Valvonta tai luottamus vai luottamus koska valvotaan?

Poliisi on tuskastunut yksittäisten poliisien syyllistämiseen rekisteritietojen urkintatapauksien kohdalla (HS 8.1.). Näyttäisi siltä, että syyttäjäviraston valvonta on tässä tapauksessa ollut poliisijärjestöjen liiton mielestä kohtuutonta ja että paras tie olisi nykyisen laajan valvonnan sijasta luottamuksen korostaminen. Virheistä ja rikkomuksista kiinnijäämisen riski näyttäisi aiheuttavan sen, että poliisit eivät enää uskalla käyttää rekistereitä.

Koulukiusatun vanhempana olen törmännyt ennenkin viranomaisen tuskastumiseen, kun sen toimia valvotaan. Oikein mantraksi ehti tapauksessani nousta koulun hokema, että kodin on luotettava koulun toimintaan. Huoltajien kääntyminen silloin esimiestahon puoleen koulun virheiden ja rikkomusten selvittämiseksi traumatisoi rehtoria pahemman kerran, kuten tuntuisi käyvän edellä mainitussa uutisessa valvontaan joutuneille poliiseillekin.

Tuntuisi olevan kerrassaan kyseenalaistamaton yleinen käsitys, että koulu kuten poliisi ”on eettisesti vahva ja tehtäviinsä sitoutunut organisaatio.” Siten valvonta, joka voi nostaa esiin rikkomuksia ja virheitä, ei saisi olla kestävä ratkaisu koulunkaan kohdalla luottamuksen rakentamisessa. Päinvastoin, ne kauheat ,ruodussa pysymättömät huoltajat, joiden velvollisuuksiin koulun toiminnan lainmukaisuuden valvontakin osin kuuluu (kts. Nina Lahtisen Oppilaan oikeudet ja vanhempien vastuu), eivät saisi kuitenkaan käytännössä udella liikoja koulussa tapahtuvista asioista, kyseenalaistaa opettajien asenteita saatikka sitten esittää eriävä mielipide - vaikka asiallisesti ja rakentavasti - koulun toiminnasta oman lapsensa kohdalla. Kiusaamisen kohdalla koululla tuntuu olevan nollatoleranssi huoltajien kritiikin suhteen.

Ihmisen luontoon kuluu rajallinen kyky valvoa oman toimensa eettistä kestävyyttä ja samalla taipumus vähätellä virheitänsä ja rikkomuksiansa. Ulkopuolinen valvova taho on siksi tarpeellinen. On itsepetosta uskoa siihen, että asia olisi toisin. Koulun toiminnan valvonta on siten paikallaan eli KOULUTARKASTAJAT TAKAISIN!

Tarkastajat, joiden koulutukseen sisällytettäisiin vankka paketti kouluviihtyvyys/koulukiusaamis-väkivalta –tunnistamisosaamista, voisivat nähdä paremmin ”metsän puilta.” Nimittäin on tyypillistä, että koulu usein yrittää rauhoitella huoltajia hokemalla, että jokainen kiusattua kohtaan suoritettu teko on ”yksittäistapaus” eli ”yksittäinen puu.” Näin kiusaamisen ydinolemukseen ja ydinmääritelmään kuuluvat toistuvuus, yhteisöllinen ja rakenteellinen luonne saadaan (tai ainakin yritetään saada) katoamaan.

Tarkoituksenmukainen ja riittävän tehokas valvonta myös kouluun organisaationa koulutarkastajineen ja koulupihojen valvontakameroineen voisi saada kouluväkivallankin kuivumaan todellisiin yksittäistapauksiin.

- Kirjoittaja on koulukiusatun äiti ja blogin pitkäaikainen lukija

* * * * *

Jos kirjoittaminen blogin aiheista kiinnostaa ja haluat kirjoituksesi julkaistavaksi Vastaiskussa, ota yhteyttä sähköpostilla nynny (at) netti (piste) fi.

Koulukiusatun äidin kirjoitus tuli tarpeeseen. Olin jo aikeissa laittaa blogin toistaiseksi tauolle. Hemmetin masennus on taas saanut kuristusotteen. Masennus aiheuttaa totaalisen lamaantumisen. Esimerkiksi sähköpostissa odottaa kuukauden vanhoja viestejä, joihin en ole vielä jaksanut vastata. En suosittele psyykkisten ongelmien hankkimista. Tajusivatko vanhempani minkä karhunpalveluksen tekivät, kun halusivat minulle hyvän koulutuksen ja lähettivät minut kouluun yhä uudestaan, vaikka tiesivät minun joutuvan siellä julman väkivallan ja kidutuksen kohteeksi?

* * * * *

Choose your weapon!