Koronavuoden kohokohtia

Syyslukukausi 2020 alkoi isosiskon hätähuudolla:

 

”Tiistaina 15.9 Vantaan kytöpuistonkoulun välitunnilla pikkuveljeni hakattiin sekä kuristettiin tajuttomaksi. Kiusaajia oli viisi joista yksi kuvasi videon youtubeen sekä muihin sosiaalisenmedian kanaviin.”

 

Mediat ja julkinen keskustelu suorastaan leimahtivat liekkeihin, eikä tulimyrsky päättynyt tähän yhteen tapaukseen. Esiin tuli useita vastaavia tapauksia kautta Suomen. Valtamedia tietysti päästi ääneen poliitikkoja, ammattilaisia ja viranomaisia. Jopa itse tasavallan presidentti otti asiaan kantaa. Heidän kannanotoistaan jäi vahva tuntuma, että vaikka he tuntisivatkin myötätuntoa uhreja kohtaan, väkivaltaisesti käyttäytyville lapsille ja nuorille kukaan ei voi yhtään mitään. Yhdet vetoavat resurssien vähyyteen ja toiset valittelevat kuinka lainsäädäntö ei anna heille keinoja puuttua väkivaltaan. Kukaan ei ota vastuuta väkivallan lopettamisesta, vaan vastuuta pompotellaan poliitikkojen, viranomaisten, koulun ja vanhempien välillä. Valtamediassa haastateltujen vanhempien kokemuksista näkyi avuttomuus ja toivottomuus, kun väkivalta jatkui puuttumisyrityksistä huolimatta tai koulu kiisti koko ongelman.

 

Julkisuuteen päätyneet tapaukset ovat koskeneet fyysistä kouluväkivaltaa. Tämän takia mediassa on jäänyt epäselväksi, että kouluväkivalta pitää sisällään myös muita väkivallan muotoja. Henkinen ja sosiaalinen väkivalta, tai pelkkä väkivallan uhka, voivat olla uhreilleen tuhoisampia kuin suora fyysinen väkivalta.

 

Ilta-Sanomat uutisoi Kytöpuiston pahoinpitelyn viimeisimmistä käänteistä. Tapaus on koulun ja viranomaisten puolesta loppuunkäsitelty. Uhri vaihtoi koulua, ja tekijät erotettiin koulusta muutamaksi viikoksi. Ilmeisesti pahoinpitelyvideon kuvaajaa ei erotettu, mutta tämä tyyppi on käynyt huutelemassa ja uhkailemassa uhrin kotipihalla. Lisäksi uhri joutuu yhä henkisen väkivallan kohteeksi Snapchatissa.

 

* * * * *

 

Nuorison väkivalta on muutenkin hallinnut otsikoita koronan riivaamana vuonna. Vantaan Kuusijärvellä tapahtui kesäkuussa tapon yritys, kun nuorisojoukko ajoi lapsen laiturin alle ja hyppi laiturilla niin, että lapsi oli hukkua. Nuorten tekemistä puukotuksista, pahoinpitelyistä ja ryöstöistä on uutisoitu harva se viikko. Äskettäin poliisi ilmoitti, että Helsingissä liikkuu väkivaltaisesti käyttäytyviä nuorisojengejä, joissa liikkuu jopa 150 pääosin maahanmuuttajataustaista nuorta. Kuten kouluväkivallan kohdalla, tässäkin viranomaiset ja ammattilaiset valittelevat resurssien puutetta ja lainsäädännön riittämättömyyttä. Kukaan voi millekään mitään. Kukaan ei ota vastuuta. Yhteiskunta seisoo avuttomana vieressä, kun pikku gangsterit pistävät ranttaliksi. Ei sen niin pitäisi olla. Jos pikku gangsteri ei osaa elää yhteiskunnan säännöillä, pistetään hänet lukkojen taakse kuntoutukseen ja pidetään siellä kunnes hän osaa. Lainsäädäntöä ja varsinkin oikeuskäytäntöä pitäisi muuttaa, jotta laki ja oikeus olisivat potentiaalisten uhrien eikä väkivaltarikollisten puolella. Yleensäkin tuomiot väkivalta- ja seksuaalirikoksista ovat lieviä, mutta nuorten tekemien rikosten kohdalla tuomiot ovat aivan naurettavia.

 

Ainakin osassa julkisuuteen tulleista kouluväkivaltatapauksista tekijöillä on maahanmuuttajataustaa ja koulut ovat monikulttuurisia. Tekijöiden maahanmuuttajataustan hyssyttelystä ei hyödy kukaan. Uhreiksi joutuu niin kantasuomalaisia kuin maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria. Väkivallan torjumiseksi on analysoitava kulttuuriset lähtökohdat ja on toimittava tulosten pohjalta. Kunniakulttuurissa elävälle pikku gangsterille on näytettävä miten täällä eletään ja tehtävä se selväksi tarvittaessa voimakeinoin. Väkivaltainen käytös ei lopu selityksiin huonoista kotioloista ja rakenteellisesta rasismista, eikä ymmärryksen tarjoamisesta näille röyhkeille pikku paskiaisille.

 

* * * * *

 

Salasana, 123456, perkele, qwerty, 12345. Nämä ovat Ilta-Sanomien mukaan suomalaisten viisi suosituinta salasanaa. Psykoterapiakeskus Vastaamon potilastietokannan käyttäjätunnus ja salasana olivat netissä levinneiden huhujen mukaan järjestelmän oletustunnukset admin/admin. Oli vain väistämätöntä, että joku tai jotkut veivät tietokannan syksyllä 2018 ja keväällä 2019. Vastaamon johto tiesi vuodoista, mutta firma myytiin kovalla rahalla eikä uudelle omistajalle asiasta kerrottu. Kiristys alkoi tämän vuoden syksyllä. Kiristäjät uhkasivat julkaista sata potilastietoa joka päivä, ellei 450000 euron lunnasvaatimukseen suostuta. Vastaamo ja poliisi päättivät olla maksamatta ja pelata uhkapeliä potilaiden luottamuksellisilla tiedoilla. Huonostihan siinä kävi. Kiristäjät toteuttivat uhkauksensa. Tietoja julkaistiin muutamana päivänä uhkauksen mukaisesti, mutta sitten kävi jotain outoa. Kiristäjien sivulle ladattiin suuri datapaketti, joka ilmeisesti sisälsi koko potilastietokannan. Alkuperäinen kiristäjä tai kiristäjät julkaisivat kaiken Vastaamon kiristämiseen tarvittavan materiaalinsa. Ei Vastaamon kannattanut enää mitään maksaa, kun tiedot olivat jo levityksessä pitkin pimeää verkkoa. Pian kiristäjät, alkuperäiset ja ehkä myös uudet samoille apajille pyrkivät henkilöt, lähettivät kiristysviestejä suoraan potilaille.

 

Sanat eivät riitä kertomaan kuinka syvästi halveksin potilastiedoilla kiristäjiä, mutta myös Vastaamon ja poliisin uhkapeli on vastenmielistä. He uhrasivat 40000 ihmisen henkilötiedot ja pahimmillaan synkimmätkin salaisuudet ja kipeimmät haavat rahan takia. Summa on suurelle kasvuyritykselle mitätön ja vakuutusyhtiöt olisivat varmasti tulleet apuun. Summa on niin pieni, että rikas omistaja olisi nostanut rahan verovapaasti osinkoina ja käyttänyt huviveneeseen tai muuhun turhakkeeseen. Koska tietokanta pääsi leviämään pimeässä verkossa, voi vuotaneista tiedoista olla haittaa potilaille vielä vuosien tai vuosikymmenien päästä. Vastaamo ja poliisi, kannattiko teidän pelata uhkapeliä, kun lunnaiden määrää verrataan uhrien kärsimysten määrään?

 

* * * * *

 

Minulla on ollut psyykkistä oireilua kouluajoista lähtien. Masennus toistuu säännöllisen epäsäännöllisesti. Vanhat, uudet ja mahdollisesti toteutuvat ja toteutumatta jääneet kokemukset pyrkivät pintaan ja niitä triggeröivät ihan mitättömätkin asiat. Saan päänsisäisiä raivokohtauksia, joiden voimakkuus, kesto ja esiintyvyys vaihtelevat voimakkaasti. On päiviä jolloin koen vain vähäisiä oireita, ja on päiviä jolloin raivokohtauksia tulee lähes jatkuvasti, ja muina päivinä voi olla kaikkea siltä väliltä.

 

Helpotusta ongelmiin on haettu EMDR-terapiaa myöten, huonoin tuloksin. Keinot alkoivat olla lopussa. Kaksi vuotta sitten päätin jatkaa masennuslääkekokeiluja, vaikka kyseisistä lääkkeistä minulla on vain huonoja kokemuksia. Ensimmäinen kokeilluista lääkkeistä ei toiminut ollenkaan, paitsi että sain siitä lieviä haittavaikutuksia. Ne olivat sellaisia tajunnassa tuntuvia sähköiskuja. Tuntemusta on vaikea selittää, mutta lukemani mukaan myös muilla on kokemuksia vastaavasta ilmiöstä. Sain masennuslääkkeistä samoja haittavaikutuksia nuoruudessakin. Silloin hoitohenkilökunta ei uskonut koko asiaan, kai ne tulkittiin psykoosin oireiksi niinkuin kaikki muukin oireilu.

 

Viime talvella ja keväällä kokeilin taas uutta masennuslääkettä. Alkujaan sillä piti hoitaa unettomuutta pienellä annoksella, mutta lääke tuntui vaikuttavan mielialaan positiivisesti ja siksi annosta nostettiin. Mieliala oli hyvä koronan uhasta huolimatta. Virtaa riitti! Sulkutila kuitenkin nakersi mielenterveyttäni. Koin epäoikeudenmukaisena sen, että mielenterveyskuntoutujien kohtaamispaikat suljettiin ensimmäisinä kohteina, mutta villi meno jatkui muualla yhteiskunnassa. Minulta katkesivat lähes kaikki sosiaaliset kontaktit. Kun yhteiskunnan sulkuja sitten purettiin, olin jo joutunut aivan sietämättömän raivon valtaan. Minun oli pakko purkaa pahaa oloa ja päädyin ottamaan yhteen viranomaisten kanssa. Ai että tuntui hyvältä, mutta helpotusta ei kauaa kestänyt.

 

Menin psykiatrin vastaanotolle. Sisäinen raivo oli sietämätöntä. Olotila piti katkaista nopeasti. Psykiatrini arveli, että masennuslääkkeellä saattoi olla osuutta agitoituneeseen olotilaani ja kirjasi tietoihini, ettei minun enää kannata kokeilla masennuslääkkeitä. Raivoa hillitsemään hän määräsi Deprakineä. Sisäinen raivo hellitti. Ei se kokonaan poissa ole, mutta olo on huomattavasti kevyempi. Deprakineä käytetään myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa mielialan tasaajana. Nyt selvitellään voisiko minulla sittenkin olla myös kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö. Se sopisi lisäselitykseksi ainakin osaan nykyisistä psyykkisistä vaikeuksistani.