Mielipidekirjoitus koulukiusaamisesta

Koulukiusaaminen voidaan lopettaa.

Tärkein asia koulukiusaamiseen puuttumisessa on se, että kiusattu pääsee heti turvaan.

Kiusaamista on voinut kestää kauan tai se voi olla raakaa. Koulu ja viranomaiset ovat käyttäneet toimenpideohjelmia ja muita käytettävissään olevia keinoja, mutta kiusaaminen vain jatkuu. Tällaisessa tilanteessa kiusattu otetaan kotiin turvaan, eikä jäädä odottamaan, että kiusaaminen loppuisi muilla keinoilla.

Turvaan ottamisen jälkeen aikuiset saavat neuvotella keskenään siitä, miten turvallinen koulunkäynti järjestetään ja kenelle vastuu siitä kuuluu. Koti- ja etäopetus ovat vaihtoehtoja siksi aikaa, kunnes tilanne koulussa saadaan rauhoittumaan.

Turvallisen koulunkäynnin järjestämisessä on pyrittävä yhteistyöhön koulun ja viranomaisten kanssa. Koulussa voi olla muitakin kiusattuja, ja heidän vanhempansa voivat osallistua yhteisiin neuvotteluihin. Yhteistyö koulun kanssa ei kuitenkaan aina onnistu. Lapsen ei pidä osallistua näihin neuvotteluihin, eikä lapsen pidä kohdata kiusaajia sovittelussa. Ne voivat olla todella nöyryyttäviä ja traumaattisia kokemuksia kiusatulle.

Hyvässä tapauksessa koulu on yhteistyöhaluinen, mutta voi olla, että kiusatun läheiset joutuvat turvautumaan kovempiin keinoihin, kuten asianajajan palkkaamiseen. Tilanteeseen sotkeutuu muitakin ammattilaisia ja viranomaisia. Täytyy silti huomioida, että ammattilaisten kanssa tappelu ei kiusaamista lopeta. Se voi myös johtaa tilanteen pahenemiseen, jos ammattilaiset kääntyvät perhettä vastaan.

Lapsella pitää olla toipumisrauha omassa kodissaan. Traumatisoituneen lapsen sijoittaminen lastensuojelulaitokseen tai psykiatriseen hoitolaitokseen vain lisää traumaa. Tarpeenmukaiset ja huippulaatuiset palvelut pitää järjestää kustannuksista tinkimättä.

Lähiopetuksen sanotaan olevan hyväksi lapsen kehitykselle, mutta siinä ei ole mitään hyvää, että lähiopetuksessa oleva kiusattu sairastuu psyykkisesti ja oppii vihaamaan muita ihmisiä ja yhteiskuntaa. Koko elämä saattaa mennä raiteiltaan kiusaamisen takia. Kiusaaminen vahingoittaa myös kiusatun perhettä ja läheisiä.

Turvaan ottaminen maksaa itsensä takaisin. Syrjäyttämisestä johtuva työpanoksen ja verotulojen menetys sekä lisääntynyt sosiaaliturvan ja terveyspalveluiden käyttö tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Suomalainen tienaa keskimäärin yli kolmetuhatta euroa kuukaudessa, joten ihan pienistä tappioista ei ole kyse, jos kiusattu menettää työkykynsä tai jää vajaakuntoiseksi. Tappio on vieläkin suurempi, jos kiusattu olisi perustanut menestyvän yrityksen tai työllistynyt kovapalkkaiseen työhön.

Kiusaamisen aiheuttamalle inhimilliselle kärsimykselle ei voi laskea hintaa.

Seuraava kannattaa lukea tarkkaan, jos haluaa puuttua kiusaamiseen muilla keinoilla.

Kiusaamisen määritelmä voi olla ammattilaisiltakin hukassa. Kiusaaminen on pahaa mieltä aiheuttavia kielteisiä tekoja, jotka ovat tahallisia, kohdistuvat yhteen tai useampaan henkilöön, toistuvat tai tapahtuvat pitkällä aikavälillä, ja tilanteeseen liittyy valtaepätasapaino.

Henkinen väkivalta on yhtä tuhoisaa kuin fyysinen väkivalta, ja väkivallan uhka voi tuntua yhtä pahalta kuin itse väkivalta. Yhteisön ulkopuolelle jääminen voi tuntua sosiaaliselta kuolemalta.

Kiusaamisen syy ei ole kiusatussa ja hänen henkilökohtaisissa ominaisuuksissaan. Kiusatuksi joutumiseen ei paljoa tarvita. Riittää, että joku saadaan erotettua joukosta ja alistettua huonoon asemaan yhteisössä. Yhdessä on sitten helppoa käydä puolustuskyvyttömäksi alistetun uhrin kimppuun.

Kiusaamisen syyt ovat kiusaajien motiiveissa ja yhteisössä. Kiusaaminen antaa valtaa. Kiusaaminen on hauskaa ajanvietettä. Kiusaaminen lujittaa kiusaajien ja toimintaan osallistuvien yhteisöllisyyttä. Yhteisö hyväksyy kiusaamisen ja ryhmäpaine ajaa muutkin kiusaamaan. Tuntuvia kielteisiä seurauksia ei tule.

Kiusaamisen syitä tarkastellessa voidaan todeta, että kiusaajat hyötyvät kiusaamisesta. Kiusaajat eivät luovu hyödyistä vapaaehtoisesti, vaan he tottelevat vain tarpeeksi voimakkaan auktoriteetin käskyvaltaa, jos sitäkään.

Kiusaajan persoonallisuuspiirteet mahdollistavat kiusaamisen ilman omantunnon tuskaa. Empatiaan vetoaminen ei toimi, jos kiusaajalla ei ole kykyä tuntea empatiaa kiusattua kohtaan.

Kiusaajat ovat useimmiten koulun arvojärjestyksen huipulla olevia tai sinne pyrkiviä sanavalmiita, rohkeita, röyhkeitä, voimakastahtoisia, fyysisesti voimakkaita tai suosittuja oppilaita, joilla on paljon kavereita ja hännystelijöitä ympärillään.

Mistään pahan olon purkamisesta tai väkivallalla oireilusta ei ole kyse. Lapsella voi olla kuinka paha olo tahansa ja taustalla pahoja kokemuksia kuten kotiväkivaltaa, mutta ne eivät tee kenestäkään kiusaajaa.

Kiusaaminen tapahtuu yleensä aikuisilta piilossa. Kiusattu ei aina uskalla kertoa kiusaamisesta aikuisille. Kiusattu pelkää kostoa ja kiusaamisen raaistumista. Aikuiset ovat ehkä aiemmin pettäneet lapsen luottamuksen, joten lapsi ei enää usko aikuisten apuun. Myös häpeän tunne voi estää hakemasta apua aikuisilta. Siksi aikuisilta vaaditaan herkkyyttä tunnistaa tilanne.

Yhdenkään aikuisen ei pitäisi vähätellä ja selittää väkivaltaa sanomalla lapselle, että se on vain leikkiä, ja käskeä olemaan välittämättä siitä. Tosiasia on se, että haukku haavan tekee, ja jättää jälkeensä kompleksisen traumaperäisen stressihäiriön, jota hoidetaan koko loppuelämän ajan.

Eikö lapsia sitten pitäisi opettaa puolustautumaan? Kun aikuisen kokoinen kiusaaja käy lapsen kimppuun takaapäin, kuristaa ja raahaa pois, ei siinä paljoa puolustauduta. Eikä varsinkaan, jos kiusaajia on useampia, tai heitä on kokonainen katujengi. Henkistä kiusaamista vastaan voi olla vieläkin vaikeampi puolustautua.

Koulukiusaamisen sijasta pitäisi puhua kouluväkivallasta. Lapsi on väärässä paikassa, jos lapsi joutuu kokemaan fyysistä tai henkistä väkivaltaa tai väkivallan uhkaa. Lapsen vetäminen väkivaltahelvetin läpi ei ole vaihtoehto!

Toni Lindström
sivustovastaava
https://koulukiusaaminen.fi/

Tämä mielipidekirjoitus löytyy myös Facebookista. Käy tykkäämässä ja jakamassa.