tiistai 8. lokakuuta 2019

Kuopion kouluhyökkäys – Rääkätty ja syrjitty incel sai tarpeekseen?


Helsingin Sanomat: Kuopion epäiltyä hyökkääjää kiusattiin koulussa vuosia, koulukaverit kertovat HS:lle

Kuopiossa ammattiopiston tiloihin tehdystä hyökkäyksestä epäilty Joel Otto Aukusti Marin kärsi pitkään jatkuneesta koulukiusaamisesta, koulukaverit kertovat.

”Varmasti hänestä piirtyy yksinäinen ja vetäytyvä kuva, kun soitatte ihmisille”, kertoo Siilinjärvellä miehen kanssa samat koulut käynyt HS:lle.

- -

Koulukaverin mukaan epäilty ei kuitenkaan itse valinnut vetäytymistä, vaan taustalla on jo varhain alakoulussa alkanut kiusaaminen.

”Käsitykseni on, että hän ei ole ollut omasta tahdostaan yksin, vaan hänet on jätetty ulkopuolelle.”

Kouluväkivalta pitää lopettaa. Poikien ja miesten syrjäyttäminen pitää lopettaa. Viranomaiset tietävät, mistä koulusurmat johtuvat. Juurisyihin puuttumisen sijaan tarjotaan lisää valvontaa.

Turun Sanomien mielipidesivulla kirjoitettiin yhteiskunnan maksavan hintaa koulukiusaamisesta. Kirjoitin jo kuusi vuotta sitten, että hinta ei ole tarpeeksi kova yhteiskunnalle, eikä muutosta kannata odottaa, ennenkuin poliittinen eliitti tuntee pahoinvoinnin hinnan omissa nahoissaan.

Kovemman hinnan syrjäyttämisestä maksavat syrjäytetyt itse. Menetetyt mahdollisuudet, jatkuva tuska, masennus ja lohduton yksinäisyys. Jos Kuopion kouluhyökkäyksestä jotain hyvää etsitään, niin kunnon kansalaisten turvattomuuden tunne lisääntyi. On vain oikeus ja kohtuus, että syrjäytettyjen pahoinvointi koskettaa hyväosaisia, vaikka sitten lisääntyvänä turvattomuuden tunteena.

Syrjäyttämisen hinta ei jäänyt kokonaan incelin maksettavaksi. Monet maksoivat siitä viiltoina ja henkisinä traumoina. Yksi maksoi siitä kovimman mahdollisen hinnan, henkensä. Valitettavasti maksajat olivat poliisia lukuunottamatta mahdollisesti kaikki sivullisia ja myös syyttömiä nuoren miehen alamäkeen. Tietoa uhrien ja tekijän suhteista ei ole, mutta olettaisin asian olevan näin. En voi hyväksyä syyttömiin kohdistuvaa väkivaltaa, vaikka kosto sinänsä olisi oikeutettu. Poliiseja en pidä syyttöminä sivullisina, koska he ryntäsivät tilanteeseen aseistautuneina ja tehtävänään pysäyttää tekijä tarvittaessa tappavaa voimaa käyttäen.

Kannattaako, ihan oikeasti, kannattaako poikia rääkätä ja syrjiä, halveksia ja sysätä yhteiskunnan ulkopuolelle? Joku joutuu siitä hinnan maksamaan.

17 kommenttia:

J. Jörgensen kirjoitti...

Kiusaaminen on törkeää väkivaltaa, ja siihen pitää voida vastata väkivallalla - sanokoot koulukuraattorit sun muut psykologit mitä hyvänsä. Onhan se nähty riittävän monta kertaa kuinka tehokasta kiusaajan paapominen ja asian parhain päin selittäminen on. Tässä asiassa kristillismoraalinen toisen posken kääntäminen on todella perseestä. Sen lisäksi, että jo nyrkinisku tai pari voi lopettaa koko kiusaamisen, niin se tekee ihmeitä kiusatun itsetunnolle.

Anonyymi kirjoitti...

Mun kirjoissa sä olet pitkäaikaistyötön rikollinen luuseri.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

”Mun kirjoissa sä olet pitkäaikaistyötön rikollinen luuseri.”

Ei ei ei. Tämän blogin kommenttiosasto ei edelleenkään ole mikään chattiboksi, johon kuka tahansa voi tulla huutelemaan mitä tahansa.

Ei minua kiinnosta, mitä mieltä joku anonyymi nettihäirikkö on minusta. Ei minua ihan oikeasti kiinnosta. Minua hävettäisi kirjoittaa tuollaisia kommentteja, koska tiedän, että minua pidettäisiin vain häirikkönä, jolla ei ole mitään sanottavaa, ja joka ei muuhun pysty.

Vertaa kommenttejasi vaikkapa ylläolevaan J. Jörgensenin kommenttiin. Siinä on poliittisesti epäkorrekti, mutta asiallinen ja hyvin perusteltu kommentti. Jörgensen antaa kommentillaan vaikutelman älykkäästä ja kokeneesta ihmisestä, joka tietää mistä puhuu.

Jos haluat sanoa sanottavasi täällä, kommentoi asiallisesti. Kerro, mitkä asiat minun kirjoituksissani ovat sinua suututtaneet. Vai oletko tosiaan pelkkä häirikkö, jolla ei ole mitään sanottavaa?

Anonyymi kirjoitti...

Itsekkään en kannata väkivaltaa, mutta yhteiskunta ei aina salli väkivallattomuutta, koska aktiivisesti pakottaa kiusaamisen uhreja ympäristöihin missä joutuu altiiksi kiusaamiselle. Olen näet useamman kerran ollut esim. TE-toimiston koulutukseksi naamioiduissa aktivointitoimenpiteissä tekemässä palkatonta työtä karenssin uhalla, jossain firmassa kuuntelemassa kun vakituisessa työsuhteessa oleva lauleskelee kahvitaulla kaikkia "orja tulee" juttuja, koska tietää että en saa siitä mitään palkkaa. Samalla yhteiskunta valehtelee kaikille, että tämä on vain oma etuni.

Myös peruskoulussa missä minua kiusattiin vuosia (tosin kiusaaminen on liian lievä ilmaisu todellisuudessa yritettiin hakata hengiltä) yhteiskunta pakotti minut sinne ympäristöön myös oma perheeni pakotti minut sinne hakattavaksi päivittäin.

Ainakin oman kiusaamiseni taustalla on aina vaikuttanut suuresti joku yhteiskunnan pakottama juttu johon minut on enemmän tai vähemmän pakotettu osallistumaan te-toimiston pakko koulutukset, peruskoulu tai sukupuolen takia määrätty asevelvollisuus nämä toimet ovat toimineet vähintään mahdollistavana ympäristönä kiusaamiselle.

Itse en näet toivo elämältä mitään muuta kuin sitä, että saisin elää mahdollisimman rauhassa ihmisiltä ja yhteiskunta lopettaisi kiusaamisen mahdollistamisen ja tukemisen. Valitettavasti yhteiskunta on valinnut erilaisen reitin ja vain lisää kaikkia aktiivilakeja ja muuta pakottamista joka mahdollistaa huonossa asemassa olevien kiusaamisen.

Tälläinen kohtelu on myrkkyä kaltaisilleni kiusaamisen uhreille, joilla on mielenterveyden ongelmia. Ei juurikaan mitään luottoa ihmiskuntaan ja jolla on hyvin vahva erilliskokemus siitä, että en ole samaa kansaa muiden Suomalaisten kanssa. Vihaan myös auktoriteetteja, jotka voivat täysin turvallisesta asemasta käsin luetella kaikkia täysin paikkansa pitämätöntä paskaa huono osaisten niskaan. Toivoisin tosiaan niin kovasti, että en enää koskaan joutuisi käyttämään rajua väkivaltaa saadakseni edes olla rauhassa ihmiskunnalta, mutta toiveeni tuskin tulee toteutumaan ihmiskunta kun on sellainen, että sen pitää päästä kiusailemaan. Poliitikkojen varsinkin oikeistossa pitää päästä jakamaan kiusaajille keinot ja ympäristöt valmiiksi vähääkään välittämättä seurauksista.

Koko ajatus siitä, että kaltaiseni rajun kiusaamisen uhrin pitäisi tuottaa vielä jotain hyötyä yhteiskunnalle ja osallistua kaikkiin helpon kiusaamisen mahdollistaviin toimenpiteisiin joiden olemassa olosta kukaan ei ota mitään vastuuta on jollain tavalla perverssi. Miksi tuottaa hyötyä yhteiskunnalle, joka perustuu kiusaamiselle, joka mahdollistaa kiusaamisen ja vieläpä suojelee kiusaajia tarjoamalla turvallisen aseman mistä käsin kiusata heikossa asemassa olevia.

Yhteiskunnalla tosin on ongelma. Mitä tehdä pysyvästi yhteiskunnan marginaalissa oleville miehille, joilla ei ole mitään hävittävää ja jotka ovat valmiita, jopa tappamaan saadakseen olla rauhassa ihmiskunnalta. Pakkotoimentpiteet ja kiusaamisen mahdollistavat ympäristöt eivät enää tässä tilanteessa kovin pitkälle kanna.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

”Mitä tehdä pysyvästi yhteiskunnan marginaalissa oleville miehille, joilla ei ole mitään hävittävää ja jotka ovat valmiita, jopa tappamaan saadakseen olla rauhassa ihmiskunnalta.”

Hyvä kysymys. Vastaus on rääkkäämisen lopettaminen ja tekeminen elämästä mahdollisimman helppoa ja mukavaa, jotta pää pysyy edes sen verran kasassa, ettei epätoivoisiin tekoihin tarvitse ryhtyä.

En tiedä miten se toteutetaan. Ideoita otetaan vastaan. Ilmastomarsseille osallistujia riittää, mutta ei näiden asioiden ajamiseen. Kaiketi marginaaliin joutuneet ovat niin lannistettuja, etteivät jaksa edes yrittää.

Mun tilanne koheni ratkaisevasti päästyäni pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle. Siihen loppui valtaosa virastotason kyykytyksestä. Myös eläkkeen tuoma taloudellinen vakaus helpottaa elämää huomattavasti.

Anonyymi kirjoitti...

Mul skitsofrenia 2006 lähtien varmaan ei ois tullu jos mua ei ois kiusattu ja varastettu kaikkee multa. Tai ainakin pärjäisin ilman lääkkeitä nyt.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

”skitsofrenia 2006 lähtien varmaan ei ois tullu jos mua ei ois kiusattu”

Se on todennäköistä. Skitsofreniaa sairastavista jopa 80 prosentilla on traumatausta.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä valitettavasti kiusaamisväkivallan uhreja syyllistetään edelleen paljon ja välillä tuntuu siltä, että mediakin lähtee siihen mukaan.

Kyllä kiusaaminen pitäisi kieltää lailla mahdollisimman pian!

Anonyymi kirjoitti...

Ookko ajatellu hakee eduskuntaan kansanedustajaks, Kokoomus varmaan tarvii koulukiusattua skitsofrenikkoa viemään mielisairaiden syrjäytyneiden ääniä Vasemmistoliitolta

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Jos jaksaa odottaa, on neljän vuoden päästä hallituksen väri vaihtunut. Koko vasemmisto jää oppositioon, ja hallituksessa on Kokoomus, PS ja muutama pikkupuolue. Keskustaa odottaa sininen tulevaisuus.

Vaikka meillä on nyt julkisesti feministinen hallitus, joka edistää painajaista nimeltä multikulti, olen muutoin enimmäkseen tyytyväinen hallituksen linjauksiin. Sairailla ja vähäosaisilla on helpompaa nämä neljä vuotta. Nähtäväksi jää kuinka rajusti seuraava hallitus leikkaa, vaikka leikattavaa ei vähäosaisilta ole, ja viha päättäjiä kohtaan on voimakas. Ks. juttu Hesarin niukkuuskyselystä. Kumma kyllä, viha ei kiehahtanut yli Sipilän hallituksen aikana.

Anonyymi kirjoitti...

Köyhyys politiikan tavoite on aina ollut nujertaa köyhät henkisesti. Silloin irtolaisista on vähiten harmia paremmassa asemassa oleville kun heidät on nujerrettu henkisesti. Eli siis kuluttaa loppuun köyhän henkiset voimavarat. Jos köyhän henkiset voimavarat kuluvat loppuun jo sen murehtimiseen miten saada raha riittämään ruokaan ei köyhälle jää voimavaroja muihinkaan asioihin. Jolloin hän muuttuu passiiviseksi ja harmittomaksi.

Poliittisesti aktiivinen köyhä on näet riski niille ketkä kahmivat maapallon rikkauksista enemmistön itselleen.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Kiitos tarkennuksesta. Henkisesti nujerretut pitäisi jotenkin saada heräteltyä poliittiseen aktiivisuuteen. Ehkä siihen tarvitaan esikuva, johtaja, jota seurata. Ehkä tapahtuu jotain, joka saa suuret joukot sanomaan, että nyt riittää. Tai ehkä ruohonjuuritason vaikuttaminen, yksittäisten ihmisten herättäminen todellisuuteen, tulee lopulta ratkaisemaan tilanteen.

Anonyymi kirjoitti...

Se poliittisesti aktivoituminen vain on aika vaikeaa jos kyse on yhtä pahoihin ongelmiin kiusatuksi tulemisen takia joutuneista ihmisistä kuin itse olen. Olen suurinpiirtein saman ikäinen kuin sinä. En näet itse edes halua juurikaan olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa varsinkaan vanhempien ihmisten, koska kontaktit heidän kanssa johtavat aina samaan lopputulokseen. Ensin he yrittävät udella mitä teen ja sitten kun heille selviää en mitään he alkavat ihmetellä sitä. Ilman, että heillä on yhtään minkäänlaista kosketuspohjaa siihen millaista on elää elämää, jossa sinut on jo lapsena monta kertaa hakattu ja kiusattu melkein hengiltä. Ilman, että luotat ihmisiin, yhteiskuntaan, viranomaisiin. Samalla yrität selvitä yhteiskunnassa vakavien mielenterveysongelmien kanssa. Sitten idiootit tulevat typerine kommenteineen aina ihmettelemään mikset tee mitään. Tuollaiset ihmiset eivät edes oikeastaan keskustele he ovat vain etsimässä juoruamisen aihetta.

Ei ole realismia, että näillä korteilla voisi yhteiskuntaa pelastaa itseltään jos on aina ollut enemmän tai vähemmän ulkopuolelle suljettu hylkiö Suomessa jo lapsesta saakka. Jos tyytyy asemaansa huomaamattomana saa ainakin olla rauhassa, koska yhteiskunnalle on halvinta maksaa kaltaisillesi pientä sosiaaliturvaa ja antaa olla rauhassa. Kuin alkaa häiriköimään sellaista kenellä ei juuri ole hävittävää.

Ei yhteiskunnalla edes ole sellaisia varoja mitä vaadittaisiin, jonkun ikäiseni yli nelikymppisen ukon kaikesta monilla tasoilla syrjäytyneen henkisesti, fyysisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti, kuntouttamiseen takaisin normaaliksi kansalaiseksi. Ei yhteiskunta pysty korjaamaan vuosikymmenten aikana rappeutuneita sosiaalisia taitoja, kasaantuneita mielenterveyden ongelmia, ulosottoa, rikosrekisteriä. Kun olen joskus vuosia sitten ahdistuneena yöllä hajoittanut paikallisen postin ikkunan kun lapsuuden hakatuksia kokemukset ovat hetkellisesti alkaneet ahdistaa liikaa juuri siinä kohtaa. Se tavallinen tallaaja on myös aivan pihalla siitä, että kaltaisiani ihmisiä elää Suomessa ei sillä ole mitään kosketuspintaa kaikesta syrjäytyneen kiusatun elämään. On yhteiskunnalle helpompaa vain vakuuttaa sille tavalliselle tallaajalle, että kaikki johtui vain siitä, että kaltaisessani tilanteessa elävät eivät vain yrittäneet tarpeeksi ja vakuutella tallaajalle, että jos et tee nopeammin töitä eliitin tehtaassa sinullekin voi käydä samoin.

Kati kirjoitti...

Oudointa on että hän ratkesi luokassa jossa hänelle juteltiin. Edellisenä päivänä käynyt keskusteluja naisoppilaan kanssa tulevaisuuden opinnoista. Hyökkäsi heiveröisten tyttöjen kimppuun. Mua kiusattiin rankasti koulussa ja luokan kiltit pojat teeskentelivät etten ole olemassa. Kuin olin tauti johon ei saanut edes vilkaista. Ja sitten incelit itkee ettei tytöt vilkaise päinkään.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Epätoivoiset ihmiset tekevät epätoivoisia tekoja. Niin, onhan se outoa että hän iski siellä, missä hänellä oli ihmiskontakteja. Siinä piilee kuitenkin jotain, jota en osaa selittää. Auvinen iski yhteisöönsä, Saari samoin. Epätoivoisesta teosta kertoo sekin, että miekkamies yritti käydä poliisin päälle, jolloin hänet taltutettiin ampumalla.

Tässä on linkki vanhaan tekstiin, jossa kerron, miksi en huomannut useimpia tyttöjä kouluaikanani:

Pojat, varokaa Sitä Ainoaa Oikeaa !

Blogiarkistosta näkyy, että tekstin julkaisuajankohtana olin repeämispisteessä ja ränttäsin toistuvasti huonosta onnestani pariutumismarkkinoilla. Siitä meni neljä kuukautta eteenpäin ja pariuduin, mutta se suhde, vaikka olikin hyvä suhde, on jo ohi.

Yksinäisyys ja näkymättömäksi joutuminen tekee pahaa, varsinkin nuorelle joka vasta rakentaa sukupuoli-identiteettiään. Tekee se kipeää vielä aikuisenakin. Mielenterveyspiireissä kun juttelee ihmisten kanssa, niin yksinäisyys pysyy kestoaiheena. Kukaan ei silti pariudu. Meillä on hirvittävä kohtaamisongelma, kun yksinäiset eivät löydä toisiaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kouluhyökkäykset ja kouluampumiset ovat yksinomaan heijastuma siitä, millaista kohtelua ja vuorovaikutteisuutta hyökkääjä/ampuja on itse kokenut kanssaihmisiltä. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Elämme aikoja, jolloin pitäisi hyväksyä erilaisuus ja pitää erilaisuutta rikkautena, mutta tämä ei vaan konkretisoidu aivan kaikkiin. Etenkään miehiin, jotka ovat muuten mitään hyvää ja positiivista vain harvoilla tavoilla.

Toki on surullista moinen väkivallanteko ja sen seuraukset, mutta surullista on myös se, että tästä ei kukaan tule ottamaan opikseen. Jokelan ja Kauhajoen tapaukset eivät opettaneet mitään kenellekään, joten miten tämäkään voisi opettaa kenellekään mitään syrjäyttämisen seurauksista?

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Kyllä, on surullista, ettei näistä tapauksista oteta oppia. Tai ei haluta ottaa oppia, koska oppi olisi se, että poikien ja miesten syrjäyttämiseen pitäisi puuttua.

"Etenkään miehiin, jotka ovat muuten mitään hyvää ja positiivista vain harvoilla tavoilla." Tämä on osuva havainto. Miehiin kohdistuva empatiavaje näkyy juuri kielenkäytössä, jossa miehistä harvoin puhutaan mitään hyvää. Feminismi on tässäkin asiassa tehnyt tehtävänsä.