torstai 14. huhtikuuta 2011

Tehoton tehovalvonta

Turun Sanomissa oli 6.4. mielipidekirjoitus koulukiusaamiseen puuttumisesta. Jutun on kirjoittanut Aurajoen koulua käyvä yhdeksäsluokkalainen.

Koulukiusaaminen vaikea saada kokonaan karsittua

Käyn yhdeksättä luokkaa Aurajoen yläkoulussa. Meille tuli viime viikolla käytäntöön tehovalvonta väkivaltaa ja ulkovälitunneille menoa varten. Käytäntö on siis opettajien ja rehtorin mukaan se, että jokaisesta väkivaltaisesta teosta (läpsimisestä ja vastaavasta) merkitään oppilaan nimi listaan, ja jos listaan tulee oma nimi monta kertaa, siitä tulee kuulemma vakavia seurauksia. Asiasta tuli vain mieleen, että mihin koulussa yritetään oikeasti puuttua ?

Onko tämä siis muoto puuttua koulukiusaamiseen? Koulukiusaaminen ei kuitenkaan ole näkyvää väkivaltaa, ainakaan yleensä. Kuka nyt heittelisi pyyhekumin palasia tai paperitolloja tai menisi tönimään toista opettajan nähden? Koulukiusaamista tapahtuu silloin, kun opettajat eivät ole näkemässä tai liikuntatunnilla voidaan heittää vaikka lentopallo päähän muka vahingossa.

Kiusaamisessa henkinen väkivalta on yhtä pahaa kuin fyysinen. Kaikkeen näkyvään voidaan kuitenkin puuttua, haukkujille ja tönijöille voidaan antaa jälki-istuntoa, mutta kukaan ei voi kieltää ihmisiä katsomasta halveksuvasti tai jättämästä pois joukosta.

Koulukiusaamiseen on vaikea puuttua, se johtuu ihmisten suvaitsemattomuudesta, joka lähtee jostain muualta, tai ehkäpä juuri koulunpenkiltä. Näillä projekteilla voidaan siis puuttua vain pieneen osaan kiusaamista, mikä on hyvä, että edes pieni räikeä osa kiusaamista saataisiin loppumaan. Mutta totuus taitaa olla, että aina on kiusattuja ja aina tullaan kiusaamaan, koska olemme kilpailuhenkisiä ihmisiä.

Kiusaamista ei tule sallia

Aikuiset eivät todellakaan näe koulunpihan todellisuutta. Lapset ovat ovelia peittämään sellaiset asiat aikuisilta. Sen aikuiset kyllä huomaavat, kun kiusattu vihdoin yrittää, ehkä vuosien piinaamisen jälkeen, ensimmäistä kertaa puolustautua. Lopulta kiusattu leimataan yksin syylliseksi, koska vain hänet on nähty käyttämässä väkivaltaa, ja kiusattu ei takuulla jää ilman rangaistusta. Näitä projekteja on ollut niin kauan kuin muistan. Nykyään KiVa Koulu on olevinaan kiusattujen pelastus, ja koko ajan kehitetään uusia aivan yhtä turhia ja tehottomia juttuja. On se hassua, että joku yhdeksäsluokkalainen näkee totuuden, jota yliopistokoulutetut aikuiset eivät tajua. Pitäisikö sittenkin kuunnella vain alan todellisia asiantuntijoita ?

Samalla sivulla oli toinenkin mielenkiintoinen kirjoitus. Vakavasta masennuksesta selviytynyt nainen ihmettelee masennuksen ympärillä käytävää turhaa jossittelua, ja hän vaatii, että masentuneiden elämänkokemusta olisi hyödynnettävä masennusta sairastavien auttamisessa. Pitäisi siis kuunnella alan todellisia asiantuntijoita.

Vai onko masennuskin muuttunut oivaksi politikoinnin välineeksi. Tekeekö masentuneiden suuri määrä jostakusta paremman ihmisen, koska aina voi olla huolissaan ja ylläpitää aihetta.

Köyhillä, työttömillä, syrjäytyneillä, sairailla ja masentuneilla on paljon ystäviä näin eduskuntavaalien alla. Poliitikon kuuluu, puolueesta riippumatta, olla heikkojen puolella vaalilupauksissaan. Paremminvointivaltiossa kun on kaikilla niin helvetin hyvä olla. Lupaukset voi unohtaa heti kun astuu eduskuntatalon ovesta sisään. Puistattaa katsella ja kuunnella vaalikampanjointia, kun muistissa on vielä hallituspuolueiden joulukuinen rikos syrjäytyneitä nuoria kohtaan.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

3 kommenttia:

Iina kirjoitti...

Hei!

Kiva, että luit blogiani. En ole kuitenkaan kokenut osastohoitoa pahaksi, vaan päin vastoin se on pelastanut henkeni. Mutta toisaalta on yksi (suljettu)osasto jossa mua kohdeltiin kuin tiskirättiä ja multa riistettiin kaikki vapaus. Ei ollut yhtään hauskaa, mutta onneksi olin siellä vaan kuukauden, joka tuntui sellaisessa paikassa aivan liian pitkälle ajalle!

♥:Bubble

Anonyymi kirjoitti...

Ihan pakko oli alkaa kommentoimaan/kertomaan/kannustamaan teitä kaikkia, jotka olette kohdanneet epäasiallista kohtelua elämässänne.

Itse olen ollut peruskoulun 5:nnestä luokasta alkaen kiusattuna. Kiusaamisen aloitti naapurikylän poika, joka oli ilmeisesti oman isäni kanssa riitautuneen isänsä kehotuksesta aloittanut kiusaamisen, sillä sen verran minulle outoja, olivat nimittely ja sortaminen kaikessa mahdollisessa.

Kiusaaminen tietysti laajeni yläasteelle mennessämme ja samanaikainen kotiväkivalta ei mitenkään tilannetta helpottanut. Kiusaaminen koulussa ja esim. isän uhkailu ladatulla asella kohdistuneena äitiini ja minuun viikonlopun riidan aikana olivat melkoinen yhdistelmä.

No, peruskoulun jälkeen vaihdoin juuri kiusaamisen takia paikkakuntaa ja kiusaaminen loppui siihen. Lopullinen vapautus kaooottisista vaikeuksista tuli 15 vuotta sitten, isäni kuoltua.

Olen toki sittemmin käynyt läpi työuupumuksen/masennuksen, kun en ole aina osannut pitää töissäkään puoliani ja varsin arka olen ollut ihmisiä lähestymään, mutta nyt minusta tuntuu ihan siltä, että olen vahvasti voiton puolella.

Kaikille teille kiusatuille ja masentuneille haluan vain sanoa, että kukaan hyvinvoiva ihminen ei kiusaa toista, vaan aina takana on kiusaajan pahoinvointi eli olet vain osunut saattumalta, ehkä sopivan herkkänä ihmisenä hänen "sylkykupikseen". Kaikilla meistä on kuitenkin sekä oikeus, että myös jopa velvollisuus muodostaa kaikesta huolimatta niin hyvä elämä itsellemme, kuin vain on ikinä mahdollista, taustoista huolimatta. Ja muistakaa, että se elämä ja onni on tässä ja nyt. Se pitää osata vain huomata ja sitä onnea on esim. "vain" kaunis ilma, luonto kasveineen, eläimineen ja vaihtelevine maastoineen, hyvä musiikki, pullan tuoksu rappukäytävässä, pehmeä tyyny aamulla herätessä jne. Ne pitää vain opetella huomaamaan kaiken pahan/huonon keskelläkin ja muistaa ylläpitää/kehittää sitä taitoa päivittäin. Toivotan Teille kaikille kaikkea hyvää ja tsemppiä elämäänne, vaalituloksesta huolimatta ;)!

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Kiitos kommenteista. Aion jatkossakin seurata Bubblen blogia. Anonyymi: Hienoa että osaat vielä ajatella positiivisesti vaikka menneisyys on ollut lievästi sanottuna vaikea.

Yhtä juttua anonyymin kommentissa on pakko oikaista. Yleinen käsitys tosiaankin on ollut, että kiusaamisen taustalla on aina kiusaajan pahoinvointi. Todellisuudessa kiusaamisen motiivina toimivat paljon raadollisemmat syyt, kuten oman aseman nostaminen hierarkiassa tai hauskanpito. Kiusaaja saa palkkiona hyvänolontunteen ja arvostusta kavereilta ja sivustakatsojilta. Sattumalta uhriksi ei jouduta. Siihen riittää massasta poikkeaminen jopa mitättömän pienellä tavalla. Toinen ratkaiseva juttu on, että kiusattu on jollain tavalla helppo uhri. Kiusaajat eivät etsi haasteita, vaan helppoja uhreja.