tiistai 3. toukokuuta 2011

Turha kampanja

Ryhdy vastarintaan on hanke, joka haluaa aktivoida koulukiusaamisen vierestä katsojat. Yläkoululaisista n. 10% on osallisena kiusaamisessa, mutta loput 90% varmasti tietävät, mitä tapahtuu. Vastarintaan ovat liittyneet myös kymmenet suomalaiset artistit.

Eipä taida kymmenien artistien esimerkki paljoa painaa lasten ja nuorten väkivaltaisessa maailmassa. Koulun pihalla vain todellisella alfauroksella tai -naaraalla on mahdollisuus olla ritarillinen ja suojella kiusattuja. Harva siihen kuitenkaan ryhtyy. Sankaria leikkivä vaarantaa samalla oman asemansa koulunpihan hierarkiassa. Tykkää-painikkeen klikkaaminen Facebookissa on onneksi helppoa ja vaaratonta. Yhdellä hiiren klikkauksella jokainen silmänsä toisten kärsimykseltä sulkenut nykyinen ja entinen sivustakatsoja voi tuntea itsensä paljon paremmaksi ihmiseksi.

Kampanjan taustalla häärivät Mannerheimin Lastensuojeluliiton hyväntahtoiset hölmöt. Kiusatun suurin virhe on uskoa vihjeettömien lässyttäjien ohjeita. Jos hyvin käy, ohjeet ovat hyödyttömiä, mutta todennäköisesti ne aiheuttavat kiusatulle vielä enemmän haittaa.

Mutta miksi minä suhtaudun niin vihamielisesti kiusaamista vastustaviin kampanjoihin ? Syy on yksinkertainen: Minua koetettiin auttaa samoilla ohjeilla ja keinoilla. Ne eivät toimineet silloin, eivät toimi nyt , eivätkä tule toimimaan tulevaisuudessa. Asennekasvatus ei toimi. Se ei vain toimi.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Valtaosa noista aikuisten 'hyvistä vinkeistä' on pääasiassa surkuhupaisia. Olen kuullut kaikki mahdolliset ehdotukset, kuten 'älä välitä', 'heitä takaisin joku hyvä läppä' tai 'kerro opettajalle'. On surullista lukea vaikka tuota MLL:n juttua, kun se on selkeästi kirjoitanut joku jolla ei ole aavistustakaan ongelmasta. Itselle nuo kampanjat aiheuttavat vaan pääasiassa vitutusta, kun oman 80-luvun kouluajan samat turhat neuvot yritetään vielä 30 vuotta myöhemmin uusiokäyttää muka valideina neuvoina.

Tuohon kampanjaan liittyen, itse koin pahimman jakson koulukiusaamisessa olemalla luokan kiusatuimman kaveri. Olin sen verran naiivi, että uskoin olevani onnellinen hyvän ja mielenkiintoisen kaverin kanssa, välittämättä persoonina mitäänsanomattomista ja tyhjistä, mutta suosituista kiusaajista. Olenkohan huono ihminen kun joudun miettimään nyt, olisinko ehkä elänyt onnellisemman elämän sisällöttömien kusipääpersoonien kanssa?

Anonyymi kirjoitti...

http://www.iltalehti.fi/minaenkiusaa/200801307170483_me.shtml

Nykyään on muoti sanonta "ole oma itsesi" ja uskotaan, että jos niin tekee, selviää koulussa ja muussakin elämässä ilman kouluväkivallan tai muun syrjinnän pelkoa tai uhkaa.
Mutta valitettavasti tuo uskomuskaan ei ole aina totta, vaan on joskus jopa vitsi samoin kuin tekstin alussa linkitetty erään julkkisaikuisen ohjelista.

Omana itsenään oleminenkaan ei aina suojaa kouluväkivallalta eikä muultakaan, vaikka todella monien kuulee niin telkkarissa ja muualla mediassa sanovan.