Turun yliopisto pukkaa ulos uusia tutkimustuloksia. Opettaja-lehti uutisoi:
Hierarkkisuus suosii kiusaajia
Koulukiusaajilla on usein korkea sosiaalinen status. Heidän nauttimansa suosio syö asiaan puuttumisen tehoa: esimerkiksi Kiva koulu -ohjelma tehosi parhaiten niihin koulukiusaajiin, joiden sosiaalinen status oli keskitasoa heikompi. Jos kiusaaminen on sosiaalisesti palkitsevaa, kiusaaja ei ole motivoitunut muuttamaan käytöstään. Kiusaajan sosiaalisen aseman merkitystä lisää se, että kiusaamista sivusta seuraavat oppilaat puuttuvat siihen sitä epätodennäköisemmin, mitä suositumpi kiusaaja on.
Tutkimuksen tiivistelmä ja latauslinkki Turun yliopiston sivuilla: School Bullies’ Quest for Power: Implications for Group Dynamics and Intervention
13 kommenttia:
Totta joka sana...
Tervetuloa takaisin.
Mitä sanoisit jo aikuiselle jota edelleen kiusataan
Ratkaisu voi löytyä ohjesivun ohjeita soveltamalla. Tärkeää on ettei alistu huonoon kohteluun.
Kiusaaminen niin työpaikolla kuin koulussakin on vahvasti tapetilla ja olen ruvennut pohtimaan kuinka toimia työpaikalla ihmisen suhteen josta ei pidä, mutta jonka kanssa on kuitenkin satunnaisesti pakko tehdä yhteistyötä. En haluaisi aiheuttaa edes pahaa mieltä kiusaamisesta puhumattakaan, mutta kuinka kieltäytyä yhteisistä lounaista, ei-pakollisista yhteistyökuvioista tai tupakkiseurasta ilman että vastapuoli tuntee olevansa hyljeksitty? Tyyppi yrittää liimaantua kylkeen kuin purkka tukkaan ja haluaisin katkaista tämän tilanteen ennen kuin tämä pääsee kehittymään yhtään tämän pidemmälle. En tiedä miksi hän on niin kiinnostunut seurastani, meillä ei ole töiden ja iän lisäksi oikein mitään yhteistä ja olen yrittänyt olla mahdollisimman passiivinen mitä yhteydenpitoon on tullut. Työhommat toki hoidetaan, mutta en kaipaisi tätä ihmistä elämääni noin muuten.
Tämä alkaa taas pyöriä, mahtavaa. Tämä lukuvuosi on pyörähtänyt entistä vuotta paremmin käyntiin, mutta kuraattorille mua ne ajaa, jos mainitseekin useamman vuoden kiusaamisesta.. Mutta hyvää syksyn alkua!
Taas puhutaan asiaa, sillä yleensä se menee näin ^^
Tää siis alkaa taas pyöriä. Nyt on lukuvuosi alkanut paremmin, kuin edellinen, vaikka yksinäisyys syö toisinaan. Sillä kai tässä on joku leima on otsassa. Mutta hyvää syksyn alkua/jatkoa sinne!
Ikävä tilanne tuollainen. Pitäisi löytää kivuton tie ulos tilanteesta, ilman pahan mielen aiheuttamista kummallekaan osapuolelle, mutta en tiedä mikä se olisi. Koetin miettiä vastausta mutta en keksi mitään.
Tosi kannustava ja hyvä blogi.Kiitos kun olet rohkea.Autat tällä tavalla monia.Mulle tuli vahva sosiaalinen pelko kiusaamisen seurauksena enkä pysty enää meneen jatko kouluunkaan sen takia.Mahtaisitko tietää onko mitään mahdollisuutta opiskella ammattia kotoa käsin?Ammattikoulua tai joitain kursseja?
Toi mistä kirjoitit on ikävä kyllä totta.Herkkää,hiljaista ja kiusattua ei monesti puollusta edes aikuiset.Osa juuri suosii noita "suosittuja".Toinen osa taas pelkää ja jotkut eivät vain välitä.Hyvä,että kiusaamisesta on viimeinkin alettu puhuun enemmän.Se todellakin tuhoo elämän ja unelmat.Moni joka ei ole kokenut sitä ei millään ymmärrä!Jopa aikuisetkin kiusaavat ja jopa pahemmin kuin lapset.Mutta siis kiitos blogistasi.:)t,uusi lukijasi
En tiedä voiko ammattitutkintoa opiskella pelkästään kotona. Hyvä uutinen on että peruskouluun verrattuna ammattikoulutuksessa on paljon vaihtoehtoja. Oppisopimukset, aikuiskoulutuskeskukset, kansanopistot ym. Meininki voi olla ihan erilaista kuin peruskoulussa/lukiossa/amiksessa. Vaihtoehdot riippuvat tietysti alasta ja jos menee huonosti niin koulutuspaikkaa ja alaa voi aina vaihtaa. Ongelmana näkisin lähinnä byrokratian (Kela, työvoimatoimisto, sossu) kanssa tappelemisen.
http://yle.fi/uutiset/asiantuntija_tyrmaa_kutsumua-kampanjan_en_suosittele_kenellekaan_kiusatulle/7458873
Väärin kamppanjoitu
t:KiVa-koulu projektin vetäjät
Missähän helvetin perseessä noiden päät on, kyllä jokainen kiusattu tietää ettei tolla sitä kiusaamista lopeteta ja ymmärtää että ton kamppiksen tehtävänä on eneminkin tehdä asiaa näkyväksi kuin ratkaista kaikkia ongelmia.
Itsellä usko erääseen kiusaamista vastustavaan facebook- ryhmään koki aika kovan kolauksen puolitoista vuotta sitten. Siellä, kun oli mukana pari takavuosilta tuttua kiusaajaa.
Ja nämä kiusaajat eivät myöskään olleet mitään yksinäisiä tai epävarmoja tyyppejä, vaan oikein varsinaisia rääväsuita ja tietenkin vielä aika suosittuja tyyppejä.
Joku asioista tietämätön voisi tähän väliin sanoa, että "jos he ovat jo aikuistuneet tai ottaneet opiksi", mutta mä kuitenkin oon sitä mieltä, että kiusaajien kanssa ei kannata olla aikuisenakaan pahemmin tekemisissä, sillä tuskin mikään tulee olemaan heidän kanssaan helppoa tulevaisuudessakaan.
Tilanne päällä! Olen vanhempi, lapsi ei halua mennä kouluun. Kiusattu vuosia. Enemmän henkistä, eristämistä, valehdellaan ja keksitään juttuja hänestä. Vaikea todentaa kiusaamista. Elämä tuntuu loppuvan, mikä estää henkisen alistamisen? Asumme kiudaajien naapureina? Onko meidän lähdettävä (siis muutettava)? Jo päiväkodissa oli haukuttu rivitalolainen! Muut asuu omakotitaloissa!
Tään on hän kertonut vasta isompana mulle! Maailma onniin paska paikka!
Lapsi kannattaa pitää kotona kunnes tilanne on pysyvästi ratkaistu. Lasta ei saa missään tapauksessa pakottaa enää kouluun. Ohjesivulta saattaa löytyä tilanteeseen sopivia ohjeita. Koska tilanne on vakava, ottakaa yhteytta Valopilkku-projektin työntekijöihin. Heiltä saa ilmaista neuvontaa.
Muuttaminen on iso toimenpide ja tuntuu väärältä että uhri perheineen joutuu lähtemään. Jos häiriköinti ei lopu niin kaiketi muuttaminen on hyvä vaihtoehto. Valitettavasti häiriköiden hiljentämiseen tehoavat keinot ovat laittomia. Laillisilla keinoilla tilanne saattaa jopa pahentua.
Tuskinpa asumismuodolla on väliä. Jos olisitte asuneet omakotitalossa, haukkumisen kohde olisi löytynyt vaikka vääränmerkkisestä kännykästä. Kerran silmätikuksi jäänyt ei voi millään miellyttää väkivallan tekijöitä. Aina löytyy uusi pilkan aihe.
Lähetä kommentti