Näin monta kommenttia, eikä yksikään suoraan symppaa tai edes myönnä tekemiäsi teräviä havaintoja ja johtopäätöksiä tosiksi.
Päinvastoin, lähes jokainen kommentti pyrkii syyllistämään sinua ja osoittamaan että ongelmaan olisi olemassa joku laastarimainen pikaratkaisu.
Tämä ketju osoittaa sen surullisen täydellisen empatian puutteen joka useimmilla naisilla ja miehilläkin tuntuu olevan niitä kohtaan jotka kokevat todellista hätää. Tämä on räikeässä ristiriidassa sen kanssa, että naisten välitellään pystyvän todelliseen empatiaan. Usein empatia kuitenkin kohdistuu vain virallisiin uhriryhmiin: homoihin, maahanmuuttajiin, naisiin. Nynnypojille ei uhristatusta myönnetä.
Olet kärsimyksen kautta henkilökohtaisesti joutunut näkemään sellaisia pimeitä puolia ihmisyydessä joista useimmat ihmiset ovat onnellisen tietämättömiä.
Olet nähnyt jotain sellaista, joiden olemassaolon muut pyrkivät voimakkaasti kieltämään. He eivät tee sitä pahuuttaan, kokemuksiesi myöntäminen todeksi romauttaisi heidän maailmankuvansa. Et saa kuitenkaan enää käärmettä takaisin pussiin.
Tilanteesi ei ole helppo, koska tapasi olla yhteydessä muuhun ihmisyyteen on ollut älysi. Nyt jopa kokemasi ilmiselvästi todet kokemukset pyritään hiljentämään, joten et voi luottaa enää edes siihen että et marginalisoituisi edes älyllisellä tasolla. Viimeinen lanka yhteisöön on katkemassa.
Ketjuun kommentoinut parinvalintaan erikoistumassa oleva "asiantuntija" on esimerkki siitä miten raa'asti yhteiskunta toimii. Asiantuntijoiden todellinen funktio yhteiskunnassa on pyrkiä selittämään erilaisia ilmiöitä siten, ettei tavallisten ihmisten tarvitsi muuttaa liikaa mielipiteitään, ettei heidän tarvisisi ymmärtää miten asiat oikeasti ovat. Katso vaikka talousasiantuntijoita joita haastatellaan televisiossa.
Olen ollut samantyyppisessä, en tosin yhtä pahassa, jamassa, eikä tie ulos edes minulla ollut helppo. Mitään pikaratkaisuja ei ole. Mutta olet nähnyt syitä negatiivisille kokemuksillesi, ja tuo ymmärrys on vapauttanut energiaa. Pyri käyttämään se itsesi kehittämiseen äläkä itsetuhoisasti tai tuulimyllyjä vastaan taisteluun.
Itselläni tie ulos löytyi, että aloin kiinnostua laajemmin siitä miten ihmiset oikeasti todellisuudessa käyttäytyvät. En inttämään siitä netissä, vaan keräämään todellista tietoa ja uskomaan vain omia silmiäni. Mielenkiintoisia asioita löytyy apinoiden käyttäytymisestä, psykologiasta jne. ja ihan vain tarkkailemalla ihmisiä.
Yksi joka muutti elämäni oli Keith Johnstone: Impro, erityisesti sen statuksia koskeva luku. Suosittelen lukemaan myös kirjan Rampage: The Social Roots Of School Shootings. Sen loppuosan suositukset ovat paskaa, mutta siinä on erittäin mielenkiintoisia havaintoja kiusaamisen sosiaalidynamiikasta jotka ovat liian tabuja suomalaiseen "asiantuntijoiden" ohjaamaan koulukiusaamiskeskusteluun.
Tsemppiä!
Edellinen tekstini herätti melkoisen keskustelun. Kommentit kannattaa käydä lukemassa. Joku toivottavasti löytää niistä uuden näkökulman yksinäisyyteensä. Kyllä sympatiaakin löytyi ja monet myönsivät havaintoni tosiksi. Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille ja myös kaikille, jotka uskaltavat avata mielensä uudelle näkökulmalle yksinäisyydestä ja seksuaalisesta syrjäytymisestä.
Kirjoitin aiemmin vihaavani vähemmän kiusaajia kuin niitä aikuisia, joiden olisi pitänyt mutta jotka eivät suojelleet minua. Tässä ”naisvihassa” on sama tilanne. Tietysti tunnen katkeruutta naisia kohtaan. Parinvalintamarkkinoilla he kohtelivat minua kuin paskaa. En varsinaisesti vihaa naisia, vaan vihani kohdistuu ihmisiiin, jotka valehtelivat minulle. Minulle valehdeltiin parinvalinnasta. Pituudella ei muka ollut väliä. Kiltti poika muka saa kivan tytön. Minulle olisi pitänyt kertoa totuus eikä pakkosyöttää feminististä propagandaa ja romanttista höttöä. Eikä se jäänyt pelkkään valehteluun. Pahinta kaikessa on, että yhteiskunta kasvatti minusta feministien oppien mukaisen Nice Guy:n, henkisesti kuohitun nyhverön joka ei sitten kelvannutkaan naisille.
Olisi helpompaa pitää tämä blogi ainoastaan kiusaamista käsittelevänä blogina. Mutta... Kiusaamista ei voi käsitellä muusta elämästä irrallisena asiana. Kiusatun elämään usein kuuluu muitakin vakavia vaikeuksia. Usein yksinäisyys alkaa kiusaamisesta; yleisin tapa kiusata on sulkea joku yhteisön ulkopuolelle. Kerran yksinäisyyskierteeseen joutunut ei helpolla pääse irti siitä, vaikka yhteisö ja elämäntilanne vaihtuisivat toisiksi.
Yksinäisyys ja seksuaalinen syrjäytyminen ovat vakavia asioita, eikä vähiten sen takia, että herrat Auvinen ja Saari olivat pariutumiskilpailun jumbosijoille jääneitä alemman tason miehiä. He tuskin tajusivat, mitä ympärillä tapahtui ja miksi. On tärkeää kertoa pojille totuus parinvalinnasta, vaikka totuus loukkaa niitä, joiden maailmankuvaan totuus ei sovi.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
9 kommenttia:
Hei.
Ensinnäkin hyvä kun nostat koulukiusaamisen ongelmallisuuden esille. Luin aiempia blogikommentteja liittyen noihin parinvalintarituaaleihin ja yksin jäämiseen loin eräänlaisen positiivisen "listauksen" koulukiusaamisen ja yksinäisyyden negatiivisten kokemusten uudelleen tulkinnan avuksi.
1. Kiusauksen syiden tulkinta ilman itsesyytöksiä: Kiusaaminen pohjaa yleensä siihen, että poikkeat jollain oleellisella tavalla muista ympärillä olevista; yleensä kyseinen poikkeavuus on arvoltaan alunperin neutraali tai joissain tapauksissa jopa positiivinen ominaisuus, kuten älykkyys.
2. Ihminen ei yleensä ole niin hyvä tulkitsemaan toisia kuin luulee: oman kokemukseni mukaan parhainkin ulkopuolisen tulkinta tilanteista on vain viitteellinen. Kiusaamisen ja eristämisen osalta tämä tarkoittaa joskus sitä että porukassa voi olla muutama aktiivinen kiusaaja ja loput eivät edes tajua tilanteen vakavuutta tai tekevät puhtaan virhearvion tilanteesta.
3. Yksinäisyys on ongelma, mutta sosiaalinen katastrofi syntyy vasta kun ulkoinen olemus tuo julki yksinäisyyden ja ahdistuksen lieve-ilmiöineen. Usein syntyy se harha, että kiusattu ja masentunut on ongelmiensa kanssa yksin; todellisuudessa tilanne on pikemminkin se että muut ympärillä olevat ihmiset saattavat vain olla parempia peittämään ongelmiaan (kasvojen suojaamisessa parempia).
4. Sosiaalisissa tilanteissa tulee oppirahoina yleensä enemmän epäonnistumisia kuin onnistumisia: Ei kannata syyttää itseään tai muita tilanteiden ja asioiden epäonnistumisesta, sillä on selvää, että kaikkien kanssa ei tule toimeen. Yksinäisyyden torjumisen kannalta olennaista on miettiä edes se yksi ihminen, joka lievittää ahdistusta yksinäisyyden tunteeen huippuhetkinä.
5. Elämä ei ole pakettiratkaisu: joka päivä on mahdollista tehdä muutosta elämäänsä ja aina voi oppia uusia asioita ja tavata uusia ihmisiä. Tekemällä oppii, mutta kukaan ei tee valmiiksi. Voi tuntua tuskalliselta pakottaa itseään sosiaalisiin tilanteisiin, mutta kannattaa muistaa että oudoinkin tilanne muuttuu sujuvammaksi kun riittävästi harjoittelee: myös ihmissuhteita tarvitsee harjoitella.
6. Ajattele itsesi kehitettävänä ohjelmana: Jos ohjelmassa löydetään virhe se korjataan kenties kuukauden tai ehkä jopa vuosien päästä, mikään ei yleensä estä virheenkojausta, mutta mitään varmoja takeitakaan siitä ei välttämättä myöskään ole. Ihmismieli toimii periaatteessa (yksinkertaistaen) samalla logiikalla niin halutessaan: kannattaa siis tehdä lista asioista joita voi itsessään muuttaa parempaan ja alkaa elämään todellisuutta ikään kuin ongelma olisi jo korjattu. Kun on suurinpiirtein vuoden esittänyt, että on jotain mitä ei välttämättä alunperin ollutkaan käy yleensä nimittäin niin että ympäristö antaa vahvistusta "uudelle piirteelle" ja se vakioituu osaksi normaalia käyttäytymisarsenaalia.
Edellä sanottu ei tietenkään poista sitä tosiseikkaa, että kiusaaminen ja yksinäisyys ovat yhteiskunnan rakenteellisia ongelmia. Näihin rakenteellisiin ongelmiin myös viranomaisten tulee puuttua sekä ennaltaehkäisevästi, että riittävillä korjaustoimenpiteillä kun vahinko on jo tapahtunut ja kiusaamisen ja yksinäisyyden kierre on alkanut hahmottua.
Lainasit kommenttini kokonaan, yhteenvetosi perusteella päättelen että en osannut ilmaista joitakin kohtia tarpeeksi selvästi, joten selvennän vielä hieman.
Kirjoitat: "On tärkeää kertoa pojille totuus parinvalinnasta, vaikka totuus loukkaa niitä, joiden maailmankuvaan totuus ei sovi."
Tekemäsi havainnot ovat todellisia ja niiden kertominen pojille olisi varmasti hyödyllisiä. Kun kirjoitin, että kannattaa yrittää käyttää kokemuksiesi vapauttama energia omaan kehittymiseen eikä tuulimyllyjä vastaan taisteluun, en ottanut moraalista kantaa siihen mitä sinun pitäisi tehdä, varsinkaan että tulisi välttää muiden ihmisten mielen pahoittamista.
Kommenttini on puhtaan pragmaattinen: havaintojesi kertominen on ollut sinulle hyödyllistä, mutta pidempään jatkuva asian vatvominen netissä ei ole enää sinulle henkilökohtaisesti hyödyksi. Koska olet älyllisesti suuntautunut ihminen, ajattelet että kun kaikki vain keskustelisivat tosiasioista, maailma muuttuisi automaattisesti paremmaksi paikaksi. (Tiedän tämän, koska olen itse samanlainen.)
Mutta maailma ei toimi niin. Mitä enemmän opit ihmisten käyttäytymisestä, sitä selvemmäksi käy, ettei juuri mikään keskustelu ei koske tosiasioita. Aiemmin mainitsemistani syistä havaintosi ilmaisemalla tulet kokemaan kaikkialla voimakasta vastustusta etkä tule saamaan aiheellesi juuri sympatiaa niiltä tahoilta joilta sitä haet. Älyllinen julkinen keskustelu melkein mistä tahansa aiheesta on tuulimyllyjä vastaan taistelemista.
Vastustus puolestaan vain lisää turhautumistasi. Ennen kuin voit saada mitään todellista poliittista muutosta aikaiseksi, sinun on päästävä omasta turhautumisestasi eroon, eli pantava oma elämäsi kuntoon. (Tämä ei ole mikään moraalisaarna, vaan tiedän asian omakohtaisista kokemuksista.)
En oleta enkä toivo sinun uskovan tätä pelkän anonyymin kommentin perusteella. Toivon vain että kun myöhemmin, vaikkapa vuoden päästä, huomaat käyttäneesi paljon aikaa ja energiaasi netissä avautumiseen aiheesta, kommenttini muistuisi mieleeni, ja huomaisit itsekin ettei se tie johtanut mihinkään.
Netissä väittelemällä et lisää omaa ymmärrystäsi. Havaintosi, joita tässä nimität totuudeksi, ovat kuitenkin lopulta vain osatotuus, vaikka onkin lähempänä totuutta kuin yleinen käsitys. Kun alat ymmärtää syitä miksi ihmiset ylläpitävät noita virheellisiä käsityksiä, tulet muita ihmisiä kohtaan armollisemmaksi ja vihasi tulee lientymään sääliksi.
Sanon vielä lopuksi jotain, joka on hyvin tärkeää, mutta hyvin vaikeaa viestiä. Toivottavasti sanani painuvat mieleesi, ja avautuvat myöhemmin. Vaikka sanat tuntuvat ehkä hämäriltä, tarkoitukseni ei ole jeesustella vaan tarjota jotain joka osoittautuu oikeasti hyödylliseksi.
Olet tullut väärinkohdelluksi, ja tunnet melko luonnollisesti vihaa. Olet nähnyt jotain, jota vain harvat näkevät. Voimme siis ajatella että olet maksanut mahdollisuudesta nähdä kovan hinnan, ja tuo hinta on kokemasi kärsimykset. Ne joilta kärsimykset puuttuvat, elävät epätietoisuudessa.
Ero on vastaava kuin ihmisellä ja eläimellä. Ihminen voi tiedostaa itsestään asioita, joiden tiedostamiseen eläin ei pysty. Näiden näkeminen saattaa aiheuttaa meille paljon mielipahaa. Silti harva ihminen halauaisi olla eläin, ilman ihmisen tietoisuutta.
On vain sinusta itsestäsi kiinni, miten käytät saamasi mahdollisuuden hyväksi. Olet maksanut raskaan hinnan, eli sinulla on jotain arvokasta, älä tuhlaa sitä tuulimyllyjä vastaan taistelemiseen, vaan sijoita se johonkin vielä arvokkaampaan.
Hoh kirjoitin pitkän kommentin, mutta blogger bugasi ja teksti vilahti bittiavaruuteen. Itse olen 149cm pitkä todella pahasti koulukiusattu entinen nynny, mutta yhä nykyinen nörttityttö. Olen seurustellut (parin) vain nörtti/nynnypoikien kanssa ollen heidän eka vakava parisuhde. Suhteet päättyneet siihen, että alkuhuuman jälkeen heidän masennus ja huono itsetunto on taas tullut pinnalle, mustasukkaisuus, itsensä jatkuva mollaaminen ja whineeminen. Ei sitä jaksa rakastaa, jos toinen ei usko edes rakastettunsa kehuja ja kauniita sanoja, kun niitä tarkoittaa. Kun toinen koko ajan alentaa itseään... lopulta toinenkin alkaa uskoa näihin, kun mollaamista kuuluu 24/7 ja vastalauseita ei uskota. Yksin on vaikea olla kahden itsetuntona. Mustasukkaisuus aiheutti myös väkivaltaa kahdessa suhteessani, kolmas päättyi siihen, että mies ei halunnutkaan olla kanssani. Ei nähnyt tulevaisuutta yhdessä. Olin hänen eka, eikä sen jälkeenkään ole seurustellut.
Lähestyn 30v rajapyykkiä ja näen, miten pariutumismarkkinat ympärilläni muuttuvat vain julmemmiksi. Itse en etsi ketään, viihdyn ihan hyvin yksin. Olen mieluummin itsekseni kuin otan paskaa niskaan enää. Sitä on jo saatu ennenkin.
En jaksa enää kirjoittaa megakommenttiani uusiksi, mutta haluan sanoa, että teet hienoa työtä, kun kirjoitat näistä aiheista. Tekstiäsi lukiessa tulee paha olla, ei laadun eikä sisällön takia, vaan siksi, että kokemukset muistuttavat omiani. Itse käyn vasta nyt taisteluani tuulimyllyjä vastaan: kaksi vuotta olen yrittänyt saada apua, mutta tuntuu olevan vaikeaa jos ei yritä tappaa itseään.
Tunnen muutaman alle 165cm miehiä ja kaikilla riittää flaksi. Eivät ole rahakkaita, edes kovin komeita, mutta iloisia ja elämänmyönteisiä. En tässä halua osoitella sanoen, että lakkaa mähinöimästä, vaan kunhan mainitsen, että näinkin voi olla. Hekin ovat koulukiusattuja, mutta kai sitten luoneet vahvan suojakuoren. Isäni on 160cm.
Kiitos blogistasi.
-O
Mielestäni kommentoija esitti erittäin tärkeän ajatuksen. Tämä jokaisen tulisi muistaa ja sitä ei voi tarpeeksi korostaa:
"Kun on suurinpiirtein vuoden esittänyt, että on jotain mitä ei välttämättä alunperin ollutkaan käy yleensä nimittäin niin että ympäristö antaa vahvistusta "uudelle piirteelle" ja se vakioituu osaksi normaalia käyttäytymisarsenaalia."
Nimittäin juuri näin se menee. Taloustieteissä asiasta sanotaan "Fake it 'til you make it". Jokainen meistä voi pitkälti valita minkälaiseksi ryhtyy.
Itsensä parantamisessa muut ihmiset ja maailma yrittää etenkin alkuun potkia päähän, palauttaa kapinoivan takaisin ruotuun. Mikäli siihen ei suostu, havaitsevat muutkin pian tämän ihmisen ehkä sittenkin olevan todellisuudessa uskottelemansa kaltainen. Ja muiden kunnioitus kasvaa aivan uudella tavalla.
-----
Sitten toiseen asiaan: Kommentoin sinulle edelliseen postaukseesi, että suosittelen sinulle aikuislukioon menoa ja sen jälkeen yliopistoa. Vastasit että olet yrittänyt opiskelua, nimittäin jotain hitsaajakurssia. Olit kuulemma joutunut jättämään sen kesken.
Sanon ihan suoraan että kaltaisellesi yhteiskunnallisesti ajattelevalle ja pohdiskelevalle ihmiselle joku hitsarikurssi nyt on "yllättäen" IHAN VÄÄRÄ VALINTA. Sen sijaan lukiosta, yliopistosta ja muista akateemisista opinahjoista saattaisit löytää enemmän samanhenkisiä ajattelijoita.
Nyt on menossa kesämasennuskausi ja en oikein jaksa itse kirjoittaa, joten tietysti lainaan toisten kirjoittamia juttuja kun sellaisia vastaan tulee. Olihan niitä muitakin hyviä kommentteja, mutta tulin valinneeksi tuon yhden. Yhteenvedossa kirjoitin yleisesti enkä vain kyseisestä kommentista. Viisaita sanoja kirjoitat. Ymmärrän kyllä pointin ja loput aukeavat vielä joskus.
Tuulimyllyjä vastaan taistelemisesta. Ehkä tilanne ei ole niin epätoivoinen. Pitää vain saavuttaa pieniä voittoja. Koko väestöä ei tarvitse käännyttää, riittää kun voittaa puolelleen älykkäitä ja intohimoisia yksilöitä.
”blogger bugasi ja teksti vilahti bittiavaruuteen” Niin se tekee ja harmillisen usein. Tuon voi välttää kirjoittamalla jutut tekstinkäsittelyohjelmalla ja copypastaamalla bloggeriin. Samalla teksteistä jää varmuuskopio omalle koneelle. Tässä parin vuoden aikana on kertynyt melkoinen kasa kaikenlaisia juttuja. Aion siis tulevaisuudessa kirjoittaa pamfletin ja koneelle tallennettu aineisto helpottaa urakkaa huomattavasti.
"Fake it 'til you make it" En tiedä onko tämä sama juttu, mutta nyt kun tarkemmin ajattelen, niin olen toteuttanut samankaltaista ajattelua jo pidemmän aikaa. Pari vuotta sitten päätin, että minusta tulee tosi kova aktivisti. Kun katsotaan nykytilannetta, niin jotain kehitystä siihen suuntaan on havaittavissa.
Menin hitsaajakurssille harrastusteni takia. Ehdin oppia harrastuksiin riittävän hitsaustaidon ennen kurssin keskeyttämistä. Motivaatiota siis oli, mutta masennusperkele tuli ja löi sängynpohjalle. Minulla ei ole motivaatiota akateemiseen opiskeluun. Nollamotivaatiosta plus masennuksesta ei hyvää seuraisi. Jos nyt lähtisin opiskelemaan, siitä pitäisi olla suoraa hyötyä. Esiintymiskoulutuksesta ainakin olisi apua, kun kutsu telkkuhaastatteluun joskus tulee. Tulevaa pamflettia varten voisin kehittää kirjoitustaitoani kirjoittajakoulutuksessa. Lukion ja yliopiston kaltaista yleissivistystä en jaksa, tarvitse tai edes halua.
Hei!
Blogia lukiessani olen tehnyt huomion, ettet hirveästi pura omia kiusaamiskokemuksiasi. Voisit ehkä yrittää jollain tavalla ilmaista, mitä omat kiusaajasi oikein ovat tehneet, samalla tavalla kuin tuo Suomen Kuvalehden jutun "Lauri". Olethan paljastanut itsestäsi blogissa arkoja yksityiskohtia jo muutenkin.
En ole tuntenut tarvetta kirjoittaa enempää omista kouluajoistani. No, joku kerta kirjoitan enemmän. Yksittäisistä tapauksista on vaikea kirjoittaa, koska kiusaaminen oli enimmäkseen jatkuvaa väkivallan uhkaa, tönimistä, halveksuntaa, loukkaavia sanoja, yhteisöstä ulos sulkemista. Hyökkäyksiä oli harvemmin ja ne näyttivät ulkopuolisen silmiin kovin harmittomilta. Opettajat ja muut aikuiset luulivat kyseessä olevan vain lasten leikkiä.
Mistä tiedät, että juuri kiusaaminen on ollut olennainen tekijä elämäsi epäonnistumisen kannalta? Eikö ole mahdollista, että esim. geenivirheet tai ympäristömyrkyt ovat tehneet tehtävänsä jo kauan ennen kuin aloit opintietä edes kulkea?
Ohitetaan kaikki tutkimusten ja kokemusten kautta saatu tieto koulukiusaamisen vaikutuksista uhrien elämään, niin elämän epäonnistumisen syyksi voidaan löytää jotain mieltä rauhoittavaa. Ihmisten hyvyyteen uskoville olisi lohdullista kuulla, että syynä ovat myrkyt ja geenivirheet, eikä lasten julmuus toisia lapsia kohtaan.
Lähetä kommentti