maanantai 29. kesäkuuta 2015

Hullu psykoterapeutti opiskelijoiden päitä säätämässä


Kolmekymppinen mies jatkaa elämäntarinaansa:

”Tällä kertaa voisin kertoa ammattiopiston psykoterapeutista herra H:sta, ja hänen käytöksestä mua kohtaan vuosikymmenen vaihteen tienoilla. Ensin herra H oli tosi mukava ja hän sanoi, että hänelle voi aina tulla puhumaan, jos jokin asia painaa.

Jo ensimmäisen syksyn aikana totuus herra H:sta alkoi paljastua. Se oli yks maanantai, kun mä menin juttelemaan sille, kun mua oli alettu muutaman oppilaan toimesta jo kiusata.

H tivasi närkästyneenä, että miksi mä tulin hänen puheille. H kertoi olevansa kiireinen ihminen, eikä häntä saa häiritä turhaan. H kiisti täysin kiusaamisen sanomalla, että se oli huumoria, vaikka eräs teinipoika oli jo pari kuukautta käyttäytynyt mua kohtaan asiattomasti ja muutamaa päivää ennen mun kiusaamisesta kertomista, hän kyseli multa vapaa-aikatalon tv-huoneessa aika asiattomia kysymyksiä ja nauroi perään. Myös viisikymppinen aikuisopiskelija rouva M oli mukana kiusaamisessa, nauroi, sekä alkoi kommentoida kaikkea, mikä muhun liittyi, esim. jos mä, vaikka aivastin, niin rouva M sanoi muille, "se on vissiin syöny jäistä täytekakkua" ja naurettiin. Rouva M myös toimi neuvonantajana kiusaajalle, nimeltä J pääkaupunkiseudulta. Pian myös tv-huoneen muut paikalla olevat opiskelijat alkoi vuorollaan haukkua mua keskenään.

Herra H myös joskus nauroi, kun puhuin, että mua kiusataan ja joskus sanoi vahingoniloisesti: "kiittämättömyys on maailman palkka". H haukkui myös mun koko perheen sanomalla: "te ootte todella eriskummallisia".

H haukkui, että mussa on vikaa, kun mä olin sitä mieltä, että esim. treffipalstoilla ja treffeillä pitäisi olla välillä niinkin päin, että nainen tekee ensin aloitteen. Tästä H vasta suuttui todella kovasti, H huusi: "koita jo nyt oppia ymmärtämään, että perinteisesti on ollut aina semmoinen tapa, että miehen pitää tehdä aina aloite, niin on aina ollut, eikä sitä perinnettä ihan helpolla aleta muuttamaan". H:n huuto koveni koko ajan lauseen loppua kohti.

H myös uhosi, että mun täytyy tehdä niin kuin hän sanoo, että mun elämä olisi onnellista, ja hän sanoi välillä jopa ajattelevansa mun parasta. Viimeisellä kerralla H haukkui mua narsistiksi, koska mä olin hänen mielestään liian pessimistinen. Välillä mä kävin muilla psykologeilla, mutta he vaan kehuivat kovasti H:a ja sanoivat, että hän on paras psykoterapeutti, mitä oli tarjolla.”

* * * * *

Hyvä sosiaaliturva takaa yhteiskuntarauhan.

Hyväosaisten ja huono-osaisten välillä sijaitsevan kuilun leveys ja syvyys kiinnostaa tutkijoita. Helsingin Sanomat: Hyvinvoivat eivät ymmärrä Anun ja Tuomaksen arkea:

"Keskustelu köyhyydestä keskittyy Suomessa kahteen asiaan: kannustinloukkuihin ja laiskuuteen, sanoo professori Saari. Olennaisempaa on hänen mukaansa resilienssin eli kimmoisuuden menetys: Ihminen on kuin nyrkkeilijä, joka kestää iskuja tietyn verran. Kun kolhuja on tullut elämässä tarpeeksi, yksikin isku lisää vie jalat alta.

- -

Saari puhuu sosiaalisesta kivusta. Ihminen on sosiaalinen eläin, joka reagoi, kun hänet suljetaan ulos laumasta. Sosiaalinen kipu näkyy aivoissa, se vain aktivoi eri kohdan kuin fyysinen kipu.

Hylkäämisen kokemus tuottaa häpeää, surua, pelkoa, vihaa ja masennusta.

- -

Peterillä on syvä epäluottamus virkavaltaa kohtaan. Sosiaalityöntekijät, viranomaiset, poliisit, ei heistä ole hänelle mitään hyötyä.

Miten systeemi, jonka tarkoitus on pitää huolta ja auttaa, voi muuttua niin vihattavaksi?

Tätä vihaa on tutkittu paljon, sanoo professori Juho Saari. Eniten vihaa herättävät tuloihin perustuvat tukien vähennykset sekä tarveharkintaiset tuet. Siis tilanteet, joissa syynätään ja kyylätään ja arvioidaan, oletko tarpeeksi sairas tai tarpeeksi köyhä saadaksesi tukea. Vaaditaan lippuja ja lappuja.

Vihaa herättää siis valtasuhde, johon hukkuvan asemassa olevan on pakko suostua. Tähän liittyy keskustelu kunnioittavasta kohtelusta."

* * * * *

Tulossa elokuussa: Valopilkun ensimmäinen valtakunnallinen tapaaminen

”Kutsumme kaikki vertaistukiryhmän sekä ohjaajakoulutuksen käyneet sekä muut vapaaehtoistyöstä kiinnostuneet koolle Lahteen 15.8.2015 klo 10 - 14 Harjula-keskukseen, Harjulankatu 7.
Tarkoituksena on kartoittaa, mitä kaikkea te vapaaehtoiset haluaisitte tai voisitte tehdä, sekä mitä mahdollisuuksia Valopilkulla on tukea teitä valitsemassanne toiminnassa. Tapaamisia on jatkossa tarkoitus järjestää säännöllisesti eri puolille Suomea.”




9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

TÄYTTÄ ASIAA.

Anonyymi kirjoitti...

On kiusaamista, jolle ei voi mitään. Ja sitten on tällainen kolmikymppisen miehen tarina, joka lähes halveksuu oikeasti kiusattuja.

Kirjoitin aika pitkän vastineen ja selityksen asiasta, mutta se ei taida mahtua tähän, joten saa jäädä lipastoni laatikkoon toistaiseksi.

Sen vaan haluan sanoa, että aika tynnyrissä on elänyt, jos ei edes tiedä, miksi naiset eivät tee aloitteita (internetistä löytyy vastaukset nykyaikana), ja jos olettaa, että muut ihmiset kohtelisivat miestä AMIKSESSA kuin kukkaa kämmenellä. Vain naisia kohdellaan tässä maailmassa sillä tavalla - mutta tämä mies olettaa, että ympäristö kohtelisi häntä samoin, kuin se kohtelee naisia, ja sitten ihmettelee, kun näin ei tapahdu.

Sein sijaan, että kasvattaisi selkärangan, ja vetäisi viivan hiekkaan, eikä päästäisi KETÄÄN sen viivan yli. Sanoiko mies mitään vastaan sille psykologille? Ensin mies hakee apua psykologilta sen sijaan, että aikuismaiseen tapaan laittaisi ITSE pisteen sille, että joku yrittää kävellä hänen ylitseen. Ja sen jälkeen menee toisille psykologeille kitisemään tästä psykologista, sen sijaan että KOHTAISI tämän psykologin hulluuden ja laittaisi sille mielipuolisuudelle pisteen.

TÄMÄ kiusattu on kiusattu, koska antaa toisten kävellä ylitseen, ja hakee muilta apua asioihin, jotka aikuisen voisi olettaa hoitavan itse.

Tällaiset tapaukset ovat hallaa tapauksille, joissa OIKEASTI KIUSATAAN. Oikeaan kiusaamiseen kuuluu joko väkivalta ja fyysinen töniminen, yms., henkinen epäkypsyys (lapsi, teini, yms). tai vähintäänkin se, että asiaan ei vaikuta mikään, mitä itse tekee (eli vaikka kuinka selkärankaisesti taistelee takaisin, kiusaaminen jatkuu).

TÄMÄ tapaus on kuin nainen, joka kitisee siitä, että hänelle myytiin vääränväristä kynsilakkaa, ja nyt hän ei voi töissä saavuttaa maksimaalista suosiota, kun hänen kynsiensä väri ei sovellu hänen minihameeseensa. Mies voi itse käytännössä korjata koko tilanteensa, pelkästään kasvattamalla selkärangan, ja käyttäytymällä kuin aikuinen, ja katsomalla maailmaa REALISTISESTI, eikä ruusunpunaisin odotuksin. Onko kyseessä nainen, joka "korjasi sukupuolensa" mieheksi, kenties, vai miten kukaan voi olla noin 'clueless' siitä, miten maailma toimii?

Kiusaaminen on aina väärin, ja miesten syrjiminen, misandria ja epätasa-arvo on raivostuttavaa ja pahuudellista (ketään ei pitäisi kohdella pahemmin tai huonommin sukupuolensa tai muiden fyysisten tekijöiden perusteella). Mutta tämä tapaus ei ota vastuuta omasta elämästään tarpeeksi, jotta voi saada sympatiaa minulta.

Anonyymi kirjoitti...


Sen verran vielä haluan sanoa, että jos itse olisin tuossa tilanteessa, kukaan ei kiusaisi minua.

Miten voisin olla siitä niin varma?

No, yksinkertaisesti järjestäisin seuraukset jokaisesta pienestäkin kiusauksesta tai nälväyksestä niin suuriksi, ettei kukaan jaksa olla jatkuvasti ylittämässä sellaista muuria.

Minua kiusattiin aikoinaan paljon (myös väkivaltaisesti - minulla on eräskin fyysinen vamma lopun ikääni seurauksena kiusaamiskokemuksesta), mutta minua ei voi nykyisin kiusata. (Jos nyt ei jotain aivan ääriesimerkkejä oteta - tietenkin järjestelmällinen väkivalta, vapaudenriisto ja muukin yhtäkkinen väkivalta on aina mahdollista) Toki kuka tahansa voi edelleen sanoa mitä hyvänsä, mutta en nykyisin katso sitä kiusaamiseksi. Tuon miehen kuvaamat tilanteet eivät vain pääsisi etenemään kovinkaan pitkälle minun kanssani, vaan sille tulisi loppu välittömästi, ja kaikki tietäisivät, että jos he meinaavat jatkaa moista, jokaikisellä nälväyksellä on epämiellyttävät seuraukset heille itselleen, ja he joutuvat rämpimään melkoisen hirveysviidakon lävitse JOKA IKINEN KERTA moista yrittäessään. Sen varmistaisin ihan ensimmäiseksi. Ja joka kerta yrittäessään kävellä ylitseni, he joutuisivat todella KOHTAAMAAN jotain voimakasta ja laittamaan kaiken rohkeutensa ja voimansa peliin, ennenkuin asia etenisi edes yhtä millimetriä.

Tuollainen psykologi saisi kuulla ensinnäkin kunniansa, lisäksi saisi tietää sen, ettei asiakkaita/potilaita kohdella tuolla tavalla, ja kolmantena seikkana saisi myöskin hyvin perinpohjaisesti tietää, että minulle puhuttaessa EI koroteta ääntä (ja jos korotetaan, on helvetti maksettavana joka ikinen kerta). Lisäksi valituksen tekeminen psykologin täysin asiattomasta toiminnasta otettaisiin esiin, ja tätä valituskorttia oltaisiin myös valmiita käyttämään, jos käytös jatkuisi. Myös mahdolliset nauhoitusvälineet tulisivat tässä vaiheessa kuvaan. Jne. jne.

Se, että vain surkeana istuu ja olettaa maailman tarjoavan ihanuutta hopealautasella ja kunnioittavan, aiheuttaa vain halveksuntaa toisissa. Kunnioitus on ANSAITTAVA, ja jokaisella on oikeus aikuisena piirtää veteen viiva, jonka ylitse ei kukaan kävele. Psykologille oltaisiin voitu esim. huomauttaa, että on aika surkea ammattitaidoltaan, jos ei osaa edes yksinkertaista naaraan pariutumispsykologiaa selittää - varsinkaan hiiltymättä.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Oletko sama henkilö jonka kanssa vaihdettiin muutama sähköposti vuosia sitten? Muistan sut kyllä.

Ymmärrän pointtisi. Esittämäsi asiat ovat suurelta osin oikeita, ja keinot joita esität toimivat varmasti osalle kiusatuista.

En näe kolmekymppisen miehen tekstejä turhasta ruikuttamisena, vaan päinvastoin, varoittavana esimerkkinä siitä, kuinka elämä voi mennä pieleen. Mies on nimenomaan yksi todellisuuteen heränneistä. On asioita, jotka eivät käy ilmi miehen teksteistä. Ei välttämättä ole oma valinta, miten tähänastisessa elämässä on käynyt. Meidät on opetettu tiettyyn tapaan toimia. Kulttuurimarxismi on vaikuttanut vuosikymmeniä, eikä auta jos itse on tapellut vastaan, kun kansaa on viety kuin pässiä narussa.

Sori että vastaan näin lyhyesti ja huolimattomasti. Voimavarat ovat taas vähissä eivätkä riitä perusteelliseen kommentointiin.

Anonyymi kirjoitti...

Joihinkin kiusaajiin se tehoaa, mitä kolmannessa kommentissa ehdotettiin. Mutta osa kiusaajista on semmoisia umpiluita, että tilanne voi jopa pahentua erityisesti silloin, jos kiusatulla ei ole pienellä paikkakunnalla ketään kaveria ja joutuu yksin silmätikuksi, solvauksen maalitauluksi tai ryhmän painostuksen alle. Ja myös aikuisten, yli 50+ keskuudessa arvomaailma on kääntynyt viimeisen 10-15 vuoden aikana selvästi itsekkäämpään ja kovempaan suuntaan. Ja vielä ennen pidettiin esim. kirosanojen säestyksellä haukkumista typeränä aikuisten keskuudessa, toisin kuin nykyään se on jopa toivottavaa ja suuri nautinnon aihe muille ihmisille, kun vaikka nössöä poikaa joku vanhempi tai vahvempi mies löylyttää armotta ja vielä kirosanojen säestyksellä. Nykyään, kun suurimmaksi osaksi ollaan sitä mieltä, että nössössä pojassa on aina vika ja jopa törkeää syrjintää häntä kohtaan pidetään suurena viisautena ja ilon tuojana.

Kyllä sen näkee joka paikassa, niin mediassa, lätkäpelaajien, ravimiesten yms. kommenteista. Sekä tv-mainoksista, keskustelupalstoilta tai vaikka, kun menet ruokakauppaan tai hammaslääkäriin, niin saat töykeää asiakaspalvelua. 2 viikkoa sitten annoin jo palautetta kassatyttöjen töykeästä ja eriarvoisesta asiakaspalvelusta. Mutta niin kamalalta kuin se kuulostaa, niin vain hyvin harvoilla ihmisillä on oikeasti valtaa vaikuttaa heidän käytökseen.

Anonyymi kirjoitti...

esim. tv-ja radiomainoksissa, uudemmissa kirjoissa, kesäteattereissa ja kanssaihmisten keskuudessa on tietynlaisesta ja jopa röyhkeästä miesten nöyryyttämisestä ja solvaamisesta tullut täysin kulttuurillinen normi,feministien tarpeisiin, ilon etsintään ja kaikkien sellaisten ihmisten mielestä se on aina todella hauskaa, joissa vaan vähänkin on äärifeministin "vikaa".

Anonyymi kirjoitti...

Ja sitten on vielä äkkiseltään pieneltä kuulostava, mutta tosi asiassa jopa tuhoisa kiusaamisen muoto, joka on hirveästi lisääntynyt monessa paikassa viime vuosina.

Eli harjoitetaan kiusattua kohtaan piilovittuilua, jota on nykyään joka lähtöön ja heti kommentin jälkeen nauretaan räkäisesti ja jotkut solvaajat nauravat jo solvauspuheen aikana.

Televisiossa siihen törmää nykyään jopa ihan päivittäin ja oikeastaan melkein missä vaan siihen täytyy varautua. Ja piilovittuilu on vielä juuri sen tyylistä ja siihen sävyyn sanottua, että se aiheuttaa uhrille mahdollisimman paskan fiiliksen ja sitä on useimmiten vaikea uhrin selittää ja ulkopuolisten huomata.

Tämänlainen kiusaaminen satuttaa melkein yhtä paljon kuin lyöminen ja henkisesti jopa enemmänkin, koska sellaista kiusaamista uhrin on useimmiten todella vaikea pukea sanoiksi ja erityisesti todistaa.

Anonyymi kirjoitti...

Myös Radio Novaa ei enää kannata kuunnella. Siellä jutut on menneet viimeisen 5 vuoden aikana selvästi anarkotyrannian ihannoinnin puolelle, erityisesti muutaman naisjuontajan osalta. Ei hyvä.

Anonyymi kirjoitti...

Sen vielä sanon, että vaikka mäkin olin ylä-asteella monessa mielessä aikamoinen nössö, niin ainakin yhdestä asiasta saan olla ylpeä. Kerran eräs kiusaajatyttö käski suutelemaan häntä kemian tunnilla. Tyttö oli sama, joka viikkoa aiemmin uhkasi polttaa mut roviolla ja aina välillä haukkui kusipääksi.

Kerrankin mulla välähti: Käskin tyttöä menemään pöydän alle istumaan, pöydän alla oli vielä vähän tilaa, kun pöydän alla oli monta isoa lavuaaria ja ei siellä ollut paljoakaan tilaa. No hän suostui heti menemään sinne ja istui siellä kyyryssä. Sitten hän kysyi, että koska tulet tänne ja sanoin, että en aio tulla. Sitten hän tuli pois alta hieman kiukustuen ja tokaisi: "ei sitte" ja lähti pois. No saipahan rääväsuinen teinityttö edes pienen opetuksen.

Mutta sen sanon kaikille pojille, että älkää koskaan suostuko suutelemaan sellaista tyttöä, joka on kiusannut sua, nimittäin se ei ole mitään oikeaa rakkautta, vaan pelkkää pelleilyä ja huijausta ja leikkimistä sun kustannuksella ja ennen kaikkea sun tunteilla.

t. kolmekymppinen mies