perjantai 23. joulukuuta 2011

Totuuksia toivottomuudesta


Silminnäkijä: Tulot 0 euroa (Ohjelma Areenassa)

”Yhteiskunnassa eletään tällä hetkellä vähän sellaisessa tilanteessa, että on toisaalta nää ihmiset jotka elää sitä normaalia elämää, ja sit semmoset munkaltaiset syrjäytetyt ihmiset elää sitten semmosta elämää, josta nää normaalit ihmiset ei sitten tiedä yhtään mitään.”

Silminnäkijän jutussa seurataan kahden nuoren miehen elämää köyhyydessä ja kurjuudessa. Molemmilla on taustallaan henkisesti raskaita asioita, ja molemmat joutuvat kaiken muun roskan lisäksi kärsimään masennuksesta. Näin sossu, työvoimatoimisto ja Kela kyykyttävät meitä syrjäytyneitä syrjäytettyjä. Ohjelmassa esitetty lääkärinaisen tapaus on räikeä vastakohta yhteiskunnasta pudotettujen elämälle.

Akuutti (Ohjelma on Areenassa muutaman päivän ajan. Haastattelu alkaa kohdasta 0:18:35.)

Toivottomuus saattaa olla nuorella niinkin vahva, että ei jaksa nousta sängystä ylös, koska elämässä ei ole mitään mieltä. Ei ole tulevaisuutta, jota kohti kulkea. Toivottomuus on niin nakertava tunne ja tahmainen olotila, että se oikeasti pitää ihmisen siellä sängyn pohjalla.

Helpostihan me ihmiset halutaan ikään kuin korjata toisten ihmisten pahaa oloa ja ahdistuneisuus ja masentuneisuus eivät ole mielestäni sellaisia asioita, jotka voidaan *naps* -korjata !

Epätoivolle, ahdistukselle ja masennukselle pitää antaa riittävästi tilaa. Kun ne tulevat kuulluiksi, vastaanotetuiksi ja käsitellyiksi, niin sitä kautta pystytään löytämään tilaa positiivisille asioille.

Positiivisia asioita ei voi tuoda yhtäkkiä nuoren todellisuuteen, Jari Kylmä kuitenkin varoittaa. ”Pahimmassa tapauksessa se voi tuntua melkein lyönniltä.”

OIKEUTTA SYRJÄYTETYILLE !

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Yksi tyly kommentti, mitä (valitettavasti) kuulee joidenkin sanovan on: "voi voi, kyllä muakin on kiusattu, mutta silti en ole sen antanut vaikuttaa itseeni". Tässä nähdään miten vaikeaa on ymmärtää ihmistä, jonka viimeisetkin itsetunnon rippeet on riistetty rajulla kiusaamisella jo aikoja sitten ja sillä, kun on jätetty kiusaattu vuosikausiksi ilman ketään ystävää. Kyseinen lause tuntuu syrjäytyneestä, tai (anteeksi) syrjäytetystä ihan henkiseltä terrorismilta.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Samaa vähättelyä olen kuullut itsekin. No, ehkä tilanne muuttuu, kun aletaan puhua asioiden oikeilla nimillä, kun kiusaamista ei enää kutsuta kiusaamiseksi, vaan kouluväkivallaksi tai kouluterroriksi.

Anonyymi kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?v=WfzYXN_MuwI

Tämä Jukka Pojan älä tyri nyt biisi on niin vihjeetöntä lässytystä varsinkin muutamasta kohtaa, että huh huh. En ymmärrä, mitä nää 8000 tyyppiä oikein tässä biisissä näkee.Vaihdan heti kanavaa, heti tää biisi tulee radiosta. Koulutuksen puutteella kyllä hurskastellaan, mutta oikeista syistä, jotka aiheuttaa nuorille pahaa oloa tai syrjäytymistä, ei puhuta mitään.