sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Jo joutui armas aika aseiden paukkuessa


Nynnyn peruskouluhelvetti päättyi 20 vuotta sitten. Ja psykiatriahelvetti alkoi. Vuosi oli 1992. Minut otettiin sisään Tyks:in nuorisopsykiatrian osastolle kuukautta tai paria ennen koulun päättäjäisiä. Makasin osastolla kun kiusaajat juhlivat Kastun koulussa kevätjuhliaan.

20 vuotta on kulunut ja kiusaaminen kouluissa jatkuu yhä yhtä pahana tai pahempana kuin ennen. Minun tragediastani olisi voinut ottaa oppia, vaan eipä se ketään kiinnostanut.

En voi uskoa, että peruskoulun päättymisestä ja potilasuran alusta on jo kaksi vuosikymmentä. Mihin vuodet katosivat ? Voisin joskus kirjoittaa yhteenvetoa siitä ajasta. Nyt en jaksa. On muuta mietittävää.

* * * * *

Hyvinkään ammuskelun jälkeisessä keskustelussa toistuvat samat surkuhupaisat piirteet kuin aiempien tapausten jälkipyykissä. Sekalaisia asiantuntijoita marssitetaan telkkuruutuun puhumaan epäoleellisuuksia. Eturyhmät koettavat hyötyä tragediasta edistääkseen omaa asiaansa. Vaaditaan aseiden poiskeräämistä, vaaditaan lisää psykiatreja kouluihin, huudetaan uskontoa apuun, syytetään äärioikeistoa, syytetään äärivasemmistoa, syytetään tietokonepelejä ja elokuvia, vain muutaman esimerkin mainitakseni.

Teon taustoista ja tekijästä on tällä hetkellä vain vähän tietoa. Sen perusteella mitä aiemmista tapauksista voi päätellä, luulisin että Finnsanity-blogissa osutaan lähimmäksi todellisuutta.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On se sitten ihme, että ei voida suoraan sanoa, että kouluammuskelut johtuvat kiusaamisesta ja nuorten miesten pillunpuutteesta.

Anonyymi kirjoitti...

http://kopsista.blogspot.fi/2012/06/paivi-hamarus-kiusaamisen-ehkaisy.html

Anonyymi kirjoitti...

Oletkos kuollut. Jatka ihmeessä kirjoittelua,näitä on mukava lukea. Et ole muuten ainut jolla tuo koulukiusaaminen on aiheuttanut elämänmittaisia ongelmia.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Elossa ollaan mutta synkemmän masennuskauden lamauttamana. Jatkan kyllä kirjoittelua.

Anonyymi kirjoitti...

Oman esimerkkini voisin kertoa juhlapyhiin liittyen joulusta 2004. Päivää ennen ylä-asteen ja lukion joulujuhlaa jouduin suljetulle psyk. osastolle ja olin siellä kuin vankilassa erittäin vahvasti lääkittynä koko joulun ajan, samaan aikaan, kun muut, mukaan lukien kiusaajat viettivät joulujuhlaa, joulua ja 2,5 viikon joululomaa. Pahimmillaan lääkitys oli niin kovaa, että nukuin ekat 2 viikkoa melkein yötä päivää. Hoitajat myös simputtivat, valittivat, että nukun liikaa ja laittoivat mun huoneen lukkoon päiväksi, koska olin siellä heidän mielestään liikaa. Sanoin monta kertaa hoitajille ja lääkärille, että lääkitys väsyttää liikaa, mutta ei se ketään kiinnostanut tippaakaan.
Parin viikon jälkeen jouduin erään hoitajan silmätikuksi ja hän valitti joka asiasta.
Myös osastonlääkäri naljaili turhista asioista aina sopivan paikan tullen. Samoin eräs omahoitaja oli välillä hankala ja vittumainen. Ja aina välillä tuli tulikivenkatkuisiakin kommentteja heidän toimesta.
Lopuksi voisin purkaa yhden ison myytin, sen, että "jouluna kaikilla on hyvä tahto". Ei pidä paikkaansa, kyllä kiusaajat kiusaavat joulun aikaan samalla tavalla kuin muulloin. Ja jos jollain sattuu olemaan hyvä tahto silloin, niin joulun jälkeen kiusaaminen jatkuu taas entiseen malliin.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
En tieda otatko postaustoiveita vastaan, mutta otan vapauden kasiini moista toivoa. Toivoisin postausta tasta enkeli-elisa -kohusta. Olen joskus nahnyt sun mainostaneen sita eikiusata -yhdistysta joten mietin, mita mielta olet tasta uusimmasta kaanteesta.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Seuraan Elisasta käytäviä keskusteluja mutta aion kommentoida vasta kun tapauksesta saadaan täysin varmaa tietoa. Lopputuloksesta huolimatta kohu syö yhdistyksen uskottavuutta. Harmillinen tapaus.