torstai 27. lokakuuta 2011

60 %


Huonoja uutisia, osa 1: Koulukiusaaminen aiheuttaa todella vakavia henkisiä vammoja. Pitkäniemen psykiatrisessa sairaalassa suoritettu kysely paljasti, että 60 % potilaista oli kokenut koulukiusaamista.

Huonoja uutisia, osa 2: Traumatisoituneiden potilaiden psykiatrinen hoito on usein huonoa. ”Väkivalta-, hyväksikäyttö- ja laiminlyöntikokemukset ovat erittäin yleisiä psykiatristen potilaiden historiassa. Silti tämä traumahistoria usein ohitetaan hoidossa ja keskitytään vain oireisiin ja lääkitykseen.”

Akuutti: Kaiken takana onkin trauma ?

– Se veti maton pois alta. Tuli tunne, että täällä ei kerta kaikkiaan haluta kohdata sitä, mikä on minun ongelmani, minun tarinani, miksi minä olen sairastunut. Siitä seurasi minunkin kohdalla se, että vedin ovet kiinni koko hoitosysteemiin enkä halunnut olla missään tekemisissä sen kanssa. Lopetin myös lääkkeiden ottamisen.

Rakennusarkkitehti J. L.:n kokemus on valitettavan yleinen traumatisoituneiden keskuudessa: varsinkaan rankkoja väkivallan ja hyväksikäytön kertomuksia ei uskota tai haluta kuulla liian ahdistavana.

Minulla on sama kokemus psykiatrisesta hoidosta. Kupittaan sairaalan lääkäri ei ottanut yhdeksän vuoden peruskouluhelvettiä tai nuorisopsykiatrisen osaston tapahtumia ollenkaan huomioon. Ei ollenkaan. Hän oli vakuuttunut, että psyykkinen oireiluni oli skitsofreniaa ja se johtui synnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta. Ilmeisesti hän itse kärsi hapenpuutteesta, koska diagnoosi kumottiin heti siirryttyäni toiselle lääkärille.

Traumoja ei ole vieläkään hoidettu, vaikka olen ollut mielenterveyspotilaana jo lähes kaksi vuosikymmentä. Vasta kaksi vuotta sitten uusi lääkärini totesi, että minulla on vakavia traumoja niin koulukiusaamisesta kuin psykiatrisesta hoidosta. Yhteiskunta ei piittaa terveydestäni, vai mitä muuta voidaan päätellä tosiasiasta, että lääkärini, yksityisen psykiatrikeskuksen erikoislääkäri, on joutunut hoitamaan minua pro bono jo useita vuosia.

Akuutin reportaasissa haastateltu asiantuntija korostaa, että traumatausta pitäisi aina selvittää ja traumatisoitunutta ihmistä voidaan auttaa eikä se ole niin vaikeaa ja kallista kuin luullaan. Mutta mitä sitten pitäisi tehdä, jos hoitohenkilökunta ei piittaa potilaan traumoista, vaan keskittyy pelkkiin oireisiin ja lääkitykseen ? Mistä löytyy lääkäri, joka huomioi potilaansa kokonaisuutena eikä näe vain oireita ? Oman kokemukseni mukaan potilaan mahdollisuudet vaikuttaa hoitoonsa julkisessa tervydenhuollossa ovat kovin rajalliset.

Unohtakaa terapiaksi kutsuttu höpöttelytuokio nuorisopsykiatrian poliklinikan sairaanhoitajan kanssa. Unohtakaa terveyskeskuksen reseptiautomaatit. Unohtakaa kaikki, jotka eivät näe kokonaisuutta oireiden takana. Mielenterveysongelmista kärsivien koulukiusattujen hoito on keskitettävä traumojen hoitoon tai kidutuksen uhrien hoitoon erikoistuneille lääkäreille.

Odotan, että joku tarpeeksi rohkea lääkäri astuu julkisuuteen ja kertoo totuuden, että peruskoulu vaarantaa lapsen mielenterveyden.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuttua tuo, että psykiatrian lääkäreitä ei kiusaaminen kiinnosta tai annetaan ymmärtää, että itsessä on vika, jos kiusataan. Itse olen saanut myös kuunnella psykoterapeuttien ja sossun tulikivenkatkuisia kommentteja, jos puhutaan kiusaamisesta.
Vastaavasti, jos valittaa marraskuun säästä tai sateista kesää, niin sellainen henkilö on psykistrian henkilökunnan mielestä sankari.

välttelijä kirjoitti...

Hmmm. Olen tehnyt parhaani vältelläkseni "hoito"kontakteja. Lähellä on käyty parikin kertaa. Miksipä sitä nyt alistuisikaan systeemin armoille. Vasta yli kaksivitosena psykiatrin puheilla. Turruttajia tarjosi, en ottanut.

Ei koko elämä ole ainakaan sekaisin, saatan ehkä saada jotain aikaiseksi, kun koulutusta on päässyt rauhassa häiriöisenäkin suorittamaan. Hermostuneisuuteni ja jännitykseni näkyy ja kauas.
Helkutin ahdistunut olen, mutta sen kanssa on voinut jopa jokseenkin ihmeellisesti elää (alan ammattilaisilla vaikea uskoa, että tuohon pisteeseen olin päässyt näiden häiriöitteni kanssa ns. työkyvyttömänä). Systeemi kohdellee aikuisempaa väkeä sentään jonkinlaisella kunnioituksella, kun taas teinille voi olla melkoinen suo edessä.

Anonyymi kirjoitti...

Samoin eräs psykoterapeutti oli kiusaamisen sijaan huolissaan, siitä, että missikisat aiheuttaa misseille liikaa ulkonäköpaineita. Toki näin voi olla, mutta psykoterapeutti unohti täysin yhden merkittävän asian: Kouluun on kaikkien pakko mennä, mutta missikisoihin ei ole kenenkään pakko osallistua, jos ei halua.

Vesa Linja-aho kirjoitti...

Tässä on hyvä juttu:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011102314599520_uu.shtml

"Pienemmälle sanoin, että ei saa antaa muiden höykyttää, pistä vastaan seuraavan kerran niin paljon kuin voit."

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Palkinto meni oikeaan osoitteeseen. Juho Pasanen on sen ansainnut.

Kouluissa lakkoillaan homeisen sisäilman takia. Odottelen että sama tapahtuu kiusaamisen ja huonon psykiatrisen hoidon takia. Syytä kyllä olisi, kun peräti 60 % psykiatrisista potilaista on kokenut kiusaamista.

Anonyymi kirjoitti...

Samoin uutisvuodossa aika usein morkataan mielenterveyspotilaita ja pari kertaa ainakin nöyryytetty lisää kiusattuja. Ennen oli yksi lempiohjelmistani, mutta vuosi sitten toisen kapteenin täytyi rehvastella kiusaamisellansa omilla kouluajoillaan ja eräs näyttelijätär puolusti kiusaamista ja yleisön mielestä se tietenkin oli hauskaa. Nykyään ei kiinnosta koko ohjelma. Vaikka Uutisvuoto huumoriohjelma onkin, niin usein näistä aiheista he vinoilevat.

Anonyymi kirjoitti...

elämä vaarantaa mielenterveyden... kaikki suljetut tai puoliavoimetkin luolat ovat potentiaalisesti vaarallisia ihmisyhteisön tietyille jäsenille.

olen ymmärtänyt että suomessa on mielenterveyshoidossa aika pitkälle saksan 1930 Ation T4 ohjelmasta omaksuttu etiikka ja pahemmaksi menee. kaikki johtuu tämän maan historiasta ja geneettisestä rakenteesta.

siksi monille reseptiautomaatti on se harmittomin vaihtoehto. hyväntahtoinen kidutusekspertti on varmasti suuri harvinaisuus. vertaistuki on varmaan realistisin vaihtoehto traumojen purkamisessa.

on tärkeää tehdä jatkuvasti työtä itsen kanssa, koska lopulta traumatisoitunut voi vain itse auttaa itseään.

Anonyymi kirjoitti...

Myytti, jonka mukaan pari-ja kolmekymppiset psykiatrian henkilökunnasta ovat kaikista ymmärtämättömämpiä uhrien suhteen, koska ovat kokemattomampia, ei myöskään pidä aina paikkansa. Itse asiassa minusta tuntuu, että lähellä eläkeikää olevalta psykiatrian naishenkilökunnalta olen saanut hyvinkin vähättelevää ja jopa vihamielisiä kommentteja omaa kiusattuna olemista kohtaan ja tuntuvat olevan jopa tylympiäkin kuin nuoremmat.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Kuulemma ei se rajoitu vain potilaisiin. Vanhemmat hoitajat kyykyttävät varsinkin opiskelijoita ja vastavalmistuneita nuoria hoitajia. On julkinen salaisuus, että eniten työpaikkakiusaamista on juuri naisvaltaisilla aloilla. Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka huono työilmapiiri vaikuttaa potilaiden kohteluun.

Anonyymi kirjoitti...

Vielä esimerkki eräästä kotikunnan psykologista v. 2004-2010.

1. Ensin tämä psykologi oli aina vähintään 10-15 minuuttia myöhässä. Ja vastaanottoaika oli 45 minuuttia (tai ainakin olisi pitänyt olla). Ja loppuajasta täytyi lopettaa vähintään 5 minuuttia etuajassa. Odotellessa kuulin, kun hän usein vain jaaritteli omia juttuja henkilökunnan kanssa kahvihuoneessa ja tuli sitten rutkasti myöhässä.

2. 5-10 minuuttia meni tulevien aikojen suunnitteluun.

3. Hän sanoi kiusaamisesta yleensä: "jos se ei tarkottanu", "jos sä ymmärsit väärin sen tilanteen","kyllä ne kiusaajat siitä muutaman vuoden päästä aikuistuvat", "sä oot vielä nuori, kyllä sä pian löydät tyttöystävän" ja niin edelleen...

4. Yleensä kävi aina niin, että jäljelle jääneessä ajassa ei ehtinyt puhua lopulta kovinkaan paljoa.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

"jos sä ymmärsit väärin sen tilanteen jne." No huh huh. Mitä hyvää tuollaisesta hoidosta voi tulla, kun hoitava taho elää niin eri maailmassa. Ihmisiä pitäisi kannustaa irtautumaan mahdollisimman nopeasti toimimattomasta hoitosuhteesta. Se vaan on kovin vaikeaa jos on riippuvainen julkisesta terveydenhuollosta, kun vaihtoehtoja ei ole.

Anonyymi kirjoitti...

Joo,vihdoin,kiusaamiskokemukset ovat kohdallani ylittyneet mittasuhteisiin,joita en pysty enään kestämään,nimenomaan psykiatrinen henk.kunta,viime vuodet yhtä helvettiä,olen ollut sinisilmäinen ja romahdukseni on ollut sitten mittava,mistään ei ole enään apua.reseptit haen ja se on siinä.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Huonosta hoidosta kannattaa irtautua ja etsiä parempaa. Ja jos virallisten tahojen tarjoama hoito ei toimi, niin kannattaa kokeilla esimerkiksi järjestöjen vertaistukiryhmiä. Vaihtoehtoja on, mutta virallinen järjestelmä vaikenee niistä.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä ohjeita tällä kertaa psykologin tai muun henkilökunnan vastaanotolle menijöille.

1. Älä heti kerro arimmista ongelmistasi, vaan yritä pikku hiljaa puhua tunnustellen ja jos hän vaikuttaa silloin yhtään ymmärtäväiseltä, niin silloin voi paremmin edetä.Omasta kokemuksesta voin sanoa, että usein se paljastuu heistä aika äkkiä, jos he eivät ymmärrä mitään. Näin säästyt paremmin turhilta motkotuksilta ja vähättelyiltä sua kohtaan.

2. Pian sulle aletaan tarjota nappeja, mutta kannattaa pysyä lujana ja sanoa, että mulla ei sellaisia ongelmia ole ollut vaan se johtuu täysin huonosta kouluympäristöstä.

3. Mene mielummin yksityiselle, koska kunnallinen ei yleensä ainakaan parempi ole. Se toki maksaa enemmän, mutta laatu on parempi kuin hinta.

4. Vältä seuraavien täytesanojen käyttöä vastaanotolla: jo, pian, enää, melkein, oikeastaan, ei oikein tms.
Tällöin sinun ongelmaasi aletaan helposti vähätellä.

5. Huonossa hoitosuhteessa ei pidä olla kovinkaan pitkää, sillä parhaassa tapauksessa siitä ei ole mitään hyötyä ja pahimmassa tapauksessa se vaan pahentaa tilaa entisestään.