maanantai 15. marraskuuta 2010

Lapsuus pakkolaitoksen ulkopuolella

Yleinen perustelu yksityisopetusta, kotikoulua, etäopetusta ja muita vastaavia järjestelyitä vastaan on, että vain peruskoulussa (ja päiväkodissa) lapset oppivat elämässä tarvittavat sosiaaliset taidot. Muuten lapsi on kuin tynnyrissä kasvanut.

Peruskoulua ei tarvita sosiaalisten taitojen oppimiseen. Ensiksi, peruskoulu on järjestelmänä melko uusi. Ovat sitä ennenkin lapset aikuisiksi kasvaneet. Toiseksi, lapsella on ympärillään lukuisia sosiaalisia kontakteja. On perhe, suku, perheen ja suvun ystävät, harrastuskaverit, työkaverit jne. perheineen ja ystävineen, ja hyvällä tuurilla on vielä mukavat naapurit. Perheellä on valtaa päättää, minkälaisten ihmisten kanssa lapsi on tekemisissä. Järkevät aikuiset ovat paras malli kasvavalle ja kehittyvälle lapselle. Lapsi tarvitsee malleja, joilla pärjää aikuisten maailmassa. Aikuisten maailman mallit saadaan aikuisilta, ei toisilta lapsilta, noilta pikku narsisteilta.

Lapsen oma ystäväverkko kehittyy vauvasta alkaen. Lapsiperheillä on tapana ystävystyä toisten samanhenkisten lapsiperheiden kanssa. Vähän vanhempana lapsi saa samanhenkisiä kavereita omista harrastuksistaan. Etäkoulu järjestäisi harrastuskerhoja, joihin kerääntyisi vain samanhenkisiä lapsia. Perheillä olisi valta päättää, missä seurassa lapsi on.

Peruskoulun paha ongelma on se, että siellä on läpileikkaus koko yhteiskunnasta, tulevista rikollisista tuleviin huippuosaajiin ja kaikkeen siltä väliltä. Jos peruskoulu korvataan etäopetuksella, toisilleen sopimattomat lapset pysyvät erossa toisistaan, aivan samalla tavalla kuin toisilleen sopimattomat aikuiset pysyvät erossa toisistaan. Vai haluatko sinä liikkua porukoissa, joiden arvomaailmat ovat valovuosien päässä sinun maailmastasi ? Mitä hyötyä lapselle on yrittää tulla toimeen sellaisten kanssa, joiden kanssa hänellä ei ole mitään yhteistä, ja joiden kanssa hän ei tule aikuisena aikaansa viettämään ? Vaikka lapsuusmuistonsa kullanneet hyväntahtoiset hölmöt uskovat lasten luonnolliseen kykyyn tulla toimeen keskenään, on kokemus osoittanut aivan toista. Kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen, ei aikuisten eikä varsinkaan lasten maailmassa.

Pointti on, että perheen kautta hankittu sosiaalinen verkosto on luonnollinen.

Mikäli kotona on ongelmia, ne eivät leviäisi vahingoittamaan sivullisia. Koulussa ongelmat kostetaan kiusaamalla muita. Kuinka monen perheen sisäisen kiistan uhriksi minä, syyttömänä sivullisena, olen joutunut ? Vanhemmaksi kelvottoman aikuisen teot eivät kohdistu vain hänen omiin läheisiinsä, vaan niistä joutuu kärsimään suuri joukko syyttömiä sivullisia. Syyttömiä sivullisia lapsia !

Ei ole minun tehtäväni suunnitella uutta järjestelmää. Peruskouluhelvetin ja kesken jääneen amiksen pohjalta ja vain keskimääräisellä älykkyydellä varustettuna en voi tehdä mitään. Virastot ovat täynnä korkeakoulututkinnon suorittaneita huippuälykkäitä ammattilaisia. Heidän kuuluisi ajatella. Minä haluan vain sulkea sen helvetin, missä olen vielä parikymmentä vuotta sen päättymisen jälkeen.

Toteuttaminen vaatisi muutoksia yhteiskuntaan. Nykysysteemi palvelee hyvin aikuisten pakkoa käydä töissä. Lapset saadaan kätevästi säilöön, kun vanhemmat juoksevat oravanpyörässä. Vanhemmilla ei olisi enää samalla tavalla mahdollisuutta uraputkeen, kun omista lapsista huolehtiminen vaatisi enemmän aikaa. Olisi pakko downshiftata. Olisiko se niin paha juttu ? Kiireen, suorittamisen ja kulutushysterian tilalle tulisi runsaasti aikaa perheen kanssa.

Ilman peruskoulua kasvavat lapset eivät kasva tynnyrissä. Mutta osa peruskoulussa kasvavista lapsista kasvaa keskitysleirivankeutta vastaavissa olosuhteissa. Onko se hinta vain maksettava ? Onko osa lapsista uhrattava suuremman yhteisen edun vuoksi ?

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

6 kommenttia:

Vesa Linja-aho kirjoitti...

Hyvä kirjoitus.

Ennenhän (>200 vuotta sitten) oli niin, että lapset pyörivät mukana, kun isä ja äiti korjasivat viljaa ja lypsivät lehmiä.

Sitten tuli teollinen vallankumous. Tehtaat olivat vaarallisia paikkoja, ja niihin ei voinut viedä lapsia mukaan. (Jossain vaiheessa käytettiin lapsityövoimaakin [ja käytetään vieläkin], mutta se on luku sinänsä.)

Koska vanhemmat olivat tehtaissa ja lapsia ei voinut kadullekaan jättää, kehitettiin nykymuotoinen laitosjärjestelmä.

Nyt suuri osa töistä on konttori- ja ajatushommia, joita voisi ihan hyvin tehdä niin, että lapset ovat mukana työpaikalla. Leikkisivät keskenään, ja ehkä joku hoitaja katsomassa perään.

Samanlaista työtä tekevät ihmiset yleensä tulevat keskenään toimeen, joten varmasti lapsetkin voisivat olla mukana työpaikalla ja leikkiä sovussa keskenään.

Ylipäätään en pidä ajatuksesta, että lapset ovat jonkinlaisia ali-ihmisiä, jotka pitää sulkea omaan laitokseensa sen sijaan että olisivat siellä missä muutkin ihmiset.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Kiitos kehuista Vesa. Tällä kertaa onnistuin vähän hillitsemään itseäni, ja tekstistä tuli ihan rakentava.

Asiat kuten koulu ja lastenhoito olisi mahdollista tehdä niin monella eri tavalla, jos luovutaan työelämälle tehokkaimmista vaihtoehdoista. EK ei varmasti tykkää lasten tuomisesta työpaikalle, kun isot herrat ovat lyhentämässä jo lomiakin tavallisilta työläisiltä. Mutta... jos parikymmentätuhatta vanhempaa päättääkin tehdä niin, on yhteiskunnan ja myös työelämän muututtava mukana.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä teksi, tärkeä blogi. Eksyin tänne ensimmäistä kertaa ja tulen toistekin.

Aloitin kymmenisen vuotta sitten opettajaopinnot, jotka ovat vieläkin kesken. Opettajakokemusta on kuitenkin kertynyt sen verran, ettei työelämä alalla houkuttele. Nykymuotoinen peruskoulu sotii useita tärkeinä pitämiäni arvoja vastaan. Mainitsemasi kiire, suorittaminen ja kulutushysteria eivät kuulu lasten/nuorten maailmaan.

Olen samaa mieltä siitä, että muutoksia pitäisi tapahtua yhteiskunnassa laajemminkin. Pikkuhiljaa on onneksi alkanut nousta esiin vaihtoehtoisia tapoja ajatella, esim. http://www.hs.fi/tiede/Koulu+unohti+p%C3%A4ivitt%C3%A4%C3%A4+itsens%C3%A4/a1305622069061

Seuraillaanpa keskustelua!

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Kiitos kehuista. Mukava saada positiivista palautetta.

Jees, seuraillaan keskustelua ja koetetaan vaikuttaa tilanteeseen.

Anonyymi kirjoitti...

Miettimisen arvoinen aihe. Hyvin kirjoitettu.

Joskin jäin pohtimaan, kuinka helppoa on murtaa jo ihoon kasvaneet rutiinit, vaikkakin nykytilanteessa on selvästi parannettavaa, ja tämä on yksi erinomainen ehdotus.
Lisäksi, kotiopetus vaatisi jonkinmoista valvontaa, sillä tärkein on kuitenkin lapsen oikeus monipuoliseen ja sivistävään opetukseen, tarpeelliseen neuvonantoon ja ohjaukseen.

Tulipahan vain mieleen, että esim. hyvin uskovaiset vanhemmat (ei mitään uskovaisia vastaan) saattaisivat haluta opettaa lapsilleen vain sellaisia asioita, jotka ennemmin vieraannuttavat heitä yhteiskunnasta kuin edistävät niiden sopeutumista yhteiskuntaan.

Ehkä esimerkkini on yhtä tyhjä kanssa, mutta oppilaitoksissamme on paljon hyviäkin puolia, joskin olen samaa mieltä kanssasi, huomattava määrä niitä huonojakin.

Fija Saarni

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Toimivia ratkaisuja nykymuotoisen peruskoulun tilalle on jo olemassa, myös täällä Suomessa: Feeniks-koulu

Rutiinien murtaminen tulee olemaan iso haaste. Peruskoulua pidetään niin itsestäänselvyytenä.

Ihmettelin miksi sun nimi kuulostaa niin tutulta, mutta en ihmettele enää. Oon lukenut aiemmin muutamia sun kirjoituksia Uuden Suomen Puheenvuorosta.