Mielipidekirjoituksen uusi versio – Saa tykätä ja jakaa!

Mielipidekirjoituksesta on tehty uusi versio. Se on julkaistu myös Facebookissa, jossa sitä voi käydä tykkäämässä ja jakamassa. Kirjoitusta aiotaan jakaa Facebookin kouluväkivaltaa vastustavissa ryhmissä seuraavalla saatetekstillä:

Moi!

Kirjoitin mielipidekirjoituksen koulukiusaamisesta. Aihe on taas valitettavan ajankohtainen koulujen alkamisen takia.

Laitan linkin useaan kiusaamisen vastaiseen Facebook-ryhmään. Nämä ryhmät, kuten tämäkin ryhmä, löytyvät sivustoni Keskusteluryhmät-osiosta. Näissä ryhmissä on yhteensä noin 12000 jäsentä. Osa kuuluu toki useaan ryhmään, mutta meitä on silti tarpeeksi muutoksen käynnistämiseen.

Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan. Kiusaamiseen yritettiin puuttua, mutta turhaan. Kouluun oli silti pakko mennä. Mielipidekirjoituksessa esitelty keino perustuu lapsuuteni toiveeseen. Toivoin pääseväni turvaan.

Käy tykkäämässä ja jakamassa!

Terveisin Toni

Mielipidekirjoitus koulukiusaamisesta

Koulukiusaaminen voidaan lopettaa.

Tärkein asia koulukiusaamiseen puuttumisessa on se, että kiusattu pääsee heti turvaan.

Kiusaamista on voinut kestää kauan tai se voi olla raakaa. Koulu ja viranomaiset ovat käyttäneet toimenpideohjelmia ja muita käytettävissään olevia keinoja, mutta kiusaaminen vain jatkuu. Tällaisessa tilanteessa kiusattu otetaan kotiin turvaan, eikä jäädä odottamaan, että kiusaaminen loppuisi muilla keinoilla.

Turvaan ottamisen jälkeen aikuiset saavat neuvotella keskenään siitä, miten turvallinen koulunkäynti järjestetään ja kenelle vastuu siitä kuuluu. Koti- ja etäopetus ovat vaihtoehtoja siksi aikaa, kunnes tilanne koulussa saadaan rauhoittumaan.

Turvallisen koulunkäynnin järjestämisessä on pyrittävä yhteistyöhön koulun ja viranomaisten kanssa. Koulussa voi olla muitakin kiusattuja, ja heidän vanhempansa voivat osallistua yhteisiin neuvotteluihin. Yhteistyö koulun kanssa ei kuitenkaan aina onnistu. Lapsen ei pidä osallistua näihin neuvotteluihin, eikä lapsen pidä kohdata kiusaajia sovittelussa. Ne voivat olla todella nöyryyttäviä ja traumaattisia kokemuksia kiusatulle.

Hyvässä tapauksessa koulu on yhteistyöhaluinen, mutta voi olla, että kiusatun läheiset joutuvat turvautumaan kovempiin keinoihin, kuten asianajajan palkkaamiseen. Tilanteeseen sotkeutuu muitakin ammattilaisia ja viranomaisia. Täytyy silti huomioida, että ammattilaisten kanssa tappelu ei kiusaamista lopeta. Se voi myös johtaa tilanteen pahenemiseen, jos ammattilaiset kääntyvät perhettä vastaan.

Lapsella pitää olla toipumisrauha omassa kodissaan. Traumatisoituneen lapsen sijoittaminen lastensuojelulaitokseen tai psykiatriseen hoitolaitokseen vain lisää traumaa. Tarpeenmukaiset ja huippulaatuiset palvelut pitää järjestää kustannuksista tinkimättä.

Lähiopetuksen sanotaan olevan hyväksi lapsen kehitykselle, mutta siinä ei ole mitään hyvää, että lähiopetuksessa oleva kiusattu sairastuu psyykkisesti ja oppii vihaamaan muita ihmisiä ja yhteiskuntaa. Koko elämä saattaa mennä raiteiltaan kiusaamisen takia. Kiusaaminen vahingoittaa myös kiusatun perhettä ja läheisiä.

Turvaan ottaminen maksaa itsensä takaisin. Syrjäyttämisestä johtuva työpanoksen ja verotulojen menetys sekä lisääntynyt sosiaaliturvan ja terveyspalveluiden käyttö tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Suomalainen tienaa keskimäärin yli kolmetuhatta euroa kuukaudessa, joten ihan pienistä tappioista ei ole kyse, jos kiusattu menettää työkykynsä tai jää vajaakuntoiseksi. Tappio on vieläkin suurempi, jos kiusattu olisi perustanut menestyvän yrityksen tai työllistynyt kovapalkkaiseen työhön.

Kiusaamisen aiheuttamalle inhimilliselle kärsimykselle ei voi laskea hintaa.

Seuraava kannattaa lukea tarkkaan, jos haluaa puuttua kiusaamiseen muilla keinoilla.

Kiusaamisen määritelmä voi olla ammattilaisiltakin hukassa. Kiusaaminen on pahaa mieltä aiheuttavia kielteisiä tekoja, jotka ovat tahallisia, kohdistuvat yhteen tai useampaan henkilöön, toistuvat tai tapahtuvat pitkällä aikavälillä, ja tilanteeseen liittyy valtaepätasapaino.

Henkinen väkivalta on yhtä tuhoisaa kuin fyysinen väkivalta, ja väkivallan uhka voi tuntua yhtä pahalta kuin itse väkivalta. Yhteisön ulkopuolelle jääminen voi tuntua sosiaaliselta kuolemalta.

Kiusaamisen syy ei ole kiusatussa ja hänen henkilökohtaisissa ominaisuuksissaan. Kiusatuksi joutumiseen ei paljoa tarvita. Riittää, että joku saadaan erotettua joukosta ja alistettua huonoon asemaan yhteisössä. Yhdessä on sitten helppoa käydä puolustuskyvyttömäksi alistetun uhrin kimppuun.

Kiusaamisen syyt ovat kiusaajien motiiveissa ja yhteisössä. Kiusaaminen antaa valtaa. Kiusaaminen on hauskaa ajanvietettä. Kiusaaminen lujittaa kiusaajien ja toimintaan osallistuvien yhteisöllisyyttä. Yhteisö hyväksyy kiusaamisen ja ryhmäpaine ajaa muutkin kiusaamaan. Tuntuvia kielteisiä seurauksia ei tule.

Kiusaamisen syitä tarkastellessa voidaan todeta, että kiusaajat hyötyvät kiusaamisesta. Kiusaajat eivät luovu hyödyistä vapaaehtoisesti, vaan he tottelevat vain tarpeeksi voimakkaan auktoriteetin käskyvaltaa, jos sitäkään.

Kiusaajan persoonallisuuspiirteet mahdollistavat kiusaamisen ilman omantunnon tuskaa. Empatiaan vetoaminen ei toimi, jos kiusaajalla ei ole kykyä tuntea empatiaa kiusattua kohtaan.

Kiusaajat ovat useimmiten koulun arvojärjestyksen huipulla olevia tai sinne pyrkiviä sanavalmiita, rohkeita, röyhkeitä, voimakastahtoisia, fyysisesti voimakkaita tai suosittuja oppilaita, joilla on paljon kavereita ja hännystelijöitä ympärillään.

Mistään pahan olon purkamisesta tai väkivallalla oireilusta ei ole kyse. Lapsella voi olla kuinka paha olo tahansa ja taustalla pahoja kokemuksia kuten kotiväkivaltaa, mutta ne eivät tee kenestäkään kiusaajaa.

Kiusaaminen tapahtuu yleensä aikuisilta piilossa. Kiusattu ei aina uskalla kertoa kiusaamisesta aikuisille. Kiusattu pelkää kostoa ja kiusaamisen raaistumista. Aikuiset ovat ehkä aiemmin pettäneet lapsen luottamuksen, joten lapsi ei enää usko aikuisten apuun. Myös häpeän tunne voi estää hakemasta apua aikuisilta. Siksi aikuisilta vaaditaan herkkyyttä tunnistaa tilanne.

Yhdenkään aikuisen ei pitäisi vähätellä ja selittää väkivaltaa sanomalla lapselle, että se on vain leikkiä, ja käskeä olemaan välittämättä siitä. Tosiasia on se, että haukku haavan tekee, ja jättää jälkeensä kompleksisen traumaperäisen stressihäiriön, jota hoidetaan koko loppuelämän ajan.

Eikö lapsia sitten pitäisi opettaa puolustautumaan? Kun aikuisen kokoinen kiusaaja käy lapsen kimppuun takaapäin, kuristaa ja raahaa pois, ei siinä paljoa puolustauduta. Eikä varsinkaan, jos kiusaajia on useampia, tai heitä on kokonainen katujengi. Henkistä kiusaamista vastaan voi olla vieläkin vaikeampi puolustautua.

Koulukiusaamisen sijasta pitäisi puhua kouluväkivallasta. Lapsi on väärässä paikassa, jos lapsi joutuu kokemaan fyysistä tai henkistä väkivaltaa tai väkivallan uhkaa. Lapsen vetäminen väkivaltahelvetin läpi ei ole vaihtoehto!

Toni Lindström
sivustovastaava
https://koulukiusaaminen.fi/

Tämä mielipidekirjoitus löytyy myös Facebookista. Käy tykkäämässä ja jakamassa.

Incel-lisäys

Kirjoitin jälkilöylyt uusiksi ja lisäsin pohdintaa incel-ilmiöstä:

Oma tarina – Jälkilöylyt

Psykiatrinen sairaalahoito traumatisoi

Mad in Finland: Trauma hoidon nimissä: Useat tutkimukset vahvistavat, että psykiatrisella sairaalahoidolla on runsaasti haittoja koersiivisuudesta uudelleentraumatisoimiseen

Ei edellytyksiä yhteiskunnassa selviytymiseen

MTV3:sta tuttu Ivan Puopolo käsittelee videoblogissaan tulenarkaa aihetta: "Maahanmuuttajien ongelmia valkopestään rasismileiman pelossa" | Pisa-tulokset, Seida Sohrabi

Suomeen on hyvää vauhtia syntymässä yhteiskuntaluokka, jossa lapsilla ja nuorilla ei ole edes perustaitoja yhteiskunnassa selviytymiseen. En todellakaan kannata persuja johtuen puolueen politiikasta vähäosaisia kohtaan, mutta heidän lehtensä kertoo asian niinkuin se on.

Kielitaidottomuus on iso ongelma. Ongelma liittyy asuinalueiden eriytymiseen. Asuminen samassa lähiössä oman viiteryhmän parissa houkuttelee maahanmuuttajia. Suomen kieltä ei tarvitse oppia, kun ympärillä kaikki puhuvat omaa kieltä ja tulkki auttaa arjessa.

Nopeasti toteutettavana ratkaisuna olisi hajauttaa S2-oppilaat tasaisesti koko alueen varhaiskasvatukseen ja kouluihin. Niin pitäisi tehdä, vaikka se tarkoittaisi oppilaiden kuljettamista taksilla kaupungin toiselle laidalle ja lähikuntiin. Se edistäisi kielen ja kulttuurin omaksumista. Se tulisi halvemmaksi kuin syrjäytymisen ja jengiytymisen seuraukset yhteiskunnalle ja varsinkin niille, jotka haluavat pärjätä tässä yhteiskunnassa. Yhteiskunta tekee valtavan petoksen näitä pärjäämiseen pyrkiviä lapsia ja nuoria kohtaan.

Jotta maahanmuuttajataustaisten sopeutuminen yhteiskuntaan olisi mahdollisimman tehokasta, pitäisi heidät saada pois köyhistä lähiöistä ja järjestää heille asuntoja kaikista kaupunginosista ja lähikunnista. Kuntien pitäisi ostaa asuntoja vapailta markkinoilta ja vuokrata ne maahanmuuttajataustaisille ihmisille. Se olisi nopea ratkaisu. Lisärakentaminen varsinkin vauraisiin lähikuntiin on hitaampi, mutta pitkällä aikavälillä se on ainoa ratkaisu.

Olen kuullut, että oppilaiden jakamista tasaisesti alueen kouluihin vastustetaan oikeistolaisissa piireissä. NIMBY. Mielestäni on tärkeää, että muutkin kuin köyhissä lähiöissä asuvat kantasuomalaiset lapset ja nuoret pääsevät nauttimaan monikulttuurisuudesta. Suhtautuminen on varmasti erilaista, kun maahanmuuttajataustaiset voidaan kohdata yksilöinä, eikä koulua ja katuja terrorisoivana jenginä. Kokoomuksen, RKP:n ja Vihreiden äänestäjät näkisivät myös monikulttuurisuuden nurjan puolen, jos alueen hyvämaineiseen kouluun sattuisikin päätymään pari *roadmania.

Vain harvat syrjäytyjistä ovat rikollisia. Heiltä vain puuttuvat tiedot ja taidot, joita yhteiskunnassa pärjäämiseen vaaditaan. Halu oppia ja sopeutua puuttuu, koska omassa yhteisössä eläminen ei sitä vaadi. Yhteiskunnan ulkopuolella oleminen on ok, jos voi elää niinkuin itse haluaa ja talous on turvattu. Syntyy rinnakkaisyhteiskuntia valtion sisälle.

Kun suureneva joukko ihmisiä ei pärjää yhteiskunnassa, alkavat lieveilmiöt näkyä. Tietyt asuinalueet muuttuvat rauhattomiksi ja rikollisuus lisääntyy. Osa nuorisosta ihailee rikollista elämäntapaa, muodostaa katujengejä ja ryöstää ja pahoinpitelee muita nuoria. Tulevaisuus ei *roadmania kiinnosta. Rispektiä ja massia saa rikoksilla ja sossu maksaa loput.

Maahanmuutto on kallista yhteiskunnalle, mistä laskun maksaa kantaväestö. Vuokrat nousevat älyttömän korkeiksi, koska maahan tulee enemmän väkeä kuin asuntoja rakennetaan. Dokumentti Irlannin asuntokriisistä kannattaa katsoa kokonaan. Tilanne on vaikea erityisesti pienituloisille, mutta vaikutukset tuntuvat keskiluokankin taskuissa. Maahanmuuttajille asuntoja riittää ainakin toistaiseksi. Vuokranantaja hymyilee matkalla pankkiin. Edullisten vuokra-asuntojen puute näkyy jo Suomessa. Jonot asuntoihin ovat pitkiä. Odotusaika voi venyä useisiin vuosiin, mutta silti olisi pakko muuttaa halvempaan ja heti. Yle: Kela on kehottanut tänä vuonna tuhansia suomalaisia muuttamaan halvempaan asuntoon – jo 20 sentin ylitys voi olla liikaa. Ratkaisuna olisi asuntorakentamisen lisääminen niin, että jokaiselle asuntoa tarvitsevalle olisi tulotasoonsa nähden sopiva asunto tarjolla. Asunto on ihmisoikeus. 

Siitä eteenpäin maahanpääsyn ehtona olisi asunto. Muuten ei olisi maahan tulemista, ei pakolaisena, turvapaikanhakijana eikä liiemmin opiskelijana tai työperäisenä maahanmuuttajana. Elinkeinoelämä vaatii, että maahan otetaan jopa 1,3 miljoonaa tulijaa seuraavien vuosikymmenien aikana. Maahanmuuttajia tulee jo nyt kymmeniä tuhansia vuosittain, mutta maahanmuuttoa lisätään, vaikka asuntojen rakentaminen ei voi todellakaan onnistua samaan tahtiin. Joku voi sanoa, että onhan meillä maaseutu täynnä tyhjiä asuntoja. Niin on, mutta maahanmuutto kohdistuu nimenomaan kasvukeskuksiin. Miten esimerkiksi työperäinen maahanmuuttaja pystyisi muuttamaan jonnekin, jossa ei ole töitä eikä palveluita, ja oma auto on pakollinen hankinta?

Väitän, että maahanmuuttokriittisyyden ja rasismin polttoainetta ovat alati kasvavat maahanmuuton kustannukset ja ulkomaalaistaustaisten tekemät rikokset. Kun maahanmuuton lieveilmiöt koskettavat henkilökohtaisesti, maahanmuuttokriittiset äänet kovenevat. Lopulta kaunista tietä ulos ongelmista ei enää ole. Kohta täälläkin todetaan, että tämä on uusi normaali, johon on vain sopeuduttava. Joissain paikoissa, kuten osassa kouluja, uusi normaali on jo saavutettu. Suomen tie on Ruotsin tie, mikäli täällä ei tehdä täyskäännöstä politiikassa.

* Roadman-ilmiön syyksi on väitetty mielenterveysongelmia. Hiljattain telkussa haastateltiin nuoria, jotka lähes yksimielisesti totesivat asian olevan niin. Meille on syötetty mielikuvaa oman elämänsä uhreista, jotka oireilevat väkivallalla. Mielenterveysongelmien stigmaa on yritetty poistaa jo kauan. Kun jengirikollisuutta väitetään mielenterveysongelmaisten oireiluksi, oikeasti mielenterveytensä kanssa kamppailevia ihmisiä demonisoidaan. Mielenterveysongelmaiset eivät ole sen väkivaltaisempia kuin valtaväestö, mutta he joutuvat useammin väkivallan uhreiksi. Jengirikollisuuden syynä on kulttuuri, joka ihailee rikollisuutta ja väkivaltaa. Jengirikollisuuden piiriin lähtö on jokaisen oma valinta, ei oire huonoista lähtökohdista tai syrjäytymisestä.

Ideologia ohittaa turvallisuuden koulussa

 

Olen pahoillani niiden oppilaiden puolesta, jotka haluavat ja yrittävät opiskella, vaikka vieressä on menossa joukkotappelu.

Ilta-Sanomat: Joukko oppilaita terrorisoi helsinkiläistä koulua – nyt puhuu sijaisopettaja

Niemisen mukaan kyseinen opettaja alkoi nälvimään häntä, kun hän kysyi kurinpito- ja järjestystoimien perään. Lisäksi Niemisen “boheemiksi” kuvailema opettaja ehdotti tilanteen ratkaisemiseksi ystävyysvideoiden näyttämistä Youtubesta luokan oppilaille.

– Tuli erittäin selväksi, että hänen ideologiaansa ei sopinut puhua suoraan näistä asioista.

Mediassa ja somessa törmää jatkuvasti kertomuksiin kaaoksessa olevista kouluista. Minulle on kuitenkin uutta, että opettajien ideologisista vakaumuksista johtuva väkivallan suvaitseminen nostetaan valtamediaan.

Joidenkin oppilaiden päälle heitettiin jopa rikkihappoa. Se on erityisen huolestuttavaa. Vammat voivat olla kauheita, kuten Autojen ensiapu -ohjelmassa esiintyneen miehen kasvoista näkyy. Näillä ilmiöillä on tapana levitä Euroopasta tänne Pohjolan perukoille. Varautuminen olisi järkevää jo tässä vaiheessa, ennenkuin ongelma räjähtää käsiin. Tai oikeammin kasvoille ja silmiin. Voimakkaiden happojen saatavuutta pitäisi rajoittaa. Viranomaisen myöntämä lupa ammattilaiskäyttöön olisi tehokas keino siihen. Briteissä rajoitukset vähensivät happoiskuja.

Jos joku vastustaa rajoituksia, kannattaa hänen katsoa Andreasin kuvaa ja miettiä. Haluaako joku todellakin näyttää tuolta ja elää kovissa kivuissa elämänsä loppuun asti, kun joku roadman heittää happoa viedäkseen käytetyn puhelimen ja muutaman kympin sisältävän lompakon? Ei happoisku välttämättä omalle kohdalle osu, vaan uhrina voi olla läheinen ihminen. Miltä tuntuisi katsoa oman lapsensa tuskaa iskun jäljiltä?

Löysin YouTubesta Matias Niemisen haastattelun. Haastettelijana on MTV3:sta tuttu Ivan Puopolo. Karu meno koulussa! Joukkotappelu tunnilla – opettajat seurasivat vieressä tumput suorina!

Henkistä väkivaltaa oppilaisiinsa käyttävät koulun aikuiset ovat vaarallisia, mutta niin ovat myös ideologisessa kuplassaan pehmoilevat opettajat ja rehtorit. Heitä ei pitäisi päästää lasten ja nuorten lähelle ollenkaan.

Ajatuksia koulusurmista taas jälleen kerran

Evitan tapausta käsitellään nyt hovioikeudessa. Päätöstä odottaessa olen miettinyt koulusurmiin liittyviä asioita.

Arvasin asian heti tapauksen tultua julkisuuteen. Evita on lehtitietojen mukaan kertonut motiivikseen koulukiusaamisen ja pettymyksen yhteiskuntaan.

En tiedä Evitan henkistä tilaa, mutta tiedän omalta kohdaltani pahan olon voivan olla niin sietämätöntä, että ainoa keino ulos siitä tuntuisi olevan joukkomurhan tekeminen. Tiedän, kuinka kiehuva raivo koetuista vääryyksistä saa ajattelemaan vain kauhistuttavinta kostoa.

Myös minä olen purkanut pahaa oloa ja oireillut laittomuuksilla. Pieni kosto tuntui hyvältä. Sain vähän näpäyttää yhteiskuntaa sormille. Tapahtumista seurasi ongelmia, mutta niistä seurasi myös paljon hyvää. Minusta tuli viisitoista vuotta sitten aktivisti. Huomasin, että koston ja sängyn pohjalle vajoamisen välissä oli laaja kirjo erilaisia keinoja niin vaikuttamiseen kuin oman olon parantamiseen. Evita olisi saanut tehtyä paljon hyvää, jos hän olisi käyttänyt voimavarojaan ja päättäväisyyttään aktivismiin.

Miksei pahaa oloa voi purkaa esimerkiksi järjestämällä mielenilmauksia, joissa tukitaan liikennettä niinkuin Elokapina tekee? Poliisilta kun hakee luvan, niin koko homma on laillista. On se parempi vaihtoehto kuin joukkomurha, ainakin noin omasta mielestäni. Siinä olisi kansalaisilla aikaa miettiä autoissaan, että kannattiko olla puuttumatta kouluväkivaltaan. Kannustajat, hiljaiset hyväksyjät, opettajat, rehtorit, lääkärit, poliisit, viranomaiset ja kaikki muut, jotka pettivät kouluväkivallan uhrin, istuisivat autoissaan miettimässä. Liikenteessä on varmasti myös entisiä kouluväkivallan tekijöitä, joille hetken pysähtyminen tarjoaisi aikaa miettiä tekojensa seurauksia. Hekin maksavat kouluväkivallan seurauksista kohonneina veroina, joilla maksetaan esimerkiksi sosiaaliturvaa ja psykiatrista apua väkivallan uhreille. Väkivallan tekijöille ja muillekin veroja maksaville kunnon kansalaisille sanon, että laittavat kellonsa tuntia aikaisemmin herättämään ja toivotan työn iloa koko pitkäksi päiväksi.

Tunnen hyvin vähän yhteyttä muihin ihmisiin ja koko yhteiskuntaan. Samaan aikaan kun toisilla menee uskomattoman hyvin, kaltaisiltani leikataan ja elämää kurjistetaan, ja useat kunnon kansalaiset hyväksyvät sen. Joissain piireissä esiintyy myös suoranaista vihaa kaltaisiani ihmisiä kohtaan. 

Minulla on vain pieni piiri ihmisiä, joihin luotan. Muihin suhtaudun vähintään epäillen. Pitäisi kai enemmän uskoa, että ihmisten enemmistö ei ole liikkeellä pahaa tarkoittaen. Lähes jokainen haluaa illaksi turvallisesti kotiinsa ja läheistensä luokse.

Viimeistään lippaita ladatessa on otettava yhteyttä Aggrediin.