keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

En voi vastustaa Janssonin kiusaamista


Wikisanakirja:

kiusaus

1. mielihalu yleensä jotakin kiellettyä tai sopimatonta kohtaan
2. uunissa paistettu ruokalaji, jonka perusaineena on suikaloitu peruna, sipuli ja kerma, ja johon on voitu sekoittaa lihaa, kalaa tai kasviksia
3. (puhekieli) kiusaaminen

Otteita suomi/englanti/suomi -sanakirjasta (Gummerus 1990)

kiusa (riesa) bother, nuisance; (ark) hassle, pain in the neck/ass tehdä kiusaa bother, bug, drive (someone) up the wall, around the bend, to distraction tehdä jotain ihan kiusallaan do something out of spite, to spite someone, do something out of sheer orneriness Siitä on ollut minulle pelkkää kiusaa It's been nothing but trouble to me, it's been more of a hindrance than a help

kiusaus temptation johdattaa kiusaukseen lead (someone) into temptation, tempt (someone) joutua kiusaukseen be tempted (to do something, by something) Kestän mitä tahansa paitsi kiusausta I can stand anything but temptation

kiusata 1 (ahdistella: leikillä) tease, (vaivaksi) pester, (vaatimuksilla) badger, (pienempiä) bully, pick on 2 (harmittaa) irritate, bother, trouble, nag at, bug Minua kiusaa huominen Tomorrow bothers me 3 (usk) tempt

Poliisi avautuu Vartti-lehdessä:

– Tehdäänpä yksi tärkeä asia selväksi heti kättelyssä: kieltäydyn kutsumasta kouluissa ilmenevää henkistä ja fyysistä väkivaltaa koulukiusaamiseksi. Kiusaamissana vähättelee isoa ongelmaa, joka vaikuttaa väkivallan kohteiksi joutuneiden elämään koko heidän elämänsä ajan. Muutamilla kouluväkivallan uhreilla paha olo on kanavoitunut muun muassa koulusurmiin, sanoo rikosylikomisario Tero Haapala Keskusrikospoliisista.

Tämä on yllättävä avautuminen viranomaiselta. Muilta osin Vartin juttu on enimmäkseen hölmöilyä.

Väkivaltaa vähättelevistä käsitteistä täytyy päästä eroon. Asioista täytyy puhua niiden oikeilla nimillä. Kouluissa ilmenevää väkivaltaa kuvaa parhaiten sana kouluväkivalta. Useat kirjoittajat ovat jo omaksuneet sanan. Samalla sanat koulukiusaaja ja koulukiusattu täytyy korvata sanoilla kouluväkivallan tekijä ja kouluväkivallan uhri.

Sanat kiusaus ja kiusaaminen säilyvät kielessä vielä pitkään (ikuisesti ?) kouluväkivallan synonyymeinä. Kun ihmiset etsivät tietoa tai apua, he syöttävät Googleen hakusanaksi koulukiusaaminen. Siksi näitä sanoja ei voi kokonaan poistaa käytöstä. Muuten hakutuloksissa näkyisivät vain vähätteleviä sanoja käyttävien kirjoittajien tekstit.

Otsikon sanaleikki viittaa ruokalajiin, Janssonin kiusaukseen. Ihan kuin koulunkäynti ei olisi ollut tarpeeksi kamalaa, aiheutti kouluruokailu ylimääräistä kauhua. Kouluaikoinani opettajat harrastivat pakkosyöttämistä, tietysti hyvää tarkoittaen ja lapsen omaksi parhaaksi. Kirjoitan Viilinvenyttäjäisistä joskus myöhemmin.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiusaamisen voisi säilyttää terminä tarkottamaan juurikin sitä mitä sen pitäisi kuvata, eli kahden suht tasaväkisen tenavan keskeistä kärhämää tai kiusantekoa. Jos toiminta on järjestelmällistä, toistuvaa ja aiheuttaa toiselle osapuolelle jatkuvaa ahdistusta on kyse jonkin sortin väkivallasta tai sen uhasta eikä mistään kiusanteosta.

Se kummasta on kyse selviää jo ihan sillä ovatko asianosaiset kuinka paljon tekemisissä keskenään vapaaehtoisesti. 'harmitonta' kiusantekoa voi esiintyä vaan toistensa tuntevien ja toistensa parissa pääasiassa viihtyvien lasten kesken, jos hevosenleikki tapahtuu porukassa joka ei muuten ole missään tekemisissä keskenään on kyseessä lähes 100 varmasti kouluväkivalta eikä mikään pohjimmiltaan hyvätahtoinen reuhaaminen.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Viihtyvätkö osalliset toistensa seurassa. Hyvä oivallus. Yksi työkalu lisää opettajien ja vanhempien työkalupakkiin. Luulisin että se toimii useimmissa tapauksissa, joitain tyttöjen suhdekiemuroita lukuunottamatta.

Alunperin mun piti laittaa blogitekstiin lause ”Sanat kiusaus ja kiusaaminen voidaan palauttaa niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen.” Mutta sitten ajattelin, että suomen kielestä löytyy parempia sanoja kuvailemaan lasten välisiä kärhämöintejä.

Anonyymi kirjoitti...

Toimii kyllä nähdäkseni tytöilläkin, ei ne kouluikäiset tyttölapset vielä ole niin hioutuneita siinä psykologisessa pelaamisessaan että jaksaisivat pitää niitä inhokkejaan jatkuvasti mukana...

Puhuttelutilanteissa oikeasti kavereita olevat tytöt osaavat puhua sujuvasti yhteen ja 'samaa kieltä', jos porukan ulkopuolinen tyttö yrittää tilanteessa samaa on tuloksena enemmän epävarmasti mutistua joota ja selvää tuskastumista tilanteesta pelastumista haikalevan kaksinaamaisen kameleontin osalta.

Mielestäni tyttöjen myös annetaan liian usein kerätä näitä keskinäisiä kaunoja ja rakentaa kuppikuntia. Eivät ne tyttölapsetkaan rikki mene jos v-mäisestä käytöksestä huomauttaa..._eikä se ole kenenkään etu jos tytön ikään kuin kuuluu olla kaksinaamainen vittupää_

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Hyvia uutisia ! Todella hyviä uutisia ! Ohje tarkistaa, ovatko lapset vapaaehtoisesti tekemisissä keskenään, on jo käytössä lähes kaikissa Suomen kouluissa, ja siitä on tiedotettu koululaisten vanhemmille. Kunpa aikuiset edes lukisivat ja sisäistäisivät mitä edes tässä yhdessä opasvihkosessa sanotaan.

http://www.kivakoulu.fi/mita_kiusaaminen_on

”Leikin tarkoitus ei ole vahingoittaa tai loukata toista. On tärkeää, että kaikki osallistujat tunnistavat ja hyväksyvät toiminnan leikiksi. Joskus leikiksi tarkoitetut sanat ja teot saattavat kuitenkin loukata ja satuttaakin,mutta tällöin seurauksena on sovittelu ja anteeksipyyntö. Osapuolet pyrkivät myös jatkossa välttämään sellaista toimintaa, jonka tietävät satuttavan toista. Toisin kuin kiusaamisessa, leikissä säilyy osapuolten välillä yhteisymmärrys ja keskinäinen kunnioitus.

Usein kuulee sanottavan "Me vain leikitään, ei me olla tosissamme." Miten siihen tulisi suhtautua? Ensimmäiseksi kannattaa selvittää, onko toiminta todella kaikkien mielestä leikkiä. Mikäli asiasta ei voi olla varma, kannattaa lasten kanssa keskustella asiasta. Aikuiset voivat epäselvissä tapauksissa neuvoa, mikä erottaa leikin kiusaamisesta. Leikin kuuluu olla hauskaa kaikkien mielestä.”

Anonyymi kirjoitti...

Samanlainen kielellinen muutos tehtiin aikoinaan kun käsite rattijuoppo otettiin laajasti käyttöön sekä uutisoinnissa että puhekielessä. Ihminen joka ajaa kulkuneuvolla päihteiden vaikutuksen alaisena (yli sallitun rajan) on kaunistelematta rattijuoppo, joka vaarantaa itsensä ja muiden terveyden ja hengen. Hän ei ole ansainnut kaunistelevampaa tai lieventävää termiä.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Mielenkiintoista. Jos sama onnistui rattijuoppouden kohdalla, niin miksei se onnistuisi kouluväkivallan kohdalla.