keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Valkoinen raivo – Tarina, joka oli pakko kertoa


Minä en ole samanlainen kuin muut ihmiset. En ole samanlainen kuin muut kouluväkivallan uhrit. Enkä ole samanlainen kuin muut psyykkisesti sairastuneet. Minä olen kuin Valkoisen raivon Lauri. Joko minua nyt ymmärrettäisiin?

Jos et käynyt katsomassa Valkoista raivoa leffateatterissa, ostanut DVD:tä tai katsonut ohjelmaa telkusta, löytyy dokkari nyt Yle Areenasta.

Valkoinen raivo kertoo tarinansa uskottavasti, ilman turhaa väkivallalla mässäilyä. Kuvaus kouluväkivallan uhrin mielenmaisemasta ja pinnan alla kytevästä raivosta vastaavat lähes täysin omia kokemuksiani. Tarina kulkee tiettyyn pisteeseen saakka huomattavan yhteneviä polkuja oman elämäntarinani kanssa. Lasten ja nuorten julmaa maailmaa, kouluväkivaltaa, aikuisten välinpitämättömyyttä, tyttöjen osoittamaa halveksuntaa. Dokkari heittää silmille Pahaa Tietoa, josta monet mieluusti vaikenevat. Varsinkin tyttöjen raadollisuus saattaa olla monille liian paha pala nieltäväksi.

Valkoinen raivo on tarina, joka oli pakko kertoa niinkuin se tapahtui.

Laurin mukaan valkoisen raivon syntyyn tarvitaan kahta asiaa. Ne ovat koulukiusaaminen ja lapsuuden trauma. Minulle ne olivat yksi ja sama asia. Luulen, että trauman ja väkivallan lisäksi valkoiseen raivoon tarvitaan kolmas tekijä, syrjäyttäminen. Yhteisön ulkopuolelle joutuminen ja varsinkin parisuhdemarkkinoilta putoaminen sysää vahvankin persoonan epätoivon kuiluun.

Avun hakemista ja terapian vaikutusta dokkari liioittelee aivan valtavasti. Todellisuus psykiatrian hampaissa osoittautuu monelle varsin erilaiseksi. Dokkari sortuu tahtomattaan rauhoittelemaan ja lohduttelemaan suurta yleisöä. Vaikka Valkoinen raivo on parasta mitä aiheesta on tähän mennessä tehty, on kyseessä kuitenkin taas yksi selviytymistarina muiden joukossa.

Minä olen kuin Lauri, mutta minusta ei tullut arvostettua akateemista tutkijaa. Minusta tuli mielisairas syrjäytetty. Psykiatria ei pelastanut, vaan päinvastoin traumatisoi vielä pahemmin. Minä en selviytynyt. Olen kyllästynyt selviytymistarinoihin, enkä todellakaan ole ainoa.

17 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen itsekin KYLLÄSTYNYT selviytymistarinoihin.

Anonyymi kirjoitti...

Voimia loppuvuoteen kaikille EI selviytyneille.

Anonyymi kirjoitti...

Tuleekos tästä videosta kouluajat mieleen: https://www.youtube.com/watch?v=XoFOeZqqIqg

Anonyymi kirjoitti...

Valkoisen raivon ajatuksesta yhdistettynä dokumentin päähenkilön kristilliseen perhetaustaan sekä joukkomurhaajien Auvinen, Cho ja Breivik suuruudenhulluihin manifesteihin tulee mieleen seuraava raamatunkohta:

12. Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi,
13. ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa,
14. ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa.
15. Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin
16. ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!
17. Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?"
(Ilm. 6)

Chota lukuunottamatta muuten kaikki ainakin minulle äkkiseltään mieleen tulevat koulu- yms. joukkomurhaajat ovat olleet "valkoihoisia", jossei sitten ISISin iskuja lasketa ilmiön piiriin.

Anonyymi kirjoitti...

Vielä pieni varoituksen sana siitä, miten hyvin blogisi asettuu kristilliseen viitekehykseen. "Kiusaajahan" on yksi Saatanan nimityksistä Raamatussa; Matteuksen evankeliumin 4. luvussahan Jeesus viedään "kiusattavaksi" erämaahan:

1. Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi.
2. Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä.
3. Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi".
4. Mutta hän vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee'."
5. Silloin perkele otti hänet kanssansa pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle
6. ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta', ja: 'He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi'."
7. Jeesus sanoi hänelle: "Taas on kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi'."
8. Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston
9. ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua".
10. Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman'."
11. Silloin perkele jätti hänet; ja katso, enkeleitä tuli hänen tykönsä, ja he tekivät hänelle palvelusta.

http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Matt.4.html

Muistankin useammin kuin kerran nähneeni kuvastoa, jossa koulukiusaajat on piirretty paholaishahmoiksi. Parisuhdemarkkinoilta putoamisen merkityksen korostaminen myös kiinnitti huomioni. Saatananhan mielletään hyvin tyypillisesti houkuttelevan luokseen seksuaalisuudella.

Kirjoitat olleesi kouluaikoinasi "kiltti älykkö" eli ilmeisesti ainakin koulun henkilökunnan ja ehkä osittain tiedostamattasi myös kristillisten arvojen (nöyryyden, kovan työn, anteeksiantamisen jne.) kunnioittaja, yhteiskunnan vakiintuneiden instituutioiden ja ennustettavan järjestyksen puolella häiriköitä ja rellestäjiä vastaan. Olenko väärässä, jos otaksun seuraavien biisien vastaavan mielikuvaasi kiusaajistasi?

Dead Prez - "They" Schools
https://youtu.be/-8IUbVQRqAk

Julma-Henri & Syrjäytyneet - Rikrek
https://youtu.be/8a0HoHjcnHw

T. ajoittainen nojatuolipsykologi ja ajoittainen blogin seuraaja

Anonyymi kirjoitti...

JUHA KURVINEN pitää myös hienoa blogia.

Anonyymi kirjoitti...

Anarkotyranniaa on sekin, että lapsi ei saa arvostella vanhempiaan, vaikka vanhemmat olisivat kasvattaneet lapsensa 1800-luvun kasvatusmetodeilla aika nössöksi ja näin ollen riski joutua kokemaan rajua ja pitkäkestoista kiusaamista kasvaa entisestään.

Ja miten sitten käy, jos tämä lapsi joutuu kiusatuksi ja hänen koulumenestys huonoa.

No tietenkin kaikki syy vieritetään lapsen niskaan niin vanhempien kuin yhteiskunnan taholta ja näin lapsi on ajettu ITSEMURHAN partaalle ja hänestä on tehty täysin c-luokan kansalainen!

Näin julmaa peliä meidän hyvinvointivaltiossamme!!!

Anonyymi kirjoitti...

Minkä ikäisenä pääsit TK eläkkeelle?

Anonyymi kirjoitti...

Veikkaan, että dokumenttia ei olisi näytetty ilman selviämistarina formaatia. Toistaalta propsit siitä, että dokumentin näkökulma on sentään kiusatun vinkkelistä. Fakta kuitenkin on se, että hautuumaat ovat täynnä niitä ketkä eivät selvinneet, joilla lähtö on tullut oman käden kautta ja syrjäytyneiden joukossa on paljon rajusti kiusattuja.

Ihminen on ihmiselle susi muutenkin yhteiskunta korostaa jotain omaa vastuuta kaikessa ikään kuin sillä voisi pyyhkäistä pois menneet tapahtumat ja vuosienkin aikana kertyneet kokemukset. Omasta vastuusta jaksetaan paukuttaa väsyksiin asti ikään kuin yhtään millään muulla ei olisi mitään väliä.

Toivon kuitenkin, että jokaisella olisi edes yksi hyvä ihminen elämässään. Jos on edes yksi hyvä ihminen elämässä niin se jo kantaa aika pitkälle.

- J

Anonyymi kirjoitti...

Heikko-osaiset eivät yhteiskunnassa saa ääntään kuuluviin, koska siihen kuuluu aina häpeä. Eikä ihmiselle ole luonnollista hakeutua tietoisesti häväistäväksi. Oma lukunsa on se, että kaikissa yhteiskunnissa on aina joukko ihmisiä jotka vain odottavat tilaisuutta kiusaamiseen jos heikko-osaisuus tulee syystä tai toisesta näkyväksi.

Tämä taas synnyttää tilan missä muut kun heikko-osaiset pääsevät lausumaan ihan mitä tahansa eriarvoisuudesta ja se jää sitten ikäänkuin totuutena voimaan. Erilaisten lausuntojen voimaan vaikuttaa ihan hirveästi miten vahvat kulissit sen ympärille on rakennettu. Jotain huippuälykköä joka antaa lausuntoja roskien keskeltä tuskin edes kuunnellaan. Kun taas joku vähemmänälykäs saa lausua melkein mitä tahansa jos on oikeat tittelelit ja palatsit minkä keskeltä puhua.

Jossain oli tutkimus, että ihmiset alkavat kokea lottovoittojan yleensä voiton jälkeen huomattavasti älykkäämmäksi kuin aikaisemmin vaikka voitto olisi tullut puhtaalla sattumalla. Eikä siinä olisi älykyydellä tai muullakaan positiivisella ominaisuudella mitään tekemistä. Liskonaivot eivät vain kykene käsittämään satunnaisuutta vaan toimivat edelleen metsästäjä keräilijä tasolla jossa paljon saalista saavaa pidettiin älykkäämpänä kuin muita. Näihin ihmisen ominaisuuksiin sisältyy hirvittäviä riskejä. Yhteiskuntaa ei todellakaan ole rakennettu monillakaan tasoilla järkevästi ja sellaisia ihmisiä jotka oikeasti ymmärtävät ihmisten ominaisuuksista ja historiasta on kourallinen.

-J

Anonyymi kirjoitti...

Elokuu on PASKA kuukausi koska koulut alkavat.

Anonyymi kirjoitti...

Vanhat, 1930,1940 ja 1950 syntyneet juopot on myös pahimpia kiusaajia ja Hämeenkyrössä+ Kyröskoskella niitä riittää pilvin pimein ja ne huutelee törkeyksiä tietyille henkilöille.

Paljon riippuu myös siitä, keiden puolelle media haluaa asettua.

Ja, myös vanhoja juoppoja pidetään muuten paljon arvokkaampina ihmisinä kuin nynnyjä kiusattuja. Media on heidän puolellansa samoin kuin naistenlehdet.

Anonyymi kirjoitti...

Varmaan suurin syy siihen, että miksi 30,40 ja 50-luvulla syntyneet miehet suhtautuu kyynisesti nuoriin miehiin, on se, että ne ajattelee, että ei se ole heidän ongelmansa, jos nuorilla miehillä ei ole naisia.

Ja heillä on näin ollen paljon varaa nauraa vahingoniloista röhönaurua sille, että nykynaisilla on niin kovat vaatimukset toisin kuin noiden ikämiesten nuoruudessa 50-80-luvulla jolloin vielä äärifeminismi ei ollut ryöstäytynyt käsistä.

Anonyymi kirjoitti...

Minkälaista opiskeluaikasi oli?

Anonyymi kirjoitti...


Kouluni nuoruudessa+ päiväkerho Hämeenkyrössä

Heinijärven päiväkerho 1990-1992

Heinijärven ala-aste 1992-1998

Hämeenkyrön yhteiskoulu 1998-2001

F.E.Sillanpään lukio 2001-2006



Kiusaaminen alkoi jo päiväkerhossa 5-vuotiaana ja heti ekana päivänä, kun yks tyyppi huusi, että "sulla on ruma reppu ja rumat vaatteet".
Pahin kokemus oli se, kun mut vedettiin penkiltä alas lattialle.

Peruskoulussa ala-aste vielä jotenkin menetteli, vaikka sekin oli jo välillä melkoista tuskaa.

Ylä-aste mursersi mut täysin ja varsinkin 7 ja 8 luokat oli pahimpia.

Lukiossa kiusaaminen jatkui aluksi vähäisempänä, mutta jostain syystä, lukion 2.luokan keväällä 7.luokan muutamat poikaporukat alkoi yhtäkkiä vainota mua oikein toden teolla.

Lukion 3.luokka oli taas aikamoista tuskaa. Myös ainakin pari 7 ja 8.luokan tyttöporukkaa alkoi kiusata poikaporukoiden lisäksi.

Myös retoriikka koveni entisestään ja alettiin uhkailla kovinkin sanoin.

Lopulta aloin kärsiä paniikkihäiriöistä, ahdistuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta.

Opettajat oli aikalailla täysin voimattomia ja välinpitämättömiä tuohon aikaan 90-luvulla ja 00-luvun alussa.

Lopulta lukio alkoi venähtää ja neljännen vuoden syksyllä kiusaaminen jatkui entiseen malliin. Lopulta jouluna 2004 jouduin 2 kuukaudeksi psykiatrian osastolle, kun tila meni niin huonoon jamaan. Tuolloin kiusaaminen oli kiristynyt äärimmilleen.

Seuraavan kevään olin kokonaan sairauslomalla lukiosta ja lukion 5. vuonna sain tehdä pääasiassa etätöitä, eikä tunneilla tarvinnut enää paljoa käydä.

Lopulta sain lukion päättötodistuksen keväällä 2006, mutta numeroissa kiusaamisen vaikutus varmasti näkyi ja kiusaajat saivat tuhottua mun maineen Hämeenkyrössä jopa ikuisesti.

En haluaisi leimata ketään, mutta jostain syystä erityisesti 1984 ja 1989 syntyneissä oli todella paljon kiusaajia.



Anonyymi kirjoitti...

Ja, jos joku ihmettelee, että miksi mua kiusattiin ruman repun takia päiväkerhossa, niin syy oli se, että kaikkien oli pakko viedä jotain evästä päiväkerhoon, koska jos niin ei olisi tehnyt, niin olisi tarvinnut olla koko kerhopäivä ilman mitään syömistä. Kerhon puolesta ei saatu mitään syötävää, ainakaan tuohon aikaan aivan 90-luvun alussa.

Anonyymi kirjoitti...

Jep, Valkoista Raivoa katsellessa tuli itkettyä ja puristettua käsivarsia kynnet ihossa upoksissa sekä omien muistojen ja samanlaisten tunteiden tulviessa pintaan, että vitutuksesta Laurin puolesta. Saattaisi ehkä hiukkasen olla enemmän motivaatiota tällaisen kidutuksen kitkemiseen, mikäli tietäisivät, kuinka paljon samanlaisia ihmisiä on. Minäkään en näe useimpia ihmisiä ihmisinä lainkaan, on vain minä ja tuo sadistinen, psykopaattinen massa tuolla. Minä olen kuitenkin niitä, joiden viha ei ole purkautunut muihin, vaan itseeni. Kuvittelen kyllä kaikenlaista, mutta en tee.