torstai 19. joulukuuta 2013

Pojat, varokaa Sitä Ainoaa Oikeaa !


Poika rakastuu tulisesti tyttöön. Kukaan muu koko maailmassa ei kelpaa. Ikinä. Pojan mielestä heidän yhteinen kohtalonsa on tähtiin kirjoitettu, vaikka tyttöä ei poika voisi vähempää kiinnostaa. Manosfäärissä ilmiö tunnetaan nimellä oneitis (one it is). Ihastumisia ja rakastumisia tulee ja menee. Oneitis on vakavampi ilmiö ja siitä aiheutuu vain turhaa kärsimystä. Saavuttamattoman perään haikailu johtaa menetettyihin mahdollisuuksiin. Nynnypojilla ei ole varaa menettää yhtään mahdollisuutta, jos niiden määrän voi koko elämän ajalta laskea yhden käden sormilla.

Sitä Ainoaa Oikeaa ei ole olemassa. Oneitis on pojille opetettu käyttäytymismalli. Poikien aivopesu Romanttisella Hötöllä alkaa hyvin nuorena. Aikuisten lässytystä ja satukirjojen prinsessatarinoita jatkavat televisiosarjat, leffat ja musiikki. Romanttinen Höttö tunkeutuu kaikkialle. Edes Radio Rockia ei voi kuunnella ilman altistumista Hötölle. Uskominen Sielunkumppaniin tärvelee mahdollisuudet onnelliseen parisuhteeseen. Kun takaraivossa jomottaa ajatus, että jossain on olemassa täydellinen kumppani, johtaa se vain tyytymättömyyteen, turhiin eroihin ja loputtomaan etsimiseen. Loputtomaan rakastumisen ensihuuman etsimiseen. Olen havainnut, että tähtiin kirjoitettuun sielunkumppanuuteen uskovat naiset ovat taitavia elämään itsepetoksessa, pariuduttuaan kaljamahaisen tavismiehen kanssa, ja silti he niin auliisti jakavat neuvojaan nynnypojille. Se Ainoa Oikea, kuten kaikki muukin Romanttinen Höttö, on vain todellisuuspakoa, eskapismia. Romanttisen Hötön syöttäminen pojille kääntyy lopulta myös tyttöjä ja naisia vastaan.

Vuosi oli 1992. Peruskouluni päättyi paria kuukautta ennen kevätjuhlia passituksella nuorisopsykiatriselle. Olin iskenyt silmäni erääseen seiskaluokkalaiseen tyttöön. Olin umpirakastunut. En tiennyt edes hänen nimeään. Mutta tiesin, että hän on Se Ainoa Oikea. Ja nyt olin mielisairaalassa ! En ikinä enää näkisi häntä ! Olin silloin äärimmäisen ujo ja sosiaalisesti kömpelö (olen vieläkin), enkä olisi uskaltanut lähestyä häntä missään tilanteessa. Eikä tyttö osoittanut kiinnostuksen merkkejä minua kohtaan, mutta sillä ei ollut merkitystä. Olin rakastunut ja suljettuna mielisairaalaan. Sitten tapahtui ihme. Eräs toinen tyttö oli ihastunut minuun. Tiesin että joku piti minusta, koska aiemmin keväällä sain rakkauskirjeen joltain tytöltä. Jätin huomionosoituksen huomiotta, koska olin jo löytänyt Elämäni Rakkauden. Tyttöpä ei jättänyt. Hän selvitti mihin olin kadonnut. Tyttö soitti minulle mielisairaalaan, ja muutaman puhelun jälkeen hän tuli katsomaan minua. Hän oli nätti, rohkea ja omistautunut minulle. Mutta suhtauduin häneen välinpitämättömästi, olinhan juuri menettänyt Elämäni Rakkauden, eivätkä muut tytöt kiinnostaneet minua ollenkaan. Käyttäydyin tylysti ja pian tyttö luovutti. Jos uskoisin karman lakiin, loppuelämääni varjostava yksinäisyys olisi rangaistus tuosta tapauksesta.

Siirrytään kymmenisen vuotta eteenpäin, 2000-luvun alkupuolelle. Tutustuin erääseen nuoreen naiseen harrastuksen kautta. Hän oli erikoinen tyyppi, mustaan pukeutuva gootti tai jotain sellaista. Samanlaisen synkkämielisen luonteen takia me olisimme voineet sopia hyvin toisillemme. Huomasin että hän oli kiinnostunut minusta. Toisaalta minuakin kiinnosti, mutta toisaalta epäilin, että onko tämä nyt Se Oikea, vai jatkanko etsimistä. Sitten tuli tilaisuus. Vietin yön naisen kanssa, kahdestaan, jutellen niitä näitä. Äärimmäinen ujouteni, sosiaalinen kömpelyys, kokemattomuus, ja peruskoulun, psykiatrian ja torjutuksi tulemisten rikkoma itseluottamus tärvelivät tilaisuuden. En pystynyt tekemään aloitetta.

Ujous, kömpelyys ja silkka paniikki iskivät päälle ja tärvelivät vielä muutaman muun mahdollisuuden. Kaikista noloista tapauksista en halua kertoa, mutta mainitsen muutaman tapauksen 2000-luvun lopulta. Eräs harrastuksen kautta tuntemani nuori nainen yritti lähestyä minua. Se tapahtui täysin yllättäen. Menin paniikkiin. En tajua miksi vain kävelin pois. Siinä olisi ollut nuori ja nätti nainen juuri minulle, mutta ei. Eikä siinä vielä kaikki. Nainen oli venäläinen. Satun pitämään venäläisiä naisia erityisen viehättävinä, koska feminismi ei ole turmellut heitä. Yhtä paljon harmittaa myös tapaus, jossa nuori kaunis nainen varovaisesti osoitti kiinnostustaan. Oli lämmin loppukesän yö. Lähdimme kävelylle merenrantaan, kahdestaan. En tiedä mikä minuun iski. Menin paniikkiin ja järkeilin olevani liian vanha hänelle, ja käyttäydyin kuin hienoa neitoa suojeleva herrasmies. Tukahdutin kiinnostukseni häneen. Eikä siinä vielä kaikki. Hän oli sukujuuriltaan puoliksi suomalainen, puoliksi eräästä eksoottisesta idän maasta.

Mahdollisuuteni pariutua olivat todella heikot, mutta eivät siis täysin olemattomat. Pitää kuitenkin muistaa, että tulin torjutuksi lukemattomia kertoja. Ne yhdessä omien epäonnistumisten kanssa tekivät minut katkeraksi ja vihaiseksi. Arvatkaapa toverit, kuinka paljon tilaisuuksien menettämiset harmittavat. Olen nimimerkkini ansainnut. Minua nynnympää nyhveröä ei löydy mistään.

Vinkki naisille: Tehkää rohkeasti aloite, jos vastapuoli ei sitä uskalla tehdä. Nynnypojille neuvoksi: Unohtakaa Romanttinen Höttö, unohtakaa naisten antamat pariutumisohjeet ja tarttukaa tilaisuuteen, uutta ei välttämättä tule enää koskaan.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hmmmhmm...etkö Nynny olisi voinut mahdollisuuden mentyä sivu suun ottaa uudestaan yhteyttä kyseisiin neitosiin ja ihan rehellisesti ilmoittaa että et ole tottunut moiseen huomioon ja tästä häkeltyneenä tulit toimineeksi omastakin mielestäsi pöljästi? Nämä esimerkkitapaukset tosin lienevät jo jäähtyneet, mutta näin tulevaisuuden varalle jos sama kaava menee toistumaan?

Jos daamit kuitenkin ovat kiinnostuneita niin en usko kiinnostuksen yhteen eihin kaatuvan, aloite vaatii aina jonkin verran rohkeutta ja jos he kokevat tulleensa torjutuiksi sitä uskallusta uuteen yritykseen tuskin on ellet sinä osoita kiinnostusta...vaikka sitten vähän jälkijunassa.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

No joo, tulevaisuuden varalle kyllä. Kunhan uusia tilaisuuksia vielä tulisi, vaikka pahalta näyttää että tämä oli nyt tässä eikä toivoa uuteen tilaisuuteen juuri ole.

Anonyymi kirjoitti...

Kuinka pitkään olet tuntenut tyty-ydesi?

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Olen tuntenut tyty-ydeni melkein kaksi vuotta. Tästä tekstistä meni siis vain muutamia kuukausia siihen, kun tapasin hänet.

Kannattaa noudattaa omia neuvojaan. Lopetin jahkailun ja tartuin tilaisuuteen.

Anonyymi kirjoitti...

Missä tapasit hänet, itselläni on mennyt 2-4 tapausta ohi omaa kömpelyyttäni...

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Tapasin tyty-yden eräässä mielenterveysalan järjestössä.

Kuulemma erotuin porukasta edukseni: 1. Urheilullinen pukeutumistyyli ja rento olemus. 2. Asiantuntemus ja vakaumus, jolla suhtauduin ajamaani asiaan.

Onneksi tyty-yde oli itse aloitteellinen.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa.