tiistai 9. kesäkuuta 2015

Yliopistoisku - ahdistuneiden ihmisten tajunnanvirtaa


Yle: Yliopistoiskua suunnitelleen tuomio muuttui hovioikeudessa

”Helsingin hovioikeus on jättänyt terveydellisistä syistä toisen ns. yliopistoiskun suunnittelusta tuomituista tuomitsematta.

Hovioikeus perusteli päätöstään syyntakeettomuudella. Hovioikeus katsoi, että naisen kyky säädellä käyttäytymistään oli hänen mielentilansa takia heikentynyt.”

HS: Joukkosurmasta epäiltyjen asianajaja: "Ahdistuneen ihmisen tajunnanvirtaa"

”Joukkosurman suunnittelusta epäilty mies on kuitenkin perustellut asiaa muun muassa koulukiusatuksi joutumisella. Naispuolisen epäillyn asianajan -- mukaan joukkosurman suunnittelu muun muassa sähköpostin välityksellä johtui ahdistuneisuudesta, masentuneisuudesta sekä naisen halukkuudesta saada "jonkinlainen ihmiskontakti".

Asianajaja kuvaili naisen lähettämiä viestejä "ahdistuneen ja masentuneen ihmisen suoltamaksi tajunnanvirraksi".”

HS: Esitutkinta: Yliopistoisku peruuntui viime hetkellä tammikuussa

”Mies puolestaan kertoi kuulusteluissa, ettei halunnut tehdä iskua lainkaan, mutta ei uskaltanut kertoa tätä naiselle, koska se olisi johtanut välien katkeamiseen.”

”Kuulusteluissa mies kertoi joukkomurhafantasioiden syyksi koulukiusaamisen ja halun näyttää kiusaajille, mihin heidän tekonsa voivat pahimmillaan johtaa.”

Koulukiusaaminen ja psyykkinen sairastuminen. Yksinäisyys, seksuaalinen turhautuminen ja halu tehdä vaikutus naiseen. Oliko kyseessä oikea kylmäverinen joukkomurhasuunnitelma, vai kahden yksinäisen ja ahdistuneen ihmisraunion pahaa oloa purkanut fantasia?

Kolme vuotta ehdotonta vankeutta on tässä tapauksessa silkka oikeusmurha. Vakavien rikosten valmistelun kieltävää lakia käytettiin nyt tiettävästi ensimmäisen kerran. Syytettyinä ja tuomittavina ei ollut ammattirikollisia, ei liivijengejä, ei kansainvälisen rikollisuuden pomoja, vaan koulukiusattuja, mielenterveysongelmaisia ja yksinäisiä syrjäytettyjä nuoria. Tuntuu kuin yhteiskunta rankaisisi heitä siitä, että he ovat psyykkisesti sairastuneita. Kuinka pahasti moinen ylimitoitettu oikeusmurha traumatisoi lisää näitä nuoria?

Suunnitelma, tai se vähä mitä siitä olen lukenut, on aika hölmö. Iskun kohteita on vertailtu, jotain rekvisiittaa kerätty ja aseiden hankkimista mietitty. Ei sillä olisi pitkälle päästy. Nuoret olisi pysäytetty jo aseliikkeen ryöstöyrityksen yhteydessä.

Eniten suunnitelmassa tökkää väkivallan kohdistuminen sivullisiin, olkoonkin että he edustavat etuoikeutettua kansanryhmää. Iskemällä yliopisto-opiskelijoihin isku kohdistuu suurella todennäköisyydellä myös kouluväkivallan uhreihin. Jos halutaan pöllyttää eliittiä, löytyy eliitti jostain ihan muualta kuin yliopistossa opiskelevien keskuudesta.

Mutta kaikesta huolimatta ymmärrän hyvin nuorten motiiveja. Ymmärrän, koska tajunnanvirtani käy ajoittain samoissa syvyyksissä vielä nykyäänkin, 23 vuotta peruskouluhelvettini päättymisen jälkeen.

* * * * *

Edellinen kirjoitukseni sai, yllätys yllätys, vastakaikua. Vaihtoehdot ovat: a) Kastun koulun rehtori peruutti juhlat ja lupasi järjestää anteeksipyynnön, b) media kiinnostui tapauksestani ja tulossa on iso juttu paikallislehteen, c) vaatimukseni kuultiin opetusministeriössä asti ja minua pyydettiin kokemusasiantuntijaksi kiusaamisenvastaiseen työryhmään d) jotain ihan muuta. Kirjoitan siitä sitten kun jaksan.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

B?

Nynny Nyhverö kirjoitti...

B on väärä vastaus. Oikea vastaus on D.

Anonyymi kirjoitti...

Itse väittäisin, että noiden yliopistoiskujen taustalla on Suomen toimimattomat mielenterveyspalvelut ja julma, välinpitämätön ja nöyryyttävä työllisyyspolitiikka ja työvoimapalvelut, jossa ihmisiä rangaistaan siitä, että suomessa ei ole työpaikkoja edes välttävilläkään työehdoilla kaikille työkykyisille.

Talouden ja työvoiman saatavuuden joustavuuden nimissä ihmisten perinteiset turvaverkot ja yhteisöt on jo vuosikymmeniä sitten hajotettu eikä palveluita ole kehitetty lähellekään sille tasolle millä niiden pitäisi olla tällaisessa tilanteessa.

Suomi on yleisestikin ottaen julma ehdotonta alistumista ja nöyryyttä edellyttävä yhteiskunta niin ei ole ihmekään, että kaikkien mielenterveys ei kestä varsinkin jos taustalla on rajua kiusatuksi tulemista mihin ei ole koskaan saanut riittävää apua. Yhteiskunnan ulkopuolelle ehkä jo vuosien ajan marginalisoitumista.

Muutenkin ihmisille on valehdeltu työvoimapulasta ja muusta, sekä jätetty iso joukko ihmisiä oman onnensa nojaan.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Ja kun lisätään soppaan työpaikkojen katoaminen, niin kohta meillä on puolitoista miljoonaa rutiköyhää työtöntä, vailla tulevaisuutta ja toivoa paremmasta, valmiina mellakoimaan. Yhteiskunnan romahtaminen on jo alkanut.

http://yle.fi/uutiset/lahes_puolet_tyopaikoista_on_vaarassa_kadota/6872845

Anonyymi kirjoitti...

Karu totuus kiusaamisesta ja kiusattujen syrjäyttämisestä yhteiskunnasta:

1. Jos kiusattu eli väkivallan uhri (erityisesti poika), alistuu kohtaloonsa tai ei välitä, niin häntä pidetään erityisesti naisten mielestä nössönä mikkihiirenä, pahimmassa tapauksessa koko loppuelämä.

2. Jos kiusattu puolustautuu, niin häntä aletaan yhteiskunnassa pitää joko psykopaattina, narsistina tai rikollisena.

Näin se valitettavasti on!

Joten kukin saa valita, kumpi on parempi vaihtoehto.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Joo, niin se valitettavasti on. Omalla kohdallani täyttyy molemmat kohdat: olen nössö mikkihiiri, joka on leimattu sekoboltsiksi.

Anonyymi kirjoitti...


No ensinnäkin "mikkihiiri" on vähän huonosti valittu termi, koska sarjakuvien perusteella Mikki on neuvokas etsivä, jolla on karismaa, itsevarmuutta, uskallusta ja kykyä ottaa vaarallisia rikollisia kiinni, yms. Tuollainen mies olisi varsin suosittu naisten keskuudessa.

"Jos kiusattu puolustautuu, niin häntä aletaan yhteiskunnassa pitää joko psykopaattina, narsistina tai rikollisena."

Passiivimuoto ei paljasta tekijää. Kuka "alkaa"?

Kaikki riippuu siitä, MITEN puolustautuu. Jos huutaa takaisin, tai käyttää väkivaltaa, on menettänyt jo jotain tärkeää.

Mutta jos puolustautuu rauhallisesti, mutta itsevarman määrätietoisesti, on asia eri. Kukaan ei esimerkiksi kävele ylitseni, vaikka olen normaalitilanteessa ystävällinen ja huumorintajuinen - jos joku yrittää, kyseenalaisten yrityksen välittömästi, ja teen asiasta niin hankalan, että yrittäjä ei jaksa, tms.

Yleensä kiusaaja ei jaksa kiusata loputtomiin, jos kiusauksesta tehdään suuri vaiva ja ongelma kiusaajalle, ja hänen ajattelemattomat lausahduksensa kyseenalaistetaan ja analysoidaan, ja ollaan valmiita järkähtämättömyyteen, vaikka kiusaaja äityisi uhkaavaksi.

Rauhallisuus ja itsevarmuus on voimakas yhdistelmä. Jos haluaa nähdä käytännössä, miltä tämä näyttää, voi katsoa "Dog Whisperer"iä ("Koirakuiskaaja") tai Cesar Millanin muita sarjoja, kuten "Cesar 911". Kyseessä on tämän yhdistelmän käyttäminen koirien kontrollointiin ja parantamiseen psykologisista ongelmista, mutta tämä periaate pätee myös ihmisiin.

Eli riippuu siis täysin, MITEN puolustautuu. Jos puolustautuu rauhallisella, itsevarmalla järkähtämättömyydellä ja logiikalla, kiusaaja alkaa usein itsekin häpeämään ajattelematonta kommenttiaan, ennenkuin tilanne ehtii paisua mihinkään.

Gandhillakin oli väkivallaton vastarinta hyvin toimivana keinona - se pakotti hyökkääjän ajattelemaan itseään ja omia tekojaan. Tosin Gandhi oli passiivinen ja alistuva (submissive), eikä kovinkaan assertiivinen (miten suomentaa "assertive"?)

Kun kävelet pää ylhäällä, olkapäät ylhäällä, rinta koholla, ja itsevarmuutta hehkuen huoneeseen, ja katsot kaikkia suoraan silmiin vahvalla katsekontaktilla, on vähemmän todennäköistä, että sinua kiusataan, kuin jos arastellen astelet sinne kädet täristen, olkapäät luimussa, ja pälyillen epävarmasti ympäriisi, ikäänkuin kysyen lupaa olemassoloosi.

Koira ei esimerkiksi seuraa heikkoa energiaa (naisilla on siksi ongelmia koirien kanssa, kun koira ei tottelekaan verbaalisia maanitteluja). Koirat jopa hyökkäävät heikkouden kimppuun. Ihmiset eivät tässä maailmassa ole kovin erilaisia tässä suhteessa. Sellaisia kiusataan vähemmän, jotka tekevät elämän kiusaajalle vaikeaksi. Jos kiusaaja joutuu joka kerta juoksemaan marathonin ja hyppimään 50 aidan yli, ei häntä lopulta huvita edes yrittää kiusaamista. Mutta jos uhri vain ottaa kaiken vastaan mitenkään asiaa vaikeuttamatta, on selvää, että kiusaajalla ei ole motivaatiota lopettaa.

Anonyymi kirjoitti...

"olen nössö mikkihiiri, joka on leimattu sekoboltsiksi."

Leimoja tulee aina.

Mutta miten itse identifioit itsesi? Ajatteletko ITSE, että nössöys on todellisin olemuksesi? Entä sekoboltsius, mitä itse ajattelet siitä?

Mikä on oma todellisin identiteettisi? Mikä koet oikeasti eniten olevasi kaikkien leimojen ja toisten tekemien määritelmien ulkopuolella? Kuka ja mikä oikeasti syvimmiltäsi olet?

Tällaisten pohdintojen kautta löysin todellisen itseni, ja myös sen vahvuuden sisältäni, jota yksikään kiusaaja - systeemin osa tai ei - ei voi enää horjuttaa. Jos joku kohtelee minua väärin, kyseenalaistan sen välittömästi ja huomautan asiasta, koska minunkaltaistani arvokasta ihmisolentoa, joka on vähintäänkin yhtä arvokas, kuin tuo toinen siellä pöydän toisella puolella, ei saa eikä voi kohdella miten tahansa, etenkään vailla seurauksia. Vaadin asiatonta kommentoijaa perumaan sanansa samantien, enkä jätä asiaa siihen, ennenkuin tämä on tapahtunut.

Kun löydät totuuden siitä, mitä olet, mikä olet, kuka olet, mistä tulit, mikä on näiden vaikeuksien syvin tarkoitus, ja että olit olemassa ennen nykyisen kehosi muodostumistakin, sinua ei voida enää kiusata - olitpa perusluonteeltasi miten "nössö" hyvänsä. Nössöilläkin on oikeus selkärankaan.

Minäkin olen nössö. Mutta olen nössö, jonka ylitse ei voi seurauksitta edes yrittää kävellä.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

”Mikä on oma todellisin identiteettisi? Mikä koet oikeasti eniten olevasi kaikkien leimojen ja toisten tekemien määritelmien ulkopuolella? Kuka ja mikä oikeasti syvimmiltäsi olet?”

Olen pohtinut samoja kysymyksiä ja saanut niihin vastaukset. Kaiketi blogin kautta välittyy kuvaa uhriutujasta, mutta sellaiseksi en itseäni koe. Yhteen sanaan kun tiivistää, niin määritelmä itsestäni on aktivisti. Vähän nössö ja täynnä vihaa, mutta positiivisessa mielessä.