Täystyrmäys vertaissovittelulle

Koulukiusaamisessa Kouluväkivallassa on kyse puolustuskyvyttömään uhriin kohdistuvasta väkivaltaisesta hyökkäyksestä.

Helsingin Sanomat: Sovittelija: Kiusaaminen ei poistu kouluista koskaan

Verso on vertaissovittelua. Se perustuu näkemykseen, jonka mukaan konflikteissa on pohjimmiltaan kyse vuorovaikutuksen puutteesta. Kun nuoret saavat siinä apua, he pystyvät itse ratkaisemaan kinansa. Sovittelija johdattelee osapuolet sopua kohti, mutta ei ratkaise ongelmaa heidän puolestaan.

"Kukaan ei Versossa saa pahiksen tai uhrin roolia. Kumpikin sopan osapuoli saa kertoa omista tunteistaan. Nuoret oppivat vuorovaikutusta, empatiaa ja konfliktin sopimista", Gellin kuvailee.

- -

"En edes kuvittele, että kiusaaminen poistuu kouluista kokonaan. Sen sijaan näen, että konflikteissa on mahdollisuus oppia vuorovaikutusta ja riitojen sopimista. Ne ovat arvokkaita kokemuksia nuorille."

En viitsi entisenä sovittelujen uhrina kommentoida moista typeryyden huipentumaa. Kyllä te tiedätte mitä ajattelen. Lukekaa Hesarin juttuun tulleet kommentit. Kommentoijat tyrmäävät vertaissovittelun lähes yksimielisesti.

Harva kommentoija esittää sovittelua puoltavia näkemyksiä. Yksi puoltajista on nimimerkki Ville Komsi. Vihreillä on joskus ollut senniminen kansanedustaja. Tuskin kommentoija on sama henkilö, tai sitten on. Joka tapauksessa kommentoija vaikuttaa hyvin älykkäältä henkilöltä ja hänen kommentit ovat monesta näkökulmasta pitkälle mietittyjä ja hyvin perusteltuja, mutta...

...näitä samoja ajatusrakennelmia on rakenneltu viimeiset kolme vuosikymmentä. Kouluväkivallan vastaisten toimenpiteiden ongelmana ovat liian monimutkaiset ja inhottavasta arkitodellisuudesta vieraantuneet teoriat. Tuhannet korkeasti koulutetut asiantuntijat ovat miettineet näitä asioita. Tietojensa pohjalta he rakentavat hienoja korkealentoisia teorioita. Kyllä he suuressa kirjaviisaudessaan tietävät miten ihmiset käyttäytyvät.

Heillä on kyky puhua tavalliset ihmiset pyörryksiin, saada ihmiset uskomaan, että heillä on ratkaisu kaikkeen. Tämän harhaanjohtamisen seuraukset käyvät hyvin ilmi nimimerkki Nurnbergin kommentista: ”Luulin että Christina Salmivallin KiVa-koulu systeemillä oli jo saatu kiusaaminen loppumaan Suomen kouluista. Taisin olla väärässä.”

Kun tulee aika antaa teoria tavallisten ihmisten sovellettavaksi, mikään ei toimi niinkuin ajatustyön perusteella piti toimia.

Tämä on juuri sitä kuuskytlukulaisilta periytyvää vihervasemmistolaista humanismia, joka on ajanut yhteiskunnan ja varsinkin miehisyyden kriisiin. Tälle humanistiporukalle tuntuu olevan täysi mahdottomuus tajuta todellisuutta.

Ymmärretään, ymmärretään ja vielä kerran ymmärretään. Ymmärretään niin että väkivallan uhri tukehtuu ymmärtämiseen. Sitten joku herkkävaistoinen terapeutti ymmärtää ja sinäkin ymmärrät. Ja näytät tunteesi. Ja itket.

Versolle terveisiä: Nähdään San Diegossa !

Hesarin jutun kommentit:

erc

9.2. 20:37

Kiusaaminen ei varmasti poistu, eikä edes vähene, jos sitä pidetään riitelynä ja sovittelua pidetään ratkaisuna.

a1234

9.2. 21:09

Kiusaaminen ei kerta kaikkiaan kuulu kouluun. Se on kitkettävä pois. Koulussa ollaan oppimassa ja jos se ei oppilaalle sovi, niin pihalle vain tai katsomaan videoita siitä miten samanikäiset raatavat Kiinan hiilikaivoksissa!

Mustasavu

9.2. 21:13

Vertaissovittelu vaikuttaa toimivalta konseptilta. Nuorten hölmöily ja huono käytös ei pääse kroonistumaan kiusaamiseksi asti, jos sovittelutyökalu otetaan esiin ajoissa.

Stadilainen II

9.2. 21:19

Kiusaajan päänsilittelyllä hommaa ei saada loppumaan, mutta valitettavasti kiusaajalla näyttää olevan parempi suoja, kuin kiusatulla. Ei näet saa tulla paha mieli. Ilman konkreettista rangaistusta kiusaajat vain nauravat partaansa ja jatkavat samaan malliin.

Ressi

9.2. 22:11

Kuinka voi kuvitella, että hänen jota kiusataan pitää jotain sovitella? Oikeuskäytännössäkin pitäisi asettua uhrin asemaan, eikä etsimään lieventäviä seikkoja. Rangaistus ei välttämättä muuta pahantekijän käytöstä, mutta myös uhria ei saa unohtaa.

Nurnberg

9.2. 22:48

Luulin että Christina Salmivallin KiVa-koulu systeemillä oli jo saatu kiusaaminen loppumaan Suomen kouluista. Taisin olla väärässä.

Veikko Päiviö

9.2. 23:30

Kiusaaminen alkaa jo Päiväkodeissa ja myös kotona, jos vanhemmat ei älyä tarkkailla jälkikasvuaan.

1Suomalainen

9.2. 23:37

Ei poistu, mutta riittävän kovalla kurilla se kyllä voidaan minimoida!

Nimettömänä paras

10.2. 0:08

Kuten aiemmin jo todettiin, tämänkaltaiset systeemit eivät toimi kiusaamiseen, ainoastaan konflikteihin joissa riitapukareilla on samankaltainen sosiaalinen status.

Kiusaamistilanteissa kiusatulla ei ole mitään soviteltavaa, ja kiusaaja voi pyytää anteeksi, tai olla pyytämättä, ja homma jatkuu seuraavana päivänä. Jos se jatkuu, ovat jäljellä olevat keinot lisää samaa tai sitten ei mitään. Oikeissa kiusaamistilanteissa kun ei ole kyse erimielisyyksistä tai syistä jotka johtuisivat jostain mille kiusattu voisi tehdä mitään.

Tämä on tyypillistä "no ainakin me yritettiin"-jargonia jota näkee kun koululta ja opettajilta on otettu pois kaikki kovat tavat puuttua tilanteeseen. Tällä sitten suojaudutaan kun tapahtuu jotain ikävää.

Esimerkiksi, jos minä kiusaisin jotain oppilasta mutta välttäisin väkivaltaa voisin jatkaa kuinka kauan tahansa ilman että kukaan voisi tehdä yhtään mitään. Todennäköisesti ainoa ratkaisi kiusatulle on vaihtaa koulua. Lain mukaan ei voi tehdä mitään kiusaajalle, ja uhri saa kärsiä.

mnä

10.2. 0:18

Rankkaas ongelman vähättelyä kutsua sitä oppilaiden välisiksi kahnauksiksi. Ahteen tapauksessa tuli tuomio psyykkisen vamman aiheuttamisesta, vaikka oli kyse aikuisista ihmisistä, joiden ei ollut pakko pysyä samassa työpaikassa. Kuinka paljon tuhoisammin lapseen ja nuoreen, hänen itsetuntoonsa, luottamukseensa ja elämänhaluunsa kenties vuosia jatkuva, piiloon jäävä psyykkinen väkivalta, ulkopuolelle jättäminen, mitätöinti, pilkka jne. vaikuttavatkaan. Moni käy koulukiusaamisen takia vuosia psykoterapiassa.

Ei tunnu oikealta eikä toivoa antavalta viestiltä kiusatulle lapselle ja hänen perheelleen, että koulukiusaamista ei saada koskaan loppumaan. Ei varmaan, jos aikuisten asenne on jo lähtökohtaisesti tuommoinen. Eikä varmasti herätä luottamusta oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan, jos aikuinen sanoo kiusatulle, etteivät häntä kiinnosta syyt eikä oikeastaan muukaan. Lapset saavat keskenään ratkaista ongelmansa. Pannaan muutaman tunnin tai pikakoulutuspäivän jälkeen pari murrosikäistä selvittelemään näin vakavaa asiaa. Nähdään, että ongelma on vuorovaikutuksen puutteessa ja lyhkäisen selvittelytuokion avulla osapuolet

oppivat empatiakykyä ja ymmärtävät toisiaan.

Salmivallin ja esim. lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren mukaan kiusaaja on sosiaalisen vallan tavoittelija, joka nauttii kiusaamisesta. Myös muut kuin kiusaaja ja kiusatuksi tullut osallistuvat tilanteeseen erilaisissa rooleissa, hännystelijöinä, sivusta seuraajina, puolustajina jne.

Jotenkin tuntuu, että sovittelu ehkä toimii tilanteessa, jossa on kyseessä kaksi yhtä vahvaa osapuolta, naapurit, eronneet puolisot, omaisuusvahingon tehnyt nuori ja vahinkoa kärsinyt osapuoli, mutta tässä tuntuu samalta kuin raiskaaja ja raiskattu pantaisiin parin ohikulkijan avulla "sopimaan" juttu keskenään.

Henkilöllä voi olla viisi tutkintoa, mutta ei kyllä niiden perusteella kovin paljon empatiakykyä eikä käsitystä psyykkisen väkivallan vaikutuksista herkimmässä vaiheessa olevaan nuoreen tai lapseen ja tämän psyykeen.

mnä

10.2. 0:29

Vielä: Toivottavasti ei kenenkään psyykkistä ja fyysistä koskemattomuutta ja oikeutta turvalliseen kouluympäristöön ulkoisteta tämmöisten viiden tutkinnon konsulttien käsiin ja hoidettavaksi.

seikkailija

10.2. 0:56

"En edes kuvittele, että kiusaaminen poistuu kouluista kokonaan. Sen sijaan näen, että konflikteissa on mahdollisuus oppia vuorovaikutusta ja riitojen sopimista. Ne ovat arvokkaita kokemuksia nuorille."

Pitää varmaan paikkaansa, molempien pitää sietää toisiaan, kiusaajien ja kiusattujen, siihen tarvitaan keskustelua ja sopimista.

Gellin tapaus osoittaa kuinka tärkeää on säilyttää ihmisellä oikeus jatkaa opintoja ja suorittaa useampia tutkintoja. Lopulta saattaa syntyä näinkin hieno tulos.

Varsinainen Chinaski

10.2. 8:44

Ihmettelin samaa, ja olen ihmetellyt monesti ennenkin. Kiusaamisella ei ole mitään tekemistä erimielisyyksien tai riitojen kanssa. Kiusaamisessa on kyse sadistisesta vallankäytöstä.

Varsinainen Chinaski

10.2. 8:50

seikkailija

"En edes kuvittele, että kiusaaminen poistuu kouluista kokonaan. Sen sijaan näen, että konflikteissa on mahdollisuus oppia vuorovaikutusta ja riitojen sopimista. näytä lisää

Kiusaaminen ei varmasti tosiaan poistu kouluista, jos edes näillä "asiantuntijoilla" ei ole mitään käsitystä siitä mistä on kysymys, "Konflikti", voi Jessus. Voisivat kysyä vaikka koulukiusatuilta mitä kiusaaminen oikeasti on.

Monesti nimenomaan entiset koulukiusaajat näkevät mielellään kiusaamisen "poikien normaalina nahisteluna jne" syyllisyydentunteita välttääkseen, mutta toivon että tässä ei ole siitä kysymys.

scoreggia

10.2. 9:51

Entisenä koulukiusattuna en oikein jaksa uskoa tähän sovittelujuttuun varsinaisissa kiusaamistapauksissa, jotka mielestäni ovat sellaisia ettei mitään riitoja ole, vaan jotain lasta tai joitain lapsia vaan ilman mitään erityistä syytä "nokitaan" jatkuvasti muiden taholta. Syy voi olla ulkonäkö, erilainen etninen tai sosiaalinen tausta, ujous tai mikä tahansa luokan valtahahmojen normista pokkeaminen - tai usein näiden yhdistelmä.

Meilläkin oli muuten jo aikoinaan koulussa jonkinlainen tukioppilasjärjestelmä, jonka tarkoitus oli että kiusatut voivat saada vertaistukea näiltä oppilailta. Harmi vaan, että luokallamme nämä tukioppilaat olivat luokan pahimmat kiusaajat. Opettajien suuntaan olivat mielinkielin ja keräsivät hymypatsaita ja luottamustehtäviä kuten tukioppilastyöt, eikä kukaan olisi niistä pienistä herran enkeleistä uskonut mitä julmaa kiusaamista harrastavat kun aikuisia ei ole katsomassa...

katja bloigu

10.2. 11:02

Olen ihmetellyt monta vuotta sitä että Verso on ollut hiljaa osaamisestaan kun koulujen ongelmat on jatkuvasti esillä. Tämä malli pitäisi olla kaikissa kouluissa, myös ammattioppilaitoksissa. Tämä malli jopa yhteisöllisesti kasvattaa erilaisuuden hyväksymiseen. Jos Alppilassa olis ollu Verso käytössä, niin siitä pipojupakasta ei olis tullu elämää suurempi show.

Lisäksi, kaikille opettajille pitäisi opettaa ratkaisukeskeistä neuvottelutapaa.

Sarasvuo oli muuten ihan mahtava kun otti oman verson käyttöön Kauniaisten öykkäreiden kanssa.

katja bloigu

10.2. 11:13

mnä

Rankkaas ongelman vähättelyä kutsua sitä oppilaiden välisiksi kahnauksiksi. Ahteen tapauksessa tuli tuomio... näytä lisää

Kollektiivinen irtisanoutuminen kiusaajan käytöksestä jättää kiusajaan yksin koska hän ei saavuta sosiaalista valtaa. Versossa on neuvottelumalli ja seuranta. Ei se ole sattumanvarainen systeemi, vaan siinä on selvä toimintajärjestys ja organisaatio. Ja koko koulu on koulutettu systeemiin.

Ville Komsi

10.2. 11:42

Siitä, jota on kiusattu tai joka voimakkaasti samastuu kiusattuihin, voi tuntua sietämättömältä kuulla sanottavan, että moni kiusaajakin voi olla eksyksissä itsensä kanssa – ja mahdollisesti takaisin haettavissa. Ehdoton rangaistus, lain koura ja tuomion kirves tuntuisivat hyvittävän väärät teot”oikein”, vaikka ne eivät parantaisi kiusaajaa mitenkään.

Rankaiseminen voi olla kivaa, vaikka mitään muuta ei kokeiltaisi. Se on niin suoraviivaista: pois koulusta .. kadulle .. vankilaan .. tai jonnekin muualle kiusaamaan muita.

Monesti ilkimykset ja kiusaajatkin onnistuvat ajattelemaan noita samoja latuja pitkin: keksivät jonkin syyn miksi jollekulle pitäisi "kostaa" tai antaa "opetus". On ällistyttävän helppoa alkaa itsekin pitää keksittyä selitystä totena tai huonoa selitystä hyvänä. Sillä tavoin ajattelevat lukemattomien kahnausten osapuolet pikkupojista kansoihin ja valtakuntiin asti: vika ei ole minussa. Riitelevistä pariskunnista puhumattakaan. Eikö muka koskaan pitäisi sovitella?

Ymmärrän, miksi Gellin ei uppoudu kuuntelemaan selityksiä – kun se sitä ja kun se tätä. Siihen ei aika koskaan riittäisi, eikä sille tulisi loppua ikinä. On parempi tarttua tähän hetkeen ja kysyä itse kultakin miltä juuri nyt tuntuu ja miksi. On parempi sanoa, että väärin tehty on väärin tehty tässä ja nyt.

On mahdollista että kiusaaja ”kostaa” ihan väärille ihmisille jotakin mistä ei osaa puhua ja mitä ei osaa käsitellä. Ennen kuin heitellään kiviä, kannattaisi hetki miettiä, eikö tuollaista tapahdu yhdelle ja toisellekin joskus.

Ville Komsi

10.2. 11:43

On erittäin hyvä asia, jos typeryyttään kiusaajiksi ajautuneet ja heidän uhrinsa kummatkin oppivat ilmaisemaan paremmin, miltä juuri nyt tuntuu. Siitä on hyötyä loppuiäksi. Olen elänyt melko kauan ja nähnyt, että yllättäviä asioita tapahtuu. Sellaistakin että joku pyytää anteeksi tosissaan.

Kannattaa varoa joutumasta siihen loukkuun, että puhutaan ihan eri asioista samalla nimellä. Kiusaus voi olla syvällä luonteessa istuvaa tahallista ilkeyttä, mutta se voi olla myös ajattelematonta "huvittelua" – tai oman avuttomuuden ja rikkinäisyyden heittämistä toisten päälle, kun ei muuta osata. Ainakin kolme erilaista tapausta. Kai ainakin aluksi on hyvä saada ihminen miettimään omaa käytöstään ja sen syitä.

Gellin ei varmaankaan tarkoita, että paatunutta pahista pitäisi loputtomiin sietää yhteisössä. Se vaan onkin toinen kysymys, mitä tehdään kun ei siedetä, ja mitä silloin loppujen lopuksi tapahtuu kiusaajalle -- ja seuraaville uhreille. Se ei ole helppo kysymys.

jannemikael

10.2. 13:48

"Kukaan ei Versossa saa pahiksen tai uhrin roolia"

Tuntuu niin nykyaikaiselta. Oikeudessakin tekijä on niin yhteiskunnan ja kurjan nuoruutensa leimaama. Voi sääli. Hyvä, ettei uhria tuomita.

Kiusaajat on kiusaajia, varkaat on varkaita, raiskaajat raiskaajia ja murhaajat murhaajia. Puhutaan asioista oikeilla nimillä. Minun kiusaajani on kiusaaja, se että minä pidän vihreää pipoa ei tee minusta syyllistä kiusaamiseeni.

mnä

10.2. 14:08

Ei tarvitse mennä toiseen äärimmäisyyteen, demonisoida kiusaajaa, nähdä hänet jonain rikollisen alkuna tms ja vaatia ankaria rangaistuksia , vaikka ei tähän versokonsulttiin hurahdakaan. Ei sosiaalisesti lahjakas, usein nk. hyvästä perheestä tuleva kiusaaja varmaankaan kovin usein päädy varsinaisen rikollisen uralle myöhemmin elämässään. Päin vastoin, tuntuu, että empatiakyvyttömyydelle alkaa olla jo yhteiskunnallinen tilaus lähes alalla kuin alalla. Silti se on merkki lapsen varhaisen kehityksen häiriintymisestä ja pysähtymisestä. Nuorilla kehityksen käynnistäminen uudelleen on kuitenkin huomattavasti helpompaa kuin aikuisella.

Sosiaalisesti taitava ja vaikutusvaltaa hakeva kiusaaja on tietysti myös vasta kehittymässä oleva nuori, ja uskon todellakin, että hän voisi hyötyä psykoterapiasta, jossa voitaisiin käsitellä niitä oman pahan olon aiheuttaneita asioita . Mutta tarvitseeko kiusatun toimia tässä kiusaajan terapeuttina ja nyrkkeilysäkkinä? Onko kiusatusta lapsesta tähän rooliin ja onko se hänen tehtävänsä? Tarvittaisiinko siihen konsultinkin viittä hyvin eri aloilta olevaa ammatillista tutkintoa vaativampi, lasten tai nuorten psyykkisiin ongelmiin ja niiden hoitoon erikoistuneen yksilö- tai perheterapeutin koulutusta, kokemusta ja soveltuvuutta?

En jaksa uskoa, että varsinkaan pitkään jatkuneen ja huomaamatta jääneen psyykkisen väkivallan seuraukset olisivat noin vain anteeksi pyytämällä ja anteeksi antamalla (onko edes oikein vaatia kiusattua heti antamaan anteeksi ja sopimaan?) pois pyyhittyjä, samoin kuin en usko, että oma pohjimmiltaan vajavainen itsetunto ja empatiakyvyn puute kiusaajalla korjaantuu yden vertaissovittelun avulla. Syyt ja seuraukset yltävät syvemmälle enkä ihmettele, että konsultti ilmoittaakin heti kättelyssä, ettei ole niistä kiinnostunut. Hänen tutkinnoistaan vain kasvatustieteen maisterin tutkinto taitaa jollain tavoin hiukan sivuta ko. aihetta(kin), mutta sama tutkinto on jo jokaisella luokanopettajallakin.

Kevätkuu

10.2. 17:03

Kiusaaminen alkaa päiväkodissa, jatkuu koulussa ja aikuisena työpaikalla. Kiusaaja löytää aina uhrinsa. Siihen ei sovittelu riitä. Sovittelussa yhdistetään uhrin ominaisuudet kiusaajansa käytökseen. Uhri joutuu miettimään, mitä on tehnyt väärin tai mikä hänessä ärsyttää, että on joutunut kiusatuksi. Roolit vaihtuvat ja vielä pitäisi ymmärtää ja antaa anteeksi kiusaajalleen.

Ville Komsi

10.2. 17:29

Pari kysymystä vastustajille.

Jos M. Gellin saa jonkun kiusaajan ymmärtämään paremmin omia riivaajiaan ja ajattelemaan uudestaan – niin että muutos on pysyvä – onko sa väärin sammutettu?

Jos on, senkö takia, että ette usko näin voivan käydä, vai siksi että oma kostonhalunne joitakuita muita – samanlaisia tai pahempia – tapauksia ei silloin saa tyydytystä?

Uskotteko M. Gellinin tarkoittavan, että uhri on puoliksi syyllinen? Minä en.

Monet kiusaamisen uhrit kuitenkin vähitellen nujertuvat uskomaan itsekin, että heissä on jotakin vikaa. Eikö silloin uhri saata tuntea helpotusta kuullessaan ja ymmärtäessään, mikä kiusaajan päässä on ollut väärin kytkettyä tai suorastaan rikki? Minun ymmärtääkseni Gellinin menetelmä pyrkii tähän. Ja kun kiusaaja pakotetaan tai houkutellaan kohtaamaan uhrinsa niin, että molemmat kertovat, miltä oikein tuntuu, silloin toinen ihminen on ikään kuin tullut todeksi ja eläväksi: kiusaajaa ei kiusaaminen enää samalla tavoin houkuta – luultavasti muidenkaan suuntaan – eikä kiusattu enää koe olevansa niin huono ja avuton.

On helppo sanoa, että tämä on lepertelyä. Minulla kuitenkin on erittäin perusteellinen kokemus monenlaisista psykoterapioista, ja uskallan väittää painokkaasti, että tuo on mahdollista. Käsittääkseni myös Gellinin tulokset ovat vakuuttavia.

(Jatkan jälleen jos toimitus sallii.)

Ville Komsi

10.2. 17:30

Kiusaamisen aihe voi olla mikä tahansa. Aihe ei ole samaa kuin syyllisyys. On kuitenkin täysin ymmärrettävää ja järkevää, ettei Gellin uppoudu kuuntelemaan kenenkään loputtomia selityksiä. Tärkeämpää tulevaisuuden kannalta on se, mitä kukin juuri nyt tuntee ja ajattelee. Tietysti ihmiset voivat teeskennellä, mutta harjaantunut terapeutti – tai muukin herkkävaistoinen ja paljon ihmisten kanssa tekemisissä ollut ihminen – oppii melko hyvin näkemään teeskentelyn läpi. Kysymys ei ole vain ihmisestä vaan myös olosuhteista. Tarvitaan enemmän aikaa kuin pikavilkaisu.

Uhria ei suinkaan ole tarkoitus syyllistetä. Mutta olisiko vahinko, jos uhrikin tulisi tuollaisen keskustelun myötä ajatelleeksi omia tunteitaan, asenteitaan ja reaktioitaan? Olisiko vahinko jos kuka tahansa meistä tulisi? Kun ymmärtää itseään paremmin, selviytyy elämässä paremmin.

Eikä kukaan meistä ole yksinomaan hyvä, viisas ja virheetön tai pahis, jonka oikea paikka ehdottomasti olisi vankilassa tai mullan alla.

Vaihdettu

10.2. 17:33

Olisihan se erikoinen yhtälö, jos eriarvoistuvassa ja eriarvoistavassa yhteisössä kiusaaminen vähenisi.

mnä

10.2. 17:58

Miksi Suomessa psyykkinen väkivalta lasta kohtaan on sallittavaa, kun siitä laissa aikuisia kotaan rangaistaan? Kumpi on tärkeämpää?

Voiko vastuun väkivallan lopettamisesta ulkoistaa lähinnä itseoppineelle, hyvän bisneksen hoksanneelle kouluttajalle ja konsultille?

Onko millään enää mitään väliä?

mnä

10.2. 19:09

Onko väliä sillä, miltä kiusatusta tuntuu yhden vertaissovittelun jälkeen myöntyä soviuttelun käsitteen luomasta painostuksesta antamaan anteeksi ja unohtamaan niin olennaisesti hänen itsetuntoonsa, elämänuskoonsa ja ylipäätään elämänkulkuunsa vaikuttava koulukiusaaminen?

Tulee lähinnä mieleen nämä uskonnollisten yhteisöjen syntien sovittamiset seksuaalisen hyväksikäytön yhteydessä. Miksi pitäisi antaa anteeksi, unohtaa ja sitä kautta hyväksyä ja mitätöidä? Kiusaajalle on kyseessä pikku juttu, kiusatulle mahdollissti elinikäinen psyykkinen vamma.

Onko näin keveillä perusteilla konsultikssi ja asiantuntijaksi pyrkivällä todellakan resursseja käsitellä asiaa sen vaatimalla tavalla ja asiantuntemuksella?

mnä

10.2. 20:21

Ihan sama kuin julistaisi, ettei pedofiliaa voida koskjaan poistaa vatikaanista. Pitäisikö tämä hyväksyä vai kenties tehdä jotain?

Erysimum

10.2. 20:30

Riidoissa ja erimielisyyksissä ehkä toimiva metodi, mutta en oikein usko, että Verso ratkaisee kiusaamistapauksia; siis tilannetta jossa yksi tai useampi ihminen rääkkää mitä innokkaimmin jotakuta, yleensä mielivaltaisesti silmätikuksi valittua henkilöä. Ongelman vakavuutta vähättelevän "koulukiusaamisen" sijaan tulisi puhua kouluväkivallasta, oli se sitten fyysistä tai henkistä kaltoinkohtelua.

mnä

10.2. 20:49

Hienoa, että ihminen voi kouluttautua ja uudelleenkouluttautua. Ei kuitenkaan ole kiusattujen ja kiusaajienkaan etujen mukaista, että heidän ongelmiaan ja niiden hoitoa vähätellään ja mitätöidään puutteellisen ammattitaidon takia ja pelkän bisnesajattelun siivittämänä konsulttitoimintana,

mnä

10.2. 21:10

Fyysistä tai payykkistä väkivaltaa ei pitäisi mitätöidä ja hyväksyä vertaissovittelun avulla.

scoreggia

10.2. 21:44

Ville Komsi

Pari kysymystä vastustajille.

Jos M. Gellin saa jonkun kiusaajan ymmärtämään paremmin omia... näytä lisää

Tuon jutun perusteella ei kyllä saa menetelmästä oikein kuvaamaasi käsitystä, että menetelmä pyrkisi siihen, että kiusaaja ymmärtää omat riivaajansa ja oppii toimimaan oman tunnemaailmansa kanssa rakentavammin. Teksti puhuu koko ajan ihmisten välisten konfliktien ratkaisemisesta, riitojen ratkaisemisesta, sovittelusta konfliktin osapuolten välillä.

En vaan ymmärrä, mikä on se ratkaistava konflikti, jos jotain lasta nimitellään jatkuvasti kaikesta hänen ulkonäössään, pukeutumisessaan, puheäänessään, jopa tavassa yskiä tai juosta, kuten minua lapsena. Konflikti vaatii jonkin molemmin puolin olevan erimielisyyden, mutta ei sellaista missään ollut. Minä olisin halunnut vain olla rauhassa, mutta kiusaajat valitsivat minut uhriksi ja eivät sitä minulle suoneet.

En minäkään usko, että kiusaajille, jotka ovat sentään vain tavallisia ihmislapsia, ei mitään hirviöitä ja demoneja, pitäisi jotenkin kostaa tai saada heidät tuntemaan että he ovat sisäisesti pahoja ihmisiä. En myöskään itse tunne vihaa kiusaajiani kohtaan, koska tosiaan, he olivat viettiensä vietävissä olevia lapsia vain. Ja ihmisten perusvietteihin taitaa kuulua jonkinlainen apinalaumamainen sosiaalisen kiipimisen ja lauman erilaisten hylkimisen vietti. Jos jotain kohtaan tunnen kaunaa niin sitä että aikuiset eivät pystyneet mitenkään puuttumaan kiusaamisen jatkumiseen, vaan yritykset saada aikuisilta apua johtivat aina kiusaamisen pahenemiseen, joten äkkiä sitä oppi että kannattaa pitää turpansa kiinni vaan ja kärsiä kiltisti ja hiljaa, kovettaa itsensä sisäisesti niin kovaksi ettei välitä yhtään mistään.

itsesuojelu

10.2. 23:36

Kokeillaanpa vaihtaa sana "kiusaaminen" johonkin toiseen välivallantekoon, vaikka näin:

"Verso on vertaissovittelua. Se perustuu näkemykseen, jonka mukaan RAISKAUKSISSA on pohjimmiltaan kyse vuorovaikutuksen puutteesta. Kun RAISKAAJA ja RAISKATTU saavat siinä apua, he pystyvät itse ratkaisemaan kinansa. Sovittelija johdattelee osapuolet sopua kohti, mutta ei ratkaise ongelmaa heidän puolestaan."

Ville Komsi

10.2. 23:45

scoreggia

Tuon jutun perusteella ei kyllä saa menetelmästä oikein kuvaamaasi käsitystä, että menetelmä pyrkisi... näytä lisää

"" Tuon jutun perusteella ei kyllä saa menetelmästä oikein kuvaamaasi käsitystä, että menetelmä pyrkisi siihen, että kiusaaja ymmärtää omat riivaajansa ja oppii toimimaan oman tunnemaailmansa kanssa rakentavammin. Teksti puhuu koko ajan ihmisten välisten konfliktien ratkaisemisesta, riitojen ratkaisemisesta, sovittelusta konfliktin osapuolten välillä. ""

Ymmärrän tunteesi, ja toki voin erehtyä, mutta minä kuitenkin sain sen käsityksen joka sinä et.

Luulen muuten , että haastateltu henkilö -- josta en tiedä ennestään yhtään mitään -- ei välttämättä olisi kirjoittanut juttua juuri siten kuin toimittaja. Ehkä olisi, ehkä ei, mutta pirunkaan ei kannata kovasti uppoutua epätarkkaan raamatunkäännökseen.

Ymmärsin asian siten, että kun sekä kiusaajaa että kiusattua rohkaistaan kertomaan, miltä heistä tuntuu, kiusaaja saattaa tajuta, miten typerää ja kohtuutonta hänen käyttäytymisensä on ollut, ja kiusattu taas saattaa päästä irti peloistaan ja huonommuudentunteistaan. Niin tapahtuu, kun hän näkee mistä tuo kiusaaminen on lähtenyt – näkee että syy todellakaan ei ole hänessä vaan kiusaajassa. Kumpikin ehkä oppii ymmärtämään paremmin itseään ja toisia. Tämä vahvistaa myös kiusatun tervettä itsetuntoa.

Mutta olen vilpittömästi samaa mieltä kuin tuo Gellin siinä, että ratkaisu, johon sekä kiusaaja että kiusattu jollakin tavoin osallistuvat, on paljon kestävämpi kuin mikään, mihin pelkällä piiskalla tai surkuttelulla voidaan päästä. Eihän kiusatulle ole hyväksi tuntea olevansa vain avuton uhri. Enkä usko, että kiusaaja voidaan houkutella itsetutkiskeluun, jos kättelyssä sanotaan vain: olet paha, muista se.

"Ongelman osapuolista" puhuminen lienee lähtökohtaisesti välttämätöntä, jos halutaan että ongelma poistuu. Luulen että jokainen rauhanvälittäjä voi vahvistaa tämän. Anteeksiantoa ei käsittääkseni vaadita; sille vain annetaan mahdollisuus.

Tämän kaiken saa uskoa tai olla uskomatta.