perjantai 3. syyskuuta 2010

Kouluhelvettiä 70-luvulta

Ja tässä tulee viimeiset kaksi lukijoiden lähettämää kertomusta. Ensimmäinen teksteistä on julmimpia mitä olen koskaan lukenut. TS sunnuntaisivut 8.8.2010, osa 5:
"Vessakäynti olisi ollut itsemurha"

Siirryin kansakoulusta luokkani priimuksena suurin odotuksin turkulaiseen lyseoon 1971. Luokkaa alkoi hallita väkivaltainen kolmikko. Sen väkivallan kohteeksi kelpasivat kaikki joukosta erottuvat. Säännöllisen moukaroinnin kohteena oli puolisen tusinaa oppilasta. Satunnaisesti kuka tahansa saattoi saada muutaman nyrkin iskun vatsaansa.

Kouluun kannatti tulla vasta viimeisten joukossa, ettei jäänyt valvontaa vailla oleviksi hetkiksi naulakolle. Välitunnit olivat melko rauhallisia, koska kovat pojat kävivät tupakalla koulun takana. Ennen opettajan luokkaan tuloa vallitsivat viidakon lait. Joku kolmikosta kävi pehmittämässä palleaa tai hakkasi olkapään tunnottomaksi. Tuskallista oli myös jäykin sormin tai rystysillä kylkiluiden väliin nuijiminen. Seuraavina päivinä tuosta muistuttivat mustelmat.

Opettajan käydessä tunnin aikana opettajainhuoneessa saattoi joutua selälleen heitetyksi lattialle tuoleineen päivineen. Karateiskut selkään ja niskaan sekä potkiminen olivat myös suosittuja.

Huonosti ajoitettu vessakäynti olisi ollut itsemurha. Siellä hallitsivat erityiset vessavaltiaat. Diktaattoreita vastaan puolustautuminen olisi johtanut silmittömään raivoon, niin kuin kerran jouduin toteamaan. Koulumenestykseni ja motivaationi valui ainaisen hakatuksi tulemisen pelossa vuosi vuodelta alaspäin. Vanhemmille olisi asiaa ollut mahdoton selittää. Sen aikainen vuorovaikutus kodin ja koulun välillä oli olematonta, ja opettajat elivät ruususen unessa. Lumipallojen heitot johtivat jälki-istuntoon, mutta sadistinen hakkaaminen ei johtanut mihinkään.

Yritin joskus tuoda asian esiin luokanvalvojalle nimettömillä kirjeillä. Luokanvalvojana toiminut hiirulainen ei reagoinut millään tavalla. Rehtorin puheille jos olisi uskaltautunut, olisi asia varmasti edennyt, mutta lopputuloksena olisi ollut kiduttaminen.

Oikeudenmukaisinta olisi ollut kolmikon siirtäminen erityiskouluun, helpompaa siirtyä itse toiseen kouluun. Sen ikäisenä, ikävä kyllä, looginen menettely noin stressaavassa tilanteessa ei onnistunut.

Olen halunnut unohtaa, hautonut kostoa, vannonut pääseväni yli, mutta lähes joka päivä nuo viisi vuotta tulevat vastaan tavalla tai toisella. Kuinka edes voin kuvitella pahiten kärsineiden luokkatovereideni tunteita!

Ajanjakso jätti korjaamattomat jäljet jatko-opiskelujani ajatellen. Sain vihdoin aikuisiässä kokea opiskelun riemua ja menestyksen nautintoa iltalukiossa. Siellä oppilaita yhdistää vain opiskelun halu ja opettaja keskittyy vain opetukseen, ilman järjestysmiehen tehtäviä.

"Taisi säikähtää"

Minua kiusattiin yläasteella sanallisesti. Näinhän tytöt yleensä tekevät. Ainaista naljailua päivästä toiseen. Yritin olla välittämättä, mutta kuitenkin se vaivasi minua.

Kiusaaja oli köyhästä eroperheestä, ja kai hän oli kateellinen siitä, että minulla oli asiat ihan hyvin. Ensin hän ystävystyi kanssani ja sitten yhtäkkiä alkoi käyttää kaikkea kertomaani minua vastaan. Pari vuotta sitä kuuntelin, kunnes eräänä päivänä tuli mitta täyteen ja huusin hänelle koulun portaissa kurkku suorana: "Mikä ihme sua vaivaa kun koko ajan pitää nälviä?" Siihen loppui kiusaaminen. Taisi säikähtää reaktiotani.

Poikaani alettiin kiusata jo ekalla luokalla. Hän sanoi, että yksi poika tönii häntä joka päivä jonossa. Sanoin, että tönäise kerran kunnolla takaisin! No, näin tehtiin, ja sitten oltiinkin opettajan puhuttelussa molemmat. Mutta siihen loppui se kiusaaminen, ja pojat ystävystyivät tämän tapauksen jälkeen.

Kiusaamista on ollut aina ja sitä tulee aina olemaan. Tärkeintä olisi kasvattaa omista lapsista niin vahvoja henkisesti, etteivät alistu siihen. Hyvä itsetunto vaatii vanhemmilta paljon kannustusta.

Ja opettajilta vaaditaan tuntosarvia päivästä ja tunnista toiseen.

Vähän on muuttunut neljässä vuosikymmenessä. Koulun kyvyttömyys estää kiusaamista on samanlaista, mutta hakkaaminen on vaihtunut piiloväkivallaksi joskus 70-luvun lopulla. Kävin peruskoulua 80-luvun alusta 90-luvun alkuun. En joutunut hakatuksi. Väkivalta oli enimmäkseen henkistä, mutta fyysinen väkivalta oli hyvin piilotettua, kuten tönimistä, kiinnipitämistä ja pakottamista.

En ole laittanut Ohjeita kiusatulle -sivulle kehotusta lyödä kiusaajaa. Se totisesti toimii, jos kiusaaja on tavallinen kovis. Samalla myös muut huomaavat, että sinua ei kannata kiusata. Yksi kunnon isku ja voit säästyä vuosikausien helvetiltä. Tietysti joudut rehtorin puhutteluun ja jälki-istuntoon, mutta se on äärimmäisen pieni hinta mielenterveyden säilymisestä. Mutta kiusaajan/kiusaajien omatessa psykopaattisia piirteitä (huom. Jokainen lapsi omaa psykopaattisia piirteitä, kunnes aikuistuu. Jos aikuistuu.) joudut varmasti kärsimään erikoisen julmalla tavalla, jos rohkenet edes katsoa sinne päin. Nyt en ala ohjeistamaan miten psykopaattisten kiusaajien kanssa tulee menetellä, muuten kuin noudattamalla Ohjeita kiusatulle -sivun ensimmäistä ohjetta.

Israel on pieni, mutta Israelia ei kiusata.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Toi "vessassa käynti vääränä ajankohtana olisi ollut itsemurha" just on ihan totta myös itseni kohdalla. Vessakopitkin olivat heppoisia ja niistä oli heikkoja lukkoja revitty irti. Ei todellakaan mitään mukavia paikkoja. Koulun vessoissa kiusaajat saivat vapaasti tehdä kaikkea tyhmää, koska siellä ei ole yleensä ketään aikuisia valvomassa. Ja sinne ei kyllä kiusatulla ollut asiaa, ellei halunnut joutua pahasti nöyryytetyksi. Viimeisenä lukiovuotena kävin sitten jo koulua vastapäätä olevassa metsässä "niillä asioilla". Joka tapauksessa itse olen kokenut sen, että kiusaajilta voi pahimmassa tapauksessa odottaa mitä vain.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Sama juttu oli myös mun kouluaikoina 80-luvun alusta 90- luvun alkuun. Jos oikein muistan niin vessan välttely alkoi omalla kohdalla jo ekalla luokalla. Ne olivat pahojen poikien valtakuntaa, ilman aikuisten valvontaa ja vieläpä vessat oli sijoitettu paikkoihin johon välituntia valvovat opettajat eivät nähneet mutta kiusaajat olisivat huomanneet heti kuka vessaan meni.

Anonyymi kirjoitti...

Tulipa mieleen eräs ainakin jonkinlainen neuvo tuohon ongelmaan:

1. Jos et uskalla/pysty käymään kiusaamisen takia koulupäivän aikana vessassa, jossa on yhteiset tilat ja huonot/väljät kopit, etkä pysty koko päivää olemaan käymättä siellä, niin kannattaa ottaa selvää, löytyisikö jostainpäin koulun tiloja esim. jotain yksityisvessoja tai inva-vessoja. Niissä saa paljon paremmin asioida rauhassa.

2. Jos niitä ei löydy, niin vaadi pääsemistä opettajanhuoneen vessaan,opettajat eivät siihen varmaan kovin helpolla suostu, mutta pysy lujana, äläkä anna yhtään periksi. Tämä ongelma ei ole sun vika, vaan kiusaajien ja koulun. Koulu ei silloin ole onnistunut tehtävässään, jos siellä ei saa olla vessassa rauhassa.

3. Jos opettajat edelleen tyrmäävät sun ehdotuksen, niin kannattaa ottaa selvää, löytyisikö koulun lähistöltä, jokin kahvila tai huoltoasema, jossa voisi käydä koulun sijaan vessassa.

4. Jos sitäkään ei löydy, niin kannattaa siirtää vessakäynti oppitunnin alkuun, jolloin muut oppilaat ovat jo menemässä tunnille. Opettajat tietysti alkaa siitä valittaa, mutta sinun täytyy tiukasti pistää hanttiin ja vaadittava parempaa.

5. Jos tämäkään ei auta/riitä, niin sitten kannattaa opiskella kotioloissa itsenäisesti tai vaatia kotikoulua ja pysynä lujana koulua kohtaan. Ja niin kuin on jo aiemminkin sanottu, niin laissa puhutaan vain oppivelvollisuudesta, eikä sitä, että se on aina pakko suorittaa nimenomaan koululaitoksissa.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Hyviä ohjeita, varsinkin tämä kohta: ”pysy lujana, äläkä anna yhtään periksi.” Turvallisen vessassakäynnin lisäksi periksiantamattomuus voi pakottaa koulun puuttumaan kiusaamiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Vielä voisin antaa ohjeita päättäjille ja opettajille:

1. Kaikkiin kouluihin ja(erityisesti peruskouluihin)on rakennettava kokonaan suljetut vessakopit ja niiden on oltava vahvoja koppeja, joita ei saa ainakaan kovin helpolla rikottua.

2. Opettajien on käytävä siellä valvomassa joka välitunti ja jos siellä on ylimääräistä porukkaa hengailemassa, niin ne on ajettava heti pois.

3. Rangaistuksia tällaisesta häirinnästä myös kovennettava. Rikosvastuun ikärajaa ehdottomasti laskettava ainakin niin, että kaikki ylä-aste ikäiset olisivat jo rikosvastuussa teoistaan. Kun kiusaajat kerran ymmärtävät kiusata, on heidän myös ymmärrettävä tekojensa seuraukset ja koulunhenkilökunnan on aina puututtava tähänkin asiaan tiukasti.

4. Kiusatuille tai kiusaamisvaarassa oleville tulisi sallia poikkeuslupa käydä kesken tunnin vessassa tai tarvittaessa opettajanhuoneessa opettajien vessassa.

5. Mikäli kiusaaja ei usko puhetta, niin hänet on silloin erotettava koulusta ja jouduttava poliisin puheille, varsinkin, jos kyseinen häirintä on erityisen törkeää.

6. Oppilasta, joka karttaa käymistä koulun vessoissa,ei pidä koulun henkilökunnan, eikä kenenkään muunkaan syyllistää vaan viha on purettava niihin henkilöihin, jotka oikeasti aiheuttavat kiusatuille sen pelon.

Anonyymi kirjoitti...

Samaan ketjuun voisin kertoa koulun liikuntatuntihelvetistä pienen paikkakunnan kyläkoulussa 1990-luvun puolivälissä.

Liikuntaryhmät olivat 1-2 luokan pojat ja tytöt keskenään ja 3-6 luokan pojat samassa ryhmässä ja 3-6 luokan tytöt samassa ryhmässä.

Ollessani 4 luokalla eräs 6 luokan poika terrorisoi täysin kaikkia liikkatunteja. Tunneilla vallitsi viidakon lait ja tää poika huusi ja haukkui nuorempia oppilaita aina pataluhiksi, jos joku tän pojan joukkueen jäsen vähänkin epäonnistui pallopeleissä, joita oli vuoden aikana todella usein.

Muistan hämärästi, että joskus tämä poika oli jopa lyönyt jotain ala-asteen oppilasta. Ja omalla kohdalla sekään ei ollut kovin kaukana, kerran hän tuli välitunnilla karjumaan täyttä kurkkua, että hän antaa mulle turpaan. Onneksi se uhkaus ei sentään ihan täysin toteutunut. Lumipesun hän kerran antoi ja huuteli välillä möreällä äänellä pöö-sanaa.

Liikunnanopettaja ja koulun rehtori eivät reagoineet suoraan sanottuna mitenkään tän rääväsuukersan riehumiseen, vaikka hän uhkaili esim. lentopallopelissä heittää mut liikuntasalin ikkunasta pihalle, jos vielä mokaan jonkun pelitilanteen.

Myös toinen mun paha kiusaaja oli samassa ryhmässä ja hän oli avustaja kiusaamisessa.

Liikuntaa oli kahdesti viikossa ja jo edellisenä iltana oli tukalat oltavat, kun oli taas liikuntatunnit tulossa. Opettaja vielä määräsi mut usein näitten kiusaajien kans samaan ryhmään. Eikä kuunnellut paljoa vastalauseita.