Kouluväkivallan uhriksi joutuminen on uhrin geneettinen erityispiirre?

Viime vuonna Hesari kertoi maksumuurin taakse jääneessä artikkelissa Britanniassa tehdystä tutkimuksesta, jossa löydettiin kouluväkivallan uhriksi joutumiseen altistavia perinnöllisiä piirteitä:

”Tutkijat löysivät viisi perinnöllistä piirrettä, jotka altistavat kiusaamiselle

Toiset lapset joutuvat herkemmin kiusatuiksi kuin toiset. Uusi Britanniassa tehty tutkimus löysi viisi perinnöllistä piirrettä, jotka altistavat sille, että päätyy kiusaajien uhriksi.

Ominaisuudet selvisivät, kun lontoolaisen University Collegen tutkija Jean-Babtiste Pingoult ja hänen kollegansa tarkastelivat kaikkiaan viittätuhatta tyttöä ja poikaa.

Kaikki kuuluivat isoon 1990-luvun alussa syntyneeseen ikäluokkaryhmää, jota on seurattu syntymästä lähtien. Kaikkien perimästä on myös kartoitettu erilaisia alttiuksia.

Juuri näitä monista geeneistä johtuvia alttiuksia tutkijat vertasivat tietoihin siitä, oliko tyttö tai poika joutunut kiusatuksi. Näiltä oli näet kysytty tätä tutkimushaastatteluissa 8-, 10- ja 13-vuotiaina.

Tutkijat ottivat lukuun kaikkiaan 35 psykologista piirrettä, sairautta ja fyysistä ominaisuutta, joista tiedetään niille altistavia geenijoukkoja.

Näitä olivat muun muassa persoonallisuuden piirteet, pituus, painoindeksi, älykkyys, erilaiset mielenterveyshäiriöt, koulumenestys, riskinotto ja yksinäisyys.

Yksitoista perinnöllistä piirrettä ennusti riskiä joutua kiusatuksi. Vahvin yhteys löytyi geenijoukkoihin, jotka altistavat masennukselle, tarkkaavaisuushäiriö adhd:lle, riskinottoon, painoindeksiin ja älykkyyteen.

Geneettinen taipumus suurempaan älykkyyteen suojasi kiusaamisriskiltä. Aiemmistakin tutkimuksista tiedetään, että älykkäällä on keinoja, jotka auttavat välttämään silmätikuksi joutumista.

Tutkijat muistuttavat, että löydetyt perinnölliset alttiudet ennakoivat kiusatuksi tulemista vain tietyissä yhteiskunnallisissa oloissa. Esimerkiksi taipumus ylipainoon on riski vain sellaisissa yhteiskunnissa, joissa on sitä kohtaan pahansuopia asenteita.

Turun yliopiston psykologian professori Christina Salmivallia brittitutkimuksen tulokset eivät yllätä. Hänkin on työtovereineen juuri saanut valmiiksi suomalaisiin kaksosiin perustuvan tutkimuksen, jossa ryhmä selvitti kiusaamisen ja kiusatuksi tulemisen perinnöllisyyttä.

Heidän vielä julkaisemattomat havaintonsa osoittavat perintötekijöiden ison roolin.

”Tutkimuksessamme näkyy selvästi, että sekä kiusatuksi tuleminen että kiusaaminen ovat vahvassa geneettisessä kontrollissa. Periytyvyys on 60–70 prosentin luokkaa. Se on linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa”, Salmivalli kertoo.

Tuo periytyvyysluku tarkoittaa sitä, että geenit selittävät 60–70 prosenttia suomalaisten koululaisten välisestä vaihtelusta kiusaamisessa ja kiusatuksi joutumisessa.

Brittitutkimuksessa havaitut altistavat perinnölliset piirteet eivät nekään tule yllätyksenä Salmivallille. Uutta on kytkös geeneihin.

”Esimerkiksi masentuneisuus, vetäytyvyys, ujous ja epävarmuus ovat tekijöitä, jotka lisäävät riskiä joutua kiusatuksi. Sehän on kamalaa, että masennukseen taipuvaisella on lisäksi suurempi riski joutua muiden tölvimäksi”, Salmivalli sanoo.

Mitä sitten auttaa tietää, että riski joutua kiusatuksi on osin geneettisistä taipumuksista kiinni?

Brittitutkimuksen tekijöiden mukaan tieto vahvistaa ajatusta, että ihmisillä on jo syntymästään haavoittuvuuksia, joiden vuoksi he voivat joutua kiusatuksi.

Tieto voi heidän mukaansa auttaa kiusaamisen vähentämisessä esimerkiksi purkamalla leimaa, joka liittyy mielenterveyden ongelmiin, ylipainoon tai älyllisiin vaikeuksiin.

Myös Salmivalli uskoo, että ilmiön geneettisten taustojen osoittaminen voi olla hyödyksi.

”Voimme ymmärtää, että kaikki ihmiset eivät ole samankaltaisia ja olisi väärin vain sanoa kiusatulle, että sinun pitää nyt muuttua toisenlaiseksi”, Salmivalli pohtii.

”Jotkin muutokset ovat vaikeita ja jopa mahdottomia. Sen sijaan että kiusattujen pitäisi vähentää haavoittuvuustekijöitään, ympäristön pitäisi oppia sietämään erilaisuutta.”

Onneksi näin on ilmeisesti jo jonkin verran käynyt kymmenen viime vuoden aikana Suomen kouluissa. Kouluterveyskyselyiden mukaan kiusatuksi joutuneiden osuus on näet jatkuvasti pienentynyt.

Viime kyselyn mukaan vähintään kerran viikossa kiusatuksi tulee seitsemän prosenttia neljäs- ja viidesluokkalaisista ja kuusi prosenttia kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista.

”Nettikiusaaminen on vielä paljon vähäisempää, vaikka välillä annetaan käsitys, että kiusaamien olisi siirtynyt nettiin. Netissä tehdään enimmäkseen ihan muita asioita”, Salmivalli sanoo.

Brittitutkimuksen julkaisi The Lancet Psychiatry”

Tutkimuksessa ja Salmivallin pyrkimyksessä tutkia aihetta lisää on jotain pahasti vialla. Uhrien henkilökohtaisten ominaisuuksien alleviivaaminen kouluväkivallan yhteydessä ei ole hyvä asia, niinkuin blogin ohjesivulla lukee.

Kysyin erään asiantuntijan näkemystä. Hän sanoi, että tutkimuksen lähtökohta on ongelmallinen ja malli ruokkii käsittämättömän rajuja yleistyksiä väkivallan uhreista. Hän suhtautuu kriittisesti perinnöllisyystekijöiden vaikutuksiin, koska ympäristöllä on tässä asiassa niin suuri vaikutus. Pienikin muutos ympäristössä heittelee arviota periytyvyydestä laidasta toiseen. Asiantuntijan mukaan tutkimuksen lähtökohta ja tavoitteet ilmentävät osaltaan sitä, miten syvälle rakenteellinen väkivalta on pesiytynyt kulttuuriimme. Hän kertoi Hesarin artikkelin toistavan tuttua kaavaa: ”Ensin vahvistetaan urakalla stigmoja ja sitten esitetään hurskas toive niiden vähentämisestä. Toimijat pesevät kätensä.” Asiantuntija pitää psykologian yliedustusta huonona asiana tieteelle. Psykologinen näkökulma ohittaa muut tieteenalat, jotka pystyisivät yhtä hyvin tutkimaan kouluväkivaltaa.

KiVa Koulun kehittäjä Salmivalli on saanut Euroopan tutkimusneuvostolta 2,5 miljoonan euron henkilökohtaisen tutkimusrahoituksen. Salmivallin tarkoitus on mm. tutkia geneettisiä syitä siihen, miksi jotkut ovat alttiita kouluväkivallan uhriksi joutumiselle. Kouluväkivallan uhreista voidaan julkisuudessa sanoa mitä tahansa ja tehdä jopa tutkimuksia uhrien perinnöllisistä ominaisuuksista. Jos joku tutkija alkaisi etsiä naisiin kohdistuvan väkivallan syitä uhrien geeneistä, olisivat feministit kautta maailman barrikadeilla ja tutkijan ura olisi ohi samalla sekunnilla.

Kouluväkivallan syy ei ole uhrin geeneissä. Jos geenejä kuitenkin halutaan tutkia, pitää tutkia väkivallan tekijöiden geenejä. Turun Sanomissa on maksumuurin takana laaja artikkeli Salmivallin saamasta rahoituksesta ja tutkimuksista, joita rahalla aiotaan tehdä. Kyllä siinä jotain hyvääkin on, mutta uhrien patologisointi täytyy lopettaa. On ollut mielenkiintoista seurata, kuinka tutkijoille vähitellen selviää asioita, joita tiesin kouluväkivallasta jo 15-vuotiaana. Kouluväkivallan vastaisessa taistelussa tieto on valtaa, joten Turun Sanomien juttu on tässä:

”Joka viidennessä tapauksessa puuttuminen ei lopeta koulukiusaamista – professori Salmivalli tutkii nyt, miksi näin on

KiVa koulu -ohjelma on vähentänyt koulukiusaamista keskimäärin puoleen. Silti noin viidesosassa tapauksista, joihin puututaan, kiusaaminen vain jatkuu.

Miksei kiusaajan käytös muutu? Miksi joidenkin oppilaiden piina jatkuu? Turkulaistutkimuksessa riskitekijöitä etsitään jopa geeneistä.

Kiusaamisen vastaisen toimenpideohjelman kehittäjä on Turun yliopiston psykologian professori Christina Salmivalli. Ohjelmaa on Suomessa toteutettu 2009 lähtien, ja se on nykyään käytössä 950 suomalaiskoulussa ja viety 20 muuhun maahan.

KiVan on tutkimuksissa havaittu olevan yksi tehokkaimmin kiusaamista ehkäisevistä ohjelmista.

– Muita kiusaavien oppilaiden osuus on koko aikana KiVa-kouluissa puolittunut, Salmivalli summaa.

Kiusaaminen on vähentynyt kautta 2010-luvun, mutta varmaa ei ole, onko tämä yksin ohjelman ansiota.

Ja koko ajan kentältä on kantautunut vanhempien ja opettajien viestejä, joiden mukaan KiVa-kouluissakin voi olla rankkaa kiusaamista. Salmivallin mielessä vahvistui kysymys: Miksi emme ole tämän tehokkaampia? Millaisia ovat vaikeat tapaukset, joihin interventiot eli puuttumiset eivät vaikuta?

– Olen ironisesti sanonut, että ensin touhuan kymmenen vuotta jotain ja sitten seuraavat viisi vuotta tutkin omaa epäonnistumistani, professori naurahtaa.

Uudet tutkimuskuviot mahdollistaa keväällä myönnetty viisivuotinen 2,5 miljoonan euron tutkimusrahoitus Euroopan tutkimusneuvosto ERC:ltä.Tämä ERC Advanced Grant -rahoitus on Euroopan suurin henkilökohtainen tutkimusrahoitus.

2,5 miljoonasta yli puoli miljoonaa menee dna-tutkimuksen toteuttamiseen ja loppu pääosin tutkijoiden palkkoihin. Rekrytointeja on tulossa.

Dna-tutkimuksessa ideana on selvittää geneettistentekijöiden roolia siinä, miten vastaaottavainen lapsi on kiusaamisen vastaiselle interventiolle.

– Etsimme 30 000 Kiva-koulun kokeiluvaiheeseen osallistunutta. Siitä on yli kymmenen vuotta, eli he ovat nyt aikuisia. Pyrimme keräämään heiltä dna-näytteitä. Katsomme, miten geneettiset tekijät vaikuttavat siihen, että toiset muuttivat käyttäytymistään ja toiset taas eivät.

Yhteistyökumppanina on kanadalaisprofessori Michel Boivin, joka on tutkinut kiusaamisen ja kiusatuksi joutumisen periytyvyyttä. Geenitutkimus on uutta muttei Salmivallin keskeisin kiinnostuksen kohde.

– Ensisijaisesti pitää katsoa, onko kiusaamista havaittu, miten siihen on puututtu ja onko seuranta ollut asianmukaista. Toisaalta ryhmädynamiikka tai koulun ja kodin yhteistyön ongelmat voivat vaikuttaa tapauksen haastavuuteen. Vasta sen jälkeen katse kääntyy yksittäisten koululaisten ominaisuuksiin – vaikkapa tunnekylmiin piirteisiin, jotka voivat selittää, miksi oppilas ei kerta kaikkiaan koe empatiaa tai välitä sanktioista.

Rahoituksella päästään tekemään myös kokeellista tutkimusta. Koehenkilöiksi otetaan 10–11-vuotiaita ja 13–14-vuotiaita, jotka ovat ainakin joskus syyllistyneet kiusaamiseen.

Koeasetelmassa oppilasta kehotetaan kuvittelemaan tilanne, jossa hän olisi kiusannut jotakuta ja sitten hänet kutsutaan opettajan pakeille. Oppilaalle näytetään videoklippejä opettajista, jotka puhuvat neljällä eri tavalla. Tuomitsevasti: Kiusaaminen on tässä koulussa kielletty! Empatiaan vetoavasti: Ajattele, kuinka pahalta kiusatusta tuntuu. Syyttävästi: Olet ilkeä. Voimaannuttavasti: Uskon, että pystyt muuttumaan.

Oppilaasta rekisteröidään videon aikana sydämen sykkeet ja tallennetaan kasvojen mikroilmeet. Häneltä kysytään jälkikäteen, miten todennäköisesti hän muuttaisi käytöstä, jos opettaja sanoisi juuri näin.

– Pystymme systemaattisesti vaihtelemaan opettajaviestejä ja katsomaan, mikä vaikutus sillä on. Tarkoitus on katsoa, miten yksittäisten lasten ja nuorten ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten he kokevat erilaiset lähestymistavat, Salmivalli valottaa.

Tiedetään, että kiusatuksi joutuneet lapset ja nuoret ovat muita yksinäisempiä ja kärsivät muita enemmän masennuksesta, ahdistuksesta ja somaattisista oireista.

Salmivallia askarruttaa erikoinen ilmiö: suomalaisluokissa ja -kouluissa, joissa kiusaamista on vähän tai se on vähentynyt, kiusatut ovat vielä masentuneempia, sosiaalisesti ahdistuneempia ja enemmän muiden ylenkatsomia kuin luokissa, joissa kiusaamista on enemmän. Salmivalli on ollut mukana yhteistyössä, jossa sama havainto tehtiin myös kiinalaiskouluissa. Hän on antanut sille nimen ”terveen ympäristön paradoksi” (healthy context paradox).

On ehkä niin, että kiusattujen ystävystymismahdollisuudet ovat vähissä luokissa, joissa kiusattuja on vain vähän, koska kiusatut ystävystyvät tyypillisesti muiden kiusattujen kanssa. Lisäksi kiusatut ehkä herkästi syyllistävät itsensä sellaisessa ympäristössä, jossa muita ei kiusata. Sosiaalisessa vertailussa he eivät löydä vertaisia, ainoastaan menestyneempiä. Ympäristö, jossa kiusaaminen on vähentynyt, voi vahvistaa ajatusta ansaitusta kiusaamisesta.

Vastauksia voi antaa hankkeen iso seurantatutkimus, johon ryhdytään etsimään yhteistyökouluja ja tosielämän kiusaamistapauksia.

– Seuraamme kahden vuoden ajan kokonaisia kouluja ja keräämme kaikista tietyn ikäisistä oppilaista perustiedot ja ne kaikki tapaukset, jotka päätyvät kiusaamisen takia selvittelyyn. Voidaan katsoa, loppuiko kiusaaminen vai ei.

Oletus on, että kahden vuoden aikana haaviin kertyy noin 400 kiusaamistapausta, joista arviolta 20–25 prosentissa kiusaaminen ei lopu.

Miten tehokkaina kiusatut ja kiusaajat itse pitävät kiusaamiseen puuttumista? Sitä päästään tarkastelemaan valmiista aineistosta. KiVa-hankkeelle on nimittäin hallussaan yli kymmeneltä vuodelta yli kaksi miljoonaa peruskoululaisen vastausta, joita ei ole vielä analysoitu. Vastauksiin pystytään yhdistämään koko joukko oppilaiden taustamuuttujia.

Sekin selvitetään, mitä opettajat ovat tarkoittaneet, kun he ovat todenneet kiusaamistapauksen vaikeaksi. Aineistona on parin sadan opettajan kirjoittamat kuvaukset, joita koottiin viime vuonna opettajien koulutuksessa.

Edessä on siis viisi erillistä osaprojektia – käytännössä työtä, työtä ja työtä.

Salmivalli iloitsee, että ERC-rahoitus mahdollistaa tällaisia isoja avauksia.

Tavoite on kirkas: jatkaa kiusaamisen ehkäisyä, mutta tarjota erityistä apua niille kiusaamisen uhreille, jotka eivät hyödy nykyisistä interventioista ja kiusaamisen harvinaistumisesta.”

Terveen ympäristön paradoksi? Ovatko tutkijat menettäneet lopullisesti järkensä? Terveessä ympäristössä ei tapahdu väkivaltaa. Terveessä ympäristössä ei tuoteta masentuneempia, sosiaalisesti ahdistuneempia ja enemmän muiden ylenkatsomia yksilöitä.

Molemmista lehtiartikkeleista piirtyy kuva lasten maailmasta, jossa väkivalta ratkaisee. Häikäilemättömimmät lapset hyväksikäyttävät armottomasti niin muita lapsia kuin aikuisten hyväntahtoista hölmöyttä omien päämääriensä saavuttamiseen. Hyvät vanhemmat, tuollaiseen ympäristöön te lähetätte lapsenne.