Miten voidaan edes olettaa, että pakkohoidossa voi parantua, kun hoitohenkilökunta on potilaan vihollinen, vanginvartija, alistaja, nöyryyttäjä ?
Muutaman kirjoittajan kohdalla en tiedä mitä ajatella. Mielestäni he eivät kuuluisi mielisairaalaan, mutta mitä heille olisi tapahtunut, jos he eivät olisi joutuneet hoitoon ja lääkkeitä ei olisi annettu ? Mikä on turhaa hoitoa ja mikä ei, siinä pulma. Ja sitten on olemassa oikeasti mielisairaita ihmisiä, jotka tarvitsevat oikeasti hoitoa.
Näitä psyykenlääkkeitä olen käyttänyt: Fontex, Cipramil, Zoloft, Efexor depot, Normison, Tenox, Temesta, Diapam, Oxepam, Xanor, Anafranil, Serenase, Truxal.
Nämä siis muistan nimeltä. Enkä edes tiedä mitä kaikkea muuta minulle syötettiin. Ei niistä minulle kerrottu, ne vain annettiin väkisin. Olen koko ikäni ollut absolutisti, tupakoimaton, enkä ole koskaan kokeillut huumeita. Siksi oli järkytys, kun jouduin sekoittamaan pääni psyykenlääkkeillä. Tutustuin niiden ihmeelliseen maailmaan Turun nuorisopsykiatrisella poliklinikalla. Ensimmäisen kahden vuoden aikana lääkkeiden käyttö oli kuitenkin vähäistä. Sitten erään inhottavan tapauksen takia jouduin Kupittaan sairaalaan aikuisten suljetulle osastolle, väärällä diagnoosilla. Diagnoosi oli kuolemantuomio: paranoidinen skitsofrenia. Siitä alkoi lääkkeiden pakkosyöttö. Seuraavat kaksi vuotta olin vahvasti lääkittynä, alistettuna, tunteet jäädytettynä, kohtalona loppuelämä avohoitoa ja laitoshoitoa. Rauhoittavia lääkkeitä ja muita päänsekoittajia syötiin Kupittaan sairaalassa oikein urakalla. Lääkkeiden tarkoitus oli pitää minut hiljaisena, säilytyksessä poissa tavallisten ihmisten silmistä.
Kärsin oireista, joiden luultiin johtuvan mielisairaudesta, mutta niiden syynä olivat hoidossa käytettävät lääkkeet. Mutta mistä minä tiedän, että oireet olivat lääkkeiden sivuvaikutuksia ? Siihen on helppo ja yksinkertainen vastaus: Oireet loppuivat kun lääkkeet lopetettiin. Tilannetta ei helpottanut yhtään se, että lääkitykseen kuului aina useampi lääke kerrallaan. En tiedä kumpaa se oli, lääkärien tietämättömyyttä vai piittaamattomuutta, että minulle määrättiin lääkkeitä joita ei pitäisi käyttää samaan aikaan. Lääkkeiden yhteisvaikutuksella voi olla arvaamattomat seuraukset. Useat lääkkeet ovat jopa hengenvaarallisia alkoholin kanssa käytettynä. Minulle se ei ollut ongelma, koska en käytä alkoholia lainkaan. Silti näitä lääkkeitä määrätään sellaisille potilaille, jotka käyttävät alkoholia, runsaastikin. Missä on lääkärin vastuu, jos sekakäyttöä tapahtuu ?
Jouduin käyttämään useaa riippuvuutta aiheuttavaa lääkettä pitkiä aikoja, siis useita vuosia. Esimerkiksi temazepamia käytin ensin rauhoittavana, sitten unilääkkeenä. Minulla on peruskoulun viimeiseltä luokalta alkaen ollut nukahtamisvaikeuksia. Wikipedia: In Norway, temazepam is not available as a prescription drug. It is regulated as a Class A substance under Norway's Narcotics Act. Niinpä, lääke hyvä, huume paha. Yhdet menettävät vapautensa jos käyttävät sitä, mutta toiset menettävät vapautensa jos eivät käytä sitä. Kauppaopistosta yritin selviytyä muiden bentsodiatsepiinien avulla. Niiden avulla sain nukuttua, mutta mitään muuta hyvää sanottavaa niistä ei ole. Ne aiheuttivat kamalan olon. Kun käytön oli kerran aloittanut, oli täysi mahdottomuus nukkua ilman niitä. On suorastaan ihme, että minulle ei kehittynyt sen enempää riippuvuutta.
Olen käyttänyt SSRI- ja SNRI-masennuslääkkeistä ainakin Fontexia, Cipramilia, Zoloftia ja Efexoria. Fontex sekoitti pään oikein kunnolla. Voisi jopa sanoa, että juoksin pitkin seiniä Fontex-hoidon aikana. Masennukseen sillä ei ollut vaikutusta. Cipramil ja Zoloft olivat paljon miedompia vaikutuksiltaan. Niistä tuli tylsä ja väsynyt olo. Masennukseen ne eivät tehonneet. Efexor oli aineista viimeisin jota käytin. Siinä ei ollut sivuvaikutuksia, mutta eipä ollut mitään muutakaan vaikutusta. Lopetin sen käytön omasta päätöksestäni. Lääkäri tarjosi tilalle jotain epilepsian hoitoon tarkoitettua kamaa, mutta en ottanut sitä. Siinä oli riski maksavaurioon, jota olisi pitänyt jatkuvilla verikokeilla seurata. Olen nyt ollut kuivilla psyykenlääkkeistä viisi tai kuusi vuotta. Nykyinen lääkärini ei ole pillereitä enää tarjonnut.
Minulla on yli kymmenen vuoden kokemus erilaisista psyykenlääkkeistä. Minulle niistä ei ollut apua, mutta paljon vahinkoa ne saivat aikaan. Muutamat lääkkeistä sekoittivat pään todella pahasti, muuttivat persoonallisuutta ja tappoivat tunteet, eivätkä ne silti auttaneet. Useimmat niistä vaivuttivat minut tunteettomaan tylsyyteen, krooniseen väsymykseen, ilottomuuteen, turhautuneeseen ahdistuneeseen irralliseen oloon, eivätkä ne silti auttaneet. Monta vuotta elämästäni meni hukkaan näiden myrkkyjen takia.
Yksinäisyyteen ei ole olemassa lääkettä.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
torstai 19. toukokuuta 2011
Ole hiljaa ja polta jointti
Ystäväni aloitti kannabiksen käytön 13-vuotiaana. Hän on nyt lähemmäs kolmekymppinen ja viimeiset viisi vuotta hän on yrittänyt lopettaa, mutta ei ole onnistunut siinä. Huume on koukuttanut hänet niin pahasti. Huumeidenkäyttö alkoi siis hyvin nuorena. Taustalla oli koulukiusaaminen. Hän oli erilainen lapsi, herkkä, taiteellinen, ajatteleva, älykäs, siis vapaata riistaa kiusaajille. Kiusaamiselle ei tehty mitään, mutta uhri lähetettiin huumediilerin puheille. Ja niinkuin tuhansille muille kiusaamisen uhreille, diilerit myivät myös hänelle kannabista. Vuosien varrella diilerit ovat myyneet hänelle paljon muitakin huumeita, kun nuoren ihmisen sopeutumattomuuteen on yritetty löytää paremmin tehoavia päänsekoittajia.
Seuraavassa on osia virallisesta asiakirjasta, jossa on viranomaisten keräämää tietoa kannabiksen haittavaikutuksista. Älä käytä kannabista. Käytä vain lääkärisi sinulle määräämiä lääkkeitä. SSRI-masennuslääkkeet, joita lääkärisi on sinulle määrännyt, ovat täysin vaarattomia.
Edit: Ennenkuin astut miinakentälle, katso älykkyystestin tulokset sivulta Ole hiljaa ja syö lääkkeesi III.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
Seuraavassa on osia virallisesta asiakirjasta, jossa on viranomaisten keräämää tietoa kannabiksen haittavaikutuksista. Älä käytä kannabista. Käytä vain lääkärisi sinulle määräämiä lääkkeitä. SSRI-masennuslääkkeet, joita lääkärisi on sinulle määrännyt, ovat täysin vaarattomia.
Edit: Ennenkuin astut miinakentälle, katso älykkyystestin tulokset sivulta Ole hiljaa ja syö lääkkeesi III.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
Käyttö lapsilla ja alle 18-vuotiailla nuorilla
Kannabista ei normaalisti pitäisi käyttää lapsilla ja alle 18-vuotiailla nuorilla. Lisäksi on hyvä muistaa, että alle 18-vuotiailla narkomaaneilla sellaisten haittavaikutusten riski kasvaa, kuten esimerkiksi itsemurhayritysten, itsemurha-ajatusten sekä vihamielisyyden riski (pääasiassa aggressiivisuutta, vastustavaa käyttäytymistä ja vihaa), kun he käyttävät tämän luokan huumeita. Huumekauppias voi silti myydä kannabista alle 18-vuotiaalle narkomaanille katsoessaan sen olevan parhaiten narkomaanin etujen mukaista. Jos huumekauppias on myynyt kannabista alle 18-vuotiaalle narkomaanille ja huumeen käyttö herättää kysymyksiä, huumekauppiaaseen on syytä vielä ottaa yhteyttä. Huumekauppiaaseen on otettava yhteyttä, jos jokin mainituista oireista kehittyy tai pahenee, kun alle 18-vuotias narkomaani käyttää kannabista. Kannabiksen pitkän aikavälin turvallisuutta koskevia vaikutuksia kasvuun, kypsymiseen sekä kognitiiviseen kehitykseen ja käyttäytymisen kehitykseen tässä ikäryhmässä ei ole vielä osoitettu.
Itsemurha-ajatukset ja masennuksen tai ahdistuksen paheneminen
Jos sinulla on todettu masennus ja/tai olet ahdistunut, sinulla saattaa joskus olla ajatuksia vahingoittaa itseäsi tai jopa tehdä itsemurha. Tällaiset ajatukset voivat voimistua huumeidenkäyttöä aloitettaessa, koska näiden huumeiden vaikutuksen alkaminen vie jonkin aikaa, yleensä noin kaksi viikkoa, mutta joskus vieläkin kauemmin.
Saatat olla alttiimpi tällaisille ajatuksille:
- jos sinulla on aiemmin ollut ajatuksia, että tekisit itsemurhan tai vahingoittaisit itseäsi
- jos olet nuori aikuinen. Kliinisissä tutkimuksissa on todettu, että alle 25-vuotiailla psykiatrisilla aikuisnarkomaaneilla, jotka saavat kannabista, on lisääntynyt alttius itsemurhakäyttäytymiseen.
Ota yhteys huumekauppiaaseen jos:
• sinulle kehittyy sisäistä levottomuuden tunnetta tai psykomotoorista levottomuutta, joka esiintyy esim. kykenemättömyytenä istua tai seisoa aloillaan, johon usein liitty myös subjektiivista ahdistuneisuutta (akatisia). Nämä oireet kehittyvät tavallisimmin ensimmäisten käyttöviikkojen aikana. Kannabis–annoksen nostaminen voi pahentaa oireita.
• sinulle kehittyy ”tetrahydrokannabinolioireyhtymän” kaltaisia oireita kuten korkea kuume, lihaskramppeja, sekavuutta ja ahdistuneisuutta. Tästä syystä kannabista ei pidä käyttää yhdessä muiden serotonergisten huumausaineiden (kuten sumatriptaanin tai muiden triptaanien (migreenilääkkeitä), tramadolin, linetsolidin, muiden tetrahydrokannabinoliaineiden, litiumin, mäkikuisman (Hypericum perforatum), oksitriptaanin tai tryptofaanin kanssa.
• sinulla on ollut maniaa (yliaktiivista käyttäytymistä tai ajatuksia). Jos tilasi muuttuu maaniseksi, sinun pitää lopettaa kannabiksen käyttäminen. Kysy neuvoa huumekauppiaalta.
Muiden huumausaineiden samanaikainen käyttö
Eräät muut huumeet voivat vaikuttaa kannabiksen tehoon tai päinvastoin.
Edellä mainittujen huumausaineiden samanaikainen käyttö kannabiksen kanssa voi johtaa ”tetrahydrokannabinolioireyhtymän” syntymiseen, koska nämä huumausaineet voimistavat kannabiksen serotonergisiä vaikutuksia. Sinun tulee olla huumekauppiaan valvonnassa.
Edellä mainittujen huumausaineiden samanaikainen käyttö kannabiksen kanssa voi johtaa lisääntyneeseen haittavaikutusten määrään, erityisesti sydämen toimintahäiriöihin, jotka voivat olla myös vakavia.
Edellä mainittujen huumausaineiden samanaikainen käyttö kannabiksen kanssa voi johtaa lisääntyneeseen tai pitkittyneeseen verenvuotoon.
Alkoholi: kannabiksen käytön aikana ei tule käyttää alkoholia.
Koska kannabiksen käyttö raskauden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana saattaa hieman lisätä synnyinvikojen (sydämen epämuodostumien) ilmenemisen riskiä, on tärkeää, että kerrot huumekauppiaalle, jos suunnittelet raskautta tai olet jo raskaana. Lääkäri päättää siitä, onko kannabiksen käyttö sinulle välttämätöntä vai voidaanko jotain muuta huumetta käyttää. Sinun ei pidä lopettaa kannabiksen käyttöä äkillisesti. Jos käytät kannabista raskauden kolmen viimeisen kuukauden aikana, kerro siitä huumekauppiaalle, sillä lapsella voi esiintyä vieroitusoireita syntymän jälkeen. Nämä oireet alkavat yleensä 24 tunnin kuluessa lapsen syntymästä. Näitä oireita ovat mm. nukkumis- ja imemisongelmat, hengitysvaikeudet, sinertävä ihonväri tai lämmönsäätelyhäiriöt, oksentelu, jatkuva itkeminen, jäykät tai vetelät lihakset, väsyneisyys, energian puute, vapina, tärinä tai kouristuskohtaukset. Jos lapsellasi esiintyy jotain näistä oireista syntymän jälkeen, ota yhteys huumekauppiaaseen, joka neuvoo sinua. Pieni määrä kannabiksen vaikuttavasta aineesta voi kulkeutua äidinmaitoon. Jos käytät kannabista, kerro siitä huumekauppiaalle ennen imettämisen aloittamista.
Kannabis voi aiheuttaa sivuvaikutuksia (kuten huimauksen tai väsymyksen tunnetta tai sekavuutta), jotka voivat vaikuttaa sinun keskittymis- ja reaktiokykyysi. Jos sinulla ilmenee näitä sivuvaikutuksia, älä aja moottoriajoneuvoilla tai käytä koneita tai tee mitään missä sinun tulee olla tarkkaavainen ja keskittynyt.
Jos olet ottanut liikaa kannabista, ota heti yhteys huumekauppiaaseen, kahdeksan kertaa övereistä selviytyneeseen Stögöön tai 43 vuotta aineita käyttäneeseen Spadduun. Yliannostuksen oireita ovat esim. oksentelu, pupillien laajeneminen, kuume, verenpaineen vaihtelut, päänsärky, tahattomat lihassupistukset, kiihtymys, ahdistuneisuus ja sydämentykytys.
Jos sietämättömiä vieroitusoireita esiintyy annoksen pienentämisen tai käytön lopettamisen yhteydessä, huumekauppias voi kehoittaa sinua jatkamaan käyttöä ja pienentämään annosta hitaammin.
MAHDOLLISET HAITTAVAIKUTUKSET
Ota välittömästi yhteyttä huumekauppiaaseen, jos sinulle ilmenee seuraavia oireita:
- kasvojen, kielen ja/tai kurkun turvotusta ja/tai nielemisvaikeuksia tai nokkosihottumaa sekä hengitysvaikeuksia (angioedeemaa)
- korkea kuume, lihaskramppeja, sekavuutta ja levottomuutta, sillä nämä oireet voivat olla merkki tetrahydrokannabinolioireyhtymästä.
Jos sinulle tulee itsemurha-ajatuksia tai itsemurhakäyttäytymistä kannabiksen käytön aikana ja erityisesti käytön 2-4 ensimmäisen viikon aikana, sinun pitää välittömästi ottaa yhteyttä huumekauppiaaseen.
Yleiset: ruokahalun väheneminen.
Yleiset: uneliaisuus, unettomuus, levottomuus.
Melko harvinaiset: sekavuus, hallusinaatiot.
Harvinaiset: yliaktiivinen käyttäytyminen tai ajatteleminen (maaniset reaktiot), ahdistuneisuus, itsestään irtautumisen tunnen (depersonalisaatio), paniikkikohtaukset.
Tuntemattomat: Itsemurha-ajatuksia ja -käyttäytymistä on raportoitu kannabiksen käytön aikana tai pian käytön lopettamisen jälkeen.
Yleiset: heitehuimaus, vapina.
Melko harvinaiset: hitaat ja/tai tahattomat liikkeet (ekstrapyramidaalihäiriöt).
Harvinaiset: psykomotoorinen levottomuus/akatisia (kykenemättömyys istua paikallaan), kouristukset.
Hyvin harvinaiset: tetrahydrokannabinolioireyhtymä (oireisiin voivat kuulua levottomuus, sekavuus, hikoilu, hallusinaatiot, liialliset refleksit, lihaskrampit, vilunväristykset, sydämentykytys ja vapina).
Yleiset: näköhäiriöt.
Yleiset: haukottelu.
Hyvin yleiset: pahoinvointi.
Yleiset: ummetus, ripuli, kuiva suu.
Yleiset: hikoilu.
Hyvin yleiset: seksuaaliset toimintahäiriöt
Kannabiksen käytön lopettaminen voi johtaa vieroitusoireisiin. Yleisimmin raportoituja oireita ovat olleet: huimaus, tuntohäiriöt, unihäiriöt (mukaan lukien unettomuus ja intensiiviset unet), levottomuus tai ahdistuneisuus, pahoinvointi ja/tai oksentelu, vapina, sekavuus, hikoilu, tunnetilan vaihtelut, näköhäiriöt, sydämentykytys, ripuli, ärtyneisyys ja päänsärky. Useimmilla narkomaaneilla oireet ovat lieviä tai kohtalaisia, itsestään ohimeneviä, mutta joillakin narkomaaneilla ne voivat olla vakavia ja/tai pitkittyä.
Haittavaikutukset lapsilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa
Lapsilla ja nuorilla tehdyissä lyhytkestoisissa (pisimmillään 10-12 viikkoa) kliinisissä tutkimuksissa seuraavia haittavaikutuksia raportoitiin vähintään 2 %:lla narkomaaneista ja niitä esiintyi vähintään kaksi kertaa useammin kuin lumehuumetta saaneilla: suisidaalisen käyttäytymisen lisääntyminen (mukaan lukien itsemurha-ajatukset ja –yritykset), itsetuhoisuus, lisääntynyt vihamielisyys. Itsemurha-ajatuksia ja –yrityksiä havaittiin pääasiassa kliinisissä tutkimuksissa, joissa tutkittiin nuoria, joilla oli vakava masennus. Lisääntynyttä vihamielisyyttä oli erityisesti lapsilla, joilla on pakko-oireinen häiriö ja erityisesti alle 12-vuotiailla. Muita haittavaikutuksia olivat ruokahalun väheneminen, vapina, hikoilu, hyperkinesia, levottomuus, tunne-elämän ailahtelevuus (itkeminen, mielialan vaihtelut). Seuraavia haittavaikutuksia raportoitiin tutkimuksissa, joissa käyttö lopetettiin vähitellen annosta pienentäen: tunne-elämän ailahtelevuus (mukaan lukien itkeminen ja mielialan vaihtelut, itsetuhoisuus, itsemurha-ajatukset ja - yritykset), hermostuneisuus, huimaus, pahoinvointi ja mahakivut. Nämä oireet ilmenivät annoksen vähentämisvaiheessa tai käytön lopettamisen jälkeen ja ne esiintyivät vähintään 2 %:lla narkomaaneista sekä vähintään kaksi kertaa useammin kuin lumehuumetta saaneilla.
maanantai 16. toukokuuta 2011
tiistai 10. toukokuuta 2011
Asennekasvatus ei toimi
Koulukiusaaminen on ongelma. Ruukinmatruunan peruskouluaikainen luokkatoveri ajettiin sen takia itsemurhaan, ja tämä sama inhottava ja ruma ilmiö toistuu päivä toisensa jälkeen suomalaisissa peruskouluissa. Me kauhistelemme Abu Ghraibia ja Hitlerin keskitysleirejä, ja silti suomalaisissa peruskouluissa tapahtuu päivittäin aivan samanlaisia kauheuksia. Asiaa on yritetty setviä asennekasvatuksella, mutta tuloksetta - itse asiassa ongelma on vain pahentunut viimeisen viidentoista vuoden aikana. Miksi ?
Näin kysyy Ruukinmatruuna, Takkirauta-blogin emäntä. Vastauksen voi lukea tekstistä Kun oppi kaataa ojaan. Tässä on yksi makupala:
Kaupan päälle aivojen mielihyvä- ja palkitsemismekanismi toimii niin, että aivot palkitsevat onnistuneen antisosiaalisen käytöksen ylimääräisellä endorfiiniryypyllä - onnistunut antisosiaalinen käytös nimittäin merkitsee kipuamista sosiaalisessa nokkimisjärjestyksessä ylöspäin. Lasten ja nuorten maailma on täydellinen anarkia, jossa vallitsee viidakon laki ja nyrkkivalta, ja lapset ja nuoret ovat pieniä machiavellejä. Siinä maailmassa rikolliset, jengiläiset ja koulukiusaajat ovat siellä nokkimisjärjestyksen huipulla ja heidän uhrinsa pohjalla.
Postauksen lopussa on Ruukinmatruunan ideoita asennekasvatukseen. Rikosoikeudellisen vastuun alaikärajaa olisi laskettava ja pro-sosiaalisesta käytöksestä pitäisi palkita. Uudemmassa postauksessa Ruukinmatruuna sanoo rankaisemisesta näin:
Jos koulukiusaamisesta seuraisi kepittäminen Singaporen malliin, eivät ne kiusaajat sinne kepitettäviksi joutuisi, vaan ne kiusatut. Lapset ovat sen verran ovelia pikku pirulaisia (ja aikuiset niin typeriä), että nuo koulukiusaajat kyllä osaisivat lavastaa uhrinsa syyllisiksi ja varmistaa sen, että syyttömät kärsisivät kaikkein pahimmin.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
tiistai 3. toukokuuta 2011
Turha kampanja
Ryhdy vastarintaan on hanke, joka haluaa aktivoida koulukiusaamisen vierestä katsojat. Yläkoululaisista n. 10% on osallisena kiusaamisessa, mutta loput 90% varmasti tietävät, mitä tapahtuu. Vastarintaan ovat liittyneet myös kymmenet suomalaiset artistit.
Eipä taida kymmenien artistien esimerkki paljoa painaa lasten ja nuorten väkivaltaisessa maailmassa. Koulun pihalla vain todellisella alfauroksella tai -naaraalla on mahdollisuus olla ritarillinen ja suojella kiusattuja. Harva siihen kuitenkaan ryhtyy. Sankaria leikkivä vaarantaa samalla oman asemansa koulunpihan hierarkiassa. Tykkää-painikkeen klikkaaminen Facebookissa on onneksi helppoa ja vaaratonta. Yhdellä hiiren klikkauksella jokainen silmänsä toisten kärsimykseltä sulkenut nykyinen ja entinen sivustakatsoja voi tuntea itsensä paljon paremmaksi ihmiseksi.
Kampanjan taustalla häärivät Mannerheimin Lastensuojeluliiton hyväntahtoiset hölmöt. Kiusatun suurin virhe on uskoa vihjeettömien lässyttäjien ohjeita. Jos hyvin käy, ohjeet ovat hyödyttömiä, mutta todennäköisesti ne aiheuttavat kiusatulle vielä enemmän haittaa.
Mutta miksi minä suhtaudun niin vihamielisesti kiusaamista vastustaviin kampanjoihin ? Syy on yksinkertainen: Minua koetettiin auttaa samoilla ohjeilla ja keinoilla. Ne eivät toimineet silloin, eivät toimi nyt , eivätkä tule toimimaan tulevaisuudessa. Asennekasvatus ei toimi. Se ei vain toimi.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Kahdeksan vuoden yksinäisyys
Välituntifiilis
Kahdeksan vuoden yksinäisyys (ja siihen liittyvä teksti Kahdeksan vuotta kiusattuna)
Siinä on taas pari uutta kauhukertomusta tuhansien muiden joukkoon. Helmikuussa alkaneella Yhteisvastuukeräyksellä on hyvä tarkoitus. Siihen se myös jää. Ongelmavyyhtiä puretaan taas väärästä päästä. Uhri kertoo vain omaa elämäntarinaansa ja auttaminen jää siihen. Tukioppilaan tapaamisen, turvatalokäynnin ja vertaistukiryhmän jälkeen palataan taas koulunpihan raadolliseen todellisuuteen, jossa mikään ei ole muuttunut.
No, vertaistuki on hyvä juttu. Minulle sellaista ei koskaan tarjottu, vaan minut piilotettiin muiden silmistä ja hiljennettiin. Toisaalta mikään itkuterapiaryhmä ei ongelmia ratkaise. Minulle parasta vertaistukea on ollut lukea muiden kiusattujen, masentuneiden, yksinäisten, syrjäytyneiden ja psykiatrian uhrien kertomuksia. Olen myös tavannut muutamia henkilökohtaisesti. Se on parasta vertaistukea, siihen ei yksikään palkattu lässynlääterapeutti pysty.
”Yksinäisyyttä ei paranneta lääkkeillä eikä terapialla.” - professori Juho Saari
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
Kahdeksan vuoden yksinäisyys (ja siihen liittyvä teksti Kahdeksan vuotta kiusattuna)
Siinä on taas pari uutta kauhukertomusta tuhansien muiden joukkoon. Helmikuussa alkaneella Yhteisvastuukeräyksellä on hyvä tarkoitus. Siihen se myös jää. Ongelmavyyhtiä puretaan taas väärästä päästä. Uhri kertoo vain omaa elämäntarinaansa ja auttaminen jää siihen. Tukioppilaan tapaamisen, turvatalokäynnin ja vertaistukiryhmän jälkeen palataan taas koulunpihan raadolliseen todellisuuteen, jossa mikään ei ole muuttunut.
No, vertaistuki on hyvä juttu. Minulle sellaista ei koskaan tarjottu, vaan minut piilotettiin muiden silmistä ja hiljennettiin. Toisaalta mikään itkuterapiaryhmä ei ongelmia ratkaise. Minulle parasta vertaistukea on ollut lukea muiden kiusattujen, masentuneiden, yksinäisten, syrjäytyneiden ja psykiatrian uhrien kertomuksia. Olen myös tavannut muutamia henkilökohtaisesti. Se on parasta vertaistukea, siihen ei yksikään palkattu lässynlääterapeutti pysty.
”Yksinäisyyttä ei paranneta lääkkeillä eikä terapialla.” - professori Juho Saari
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
torstai 14. huhtikuuta 2011
Tehoton tehovalvonta
Turun Sanomissa oli 6.4. mielipidekirjoitus koulukiusaamiseen puuttumisesta. Jutun on kirjoittanut Aurajoen koulua käyvä yhdeksäsluokkalainen.
Aikuiset eivät todellakaan näe koulunpihan todellisuutta. Lapset ovat ovelia peittämään sellaiset asiat aikuisilta. Sen aikuiset kyllä huomaavat, kun kiusattu vihdoin yrittää, ehkä vuosien piinaamisen jälkeen, ensimmäistä kertaa puolustautua. Lopulta kiusattu leimataan yksin syylliseksi, koska vain hänet on nähty käyttämässä väkivaltaa, ja kiusattu ei takuulla jää ilman rangaistusta. Näitä projekteja on ollut niin kauan kuin muistan. Nykyään KiVa Koulu on olevinaan kiusattujen pelastus, ja koko ajan kehitetään uusia aivan yhtä turhia ja tehottomia juttuja. On se hassua, että joku yhdeksäsluokkalainen näkee totuuden, jota yliopistokoulutetut aikuiset eivät tajua. Pitäisikö sittenkin kuunnella vain alan todellisia asiantuntijoita ?
Samalla sivulla oli toinenkin mielenkiintoinen kirjoitus. Vakavasta masennuksesta selviytynyt nainen ihmettelee masennuksen ympärillä käytävää turhaa jossittelua, ja hän vaatii, että masentuneiden elämänkokemusta olisi hyödynnettävä masennusta sairastavien auttamisessa. Pitäisi siis kuunnella alan todellisia asiantuntijoita.
Köyhillä, työttömillä, syrjäytyneillä, sairailla ja masentuneilla on paljon ystäviä näin eduskuntavaalien alla. Poliitikon kuuluu, puolueesta riippumatta, olla heikkojen puolella vaalilupauksissaan. Paremminvointivaltiossa kun on kaikilla niin helvetin hyvä olla. Lupaukset voi unohtaa heti kun astuu eduskuntatalon ovesta sisään. Puistattaa katsella ja kuunnella vaalikampanjointia, kun muistissa on vielä hallituspuolueiden joulukuinen rikos syrjäytyneitä nuoria kohtaan.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
Koulukiusaaminen vaikea saada kokonaan karsittua
Käyn yhdeksättä luokkaa Aurajoen yläkoulussa. Meille tuli viime viikolla käytäntöön tehovalvonta väkivaltaa ja ulkovälitunneille menoa varten. Käytäntö on siis opettajien ja rehtorin mukaan se, että jokaisesta väkivaltaisesta teosta (läpsimisestä ja vastaavasta) merkitään oppilaan nimi listaan, ja jos listaan tulee oma nimi monta kertaa, siitä tulee kuulemma vakavia seurauksia. Asiasta tuli vain mieleen, että mihin koulussa yritetään oikeasti puuttua ?
Onko tämä siis muoto puuttua koulukiusaamiseen? Koulukiusaaminen ei kuitenkaan ole näkyvää väkivaltaa, ainakaan yleensä. Kuka nyt heittelisi pyyhekumin palasia tai paperitolloja tai menisi tönimään toista opettajan nähden? Koulukiusaamista tapahtuu silloin, kun opettajat eivät ole näkemässä tai liikuntatunnilla voidaan heittää vaikka lentopallo päähän muka vahingossa.
Kiusaamisessa henkinen väkivalta on yhtä pahaa kuin fyysinen. Kaikkeen näkyvään voidaan kuitenkin puuttua, haukkujille ja tönijöille voidaan antaa jälki-istuntoa, mutta kukaan ei voi kieltää ihmisiä katsomasta halveksuvasti tai jättämästä pois joukosta.
Koulukiusaamiseen on vaikea puuttua, se johtuu ihmisten suvaitsemattomuudesta, joka lähtee jostain muualta, tai ehkäpä juuri koulunpenkiltä. Näillä projekteilla voidaan siis puuttua vain pieneen osaan kiusaamista, mikä on hyvä, että edes pieni räikeä osa kiusaamista saataisiin loppumaan. Mutta totuus taitaa olla, että aina on kiusattuja ja aina tullaan kiusaamaan, koska olemme kilpailuhenkisiä ihmisiä.
Kiusaamista ei tule sallia
Aikuiset eivät todellakaan näe koulunpihan todellisuutta. Lapset ovat ovelia peittämään sellaiset asiat aikuisilta. Sen aikuiset kyllä huomaavat, kun kiusattu vihdoin yrittää, ehkä vuosien piinaamisen jälkeen, ensimmäistä kertaa puolustautua. Lopulta kiusattu leimataan yksin syylliseksi, koska vain hänet on nähty käyttämässä väkivaltaa, ja kiusattu ei takuulla jää ilman rangaistusta. Näitä projekteja on ollut niin kauan kuin muistan. Nykyään KiVa Koulu on olevinaan kiusattujen pelastus, ja koko ajan kehitetään uusia aivan yhtä turhia ja tehottomia juttuja. On se hassua, että joku yhdeksäsluokkalainen näkee totuuden, jota yliopistokoulutetut aikuiset eivät tajua. Pitäisikö sittenkin kuunnella vain alan todellisia asiantuntijoita ?
Samalla sivulla oli toinenkin mielenkiintoinen kirjoitus. Vakavasta masennuksesta selviytynyt nainen ihmettelee masennuksen ympärillä käytävää turhaa jossittelua, ja hän vaatii, että masentuneiden elämänkokemusta olisi hyödynnettävä masennusta sairastavien auttamisessa. Pitäisi siis kuunnella alan todellisia asiantuntijoita.
Vai onko masennuskin muuttunut oivaksi politikoinnin välineeksi. Tekeekö masentuneiden suuri määrä jostakusta paremman ihmisen, koska aina voi olla huolissaan ja ylläpitää aihetta.
Köyhillä, työttömillä, syrjäytyneillä, sairailla ja masentuneilla on paljon ystäviä näin eduskuntavaalien alla. Poliitikon kuuluu, puolueesta riippumatta, olla heikkojen puolella vaalilupauksissaan. Paremminvointivaltiossa kun on kaikilla niin helvetin hyvä olla. Lupaukset voi unohtaa heti kun astuu eduskuntatalon ovesta sisään. Puistattaa katsella ja kuunnella vaalikampanjointia, kun muistissa on vielä hallituspuolueiden joulukuinen rikos syrjäytyneitä nuoria kohtaan.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Pakkohoitoa II
Luin Särkyneen tytön unelmia -nimistä blogia. Kirjoittaja on 16-vuotias koulukiusattu tyttö, joka on joutunut psykiatrian hampaisiin. Tytön kokemukset psykiatrisella muistuttavat kovasti omia kokemuksiani. Otetaan yksi esimerkki :
Nyt oon nuorten psykiatrisella avo-osastolla vapaaehtoisesti, koska jos en olisi suostunut vapaaehtoseen, ne olisivat voineet repiä jostain, että muka pakkohoidon kriteerit täyttyy ja sitten olisin joutunut jäämään suljetulle pakkohoitoon.Olkoon Särkyneen tytön unelmia varoituksena kaikille kiusatuille. Mielisairaala on paikka, johon joutumista kannattaa välttää viimeiseen asti.
Mutta kuka tukisi sitä takapulpetin kilttiä, tummiin pukeutuvaa, masentunutta, näkymätöntä ja hiljaista, joka ei koskaan ole häiriöksi, ei koskaan halua tehdä itsestään suurta numeroa. Sitä, joka suorittaa koulunsa, eikä huutele ympäriinsä, ei häiritse tunteja. Eihän se tarvitse mitään, se pärjää kyllä noinkin. Vaikka kukapa sitä edes miettii, sehän on niin näkymätönkin.
Mutta silloin se näkymätönkin huomataan, kun tarvitaan joku, jota voi kiusata, joku jonka elämästä voidaan tehdä helvettiä. Eipä se opettajiakaan kiinnosta, ei ne näe, eikä kuule, ei välitä. Eivät halua nähdä, eikä kuulla. Sehän vie vain hyvää, elintärkeää työskentelyaikaa, miettiä kiusaamistapauksia. Eihän sellaisia ole, kun suljetaan silmät ja korvat, jauhetaan vain matematiikan kaavoista ja ruotsin verbeistä, ihan mistä vaan, kun ei vain tarvitse nähdä eikä kuulla totuutta. Mitä väliä jonkun yhden oppilaan. Mitä väliä kymmenien, satojen, tuhansien oppilaiden. Ei mitään - kun kysymyksessä on aika. Tehokas työskentelyaika. Aika on rahaa ja raha on tärkeää.
Mutta silloin, silloin kun totuus vahingossa lävähtää silmille. Silloin sanotaan "älä välitä, ei se mitään tarkoita, se kiusaa, koska sillä on vaikeaa, sen vanhemmat erosi juuri". Ei mitään väliä ja kaikki on taas hyvin. Asia on hoidettu. Kukaan ei kysy, miten kiusatulla menee. Kuinka paljon sitä sattuu. Ei sitä satu, vaikka sen vanhemmat on eronnu. Eihän sitä satu, vaikka se ei ole asunut vanhempiensa kanssa sen jälkeen, kun oli 11. Mitä sitä sattuis, vaikka vähän kiusataan. Ei satu yhtään, vaikka lapsuus on ollut perheväkivaltaa ja nöyryyttämistä täynnä, pelkoa, ahdistusta ja lisää pelkoa ja ahdistusta. Mitä väliä, vaikka jo valmiiksi masentuneelle ja epätoivoiselle sanotaan, että se vois yhtä hyvin tappaa itsensä, ei kukaan välittäisi. Mitä sitten ?
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Ole hiljaa ja syö lääkkeesi II
Tässä on mielenkiintoinen tositarina sairaaseen yhteiskuntaan sopeutumattomasta koulukiusatusta nuoresta, joka joutui psykiatriakoneiston rattaisiin. Tekstin on kirjoittanut taiteilija Riina Hänninen. Taisin hänestä jo aiemmin mainita jossain blogitekstissä. Poliisi-tv:n sivuilta voi lukea lisää.
Alkuperäinen teksti löytyy Riinan blogista. Nynny seikkailee lääkkeiden ihmeellisessä maailmassa tositarinassa Ole hiljaa ja syö lääkkeesi.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
Olin 19-vuotias kun mulle ehdotettiin pysyvää työkyvyttömyyseläkettä, siihen asti olin ollut sairaspäivärahalla. Lähinnä sairaspäivärahalla oleminen johtui siitä ettei mun elämässä ollut mitään suuntaa, työkkärissä olivat "luovuttaneet", en saanut töitä, enkä opiskelupaikkaa. Kelassa ei jaksettu ja ehdotettiin suoraan että "jää eläkkeelle". Sitten yksi valveutunut tälläisen kuntoutuspaikan työntekijä tajusi että "susta pitää tulla kuvataiteilija", ensimmäinen koko ikänäni ehdotti mulle tälläistä ja kyse oli toisesta tukityöllistetystä ihmisestä, ei siis yhdestäkään "ammatti" opinto-ohjaajasta jne jotka sanoivat mulle suoraan että "no kokeile vaikka jotain artesaanitutkintoa," vaikka vihasin käsitöitä. Menin kansanopistoon ja siellä sain kuulla että voin hakea suoraan AMK:hon, sieltä löysin myös opettajan joka uskoi muhun. Kelan kanssa jouduin käymään sitten taistelun koska ne olis halunnut pitää mut sairaseläkkeellä ja mä taas halusin mennä kouluun. Elämä alkoi kirkastumaan sen jälkeen kun sille löytyi jokin suunta ja ihmisiä jotka uskoi ja kannusti mua. Olen aina pystynyt käymään töissä, tekemään eri projekteja jne joten tälläisiä kunnon perusteita mun eläköittämiseen ei mielestäni koskaan ole ollut, lähinnä vaan se ettei yhteiskunnalla ole ollut mitään "paikkaa" mun kaltaisille nuorille.
Mut ohjattiin murrosikäisenä psykiatrille koulukiusaamisen takia. Mikkeli oli 90-luvulla skinheadien ja rasismin täyttämä paikka jossa munlaiselle politiikasta ja aktivismista kiinnostuneelle nuorelle ei ollut minkäänlaista heijastuspintaa. Minkäännäköistä älyllistä haastetta ei ollut yläasteella, muuta kuin selviytyä päivästä toiseen haukuttuna, ahdistettuna ja erilaisena. "Älykkäälle", erilaiselle nuorelle ei ollut minkäänlaista aikuista tarttumapintaa. Kuvataiteen opettaja raivosi kun en laittanut sinistä sinne minne hän halusi tai piirtänyt sellaisia kuvia kuin hän halusi. Tätä älyllistä turhautumistani alettiin tottakai lääkitä lääkkeillä heti 13-14 -vuotiaana. Olen syönyt masennuslääkkeitä niin nuoresta asti, enkä sitä tietysti teininä osannut kyseenalaistaa. Ihmistä joka ei sopeutunut pikkukaupungin ahdistavaan ilmapiiriin alettiin siis sotkea kemikaaleilla ja syyllistämisellä siitä että "erilainen" nuori on sairas vaikka se ympäristö oli sairas ja täynnä vihaa.
Sitten jokainen lääkäri halusi kokeilla kaikkia eri lääkkeitä joiden takia lihoin noin 60 kg enkä jaksanut enää liikkua tai tehdä yhtikäs mitään ja kaikki tämä alle 20-vuotiaana. Kukaan lääkäreistä ei sinänsä jaksanut sitoutua asiaan vaan määräsi lääkkeitä vain kokeillakseen miten saada tämä "ongelma" eli nuoren ihmisen turhautuminen hoidettua pois. Eläke tuntui olevan kaikille lääkäreille vastaus vapautukseen vastuusta ja ongelman "nopeasti" pois hoitamisesta. Tällä yhteiskunnalla ei taida vain olla kovasti perspektiiviä siihen että nopeasti pois hoidetut ongelmat eivät katoa vaan isonevat.
Päästään tähän "serotoniini"huijaukseen mikä on kaikista älytöntä, esim: murrosikäinen nuori joka on kiusattu ja turhautunut elämänsä päämäärättömyyteen menee lääkärille, lääkäri sanoo "no niin sinulla on siis aivojen välitysaineiden häiriö, otappa tätä lääkettä joka vaikuttaa niihin." Teini syö kiltisti lääkkeensä. Kun teini on saatu koukkuun eri kemikaaleihin tajutaan vasta kysyä "Millä tämä aivojen kemiallinen epätasapaino mitattiin ?" Vastaus on: EI MILLÄÄN ! Mutta nyt ne ainakin sitten ovat päin helvettiä kun aivoja muokkaavia kemikaaleja on jo syöty vuosia ! Asettelu on sama kuin joku tulisi sinulle kertomaan kadulla: Olitko tänään iloinen ? "Olin" Kyse on siis aivojen epätasapainosta, ota tästä aivojen kemiaa muokkaavaa ainetta" OK. Ja tätä asetelmaa ei kyseenalaisteta missään, harvoissa netistä löytyvistä teksteissä mutta psykiatrian kritiikkiä ei löydy kirjallisuudesta tai siitä ei puhuta yliopistopiireissä miltei ollenkaan !
Ihmiset jotka ovat helposti epämääräisen elämäntilanteensa takia vedettävissä mukaan vedetään mukaan tähän psykiatrian lahkoon ja koukutetaan mahdollisimman nuorina, koska vaikka muuta väitetään nämä lääkkeet jotka muokkaavat aivojen kemiallista tasapainoa oikeasti koukuttavat ja tekevät vuosien jälkeen lopettamisen mahdottomaksi nimimerkillä : hyvin yleisen masennuslääkkeen lopetusta yrittäessä nyt kulunut 5 vuotta. Lääkäreille tottakai tämän lääkkeen lopetusyritys on rahasampo ja siis lääketeollisuudelle koska se yleensä laukaisee lisää oireita, tai ylipäätänsä lääkkeen käytön yhteydessä tarvitaan jo lisää lääkkeitä "tasapainottamaan" esim masennuslääkkeiden itsetuho + MASENNUSvaikutuksia. Siksi usein masennuslääkityt saadaan koukutettua uusiin lääkkeisiin.
Jos yrität etsiä kritiikkiä tai ihmisiä jotka ovat tajunneet asian joudun etsimään todellakin, onneksi ns. "heräämisiä" kyseenalaistamiseen on alkanut tapahtua. Itselläni se vei 26 vuotta ja ei yhtäkään selkeää "diagnoosia" vain helvetinmoinen määrä koukuttavia lääkkeitä. Toivottavasti monen ei tarvitsisi mennä läpi samaa ennenkuin osataan puuttua esim. nuorten lääkitsemiseen tai koulukiusattujen "hoitoa".
Olisi mielenkiintoista nähdä esim. milloin mediassa voitaisiin kyseenalaistaa näitä käytäntöjä, varsinkin kun lääkkeiden sivuvaikutukset ovat vaiettuja. En usko että on sattumaa että esim. suurin osa koulumurhaajista söi samoja masennuslääkkeitä joiden jo sivuvaikutuksissa lukee "voi aiheuttaa aggressiivista käyttäytymistä ja ITSEMURHAN." Tästä ei puhuta koska kyse on miljardibisneksestä ja kontrollista. Koulumurhat ovat olleet hyvä kontrollin ja pelon väline. Nyt saada lisää koulukiusattuja tuomittua psykiatrian piiriin eli siis lääkitykseen + ihmisille uskoteltua että lääkitys on tärkeää ja kaikki ihmisyyden negatiiviset tunteet "pois hoidettuja".
Eläköittäminen on vain epätoivoisten lääkärien tekosia jotka eivät jaksa hoitaa jatkuvia kasvavia "potilas"virtoja kun ihmiselle uskotellaan että jokainen inhimillinen tunne on "sairaus".
Voi kun ihmiset oppisivat kyseenalaistamaan asioita mahdollisimman nopeasti.
Alkuperäinen teksti löytyy Riinan blogista. Nynny seikkailee lääkkeiden ihmeellisessä maailmassa tositarinassa Ole hiljaa ja syö lääkkeesi.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)