Runokirja kostofantasioista

Taiteen avulla pääsee joskus ihon alle. Tarita Ikosen runokirja Kylmyyden monologi iskee syvälle tunteisiin.

Kirsin Book Club:

”Kiusaamisen kuvaukset ovat taitavia tuomaan tunteen omalle iholle, koskettamaan lukijaa. Niiden sisältö saa terästettyä voimaa kiusatun kostofantasioista, joissa useimmiten päädytään ampumaan kiusaajat. Ase tai kuolema, ase ja kuolema, ovat viimeiset keinot, kun muut hätähuudot eivät ole auttaneet. Näemmekö me aikuiset ja tunnistammeko, kuinka syvältä kiusaaminen viiltää?

Kylmyyden monologi avaa kiusaamisen vereslihalle, koskettavasti ja havahduttavasti.”

Kirjaa voi kysellä myös kirjastoista. Ainakin Turun kaupunginkirjastosta teos löytyy.

Kostofantasiat ovat kouluväkivallan uhreilla yleisiä. Muistan kuulleeni, että enemmistöllä uhreista olisi näitä ajatuksia. En osaa varmuudella sanoa tarkkoja lukuja, mutta muistaakseni kostofantasioita saattaa olla jopa neljällä viidestä uhrista. Olin mukana muutama vuosi sitten erään järjestön kokoontumisessa, jossa puhuttiin aiheesta. Kouluväkivaltaa kokeneita oli paikalla noin kymmenen. Vain yksi uhreista kertoi, ettei hän ollut koskaan tuntenut kostoajatuksia.

Vallitsevat ajattelu- ja puhetavat ja käsitykset kouluväkivallasta ovat muuttumassa. Osa aiheista, joista minäkin olen räyhännyt täällä blogissa yhdeksän vuoden aikana, ovat valtavirtaistuneet. Ammattilaiset puhuvat jo valkoisesta raivosta ja kostofantasioista. Ammattilaisten ymmärrys kouluväkivaltailmiöstä lisääntyy jatkuvasti. Osallistuin lokakuussa Kiusatut-hankkeen seminaariin Tampereella. Siellä sai hyvän käsityksen kouluväkivallan vastaisen työn nykytilasta. Suunta on oikea. Ilmiö saadaan vielä kitkettyä. Aikaa se toki vaatii.

Seminaarissa esitettiin kysymys kostolla uhkaamisesta. Joku seminaarin osallistujista kysyi esitelmää pitäneeltä poliisilta, että mitä pitäisi tehdä kostolla uhkailevan nuoren kanssa. Käsittääkseni kysyjä tarkoitti nimenomaan uhria, joka purkaa pahaa oloaan suoltamalla raivoisaa kostopuhetta ammattilaisen vastaanotolla. Kysyjä etsi vastausta kysymykseen, että milloin ammattilaisen pitäisi ilmoittaa uhkailuista eteenpäin muille viranomaisille. Poliisi ei osannut antaa selkeää vastausta kysymykseen, enkä yhtään ihmettele sitä.

Oikea vastaus on: Ei milloinkaan. Uhan toteutumisen todennäköisyys on häviävän pieni. Jos on olemassa todellinen ja toteutumassa oleva uhka, on ilmoitettava vain aika ja paikka, jota uhka koskee, ja itse teko on pysäytettävä siellä missä sen on määrä tapahtua. Uhkaajaksi tulkitun uhrin henkilöllisyyttä ei saa paljastaa. Jos sitävastoin uhri ilmiannetaan pelkän pahan olon purkamisen takia, se on uhrille taas yksi todiste siitä, ettei yhteenkään ammattiauttajaan voi luottaa.