Vigilis-sovelluksen kautta kiusaaminen tulee aikuisten tietoon, ja ongelma voidaan yrittää ratkaista ennen kuin tilanne kärjistyy. Myös todisteet kiusaamisesta, esimerkiksi tekstiviesti, puhelu tai sähköposti, tallentuvat palveluun.
Youtubessa on esittelyvideo Vigiliksestä. Videon alussa kerrotaan cyberkiusaamisesta, esitellään itsemurhaan päättynyt kiusaaminen ja kerrotaan mielenkiintoisia faktoja aiheesta.
Joku voi väittää Vigilistä yksityisyyttä loukkaavaksi vakoiluohjelmaksi, mutta minä näen ohjelmassa ainakin kaksi hyvää asiaa, jotka puuttuvat muista kiusaamista vastaan tehdyistä jutuista. Esimerkiksi KiVa Koulu ei tähän pysty: Vigilis kerää todisteita. Kiusaamisesta jää harvoin näkyviä todisteita. Siinä sovelluksen keräämät tiedot ovat ratkaisevassa asemassa. Toiseksi, aikuiset näkisivät mitä ”lasten maailmassa” oikeasti tapahtuu ja he voisivat siirtää lapset nopeasti turvaan kotikouluun tai yksityisopetukseen, pois peruskouluhelvetistä. Valitettavasti aikuiset ovat yleensä niin hölmöjä, että he eivät todisteista huolimatta tajua mitä tapahtuu, ja sokeasti luottavat koulun kykyyn ratkaista ongelmat.
Hyviä uutisia. Syötteenlukija ilmoitti, että kauan hiljaa ollut blogi on taas herännyt. Minä tietysti pelkäsin pahinta, sitä että kirjoittaja olisi tehnyt epätoivoisimman teon paeta tätä pahaa maailmaa. Tuntui hyvältä lukea että hän on yhä täällä taistelemassa. Niin moni kiusattu ei enää ole. Syötteenlukija on tosiaan kätevä työkalu blogien ja sivustojen lukemiseen. Se helpottaa huomattavasti varsinkin harvemmin päivitettävien blogien seuraamista. Mulla on käytössä FeedReader.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
4 kommenttia:
Tuli mieleen suositella yhtä kirjaa, jota luen itse parhaillaan.
Liisa Keltikangas-Järvisen (professori ja arvostettu tutkija - ja vieläpä arkielämästä harvinaisen hyvin kärryillä oleva) kirjassa "Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot" ammutaan tehokkaasti alas tuota "kiusaaja on kiusattu ja ressukka jne." -myyttiä. Lukemisen arvoinen kirja, sitä löytyy aika hyvin kirjastoistakin. Pari sitaattia:
Sivu 99: "Aikoinaan koitui paljon haittaa sellaisista koulumaailman väitteistä kuin että kiusaaja ja uhri ovat yhtä onnettomia, kiusaaja se vasta apua tarvitsee, kiusaaja se vasta onneton on. Tämä ei ole totta. Useimmiten koulukiusaaminen ei ole yhteydessä minkäänlaiseen persoonallisuuden häiriöön, vaan on vain keino nostaa omaa asemaansa ryhmässä."
Sivu 71: "Eräässä laajassa suomalaisessa tutkimuksessa, jossa oli mukana lähes 4000 murrosikäistä, 5 prosenttia sanoi kiusaavansa koulussa muita siitä yksinkertaisesta syystä, että heistä se oli kivaa. Kuullessaan tämän tutkimustuloksen sanovat aikuiset tavallisesti: "Eivät he sitä kuitenkaan tarkoittaneet." Valitettavasti tarkoittivat."
(Laitoin lähes samanlaisen kommentin tuonne Peruskoulun nousu ja tuho -blogiin ja piti linkittää siihen, mutta en muistanut, että siellä on kanssa ennakkomoderointi - milläs linkität :-)
Onpa tuttu nimi tuo Keltikangas-Järvinen. Olen varmasti lukenut hänen kirjoituksia joskus.
Uskomus ressukkakiusaajasta oli omien kouluaikojeni aikaan se ainoa oikea selitys. Aikuiset koettivat väkisin selitellä kiusaamista kiusaajan pahalla ololla, jota kohtaan minun olisi pitänyt tuntea empatiaa. Uskomus elää yhä vahvana. Ei tarvitse muuta kuin selata muutamia keskusteluja niin heti törmää samaan väitteeseen. Samoin ihmisillä tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää, että kiusaaminen on hauskaa.
Bloggasin aiheesta:
http://linja-aho.blogspot.com/2011/07/raiskaaja-ja-kiusaaja-tarvitsevat-apua.html
Hienoa. Mun pitää tehdä aiheesta blogiteksti ja laittaa linkki sun tekstiin heti kun saan selvitettyä seuraavasta tekstistäni aiheutuneen sotkun. Suututin näköjään joukon naisia kertomalla oman näkemykseni syrjäytyneen miehen yksinäisyydestä.
Lähetä kommentti