Yle uutiset 20.11.2016:
”Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) on esittänyt valtiollisen anteeksipyynnön lastensuojelun sijaishuollossa vuosien varrella kaltoin kohdelluille.
Sosiaali- ja terveysministeriön järjestämä anteeksipyyntötilaisuus pidettiin lapsen oikeuksien päivän merkeissä Finlandia-talossa Helsingissä. Tilaisuuteen oli kutsuttu lastensuojelulain nojalla huostaan otettuja henkilöitä, jotka ovat vuosien 1937–1983 aikana kokeneet sijaishuollossa jopa suoranaista väkivaltaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä.”
Ei tasavallan presidentti, ei edes pääministeri, vaan joku riviministeri esitti ”syvän, vilpittömän anteeksipyynnön” sijaishuollon uhreille. En tajua niitä ihmisiä, joille tämä riittää. Anteeksipyyntösirkus oli vain tekopyhää sanahelinää, jonka avulla rikollinen, tässä tapauksessa valtiovalta, määritti itse ”rangaistuksensa” ja katumusnäytelmällä nosti itsensä lähes pyhimyksen asemaan. Vääryyksiä ei hyvitetä sanahelinällä, vaan 1. syyllisiä rankaisemalla ja 2. maksamalla tuntuvat vahingonkorvaukset uhreille.
Lainsäädännössä on jotain pahasti vialla, kun syylliset jäävät rangaistuksetta ja uhrit eivät saa oikeutta. Uhreja ei uskota edes vuosikymmenien jälkeenkään, ja rikokset pääsevät vanhentumaan. Viranomaisten toimintaan liittyvät rikokset eivät saisi vanhentua koskaan. (Viranomaisilla tarkoitan kaikkia viranomaisia, virkamiehiä ja muita julkista tehtävää hoitavia henkilöitä ja tahoja, kuten esimerkiksi peruskoulun opettajia ja julkisen terveydenhoidon lääkäreitä.)
Viranomaisten mielivalta on rajaton. Viranomaiset voivat tehdä mitä tahansa, vaikka pyörittää Kupittaan sairaalan kaltaista keskitysleiriä, joutumatta rikollisesta toiminnasta tarpeeksi koviin seuraamuksiin. Suomalainen yhteiskunta tulee rämpimään syvällä suossa niin kauan, kunnes viranomaiset ja poliittinen eliitti saadaan kuriin.
Anteeksipyyntö ei riitä.
HS: Suomi pyysi anteeksi, Harald ei anna – ”Minua sanottiin hullun äidin häiriintyneeksi pennuksi”
IS: Lastenkodissa karmean kohtalon kokenut Sirpa: Valtiollinen anteeksipyyntö ei riittävä – ”Monen ihmisen elämä on mennyt pilalle”
Lokakuun liike: Anteeksipyyntö ei riitä sijaishuollon kaltoinkohtelemille
Lokakuun liike: Kaltoinkohtelu sijaishuollossa jatkuu kuntien, järjestöjen ja RAY:n tuella
Maria Guzenina: Lastensuojelun menneisyyden karmivat teot hyvitettävä:
”Kun syksyllä 2011 vaadin tuoreena peruspalveluministerinä lastensuojelun menneisyyden tutkimuksen tehtäväksi, oli selvää, että työ ei tulisi olemaan helpoimmasta päästä. Minulle ehdotettiin myös suoraan, että asian voisi jättää sikseen. Eräs virkamies sosiaali- ja terveysministeriöstä piti hankalana esimerkiksi sitä, että tällaisen selvityksen johdosta Suomessakin jouduttaisiin mahdollisesti pohtimaan vääryyttä kokeneiden lasten vaatimia korvauksia ja hyvityksiä.”
Turun Sanomissa oli 1.11. ja 5.11. juttua lastensuojelun epäkohdista. Jutut löytyvät tämän tekstin lopusta. Ensimmäisessä jutussa kaksi juristia kommentoi epäkohtia: ”Perusteettomia huostaanottoja, liian pitkiä käsittelyaikoja, epäpäteviä sosiaalityöntekijöitä ja julkinen keskustelu, joka kääntyy epäkohdista siihen, miten raskasta työtä sosiaalityö on.” Toisessa jutussa haastateltavana on rohkea sosiaalityöntekijä: ”Vallankäyttöä, kyykyttämistä, papereiden pimittämistä – Kokenut sosiaalityöntekijä on huolissaan oikeusturvan toteutumisesta alalla. Asiakkaita kohdellaan monella tapaa mielivaltaisesti.”
Vanha sananlasku sanoo: Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Tottakai lastensuojelun työntekijät älähtivät kritiikistä. Jo ensimmäisen jutun yhteydessä saadaan lukea kitinää STM:n virkahenkilöiltä. Yleisönosastolla julkaistiin pian kirjoitus, jossa sosiaalityöntekijä korosti kuinka hyvää työtä lastensuojelussa tehdään. Viranomaiset, opetelkaa ottamaan kritiikki vastaan, älkääkä heti rynnätkö puolustelemaan pikku keskitysleirejänne. Sama ilmiö tapahtuu aina paskan osuessa tuulettimeen. Kupittaan sairaalan paljastuksia seurasi samanlainen työntekijöiden kitinä ja uhriutuminen. Sama tapahtui myös seitsemän vuotta sitten, kun Turun käräjäoikeus vapautti opetusviranomaiset vastuusta pitkään kestäneessä koulukiusaamistapauksessa. Tämä blogi sai alkunsa valkoisesta raivosta, joka alkoi purkautua kuultuani uutisissa kouluviranomaisen nillitystä siitä, kuinka kurjasti syyte oli heidän hyvää työilmapiiriään pilannut ja kuinka helpottuneita he olivat käräjäoikeuden vapauttavasta päätöksestä. En muista tarkalleen mitä siinä sanottiin, mutta koin kouluviranomaisen nillityksen todella loukkaavana itseäni kohtaan, vaikka minulla ei ollut yhteyttä oikeusjutun osapuoliin. Tiesin ainoastaan erään sukulaislapsen aloittavan opintiensä samassa koulussa, jossa väkivalta oli tapahtunut.
Samana päivänä kun ministeri Rehula esitti valtiollisen anteeksipyynnön, julkaistiin Turun Sanomissa juttu, jossa kaksi lastensuojelun työntekijää väittivät ettei lapsia oteta tarpeettomasti huostaan. Tällaisen väitteen esittäminen tällaisena päivänä osoittaa näiden lastensuojelun ammattilaisten omaavan erityistä chutzpaa.
On olemassa viranomaisten totuus ja viranomaistoiminnan kohteena olevien totuus.
* * * * *
Kouluväkivallan ja psykiatrisen väkivallan vastaiseen taisteluun pitää oleellisena osana kuulua vahingonkorvausten ja syyllisten rankaisun vaatiminen. Syyllisillä tarkoitan niin koulukiusaajia kuin vastuullisia viranomaisia. Pikku keskitysleirien pyörittämisestä pitää tehdä liian kallista. Satojentuhansien, jopa yli miljoonan euron korvaukset per uhri ja uusien vahingonkorvausvaatimusten uhka ajavat yhteiskunnan joko konkurssiin tai kohtelemaan paremmin haavoittuvimpia jäseniään.
Anteeksipyyntö ei riitä.
* * * * *
2 kommenttia:
Puhe on halpaa täällä pahoinvointivaltiossakin.
Raha on kyllä asia jonka merkityksen vähän heikkolahjaisempikin ymmärtää ja siksi se olisi tärkeä keino vaikuttaa. Esimerkiksi juuri asettamalla ihan tuntuvat vahingonkorvaukset välinpitämättömyydestä, heitteillejätöstä tai asiakkaiden simputtamisesta sosiaalipuolella.
Ei työ varmasti helppoa ole, mutta ei se todellakaan oikeuta tekemään sitä huonosti. Alanvaihto johonkin johon itse kokee pystyvänsä riittävällä tasolla on ihan hyvä vaihtoehto, ei mikään pakota tekemään työtä sossuna, hoitajana tai lääkärinä jos ei etiikaltaan tai laadultaan hyvään työsuoritukseen kykene. Ei vahingon kärsinyttä lohduta tippaakaan se että virheen tehnyt ei välttämättä tarkoittanut mitään pahaa. Ei hoitovirheitäkään loivennella sen takia että sattuuhan näitä, jos virhe on tapahtunut se on tapahtunut.
Samalla tavoin aikuisten oikeus lapsiinsa tuntuu jyräävän sen hyvän lapsuuden mahdollisuuden monelta, ei todellakaan ole lapsen edun mukaista että ollaan ensin sijaishoidossa jossain pari kuukautta, sitten taas kotona kaltoinkohdeltuna pari kuukautta ja samaa toistetaan x kertaa koska ero lapsista on sille narkki tai mt-ongelmaiselle mutsille niin kovin rankkaa.
Huumeongelmaisille raskaana oleville ja pienten lasten äideille oli jossain turun lähellä tarjolla perhekoti-tyyppinen tukimuoto jossa he asuivat periaatteessa itsenäisesti, mutta henkilökuntaa oli paikalla tukemassa lapseen sitoutumista ja kuivilla pysymistä. Hämeenlinnassa kasvatusvaikeuksiin tarjotaan vapaaehtoista kurssitusta joissa vanhemmat voivat etsiä toimivampia ratkaisua arjen hankaluuksiin. En ymmärrä miksei samanlaista lähestymistä voisi ottaa muihinkin koko perheen ongelmiin, jos se biologinen perhe on jotenkin niin pyhä ettei sitä millään haluta hajottaa. Ehkä se sitten tulisi kalliimmaksi kuin laitostaa ne lapset ja sosiaalihuoltosimputtaa vanhempia. Ehkä se olisi kuitenkin parempi.
Ehkä kukaan ei vaan oikeasti halua tehdä mitään asialle koska päättäjät ovat niin kaukana tämän tyyppisistä ongelmista.
Lähetä kommentti