Evitan tapausta käsitellään nyt hovioikeudessa. Päätöstä odottaessa olen miettinyt koulusurmiin liittyviä asioita.
Arvasin asian heti tapauksen tultua julkisuuteen. Evita on lehtitietojen mukaan kertonut motiivikseen koulukiusaamisen ja pettymyksen yhteiskuntaan.
En tiedä Evitan henkistä tilaa, mutta tiedän omalta kohdaltani pahan olon voivan olla niin sietämätöntä, että ainoa keino ulos siitä tuntuisi olevan joukkomurhan tekeminen. Tiedän, kuinka kiehuva raivo koetuista vääryyksistä saa ajattelemaan vain kauhistuttavinta kostoa.
Myös minä olen purkanut pahaa oloa ja oireillut laittomuuksilla. Pieni kosto tuntui hyvältä. Sain vähän näpäyttää yhteiskuntaa sormille. Tapahtumista seurasi ongelmia, mutta niistä seurasi myös paljon hyvää. Minusta tuli viisitoista vuotta sitten aktivisti. Huomasin, että koston ja sängyn pohjalle vajoamisen välissä oli laaja kirjo erilaisia keinoja niin vaikuttamiseen kuin oman olon parantamiseen. Evita olisi saanut tehtyä paljon hyvää, jos hän olisi käyttänyt voimavarojaan ja päättäväisyyttään aktivismiin.
Miksei pahaa oloa voi purkaa esimerkiksi järjestämällä mielenilmauksia, joissa tukitaan liikennettä niinkuin Elokapina tekee? Poliisilta kun hakee luvan, niin koko homma on laillista. On se parempi vaihtoehto kuin joukkomurha, ainakin noin omasta mielestäni. Siinä olisi kansalaisilla aikaa miettiä autoissaan, että kannattiko olla puuttumatta kouluväkivaltaan. Kannustajat, hiljaiset hyväksyjät, opettajat, rehtorit, lääkärit, poliisit, viranomaiset ja kaikki muut, jotka pettivät kouluväkivallan uhrin, istuisivat autoissaan miettimässä. Liikenteessä on varmasti myös entisiä kouluväkivallan tekijöitä, joille hetken pysähtyminen tarjoaisi aikaa miettiä tekojensa seurauksia. Hekin maksavat kouluväkivallan seurauksista kohonneina veroina, joilla maksetaan esimerkiksi sosiaaliturvaa ja psykiatrista apua väkivallan uhreille. Väkivallan tekijöille ja muillekin veroja maksaville kunnon kansalaisille sanon, että laittavat kellonsa tuntia aikaisemmin herättämään ja toivotan työn iloa koko pitkäksi päiväksi.
Tunnen hyvin vähän yhteyttä muihin ihmisiin ja koko yhteiskuntaan. Samaan aikaan kun toisilla menee uskomattoman hyvin, kaltaisiltani leikataan ja elämää kurjistetaan, ja useat kunnon kansalaiset hyväksyvät sen. Joissain piireissä esiintyy myös suoranaista vihaa kaltaisiani ihmisiä kohtaan.
Minulla on vain pieni piiri ihmisiä, joihin luotan. Muihin suhtaudun vähintään epäillen. Pitäisi kai enemmän uskoa, että ihmisten enemmistö ei ole liikkeellä pahaa tarkoittaen. Lähes jokainen haluaa illaksi turvallisesti kotiinsa ja läheistensä luokse.
