Mielipidekirjoitus koulukiusaamisesta

Tämä mielipidekirjoitus syntyi blogin ja koulukiusaaminen.fi -sivuston yhteisprojektina.

Koulukiusaaminen voidaan lopettaa

Samoja myyttejä ja selityksiä koulukiusaamisesta toistetaan vuodesta toiseen. Samoja ohjeita tyrkytetään yhä kiusatuille. Ne eivät toimineet silloin, joten miksi ne toimisivat nyt vuosikymmeniä myöhemminkään.

Joku varmasti suuttuu, kun valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä esitetään. On kuitenkin tärkeämpää lopettaa kiusaaminen, kuin yrittää miellyttää kiusaamisasioiden parissa työskenteleviä asiantuntijoita, ammattilaisia ja viranomaisia. Myös tavalliset ihmiset voivat suuttua, kun heidän uskomuksensa kiusaamisesta kyseenalaistetaan. Hyvää tarkoittavan ihmisen voi olla mahdotonta ymmärtää, kuinka hänen hyvät aikeensa aiheuttavat vain lisää vaikeuksia kiusatuille.

Tärkeintä on, että kiusaaminen lopetetaan välittömästi. Kiusattu otetaan ensin turvaan, eikä jäädä odottamaan, että kiusaaminen loppuisi muilla keinoilla. Kiusaamista on voinut kestää jo vuosia, ja tilanteessa on yritetty käyttää lähes kaikkia koulun ja viranomaisten käytössä olevia keinoja, mukaanlukien surkuhupaisia toimenpideohjelmia, mutta kiusaaminen ei ole loppunut. Vasta turvaan ottamisen jälkeen aikuiset saavat riidellä keskenään siitä, miten turvallinen opetus järjestetään ja kenelle vastuu kuuluu. Etä- ja kotiopetus ovat vaihtoehtoja siksi aikaa, kunnes tilanne koulussa saadaan rauhoittumaan. Jos turvaan otetaan samalla kertaa koulun kaikki kiusatut, voidaan puhua jo koululakosta.

Hyvässä tapauksessa koulu on yhteistyöhaluinen, mutta voi olla, että kiusatun läheiset joutuvat turvautumaan kovempiin keinoihin, kuten asianajajan palkkaamiseen. Tilanteeseen sotkeutuu muitakin ammattilaisia ja viranomaisia. Täytyy kuitenkin huomioida, että ammattilaisten ja viranomaisten kanssa tappelu ei kiusaamista lopeta. Se voi myös johtaa tilanteen pahenemiseen, jos he kääntyvät perhettä vastaan.

Lähiopetuksen sanotaan olevan hyväksi lasten kehitykselle, mutta siinä ei ole mitään hyvää, että lähiopetuksessa oleva kiusattu sairastuu psyykkisesti ja oppii vihaamaan muita ihmisiä ja yhteiskuntaa. Koko elämä saattaa mennä raiteiltaan kiusaamisen takia. Kiusaaminen vahingoittaa myös kiusatun perhettä ja muita läheisiä.

Turvaan ottaminen maksaa itsensä takaisin. Mielenterveysongelmista johtuva työpanoksen ja verotulojen menetys ja lisääntynyt sosiaaliturvan ja sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Suomalainen tienaa keskimäärin yli kolmetuhatta euroa kuukaudessa, joten ihan pienistä tappioista ei ole kyse, jos kiusattu menettää työkykynsä. Tappio on vieläkin suurempi, jos kiusattu olisi perustanut menestyvän yrityksen tai työllistynyt kovapalkkaiseen työhön. Kiusaamisen aiheuttamalle inhimilliselle kärsimykselle ei voi laskea hintaa.

Kiusaamisen määritelmä on monilta ammattilaisiltakin hukassa. Kiusaaminen on pahaa mieltä aiheuttavia kielteisiä tekoja, jotka ovat tahallisia, kohdistuvat yhteen tai useampaan henkilöön, toistuvat tai tapahtuvat pitkällä aikavälillä, ja tilanteeseen liittyy valtaepätasapaino. Henkinen väkivalta on yhtä tuhoisaa kuin fyysinen väkivalta, ja väkivallan uhka voi tuntua yhtä pahalta kuin itse väkivalta. Yhteisön ulkopuolelle jääminen voi tuntua sosiaaliselta kuolemalta.

Kiusaamisen syy ei ole kiusatussa ja hänen henkilökohtaisissa ominaisuuksissaan. Kiusatuksi joutumiseen ei paljoa tarvita. Riittää, että joku saadaan erotettua joukosta ja alistettua huonoon asemaan yhteisössä. Yhdessä on sitten helppoa käydä puolustuskyvyttömäksi alistetun uhrin kimppuun.

Kiusaamisen syyt ovat kiusaajissa ja yhteisössä. Kiusaaminen antaa valtaa. Kiusaaminen on hauskaa ajanvietettä. Kiusaaminen lujittaa kiusaajien ja toimintaan osallistuvien yhteisöllisyyttä. Yhteisö hyväksyy kiusaamisen ja ryhmäpaine ajaa muutkin kiusaamaan. Tuntuvia kielteisiä seurauksia ei tule. Syitä tarkastellessa voidaan todeta, että kiusaajat hyötyvät kiusaamisesta.

Kiusaajan persoonallisuuspiirteet mahdollistavat kiusaamisen ilman omantunnon tuskaa. Empatiaan vetoaminen ei toimi, jos kiusaajalla ei ole kykyä tuntea empatiaa kiusattua kohtaan. Kiusaajat ovat useimmiten koulun arvojärjestyksen huipulla olevia tai sinne pyrkiviä sanavalmiita, rohkeita, röyhkeitä, voimakastahtoisia, fyysisesti voimakkaita tai suosittuja oppilaita, joilla on paljon kavereita ja hännystelijöitä ympärillään.

Aikuisten pitää olla tarkkana lasten asioista. Kiusaaminen tapahtuu yleensä aikuisilta piilossa. Kiusattu ei aina uskalla tai halua kertoa kiusaamisesta. Kiusattu pelkää seurauksia, kuten kiusaamisen raaistumista. Aikuiset ovat ehkä aiemmin pettäneet luottamuksen ja epäonnistuneet kiusaamisen lopettamisessa. Kiusattu ei enää usko aikuisten apuun ja jättää siksi kertomatta. Myös häpeän tunne voi estää hakemasta apua aikuisilta. Yhdenkään aikuisen ei pitäisi vähätellä ja selittää väkivaltaa sanomalla lapselle, että se on vain leikkiä, älä välitä siitä, älä ota sitä vakavasti, ja päästä se toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tosiasia on se, että haukku haavan tekee.

Eikö lapsia sitten pitäisi opettaa puolustautumaan? Kun aikuisen kokoinen kiusaaja käy lapsen kimppuun takaapäin ja raahaa pois, ei siinä paljoa puolustauduta. Eikä varsinkaan, jos kiusaajia on useampia, tai heitä on kokonainen jengi. Lapsi on väärässä paikassa, jos lapsi joutuu alttiiksi fyysiselle tai henkiselle väkivallalle tai väkivallan uhalle. Lapsen vetäminen väkivaltahelvetin läpi ei ole vaihtoehto!