sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Blogitauko jatkuu / Tilannepäivitys


Nyt ei pysty. Olen ollut uupunut ja lamaantunut toukokuun poliisirynnäköstä lähtien. Sähköpostissa ja Facebookissa odottaa kuukausia sitten tulleita viestejä, ja kaverini ovat yrittäneet soittaa, mutta en ole kyennyt vastaamaan. Tällaista tämä elämä on. Masennuskaudet on vain pakko kahlata läpi.

En ole työkyvyttömyyseläkkeellä turhaan. Ylläoleva kertoo kaiken tarvittavan työ- ja toimintakyvystäni koko peruskoulun jälkeiseltä ajalta. Käsitin viimein, mistä työkykyni rankka yliarviointi saattoi johtua. Kansaneläkelaitoksen virkailijoilla ja valtaosalla psykiatrian alalla työskentelevistä on peukalo keskellä kämmentä. Tälle porukalle polkupyörän renkaan vaihtaminen tuntuu yli-inhimilliseltä suoritukselta. Ja mitä kaikkea minä olenkaan elämäni aikana rakennellut, ja rakentelen yhä. Monipuoliset kädentaidot ja projektien vaativuus ja kokoluokka antoivat paperinpyörittäjille kuvan henkilöstä, joka pärjäisi työelämässä vallan mainiosti. Joten, jos et halua tulla väärinarvioiduksi, pidä erikoistaitosi piilossa, tai vähättele niitä rajusti.

Olen jo muutamia vuosia pohtinut psykiatrian piiristä irtautumista. En enää pysty uskomaan mihinkään. Pari vuotta henkisesti erittäin raskasta EMDR-terapiaakaan ei ole auttanut. Joitain oivalluksia olen EMDR-työskentelyssä saavuttanut, liittyen lähinnä menneiden tapahtumien yhdistämiseen nykyisiin ongelmiini. Kaikki liittyy kaikkeen: fyysinen ja psyykkinen ovat erottamattomat osat toisiaan, kouluväkivalta ja sosiaalinen ja seksuaalinen syrjäytyminen ohjaavat käyttäytymistäni vielä nelikymppisenä. Minun on oma-aloitteisesti irtauduttava psykiatriasta, koska kukaan muu ei tule sitä minulle ehdottamaan. 23 ja puoli vuotta hoitoja ilman kunnon tuloksia saa nyt riittää. Psyykenlääkkeistä irtauduin jo kymmenisen vuotta sitten, eikä päätös ole kaduttanut hetkeäkään.

”Nynny Nyhverö on 40-vuotias teinipoika, entinen kiltti älykkö, joka joutui kokemaan 13 vuotta raakaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa kouluväkivallan ja psykiatrisen hoidon muodossa. Nynnylle tämä yhteiskunta lakeineen ja ihmisoikeuksineen on surkea vitsi. Nyt loppui lässytys. OIKEUTTA KOULUVÄKIVALLAN UHREILLE!”

Minusta ei tullut surkuhupaisaa komediahahmoa. Onneksi. En tiedä olisinko kestänyt sitä tuskaa ja häpeää. Olin jo vuosia sitten päättänyt aloittaa kostotoimet* täyttäessäni 40, mutta tyty-yde muutti elämäni suunnan. Mutta kiitos poliisien ja pakkopsykiatriakokemuksen, peruutin koston* perumisen: kosto* on vain siirretty odottamaan huonoja aikoja. Poliisien rynnäkkö ei saanut maailmankuvaani muuttumaan. Päinvastoin, käsitykseni yhteiskunnasta ja kanssaihmisistä vain vahvistui. Olen miettinyt myös taisteluni suuntaa. Jatkanko tätä linjaa puoliasiallisena blogikirjoittajana, vai keskitynkö vaatimaan vahingonkorvauksia, vai käytänkö vähäiset voimavarani koston* suunnitteluun. Se on varmaa, että itsesensuuri tässä blogissa vähenee. Jos syytteitä tulee, niin tulkoon. Haistakaa paska koko valtiovalta.

(*) Yhteiskunnan väkivaltakoneistossa työskentelevien ihmissaastojen pikkumaisissa mielissä koulukiusatun kosto tarkoittaa joukkomurhaa. Minulle kosto voi tarkoittaa vaikkapa nimien julkaisua netissä tai koiranpaskan postittamista ihmisille ja instituutioille joita kostaja vihaa.

Kostosta puheenollen. Leffateattereissa pyörii uusi kotimainen elokuva:

"Valkoinen raivo on kertomus Laurista, joka suunnitteli ja valmistautui tekemään massamurhia. Lauri haki kuitenkin apua, eikä toteuttanut "fantasioitaan". Myöhemmin hänestä tuli ihmismielen aggression ja väkivaltaisen käyttäytymisen akateeminen tutkija ja arvostettu tieteellinen asiantuntija, minkä kautta hän on perehtynyt massamurhiin peilaten myös omia kokemuksiaan niihin. Tältä pohjalta Lauri on luonut teorian "valkoisesta raivosta". Laurin mukaan on olemassa useita ihmisiä, jotka ovat koulukiusaamisen ja lapsuudessa koetun trauman yhdistelmän seurauksena täynnä "valkoista raivoa", mikä voi äärimmillään johtaa kouluampumisiin ja muihin väkivaltaisiin tekoihin."

Kirjoitin Laurin tarinasta viitisen vuotta sitten: Valkoinen raivo, Valkoinen raivo II ja Valkoinen raivo III. Odotin jo silloin poliisin vierailua. Blogia ei sentään vielä ole suljettu. Poliisille tiedoksi, että en suosittele viemään äänettömältä ainoaa ääntään. Tai provosoimaan yhtään enempää.

Koulusurmista ja surmaajista puheenollen. Viime aikoina on tapahtunut kaksi koulusurmaa, eli Roseburgin ja Trollhättanin koulusurmat. Paitsi ettei Trollhättanin koulusurma ole koulusurma. Tapausten uutisoinnissa ei mainittu, että tekijät olisivat olleet koulukiusattuja. Saattaa olla että olivat. Kouluväkivalta kyllä murtaa mielen ja ajaa joskus epätoivoisiin tekoihin.

Surmaajissa on jotain hyvin tuttua, jotain samanlaista kuin Pekka-Eric Auvisessa ja Matti Saaressa, ja minussa itsessäni. Trollhättanin surman tekijä Anton Lundin Pettersson oli entisten luokkatoveriensa kertoman mukaan yksinäinen henkilö, joka eli omassa maailmassaan. Roseburgissa iskenyt Christopher Harper-Mercer oli vihan täyttämä neitsyt ilman ystäviä. Yksinäinen oli myös Elliot Rodger, toukokuussa 2014 tapahtuneiden Isla Vistan surmien tekijä. Amokin motiivina oli kosto seksuaalisesta ja sosiaalisesta hylkimisestä. Elliot Rodgerin pään sisään voi kurkistaa ”My Twisted World” -manifestista. Tällä näennäisesti etuoikeutetulla nuorella miehellä piti olla hyvät edellytykset elämään, mutta toisin kävi. Eihän naisettomuuteen kuole, eihän?

Kiusatun vastaisku alkoi kuusi vuotta sitten, 12.12.2009. Silloin päätin, että tämä sota taistellaan katkeraan loppuun asti.

27 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voimia, toivottavasti NORMOT saavat ansionsa mukaan!

Anonyymi kirjoitti...

Suomi on KIUSAAJAVALTIO.

Anonyymi kirjoitti...

Minä ja kaksoisveljeni olemme joutuneet VÄKIVALLAN uhreiksi niin koulussa kuin harrastuksissa. t:SYRJÄYTETTY.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää joulua ja parempaa uuttavuotta.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Kiitos!

Hyvää joulua kaikille blogin lukijoille.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää joulua & uuttavuotta kaikille (koulu)väkivallan uhreille.

Unknown kirjoitti...

Kirjoituspyyntö

Hei!

Olen luokanopettajaopiskelija Turun yliopistossa, opiskelen Rauman opettajakoulutuslaitoksessa. Olen tekemässä pro-gradu tutkielmaani koulukiusaamisesta. Tutkin koulukiusaamista ja sen pitkäaikaisvaikutuksia kiusatun näkökulmasta. Toivonkin, että kirjoittaisit minulle oman tarinasi, jos sinua on kiusattu tai kiusataan edelleen. Tarinasi voit kirjoittaa vapaaasti kertomuksen mutoon. Kirjoitelman pituutta ei ole rajattu. Kaikki kirjoitukset käsitellään anonyymisti ja luottamuksellisesti. Kirjoitelmia käytetään vain tutkimustarkoitukseen. Tutkimuksessani käytetyt lainaukset valikoidaan niin, että kiusattua tai kiusaajaa ei voida niistä tunnistaa.
Toivon että kerrot minulle muutamia perustietoja: sukupuoli ja ikä kirjoitushetkellä. Kirjoituksen toivon kertovan kiusatuksi joutumisesta ja siitä minkälaisia tuntemuksia se on sinussa herättänyt. Erityisesti minua kiinnostaa kuulla siitä, miten kiusaaminen on vaikuttanut elämäsi myöhemmissä vaiheissa, miten selviydyit tai yrität selviytyä kiusaamisesta?

Jos vapaan tarinan kirjoittaminen tuntuu sinusta vaikealta, voit käyttä apuna tukikysymyksiä: Millainen on tarinasi kiusattuna? Minkälaisia tunteita kiusatuksi joutuminen herättää? Millä tavalla sinua on kiusattu ja ketkä siihen ovat osallistuneet? Miten sinua on autettu? Mikä sai sinut jaksamaan eteenpäin kiusaamisen aikana? Onko kiusaamisella ollut vaikutusta nykyiseen elämääsi?

Tarinasi voit lähettää minulle sähköpostitse osoitteeseen
hakasm@utu.fi

Kiitos vastauksestasi!
Hanna-Kaisa Smolander

Anonyymi kirjoitti...

Mikä oli ensimmäinen ajatus kun kuulit Auvisen & Saaren teoista 2007/2008...?

Anonyymi kirjoitti...

Tekojen aikoihin oma KOULUHELVETTINI oli jo räjähtänyt käsiin.

Anonyymi kirjoitti...

KOULUVÄKIVALTA jättää IKUISEN jäljen, ei siitä mitenkään "selviydytä"...aina tätä samaa VÄHÄTTELYÄ!

Anonyymi kirjoitti...

Suomi on ykkösmaa niin KOULUVÄKIVALLASSA kuin TYÖPAIKKAVÄKIVALLASSA...SUOMI ON UUSI MAAILMANMESTARI HEI!

Anonyymi kirjoitti...

Toukokuinen rynnäkkö, oletko saanut VÄKIVALLANTEKIJÄT (poliisit) vastuuseen teoistaan...?

Anonyymi kirjoitti...

"nynny", mitä mieltä olet xanorista?

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Vastauksia kysymyksiin:

”"nynny", mitä mieltä olet xanorista?


Xanor on hyvä tilapäiseen ja lyhytaikaiseen käyttöön, kuten paniikkikohtauksen katkaisemiseen. Bentsoja saisi käyttää yhtäjaksoisesti noin viikon tai pari, koska niihin syntyy helposti riippuvuus. Itse käytin bentsoja (enimmäkseen Xanoria) nukahtamislääkkeinä yli kymmenen vuotta. Toleranssi kasvoi nopeasti ja jouduin käyttämään isoja annoksia. Eivät ne useinkaan nukahtamista helpottaneet, mutta ilman pillereitä nukahtaminen oli sitten mahdotonta. Ja bentso-unen laatu oli kehnoa. Tottakai huonolaatuinen uni ja lääkkeiden vaikutus tuntuivat päivällä. Mulla oli siihen aikaan useita eri lääkkeitä käytössä, jotka myös vaikuttivat olotilaan. En osaa tarkasti kuvailla oloa, mutta turtumukseksi sitä voisi sanoa.

”Toukokuinen rynnäkkö, oletko saanut VÄKIVALLANTEKIJÄT (poliisit) vastuuseen
teoistaan...?


En tiedä onko asia edennyt. En jaksa itse asiaa hoitaa, enkä tiedä onko lakimies tehnyt valituksen. Joka tapauksessa aion saada oikeutta tapahtuneesta, joko virallisia teitä tai ulkoparlamentaarisen suoran toiminnan kautta.

”Mikä oli ensimmäinen ajatus kun kuulit Auvisen & Saaren teoista
2007/2008...?


Columbine. Olin jo vuosia odottanut, että täällä tapahtuisi sama. Seurasin tiiviisti tapausten uutisointia ja kirjoittelua, ja minua raivostutti kuinka kouluväkivallan osuutta vähäteltiin. Tapaukset vaikuttivat suuresti taistelutahtoni kehittymiseen ja Kiusatun vastaiskun aloittamiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos vastauksista!

Anonyymi kirjoitti...

Mikä olisi paras lääke yleiseen ahdistuneisuuteen...?

Nynny Nyhverö kirjoitti...

”Mikä olisi paras lääke yleiseen ahdistuneisuuteen...?


Silloin joskus lääkärit tyrkyttivät minulle bentsoja ahdistuneisuuteen. Varsinaisista ahdistuneisuuden hoitoon tarkoitetuista lääkkeistä minulla ei ole kokemusta. Siksi kysyin asiasta henkilöltä, joka on käyttänyt Zyprexaa, Ketipinoria ja Lyricaa ahdistuneisuuden hoitoon.

Zyprexa katkaisi ahdistuneisuuden, mutta haittavaikutukset olivat pahoja ja lääkettä oli vaikea lopettaa. Eikä siinä vielä kaikki. Zyprexa aiheuttaa todella nopeaa painonnousua. Puhutaan kymmenistä kiloista muutamien kuukausien aikana. Lääke pistää elimistön aineenvaihdunnan totaalisen sekaisin.

Ketipinor aiheuttaa myös melkoista painonnousua, ainakin isommilla annoksilla. Myös Ketipinorin käyttöä on vaikea lopettaa. Ahdistus palaa välittömästi ja voimakkaana, kun yrittää pudottaa annostusta edes neljäsosalla. Joku muu taas on päässyt Ketipinorista eroon helpommin.

Onnettomuuspilleri Lyrican vaikutus ahdistuneisuuteen on heikompi. Sivuvaikutuksia kyllä löytyy. Lääke aiheuttaa tutulleni huimausta ja muita epämiellyttäviä oireita. Hän haluaisi päästä Lyricasta eroon, mutta lopettaminen on vaikeaa.

Mainitut lääkkeet ovat kovia aineita ja aiheuttavat haittavaikutuksia, mutta jos vaihtoehtona on itsemurha, niin lääke kannattaa ottaa.

Nämä asiat muistin nyt. Kysyn tutultani oliko tähän jotain lisättävää.

En ole kokenut niin sietämätöntä ahdistusta kuin tuttuni, mutta koin nuorempana hyvinkin voimakasta ahdistusta. Lyhyitä ahdistuskohtauksia tulee vieläkin, ehkä muutamia kertoja viikossa. Tiedän että ahdistus menee ohi, joten koetan keskittyä johonkin mielekkääseen tekemiseen ja sietää pahaa oloa niin kauan kuin sitä kestää. Harrastuksiin uppoutuminen toimii minulla. Kulmahiomakoneen meteli peittää päässä vellovat ajatukset. Ahdistusta aiheuttavista asioista voi myös pyrkiä eroon. Paras keino on kuitenkin uhanalainen luonnonvara: toisen ihmisen lämmin syli.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

Ylistaron yläasteella & lukiossa KOULUVÄKIVALTA on hyväksyttävää, kysykää vaikka MARTTI TAURIAISELTA (eläkkeelle jäänyt ex rehtori).

Anonyymi kirjoitti...

SAIRAS MAAILMA & SAIRAAT IHMISET jossa T-E-R-V-E-E-T oireilevat.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

”It is no measure of health to be well adjusted to a profoundly sick society.”

- Jiddu Krishnamurti

Anonyymi kirjoitti...

Anteeksi, mutta olet todellakin NÖSSÖ! Anna nyt jo niiden vanhojen asioiden olla. Sä olet nelikymppinen AIKUINEN mies, et teinipoika enää! Ota itse vastuu elämästäsi ja tekemisistäsi, äläkä aina lässytä että kuinka vika on kaikissa muissa paitsi sussa itsessäsi.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

”Ota itse vastuu elämästäsi ja tekemisistäsi, äläkä aina lässytä että kuinka vika on kaikissa muissa paitsi sussa itsessäsi.


Tuo ei toimi, koska tämä, ja tämä, ja vielä tämä.

Haluaisin tietää mitä kommentin taustalla oikeasti on. Miksi koet tärkeäksi tulla ojentamaan minua takaisin myrkylliseen vaikenevan maskuliinisuuden rooliin? Mikä on motiivisi ja onko kommentin taustalla jotain muuta mitä ulospäin näkyy? Jotain tässä on pakko olla, koska tänne blogiin ei kukaan muuten vain eksy.

Anonyymi kirjoitti...

XANOR on itselleni paras vaihtoehto.

Anonyymi kirjoitti...

En mieti menneitä, menneet MIETTIVÄT minua.

Anonyymi kirjoitti...

SEUNG HUI CHO oli äärimmäisen väkivallan uhri.

Anonyymi kirjoitti...

WWW.POLIISIRIKOLLISENA.COM