”Toiselle aiheutetun pahan olon todistaminen on traumaattinen kokemus myös kiusaajalle.”
Pitäisikö tuohon ihan oikeasti uskoa? Väite on siis esitetty kuusi vuotta sitten. En ole kuullut siitä sen jälkeen enää kertaakaan. Väite tuskin edustaa tieteellistä tutkimusta, vaan se edustaa sen esittäneiden henkilöiden arvomaailmaa ja uskomuksia.
Olen kuullut, että julmuuksiin osallistuminen pakotettuna voi traumatisoida väkivallan tekijän. Tietoni perustuvat koulutukseen, jossa puhuttiin järjestäytyneestä rikollisuudesta. Kouluväkivallan tekijä tuskin toimii pakotettuna, vaan hän tekee sen omasta halustaan ja vieläpä nauttii siitä. En ymmärrä logiikkaa, jonka mukaan kouluväkivallan tekijällä on paha olo, ja pahaa oloa purkaakseen hän tekee itselleen vielä pahemman olon niin, että suorastaan traumatisoituu siitä.
”Tutkimusten mukaan kiusaajan tulevaisuus on yhtä synkeä kuin kiusatunkin.”
Ihanko oikeasti? Toisen tutkimuksen mukaan asia on päinvastoin. Kouluväkivallan tekijöillä on korkea itsetunto, korkea sosiaalinen status ja vähiten masennusta. Muistan, että on olemassa muitakin vastaavaan tulokseen tulleita tutkimuksia. Tieteellisten todisteiden valossa voidaan todeta, että väkivallan tekijöiden tulevaisuus on uhreja parempi.
Myös tekijä tarvitsee apua, mutta eri syistä kuin asiantuntijat ehdottavat. Lapsuudessa ja nuoruudessa opittu käyttäytymismalli voi jäädä päälle. Sellainen henkilö ehtii tehdä paljon tuhoa ympärilleen elämänsä aikana. Haitallinen käyttäytyminen pitää pysäyttää jo nuorena.
Minulla on pitkä kokemus mielenterveyssektorilta. Monella mielenterveystoipujalla on taustaa kouluväkivallan uhrina. En ole tavannut mielenterveystoipujia, jotka olisivat kertoneet olleensa kouluväkivallan tekijöitä. Tekemästään väkivallasta traumatisoituneita on tullut vastaan vielä vähemmän.
