tiistai 12. heinäkuuta 2011

Nynnypoika jäi ikuisesti yksin

Elämäni suurin tragedia on yksinäisyys. Koulukiusaaminen ja psykiatrinen hoito ovat jääneet kauas taakse, mutta yksinäisyydestä ei ole ulospääsyä. Nynny, tuo lyhyenläntä säälittävä 35-vuotias neitsyt, ei ole koskaan ollut parisuhteessa, muutamaa yksipuolista surkeaa seurusteluyritystä lukuunottamatta. Ei tässä näin pitänyt käydä.

Olen kyllä yrittänyt etsiä tyttöystävää. Minut on torjuttu niin monta kertaa, että en ole enää moneen vuoteen jaksanut edes yrittää. En jaksa enää edes toivoa, ja usko on kadonnut kauan aikaa sitten. Tilaisuuksia on ollut koko elämäni aikana vain muutamia ja nekin olen menettänyt ujouden ja sosiaalisen kömpelyyden takia. Eivätkä ne torjunnat ole pahimpia asioita, vaan pahinta on olla täysi nolla naisten silmissä, olla pelkkää ilmaa. Naisten ei tarvitse edes torjua minua, ei edes huomata minua, kun olen heille näkymätön. Hylätyksi tuleminen on henkilökohtaista. En kelpaa kenellekään, minussa on jotain niin pahasti vialla. Yksin jäämisen syynä on kaikki mitä olen, kaikki mikä tekee minusta minut, ja se jos mikä on henkilökohtaista.

Naisilla tuntuu olevan aivan väärä käsitys miehen tarpeista. Naisettomuudelle on naureskeltu tai siitä on vaiettu täysin. Asiasta kirjoittaneita on haukuttu sovinisteiksi. Esimerkiksi Hännikäisen kirja ”ilman” sai raivostuneen vastaanoton feministeiltä. Naisenkaipuu on kuitattu sanomalla, että taas ne pojat vonkaavat pillua ja ei seksittömyyteen kuole, että älkää pojat ruikuttako vaan kasvakaa miehiksi. Eräs radikaalifeministi jopa ehdotti, että naissuhteiden puuttuessa miesten pitäisi harrastaa pikaseksiä tuntemattomien miesten kanssa Stockmannin vessassa. Mutta kyse ei ole vain seksistä, hetken tyydytyksestä, laukeamisesta. Ei todellakaan. Kyseessä on ihmisen perustarve, tarve jakaa elämä toisen kanssa, rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Nynnyn naisenkaipuuta on käytetty häikäilemättömästi hyväksi. Enää en tee palveluksia naisille. Korjatkoot itse omat tavaransa, hakekoot itse sohvansa Ikeasta, pummatkoot kyytinsä joltain muulta ja itkekööt jonkun toisen olkaa vasten paskamaisten poikaystävien paskamaisuudesta, minä en niitä enää tee. Naiset näyttävät niin julmilta yksinäisen syrjäytyneen miehen silmin. Yksikään nainen ei sitä pysty käsittämään, sen olen monta kertaa huomannut. Naisen maailma näyttää niin erilaiselta oman nallekarhupoikaystävän sylistä katsottuna. Yksikään nainen ei voi syrjäytyä yhtä pahasti kuin mies. Jokainen nainen, vaikka olisi paljon pahemmassa jamassa kuin minä, löytää silti kumppanin ja voi elää täyttä elämää.

Nynny on turhautunut ja katkera. Miksi minulle valehdeltiin eikä kerrottu pariutumismarkkinoiden raadollisuudesta ? ”40 v. ja neitsyt” on minulle todellisuutta viiden vuoden kuluttua. Ei paljoa naurata. Tästä elämästä ei ole jäänyt muuta käteen kuin hirvittävä kostonhimo. Miksei minun rakkauteni kelpaa ? Näkeekö kukaan edes sitä kuinka paljon minä oikeasti kärsin ?

THANKS FOR NADA, BITCHES !

83 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuo kuulostaa niin älyttömän surulliselta. Jotenkin vaikea käsittää, ettetkö mitenkään löytäisi kumppania. Mutta joskus kohtaaminen ja löytäminen on älyttömän vaikeaa. Itsekin olen välillä ollut todella yksin. Ja parisuhdemarkkinat ovat todellakin älyttömän raadollliset, sen kyllä tajusin jo hyvin nuorena.

Oletko kokeillut jo kaikki keinot?
Mene vaikka parisalsakurssille, siellä on aina pulaa miehistä. Laita profiili nettideittisivustoille. Käy baareissa. Liityt johonkin sinkut-ryhmään. Harrasta asioita porukoissa, joissa on sekä naisia että miehiä.

Yritä löytää myönteinen, empaattinen ja suvaitsevainen suhtautuminen itseesi, elämääsi ja toisiin ihmisiin. Pyri edes siihen suuntaan. Nauti ja iloitse elämästä, niin sinun seurassa muut nauttivat ja iloitsevat.

Ole aikuinen ja vastuullinen mies. Laita elämäsi järjestykseen. Sellaisen miehen kanssa on naisen hyvä olla.

Sure surusi, käsittele vihasi, mutta älä juutu niihin. Muistuta itseäsi kaikesta hyvästä, mitä elämässä on. Mieti mitä todella haluat elämältä ja toimi niiden suuntaviivojen mukaan askel askeleelta. Usko itseesi.

Ja elämä nyt ylipäätään on usein täynnä vastoinkäymisiä ja asiat eivät mene niinkuin haluaisi.

joku

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Juu kiitoksia kannustuksesta, mutta... Nuo ohjeet sopivat flaksimahdollisuuksien lisäämiseksi miehille joilla käy muutenkin flaksi.

Olen kokeillut melkein kaikkea tansseista nettideittailuun. Vaikka tilaisuus tutustua naiseen tulisi, olen niin kokematon, arka ja kömpelö, että lähestymiseni voidaan helposti tulkita seksuaaliseksi häirinnäksi. Nettideittailussa en pääse edes alkuun. Sivustoilla täytyy yleensä ilmoittaa pituus ja tulot, joita minulla ei ole. Nettideittailussa pärjäävät ne joilla käy muutenkin flaksi. Profiilini näyttäisi tosi surkealta, jos siis kerron siinä totuuden enkä valehtele.

Olen kokeillut harrastuksia. Ongelmana on, että naiset menevät harrastuksiin harrastamisen takia. Suhdetta hakeva mies koetaan helposti hyypiöksi. No, olin 13 vuotta erään suuren vapaaehtoistyötä tekevän naisvaltaisen järjestön aktiivijäsenenä. Siellä oli järjestettynä eräänlaista kontaktitoimintaa. Muutamia tilaisuuksia oli, mutta mistään ei tullut mitään. Ikävimmin kävi tansseissa. Koulun liikuntatunneilla tuli sentään pakosta valituksi mukaan peleihin vaikkakin aina luokan viimeisenä, tansseissa ei ollenkaan. Tansseissa oli ulkonäkö kaikki kaikessa. Lyhyen miehen kanssa ei tanssinut kukaan. Ihan sama juttu se on baareissa ja yöklubeissa. Komeammat miehet vievät naiset ja jäljelle jääneet naiset juovat siiderinsä ja lähtevät mieluiten yksin kotiinsa. Minulla ei ole mitään mahdollisuuksia edes tutustua naisiin baareissa. Olen jo niin monta kertaa polttanut näppini että en halua enää uusia pettymyksiä.

Vaikka laittaisin asenteeni ja elämäni kuntoon, en siltikään kelpaisi. Tunnen monia kunnon miehiä joilla on elämä kunnossa, heillä on hyvä työ ja terveet elämäntavat, mutta he ovat silti yksin.

Anonyymi kirjoitti...

Jokainen nainen ei todellakaan loyda itselleen kumppania. Yksinaisyys on sukupuoleen katsomatta suuri yhteiskunnallinen ongelma.

Toivottavasti omat miespuoliset ystavani eivat ajattele, etta joka kerta kun he tekevat minulle ystavanpalveluksen se olisi matkalla kohti jotain muuta kuin platonista kaverisuhdetta. Tasta tekstista pursuaa tiettya ymmartamattomyytta muita ihmisia kohtaan. Se, etta joku on yksin ei ole henkilokohtaista. Se, etten mina kiinnostu kenesta tahansa miehesta, ei ole henkilokohtaista niita miehia kohtaan, joista en kiinnostu. Valtaosa miehista ei kiinnosta, vain pieni maara ihmisista on mun mielesta oikeasti seksuaalisesti millaan tapaa kiinnostavia, siis ihan kauhean pieni promille. Siina ei ole mitaan henkilokohtaista. Suosittelen lukemaan hieman vaikka seksuaalisesta selektiosta, eli siita, milla perustein ihmiset tekevat parivalintansa. Kyse ei ole tiettyjen ihmisten karsimisesta pois parinvalinnassa, vaan tiettyjen ihmisten valitseminen. Verrataan vaikka tyonhakuun - avoimeen tyopaikkaan hakee 1400 ihmista, joista yksi valitaan. Se ei mitenkaan ole henkilokohtaista niita 1399 hakijaa kohtaan, joita ei valittu. Joku vain sopi siihen rooliin paremmin, mutta paikkansa on noille muillekin.

Seksuaalinen selektio muuten muistuttaa myos siita, etta ne sun kaikki ikavat piirteet, joiden luulet naiset ajavan kauas, ovat nekin selvinneet lapi evoluution nykypaivaan: niillekin on tarkoituksensa ja joku haluaa pariutua niidenkin piirteiden kanssa - ei niista huolimatta.

Musta on ikavaa, etta syyllistat naisia julmina, koska et saa naista kiinnostumaan itsestasi parisuhdetarkoituksessa. Voisiko olla, etta tama oravanpyora menee toisin pain?

Ja rakastetuksi tuleminen ei ole mikaan perustarve, vesi, ruoka ja hengitysilma taasen ovat. Jokainen ansaitsee tietenkin tulla rakastetuksi, mutta ei sita itselleen voi pakottaa.

Partnerin ja rakkauden loytaminen ei ole helppoa kenellekaan ja lupaan, ettei sita partneria ikina jatkossakaan tule loytymaan talla asenteella. Jos et ikina poistu kotoa, haali harrastuksia ja ystavia ja kavereita, et varmasti tapaa sinulle sita oikeaa naista jatkossakaan.

Tai voisit kokeilla vaikka nettideittailua?

Anonyymi kirjoitti...

"Juu kiitoksia kannustuksesta, mutta... Nuo ohjeet sopivat flaksimahdollisuuksien lisäämiseksi miehille joilla käy muutenkin flaksi."
Ihan kauhea asenne. Voit ihan oikeasti vilkaista peiliin ja pohtia hetken..

Puollustelet miksi et halua olla kosketuksissa kehenkaan, kenellakaan ei kay "flaksi" yrittamatta. Sun yksinaisyytesi taustalla on asennevamma ja osa tata vammaa on se, ettet ota itseasi niskasta kiinni ja hyvaksy, etta jotkut asiat - kuten tama - on sun omissa kasissasi ja sa voit tehda sille jotain. Ei tama ole mikaan ihmiskunnan salaliitto sua kohtaan.

Ma voin taman postauksen pohjalta kertoa, miksi ma en tapailisi sua:
- syytat muita omasta epaonnistumisestasi (on naisten julmuutta ja on henkilokohtaista, etta olet sinkku)
- valitat tekematta elamallesi mitaan
- olet 35v tyoton ja terve mies, katso ylla oleva kohta
- sulkeudut koulukiusatuksi tulemisen taakse ja pidat sita tekosyyna, ettei sinun tarvitsisi tehda elamallesi mitaan tai tyoskennella minkaan eteen
- jos et ole valmis tekemaan yhtaan toita edes sen eteen, etta tapaisit kumppanin, et varmaan tekisi paljoa parisuhteen tai kumppanin eteen sen loydettyasi

Kaikki nama "viat" sinussa on korjattavissa. Ota itseasi niskasta kiinni, luo profiili sinne nettideittisivustolle ja kerro vaikka taalla blogissasi sitten miten meni. Miehena sinun kuuluu tehda nettideittailussa aloite - ei siksi, etta olisin vanhoillinen seksisti, vaan siksi, etta naiset ovat laiskoja tekemaan aloitetta netissakin. Jos vaikka tekisit sen profiilin ja laittaisit kuukauden ajan joka paiva ainakin kolmelle eri naiselle asiallisen viestin olisit kuun loppuun mennessa laittanut viestin vahintaan 84:lle naiselle. Vaikka naista valtaosa ei vastaisikaan - kuten oletettavasti ei vastaa, koska eivat vastaa kuin sille yhdelle sadasta - joku ihan varmasti osoittaa vastakiinnostusta.

Voisiko myos olla, etta etsit naista, joka ei ole kanssasi samassa "liigassa"?

Onnea parinvalinnan viidakossa, siella ei kukaan tule valituksi vahingossa.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitat sujuvasti ja varmaan osaisit olla sujuva telkkarissakin. Koita markkinoida itsesi osallistumaan johonkin koulukiusaamista käsittelevään ajankohtaisohjelmaan. Voisit saada yhteydenottoja vaikka kiusatuilta naisilta.

Anonyymi kirjoitti...

"Olen kokeillut harrastuksia. Ongelmana on, että naiset menevät harrastuksiin harrastamisen takia. Suhdetta hakeva mies koetaan helposti hyypiöksi."

Voi kuulostaa oudolta vinkiltä, mutta oletko kokeillut sellaista, että kuvittelet/teeskentelet olevasi parisuhteessa? Sormus sormeen vain, ja luulisi että kiinnostusta alkaa tulla. Eihän epärehellisyys tietenkään pitkälle kanna, mutta voithan tuotakin vaikka baarissa kokeilla, jos se antaisi sinulle itseluottamusta.

Olen kyllä miettinyt, että mikähän siinä on, että tunnen itse useampia sinkkunaisia, jotka valittavat sitä, että missään ei ole 30+ sinkkumiehiä. He olisivat siis aivan kunnollisia naisia, eivät mitään pubiruusuja, mutta ehkä vähän nörttejä. Jostain syystä nämä sinkkumiesten ja -naisten populaatiot eivät vain millään kohtaa.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Kiitoksia kommenteista. Oikeastaan nämä samat parinvalinta-asiat on käyty miljoona kertaa läpi Laasasen blogeissa ja niiden kommenttipalstoilla. Jos joku haluaa ammattimaisen mielipiteen, niin sitä kannattaa kysyä suoraan Laasaselta. Mutta koetan vastata näihin kommentteihin myöhemmin. Mulla on odottamassa pari tekstiä mitkä omalta osaltaan selventävät minkälainen olin ennen Kiusatun vastaiskua. Lisään vastaukset vaikkapa niihin.

Vastaan nyt heti muutamaan asiaan. Rakkaus ja seksi ovat ihmisen perustarpeita. Seksi on niin perustavanlaatuinen tarve, että se on samalla portaalla hengittämisen, veden, ruuan ja unen kanssa !

”Kirjoitat sujuvasti ja varmaan osaisit olla sujuva telkkarissakin.” Pelkään julkisia esiintymisiä. Jo pelkkä esittäytyminen harrastusporukalle saa pulssin kohoamaan, äänen vapisemaan ja kylmän hien pintaan. Eikä mulla ole kanttia esiintyä omalla naamalla, ainakaan vielä. Itsensä likoon laittamalla voisi saavuttaa todella paljon, kuten Hännikäiselle kävi. Hän avautui yksinäisyydestään telkussa ja yksinäisyys loppui siihen paikkaan.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

”Sormus sormeen vain, ja luulisi että kiinnostusta alkaa tulla.” Tuo on totta ainakin osittain. Ei ehkä kiinnostusta, mutta naisten asenne miestä kohtaan muuttuu. Useampi tuntemani mies on kertonut kihlasormuksen vaikutuksesta. Ennen sormusta naisten käytös oli varautunutta, tyyliin että nyt se kumminkin koettaa lähennellä. Sormuksen kanssa naiset ovat paljon vapautuneempia. Sama taitaa koskea myös naisten suhtautumista homomiehiin. Naiset ovat vapautuneita heidänkin seurassa, koska ei ole tarvetta varautua kumppaniksi kelpaamattomien miesten lähestymisyrityksiin ja niitä seuraaviin kiusallisiin rukkasiin. Naisten mieltymys ukkomiehiin on taas ihan eri asia. Siinä on kyseessä miehen tarjoamat resurssit naiselle. Kuka tahansa ukkomies ei siihen kelpaa. Miehen pitää olla komea, varakas, kuuluisa ja/tai vaikutusvaltainen jne. Seikkailunhalu on myös yksi syy. On jännää tapailla salarakasta.

Sinkkupopulaatiot eivät kohtaa. Ei kaikkien edes tarvitsisi kohdata, kunhan vain samankaltaiset kohtaisivat. Mutta se taitaa olla mahdoton ajatus.

Anonyymi kirjoitti...

ehkä voisit lukea kirjoja, joiden avulla voisit saada mieltäsi myönteisemmäksi (mikä voisi poistaa jännittämistäsi ja saada tajuamaan omaa vastuuta elämästäsi ja itsestäsi):

http://www.bookplus.fi/kirjat/hay%2c_louise_l./muuta_ajatuksesi%2c_muutat_el%c3%a4m%c3%a4si-4231555

http://www.bookplus.fi/kirjat/uusi_maa-8454669

http://www.bookplus.fi/kirjat/tolle%2c_eckhart/l%c3%a4sn%c3%a4olon_voima-4324218

http://www.bookplus.fi/kirjat/pietik%c3%a4inen%2c_arto/joustava_mieli-4351667

Anonyymi kirjoitti...

tämäkin kirja voisi tuoda sinulle näkökulmia:

http://www.bookplus.fi/kirjat/moninkertainen_orgasmi-4345049

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Mielenkiintoisia kirjoja ovat. Nynnyn mieli ei vain ole tarpeeksi avoin ottamaan vastaan oppaiden tietoa. En usko vaihtoehtoisiin tapoihin, kun en saanut apua edes länsimaisesta lääketieteestä. Ja minua mielisairaala-aikojen jälkeen kymmenen vuoden ajan hoitanut psykologi oli kansainvälisesti tunnettu alansa huippu. Istuntoja jouduttiin usein perumaan, koska hän reissasi pitkin maailmaa kouluttamassa muita terapeutteja, ja silti hän ei pystynyt auttamaan minua. Vaikka en usko asiaan, on kiinnostava ajatus, että omaa ajattelua pystyisi muuttamaan niin radikaalisti ja siten muuttamaan koko elämää. Tuo viimeinen kirja on tarkoitettu pareille. Pitäisi olla joku jonka kanssa kokeilla, muuten se on kuin heiluttaisi tikkaria lapsen nenän edessä ja sanoisi että et saa, et saa. En halua tietää mistä olen jäänyt ilman koko aikuisen ikäni. Siis löytyiskö vapaaehtoista kokeilemaan ? Vaikka naisten kuuluisi tuntea syvää inhoa nynnypojan seksuaalisuutta kohtaan, voisi käydä niin hirveä vahinko, että nainen voisi nauttia siitä itsekin. Hehe.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Ja tässä on vastaus kolmanteen kommenttiin. Luen ensin vähän Laasasta ennen kuin voin vastata neloseen.

”Jokainen nainen ei todellakaan loyda itselleen kumppania.” Naiset jäävät useammin yksin nirsouden takia, kun odotetaan Sen Oikean löytymistä. Hyviä miehiä on tarjolla, mutta vaatimukset ovat paljon korkeammalla mihin markkina-arvo riittäisi. Joten nainen on mieluummin yksin ja odottaa Sitä Oikeaa. Tämän voi kiteyttää maksiimiin: Miehelle kelpaa kumppaniksi 95 naista sadasta, naiselle kelpaa 5 miestä sadasta.

”Toivottavasti omat miespuoliset ystavani eivat ajattele, etta joka kerta kun he tekevat minulle ystavanpalveluksen se olisi matkalla kohti jotain muuta kuin platonista kaverisuhdetta.” Seuraava blogiteksti kertoo juurikin tästä aiheesta.

”Se, etta joku on yksin ei ole henkilokohtaista.” Minä otan sen hyvin henkilökohtaisesti. Ihmiset ottavat paljon mitättömämpiä asioita henkilökohtaisesti. Jopa niin tavallinen juttu kuin miehen viipyilevä katse voi olla henkilökohtainen loukkaus jonkun naisen mielestä. ”Se, etten mina kiinnostu kenesta tahansa miehesta, ei ole henkilokohtaista niita miehia kohtaan, joista en kiinnostu.” Se on ihan yhtä oikea ja pätevä väite kuin minunkin väitteeni.

”Suosittelen lukemaan hieman vaikka seksuaalisesta selektiosta, eli siita, milla perustein ihmiset tekevat parivalintansa.” Kyllä Nynny tietää, Nynny on lukenut Laasasta ja muita jo kolme vuotta.

”Musta on ikavaa, etta syyllistat naisia julmina” Kerroin vain miltä maailma näyttää nynnypojan silmin. Se on itse koettava että sen voi todella ymmärtää. Kukaan ulkopuolinen ei voi nähdä maailmaa nynnypojan silmin. Ja sitten on vielä se kuuluisa Hanlonin partaveitsi...

”Ja rakastetuksi tuleminen ei ole mikaan perustarve, vesi, ruoka ja hengitysilma taasen ovat.” Tuosta jo mainitsin, siis rakkaus ja seksi ovat ihmisen perustarpeita. Seksi on niin perustavanlaatuinen tarve, että se on samalla portaalla hengittämisen, veden, ruuan ja unen kanssa. Rakkaudelle ja yhteenkuuluvuudelle on varattu kokonaan oma porras.

”Jos et ikina poistu kotoa, haali harrastuksia ja ystavia ja kavereita, et varmasti tapaa sinulle sita oikeaa naista jatkossakaan. Tai voisit kokeilla vaikka nettideittailua?” Juuri niin, aktiivinen pitää olla, muuten ei ole toivoakaan kumppanin löytämisestä. Mutta Nynny on ollut aktiivinen ja polttanut näppinsä niin monta kertaa että ei jaksa enää.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

No niin, olen valmis vastaamaan neljänteen kommenttiin.

”Ihan kauhea asenne. Voit ihan oikeasti vilkaista peiliin ja pohtia hetken..”
”yksinaisyytesi taustalla on asennevamma ja osa tata vammaa on se, ettet ota itseasi niskasta kiinni...”
jne...

Nynny teki kauheimman virheen mitä mies voi tehdä. Hän ruikutti. Siksi Nynny pitää palauttaa ruotuun halventamalla, pilkkaamalla ja syyllistämällä.

”syytat muita omasta epaonnistumisestasi”

Ihan kuin koulukiusaamiseen, olen itse yksin ja ainoana syyllinen myös yksinäisyyteeni ? Kyllä, syytän muita ja minulla on siihen oikeus, koska minua on ihan oikeasti kohdeltu kuin PASKAA. Itsensä syyttäminen on pahinta mitä koulukiusattu voi itselleen tehdä. Itseään syyttämällä voi ajautua todella syvälle, jopa itsariin asti. Eräällä tutulla oli jokin aika sitten vaikeaa hankalan tyttöystävän takia, ja hän kertoi ajatelleensa itsemurhaa koska hän syyllisti itseään tilanteesta joka ei ollut hänen oma vika. Onneksi hän tunnisti tuhoisan ajatusmallin ajoissa.

”valitat tekematta elamallesi mitaan”
”olet 35v tyoton ja terve mies, katso ylla oleva kohta”
”sulkeudut koulukiusatuksi tulemisen taakse ja pidat sita tekosyyna, ettei sinun tarvitsisi tehda elamallesi mitaan tai tyoskennella minkaan eteen”

En ole työtön enkä terve. Mistä sait sen käsityksen ? Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle yhdeksännen luokan lopussa ja 18-vuotiaana diagnoosi oli jo paranoidinen skitsofrenia. Nykyään diagnoosina on nippu persoonallisuushäiriöitä ja keskivaikea masennus.

Enkö tosiaankaan tee mitään ? Voin olla väärässä, mutta luulen että minusta on enemmän hyötyä yhteiskunnan kehitykselle aktivistina ja blogikirjoittajana kuin palkkatyössä repimässä rahaa selkänahastani kapitalistien taskuihin. Vaikka arvostelen yhteiskuntaa kovin sanoin, tarkoitukseni on kuitenkin parantaa tätä maailmaa eikä tuhota sitä. Jos estän edes yhden lapsen joutumisen kiusaamishelvettiin, olen onnistunut elämäntehtävässäni.

”jos et ole valmis tekemaan yhtaan toita edes sen eteen, etta tapaisit kumppanin, et varmaan tekisi paljoa parisuhteen tai kumppanin eteen sen loydettyasi” Mistä sait näin väärän käsityksen ? Jos löytäisin kumppanin, tekisin kaikkeni suhteen eteen. Paljon todennäköisempää on, että tarraudun suhteeseen kuin hukkuva oljenkorteen ja karkotan naisen liialla yrittämisellä.

”Onnea parinvalinnan viidakossa, siella ei kukaan tule valituksi vahingossa.” Kyllä niin käy. Useampi kuin yksi nainen on luullut löytäneensä unelmiensa miehen, Sen Ainoan Oikean, joka on osoittautunut täydeksi paskiaiseksi.

”Voisiko myos olla, etta etsit naista, joka ei ole kanssasi samassa "liigassa"?” Tiedän markkina-arvoni. Minulla ei ole paljoa vaatimuksia minkälainen naisen pitäisi olla. Tästä tekstin loppupuolelta löytyvästä kymmenen kohdan Nainen on -listasta en ottaisi vaikka kaupan päälle tulisi linna ja puoli valtakuntaa.

Anonyymi kirjoitti...

Tiedän paljon ihmisiä, joilla on persoonallisuushäiriö ja vakavaia traumoja ja jotka ovat parantuneet niistä pitkällä (vähintään 2 vuotta) psykodynaamisella tai kognitiivisella psykoterapialla. Myös dialektista käyttäytmisterapiaa käytetään pers.häiriöiden hoitoon. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsiviä esim. hoidetaan menestyksekkäästä Tampereella Päiväsairaala 2:ssa. Tokikaan kaikki eivät parane ja yksi tärkeimpiä asioita hoidossa, joka voi olla tuskallistakin, on asiakkaan oma motivaatio. Oikeastaan ilman sitä ei ole paljoa tehtävissä siinä kohtaa. Toki todella tärkeää on myös pykoterapeutin ammattitaito, johon kuuluu ehdoton sitoutuminen hoitamaan potilasta sovitulla tiheydellä ainakin vuodeksi kerrallaan ja yleensä vuosiksi. Ja yleensähän terapia on persoonallisuuhäiriöisillä sen kaksi kertaa viikossa ainakin ja asiaan erikoistuneissa Päiväsairaaloissa (Treen Päiväsairaala 2 tai Jorvin päiväsairaala) hoito kestää kuukausia-2 vuotta päivittäin, loppua kohti harvenevasti, jonka jälkeen yleensä on vielä jatkohoitona tuo psykoterapia. Vaikka sanotaankin, että persoonallisuushäiriöstä ei voi varsinaisesti parantua, niin elämästä voi tulla hyvää ja onnellista, vaikka sellaise psyyken rakenteen on huonojen kasvuiän kokemusten ja mahdollisesti geneettisen alttiuden takia saanut. Kuulostaa hienolta, jos diagnoosisi on vaihtunut paranoidisesta skitsofreniasta "vain" persoonallisuushäiriötasoiseksi. Ilmeisesti paranoidisuutesi on ollut vain stressaavan vaiheen aiheuttamaa ja jotenkin elämäsi on lähtenyt sitten parempaan suuntaan. Skitsofreniasta parantuminen on huomattavasti harvinaisempaa kuin persoonallisuuhäiriöistä, vaikka usein pers.häiriöiset, varsinkin epävakaat/rajatilat ovat monien hoitotyöntekijöiden kauhu, sillä heidän auttaminen vaatii todella ammattitaitoa ja erityistä kouluttautumista ja perehtymistä juuri kyseisen pers.häiriön hoitoon.

Anonyymi kirjoitti...

Vanhan juutalaisen sanonnan mukaan jos elämme varkaiden maailmassa, olet typerys, jollet varasta itsekin.

Reality check: Sinä yritit pelata sääntöjen mukaan, ja sinua kustiin silmään. Itse asiassa sinua vedätettiin rajummalla tavalla ja nöyryytettiin.

Sinulla ei ole enää mitään velvollisuutta sen kaiken jälkeen pelata reilusti eikä ns. porvarillisen moraalin mukaan. It takes two to tango. Eli heitä suosiolla kaikki käsitykset siveydestä ja säädyllisyydestä romukoppaan.

Oletko ikänä pohtinut huorissakäyntiä? Siis seksipalveluiden ostamista alan kaupallisilta tarjoajilta. Se kirpaisee kerran, se voi maksaa muutaman satasen, mutta se on kannattava investointi. Sillä saat tarvittavan kokemuksen, ja se voi auttaa sinut alkuun keräämään riittävästi itseluottamusta ja itsetuntoa. Ja muutaman kerran jälkeen sinä opit tuon ihmissuhdepelin, sillä peliähän se on.

Rohkeutta vain. Kyllä ne ammattilaiset ovat sinunkaltaisiasi ennenkin kohdanneet ja tietävät vallan hyvin, mistä on kyse.

Anonyymi kirjoitti...

ja lopulta, kun on tarpeeksi surtu, vihattu, itketty ja vatvottu, voi miettiä näitäkin asioita:

http://junikan.wordpress.com/2011/07/04/haavakieli/#comments

Anonyymi kirjoitti...

profiilisi valokuvasta päätellen olet söpö ja komea.

Anonyymi kirjoitti...

vaikutat myös fiksulta, vaikkakin katkeroituneelta. toki voi olla, että naisen rakkaus parantaisi sinut nopeaakin :)

Anonyymi kirjoitti...

"Vastaan nyt heti muutamaan asiaan. Rakkaus ja seksi ovat ihmisen perustarpeita. Seksi on niin perustavanlaatuinen tarve, että se on samalla portaalla hengittämisen, veden, ruuan ja unen kanssa"
Hopohopo, eipas ole. Monet ihmiset ihan vapaaehtoisesti kayvat elamansa lapi ilman seksia. Seksiinhan voi lukea mukaan kaikenmaailman aktit flirttailusta yhdyntaan - hyvaa ja tasapainoista elamaa voi elaa ilman mitaan naista.

"Kuka tahansa ukkomies ei siihen kelpaa. Miehen pitää olla komea, varakas, kuuluisa ja/tai vaikutusvaltainen jne. Seikkailunhalu on myös yksi syy. On jännää tapailla salarakasta."
On ihan tutkittu, etta sormus sormessa baarissa olevia miehia lahestyy useampi nainen kuin niita, joilla ei ole sormusta. Tassa siis puhutaan naisten tekemasta aloitteesta. Jostain syysta se sormus tuo naisille jonkinlaisen turvallisuuden tunteen. Sinulla on ikava tapa lytata kaikki sinulle annetut ehdotukset jollain huonolla verukkeella: kokeile ensin ja lyttaa vasta sitten.

"Naiset jäävät useammin yksin nirsouden takia, kun odotetaan Sen Oikean löytymistä. Hyviä miehiä on tarjolla, mutta vaatimukset ovat paljon korkeammalla mihin markkina-arvo riittäisi. Joten nainen on mieluummin yksin ja odottaa Sitä Oikeaa. Tämän voi kiteyttää maksiimiin: Miehelle kelpaa kumppaniksi 95 naista sadasta, naiselle kelpaa 5 miestä sadasta."
ei tama ole totta vaan todella ikava stereotypia. Todella moni nainen on ihan tahtomattaan yksin - ei siina mistaan nirsoudesta ole kyse. Yksinaisyys on molempia sukupuolia koskettava asia ja seksi ei poista yksinaisyytta - naisen nimenomaan haluavat parisuhteen useammin kuin miehet. Logiikallasi jokainen sinkkumies joka haluaa parisuhteen eikä pelkkää seksiä on sinkku oman nirsoutensa vuoksi - onhan tuolla yksinäisiä naisia vaikka kuin. Ei se ole nirsoutta, että haluaa olla jonkun kanssa joka sopii itselleen ja jonka kanssa voi olla onnellinen.

Anonyymi kirjoitti...

" Kyllä Nynny tietää, Nynny on lukenut Laasasta ja muita jo kolme vuotta."
En tiedä kuka on Laasanen, mutta olen itse parhaillani erikoistumassa parinvalinnan ja seksikäyttäytymisen psykologiaan - tosi ulkomailla. Jos tietäisit ja olisit oikeasti perehtynyt, tietäisit monien kirjoittamiesi asioiden olevan diipadaapaa. Seksuaalinen selektio on raakaa peliä, mutta ei näin raakaa.

Niin ja jos katost tuota Maslown tarpeiden hierarkiaa huomaat, että edes sen mukaan rakkaus tai seksi ei ole perustarve. En aio lukea tuota wikipedian artikkelia, jos siellä väitetään muuta niin väitetään väärin. Sen mukaan ihan oikeasti ainoat perustarpeet (primary needs) ovat fysiologiset tarpeet. Suosittelisin wikipediasta lukemaan kaikki nuo suurimmat teoriat ennemmin englanniksi kuin suomeksi, koska ne ovat suomen kielellä usein todella suppeita ja täynnä virheitä.

"Nynny teki kauheimman virheen mitä mies voi tehdä. Hän ruikutti. Siksi Nynny pitää palauttaa ruotuun halventamalla, pilkkaamalla ja syyllistämällä."
Saa ruikuttaa, mutta jos ruikuttaa - ei pelkästään tästä aiheesta vaan muustakin - ihmiset täysin luonnollisesti antavat neuvoja ja jos jokaisen neuvon lyttää parhaimmillaankin välttävin argumentein ei ole kummakaan, että lytätään. Niin ja jos lukee oikein hartautuneesti noita miesoikeustekstejä, niin kannattaa ihan oikeasti vastapainona lukea paljon myös feministisiä tekstejä niin ei katoa hommat perspektiivistä.

Veit kommenttini ”syytat muita omasta epaonnistumisestasi” ala-arvoisesti pois kontekstista. Tiedät hyvin, että en tarkoittanut sillä koulukiusaamista, mikä ei tietenkään ollut sinun vikaasi, vaan tätä käsillä olevaa naisettomuusongelmaasi - syytät naisia siitä, että et ole tavannut naista, joka olisi sinusta kiinnostunut. Se on aivan väärä lähtökohta, naiset eivät ole salaliitossa sinua vastaan. Tai ainakin mulle on tästä salaliitosta unohdettu kertoa.

"En ole työtön enkä terve. Mistä sait sen käsityksen ? Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle yhdeksännen luokan lopussa ja 18-vuotiaana diagnoosi oli jo paranoidinen skitsofrenia. Nykyään diagnoosina on nippu persoonallisuushäiriöitä ja keskivaikea masennus."
Olen vilpittömän pahoillani. Sain tuon kuvan (kuten kommentissani mainitsin) tästä kirjoituksesta. En ole seurannut blogiasi kauaa vaan lähinnä lukenut vain tämän tekstin ja kaikki mitä sanoin on tämän tekstin pohjalta ja tässä tekstissä sanomistasi asioista vedettyjä johtopäätöksiä. Niiden ei ollut tarkoitus loukata sinua henkilökohtaisesti ja pahoittelen, etten tehnyt tätä aiemmassa kommentissani selväksi.

Anonyymi kirjoitti...

"Mistä sait näin väärän käsityksen ? Jos löytäisin kumppanin, tekisin kaikkeni suhteen eteen. Paljon todennäköisempää on, että tarraudun suhteeseen kuin hukkuva oljenkorteen ja karkotan naisen liialla yrittämisellä."
Sain tämän käsityksen siitä, että et kehotuksista ja vinkeistä huolimatta ota yhtään kehotusta tosissasi vaan keksit aina jonkun syyn kumota. Et edes halua yrittää.

Se osoittaa tiettyjä juttuja persoonallisuudestasi ja siltä pohjalta veikkasin, että et ehkä panostaisi paljoakaan parisuhteeseenkaan. Uskon täysin, että parisuhdeen alkupuolella tarrautuisit naiseesi ja palvoisit häntä, mutta kun parisuhteesta tulee arkea se ei enää ole uutta ja jännää, se ei muutakaan elämääsi täysin ja olet yhä masentunut. valitat sitä, valitat tätä ja se on yhtä helvettiä kuunnella parisuhteessa. Olen itse ollut pitemmässä parisuhteessa juuri tämänlaisen henkilön kanssa. Parisuhteen alkupuolella koin itseni vähintäänkin jumalattareksi - vuoden jälkeen masennuin, koska vietin kaiken ajan tämän saman minua ennen palvoneen miehen kanssa, joka nyt vain kertoi minulle kuinka elämä on paskaa, elämällä ei ole tarkoitusta ja juurta jaksaen perusteli miksi kaikki on helvetistä. Se syö parisuhteessa niin miestä kuin naista ja minä en enää ikinä aio parisuhteeseen masentuneen miehen kanssa. Se on surullista, koska hekin voivat olla ihania ihmisiä, mutta se vastuu parisuhteessa toisesta on niin suuri, jos toinen on heikko ja se heikkokin voi vetää toisen mielenterveyden koetukselle.

"Kyllä niin käy. Useampi kuin yksi nainen on luullut löytäneensä unelmiensa miehen, Sen Ainoan Oikean, joka on osoittautunut täydeksi paskiaiseksi." Luuletko, että se paskiainen on heti näyttänyt olevansa paskiainen? Ei se ole vahingossa voittanut parinvalinnan "helvetillistä kilpailua".

Ja hyvä ettet ottaisi tuollaista naista itsellesi - epätoivon hetkelläkin pitää osata arvostaa itseään.

Homo kirjoitti...

Varmastikin heteromiehellä lyhyt pituus on selvä ongelma parinhakutilanteissa, mitä korostaa heteromiesten muutenkin heikko asema pariutumismarkkinoilla. Uskoisin kuitenkin, että jos riittävän nuorella iällä alkaa käydä kuntosalilla, jotta kroppa on selvästi keskivertoa paremmassa kunnossa ja vielä talousasiatkin mallillaan, niin melko suuri osa lyhyistä heteromiehistäkin onnistuisi löytämään kelvollisen naisen. Tämän takia minusta kouluissa tarvittaisiin valistusta parisuhdemarkkinoilta syrjäytymisvaarassa oleville. Tietenkin, jos olisi julkkis, kuten Tom Cruise, niin siitä olisi vielä enemmän apua.

Omasta mielestäni tosin keskimääräistä lyhyemmät miehet (jos nyt ei puhuta oikeista kääpiöistä) ovat paljon kiinnostavampia kuin pitkät. Lyhyet miehet myös näyttävät nuorekkaammilta, saavat helpommin näyttävät lihakset ja lyhyessä kropassa peniskin näyttää isommalta - ja lyhyet elävät keskimäärin pidempään. Olin hämmästynyt, kun jossain nettikyselyssä huomasin edustavani homojen joukossa vähemmistöä tässä mieltymyksessäni.

Jos kuitenkaan parisuhdetta ei tunnu löytyvän, niin minusta kannattaisi pyrkiä ajattelemaan positiivisia puolia. Nykymaailmassa puolet avioliitoistakin päätyy eroon ja yleensä eroissa nainen raiskaa vähintään taloudellisesti miehen. Eronneiden miesten terveysennuste on paljon huonompi kuin parisuhteessa pysyneiden JA aina sinkkuina olleiden. Lisäksi vaikka suhde ei päättyisikään eroon, niin se puoliso kuitenkin vähintäänkin rupsahtaisi muutamassa vuodessa ja aika todennäköisesti alkaisi muutenkin ärsyttämään nalkutuksillaan, rahan ruinaamisellaan jne.

Lisäksi voi pyrkiä ajattelemaan filosofisesti, että evoluutiossa kaikkia ei vain ole tarkoitettu lisääntymään, eikä siinä ole mitään henkilökohtaista, että itse sattuu olemaan yksi näistä tapauksista. Samoin voi pyrkiä ajattelemaan, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin - voisi esimerkiksi sairastaa haimasyöpää tai jotain muuta yhtä hirveää. Ja elämässä on paljon muutakin mistä voi nauttia tai tuntea elämänsä tärkeäksi kuin parisuhde.

Jos olet oikeasti neitsyt, niin ehkä voisi olla kannattavaa hankkiutua neitsyydestä eroon vaikka sitten maksetulla seuralla - mutta kondomia on ehdottomasti syytä käyttää, eikä kannata valita mitään ensimmäistä vastaantulevaa hampaatonta crack-huoraa. Seksi luultavasti ei olisi mitenkään hirveän hohdokasta, mutta kuitenkin paineet neitsyyden menettämisestä laskisivat ja samalla ehkä liian suuret odotukset seksin hohdokkuudesta. Monessa maassahan isillä on tapana kustantaa teinipojalle ensimmäinen reissu huoriin, jotta pääsee neitsyydestä ja minusta tällainen voisi olla ihan hyvä tapa Suomessakin seksikoulutuksen saralla kaiken maailman naisellisen yliromanttisten pilvihattaroiden maalailun sijaan.

Homo kirjoitti...

Ai niin vielä, jos tuo profiilikuva esittää sinua, niin ainakaan sen perusteella ulkonäössä ei näyttäisi olevan erityisempää vikaa.

Homo kirjoitti...

Oletko muuten kokeillut, että onko joitain keinoja, joilla voisit vaikuttaa itse omaan masennukseesi ja/tai ahdistuneisuuteen? Oma käsitykseni on se, että hyvin tyypillisesti ihmiset pystyvät vaikuttamaan erilaisiin keinoin sekä masennukseen, että ahdistukseen - mutta aika usein ongelmana on se, että ihmisillä ei ole ollut aikaa tutustua itseensä niin hyvin, että he tietäisivät mikä heihin tehoaa.

Masentuneillahan on muuten havaittu, että he ovat muita parempia tunnistamaan erilaisia negatiivisia asioita kuin muut ympäristössään. Ehkä eräs äskel vähäisempään masennukseen voisi olla tarkoituksellinen tuudittautuminen todellisuutta positiivisempaan harhakuvaan soveltuvin osin, vaikka tietäisikin sen olevan harhakuva. Samoin esimerkiksi sillä millaista musiikkia kuuntelee tai elokuvia katselee, voi hyvinkin olla vaikutusta mielialaan - samoin kuin sillä, että millaisia asioita ajattelee. Jos huomaa ajattelevansa jotain ikävää, niin voisi pakottaa itsensä ajattelemaan sen sijaan jotain positiivisia asioita. Jopa aivan teennäinen ajattelu tai väkisin hymyilemään pakottaminen voi muuttaa kuitenkin oikeasti mielialaa suotuisampaan suuntaan. Samoin liikunnasta voi olla hyötyä.

Esimerkiksi pakkoneurooseista ainakin bakteerikammossa tms on aivan toimivaksi hoitokeinoksi todettu se, että vain pakottaa toimimaan itsensä vastoin pelkojaan.

MikkoAP kirjoitti...

Sormus sormessa = preselection. Se on naiselle merkki siitä, että mies on jo läpäissyt jonkun toisen naisen seulan seulan, eli ei se mies voi ihan surkea olla.

whiic kirjoitti...

"...Kyseessä on ihmisen perustarve, tarve jakaa elämä toisen kanssa, rakastaa ja tulla rakastetuksi."

On vain yksi vika. Homoseksuaalisuus on rakkaus. Heteroseksuaalisuus puolestaan on säälittävän ihmisen seksinkaipuuta. Naisen katsominen jo on silmillä riisumista ja alistamista. Koska naisen itsemääräämis oikeus on ensisijaista, on naisilla oikeus päättää tapa millä haluttomuus taotaan tai julistetaan julkisesti. Naisilla on toki myös oikeus julistaa julkisesti kuvotuksensa sellaisia miehiä kohtaan, jotka eivät heitä yrittäneet edes iskeä, pre-emptiivisesti ja osoittaakseen tukea muille naisille, jotka ovat jättäneet, torjuneet tai ignoroineet nyhverön.

Sitten tulee Hägglund - kertoo, että hän ei pidä lihavista naisista, samaan tapaan kuin naiset usein julistavat, että eivät pidä "haisevista nörteistä". Tällä yhdellä kommentilla ansiolista valtakunnansovinistiksi. Ellei olisi eläkkeellä, olisi varmaan jo työtön sanomisistansa. Tämä siitä huolimatta, että sanominen on varmasti täysin vilpitön, toisin kuin "haiseva nörtti", jolla naiset perustelevat kiinnostumattomuuttaa kiltteihin poikiin, joiden haisemista he eivät ole edes varmistaneet.

Jos et halua tunteetonta irtoseksiä miesten kanssa Stockmannin vessassa, voit myös hankkia vakituisen poikaystävän. Homoseksuaalisuus, kun oikeasti on rakkautta vaikka heteroseksuaalisuus onkin pelkkää seksiä.

...

Feministisen Suomen kaksinaismoralismi ei oikeastaan edes naurata. Sen verran loputon luonnonvara se kyllä on, että jos sille osaa nauraa niin elää 10 vuotta ylimääräistä... ellei sitten tukehdu nauruunsa.

Anonyymi kirjoitti...

Jaa-a. Vertaapa tilannettasi vastaavassa tilanteessa olevaan naiseen... Persoonallisuushäiriöiseen mielisairaalan asukkiin. Tuskin kenellekään kelpaa vakikumppaniksi, runkkusäkiksi kyllä. Lyhyys voi olla haitta, mutta ns. epävakaita persoonallisuuksia tuntien, nämä ihmiset ovat todella hankalia, maailmankuva mustavalkoinen, ääriainesta, takertuvia, itsemurhakandidaatteja joiden mielestä syy on aina muissa, kuka uskaltaa lähteä matkaasi, jollei halua saada roppakaupalla hankaluuksia? Parisuhde vaatii työtä, joustoa, ymmärrystä, itse olet melko rikkinäinen kappale ja tyttöystävän saaminen tuskin parantaa elämäsi laatua -ehkä hetkeksi, ennen kuin sinut jätetään ja sitten olet kaiketi osastolla taas. Käy vaikka huorissa, pääset neitsyydestäsi, mutta säästä itseäsi raadollisilta pariutumismarkkinoilta.

Anonyymi kirjoitti...

Fake it till you make it:
http://en.wikipedia.org/wiki/Fake_it_till_you_make_it

Anonyymi kirjoitti...

"Voin olla väärässä, mutta luulen että minusta on enemmän hyötyä yhteiskunnan kehitykselle aktivistina ja blogikirjoittajana kuin palkkatyössä repimässä rahaa selkänahastani kapitalistien taskuihin."

Tietenkin olisi mukava saada yhteiskunta edes havahtumaan tähän yksinäisyys/kiusaamiskysymykseen. Onhan näitä ollut naisten kouluammuskeluja, mutta "periaatetyöttömyys" on loppujen lopuksi tehokkaampi ja laillinen tapa ottaa kantaa asioihin. Joskin sekin voi olla hyödytöntä ja johtaa sosiaaliturvajärjestelmän kaatumiseen. Ei tällaisia blogeja monet lue, ja vaikka joku mervi seinäjoelta saisi jotain kautta tietää sinusta jotain ei se juurikaan kiinnostaisi. Minä olen vuosien varrella oppinut, että ennenkuin asioista keskustellaan paperisissa sanomalehdissä ei kansan syvissä riveissä mitään olla ymmärretty. Edelleen silti haluaisin, että ymmärtäisit kyseessä olevan laajempi yhteiskunnallinen ongelma, eikä erityisesti sinuun painottuva tekijä. Sinun yksinäisyytesi ei ole niin kuin luonto on sen alun perin tarkoittanut, vaan ihmisten typeryys ja eläimellisyys se tekee nämä muokkaamansa homo sapiens-sopulilaumat barbaarisiksi. Kusipäät ovat nyt hylänneet sinut ja sitä on turha itkeä, että ympärillä on autiomaa, josta saa sentään vettä+sapuskaa.

Ja et ole saavuttanut sitä minimitasoa mitä naiset vaativat partnerilta, mutta vaatimukset on aikaamme sidottuja. Sitten, toisaalta ei se riitä, että löytää jonkun. Sielun syväyhteys on se todellinen juttu, joka voi pitää olentojen välistä rakkautta yllä siitä huolimatta, että jokainen kuolee yksin. Itse olen löytänyt... montakin ihmistä, ja ne eivät ole keitä tahansa, joille viedään kukkia perjantaisin tai käydään ryyppäämässä ja jurisemassa saunan lauteella säädyllisiä..

"Vaikka arvostelen yhteiskuntaa kovin sanoin, tarkoitukseni on kuitenkin parantaa tätä maailmaa eikä tuhota sitä. Jos estän edes yhden lapsen joutumisen kiusaamishelvettiin, olen onnistunut elämäntehtävässäni."

Itsekin jouduin "kiusaamishelvettiin",
mutta en ottanut sitä kovin vakavasti lopulta, vaan jopa pidin kiusaajistani ja ymmärsin heitä seonneina ihmisinä.
Ymmärsin koko ajan olevani itse jotenkin älykkäämpi ja sain torjuttua sen kiusatuksi tulemisen yläasteella. Lopulta ajauduin hyvään, vaiherikkaaseen murrosikään ja itsenäistymisvaiheeseen.

Muista: näm ongelmat ovat laajoja!


-bmad

Anonyymi kirjoitti...

"Yksikään nainen ei voi syrjäytyä yhtä pahasti kuin mies. Jokainen nainen, vaikka olisi paljon pahemmassa jamassa kuin minä, löytää silti kumppanin ja voi elää täyttä elämää."

Naisten keskuudessa on olemassa
myös ongelmaryhmä, jota voi kutsua "erittäin rumat naiset"-sektioksi. Se vaan on varsin pieni, 20-vuotiaiden kohdalla ehkä 5%:n kokoluokkaa. Muut naiset kyllä, kuten sanoit saavat pikaisesti jonkinlaista seuraa ja voivat täyttä häkää pohjustaa tulevia häitään jo ennen lopullisen poikaystävän löytymistä. Tosin kannattaa muistaa, että tämä tiukka yksavioisuuskin on kulttuurisidonnainen juttu, eikä vastaa ihmisen vaihtelunhaluihin.

-bmad

Anonyymi kirjoitti...

"Niin ja jos katost tuota Maslown tarpeiden hierarkiaa huomaat, että edes sen mukaan rakkaus tai seksi ei ole perustarve. "

Rakkauden ja seksin puute kyllä
tuppaa tilastollisesti lyhentämään 10 vuodella ihmisen elämää (tai siis asiaan liittyvä huono kohtelu muiden taholta), ja aika harva pystyy kuitenkaan psyykkaamaan itseään aution saaren toimijaksi...

Jos ikisinkut jäisivät työelämästä suosiolla pois siinä 50 ikävuoden paikkeilla päästäisiin oikeudenmukaisempaan tulonjakojärjestelmään. Mutta neitsytmiestenkin onnettomuus on toisaalta kuvitella, että työ tekee autuaaksi. Yksi tapa protestoida järjestelmää on se, että tekee työt täällä, mutta hoitaa kulutuksen valtaosin Aasiassa, jolloin valtio menettää alvituloja eksoottisille pimperoille. :D


-bmad

Anonyymi kirjoitti...

"vaikutat myös fiksulta, vaikkakin katkeroituneelta. toki voi olla, että naisen rakkaus parantaisi sinut nopeaakin :) "

Tuskin parantaa, sokaista kyllä voi. Kyllä se on ihan itse itsensä hoidettava. :D

Tämä on tyypillisen haitallista uskoa siihen, että nainen on joku maailman keskus ja tekee miehen kuin salaman iskusta autuaaksi mikäli niin päättää.
Se tekee myös ihmiset onnettomiksi, antaa naisille liikaa valtaa ja luottamusta, jota he eivät ole ansainneet. Miehet uskovat liikaa naisen kosketukseen ja tulevat siitä riippuvaiseksi. Jopa niin riippuvaiseksi, etteivät naiset nykyisin enää oikein välitä miehistä tai ymmärrä heidän olevan tuntevia ihmisolentoja.

-bmad

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Nynny on yllättynyt kommenttien määrästä. Masennuskin väisti vähäsen kun tuli ajateltavaa. Että kiitoksia siitä. Koetan taas vähän vastailla. Nimimerkki Homo kirjoittaa kyllä rautaista asiaa ja sai ajattelemaan asioita tarkemmin.

Parinvalinnan ja seksikäyttäytymisen psykologiaan erikoistuvalle kommentoijalle: En ymmärrä kommenttejasi. Ovatko ne tieteellistä faktaa vai mielipiteitä ? Olen eri mieltä lähes kaikesta. Jos mukana on feminismin tai naistutkimuksen tuottamaa materiaalia niin en ihmettele miksi meidän näkemykset ovat kaukana toisistaan. Kirjoitukseni perustuvat elämänkokemukseen eikä minun tarvitse opiskella teoriaa tai lukea kirjallisuutta (josta en ymmärtäisi sanaakaan) että voin esittää ajatuksiani. Tietysti koetan löytää todisteita tukemaan väitteitäni toisin kuin naistutkimuksessa yleisesti tehdään. Pari vuotta sitten eräs mies varoitti minua lähtemästä väittelyyn korkeasti koulutettujen naisten kanssa. Hän sanoi naisen aluksi kuuntelevan ja keskustelevan kunnes nainen huomaa että mies ei ole samaa mieltä hänen kanssaan. Sitten keskustelu muuttuu yksipuoliseksi saarnaksi kunnes mies tunnustaa olleensa väärässä ja hyväksyy naisen mielipiteen korkeimpana totuutena. Jos haluat akateemista väittelyä naisettomuudesta, oikeat henkilöt siihen ovat Henry Laasanen ja Panu Höglund. He ovat samalla tasolla kuin sinä eli korkeasti koulutettuja ja osaavat keskustella. Mä olen vain katkera jätkä josta ei tullut Suomen toista kouluammuskelijaa. Anteeksi.

Kopioin psykiatriaa sivuavat jutut Ole hiljaa kolmoseen ja kommentoin sinne. Se on tällä hetkellä mun tärkein psykiatriateksti ja jos joku hakee tietoa niin sen jutun alta löytyy helpommin.

Muutamassa kommentissa ehdotetaan maksullisen seksipalvelun käyttöä. Voisin päästä eroon vääristä odotuksista ja peloista mitä seksiin tulee. En uskalla hakea enkä oikeastaan edes halua maksullista seuraa. Peruskoulun ekaluokalta asti pakkosyötetty feministinen propaganda ja romanttinen höttö ovat tehneet tehtävänsä. Minut on henkisesti kuohittu. Tunnen syyllisyyttä jos edes ajattelen makaavani jonkun muun kuin Sen Ainoan Oikean kanssa. Tietenkin vasta papin aamenen jälkeen.

Nynnyn profiilikuvasta kysyttiin. Kuva on leikattu ja blurrattu noin 20 vuotta vanhasta kasiluokan luokkakuvasta. Juu, olin melko nätti pikku poika, mutta en miehekkäällä tavalla komea. Vanhat naiset aina sanoivat kuinka syötävän söpö olin. Viime vuosina muutama mies on sanonut minusta, että olen nuoren ja terveen näköinen. Tietysti olen, koska rankka bailaaminen näkyisi jo tässä iässä naamasta enkä ole tajusteitakaan harrastanut, ja kroppaa treenaan kolme kertaa viikossa vähintään 10 kilsan juoksulenkillä plus metsätreeneissä kerran viikossa. Syön vegesafkaa ja kaupunkimatkat ajan fillarilla kesät ja talvet.

Taas tuli pari uutta ehdotusta positiivisesta ajattelusta. Fake it till you make it. Ilmeisesti useat ihmiset ovat onnistuneet ja parantaneet elämänlaatuaan ?

Nynny Nyhverö kirjoitti...

”Reality check: Sinä yritit pelata sääntöjen mukaan, ja sinua kustiin silmään. Itse asiassa sinua vedätettiin rajummalla tavalla ja nöyryytettiin.” Nykyinen lääkärini sanoi samalla tavalla kiusaamisesta.

”toki voi olla, että naisen rakkaus parantaisi sinut nopeaakin :) ” Kunpa se olisi niin helppoa.

”Sormus sormessa = preselection.” No niinhän se perhana on ja kertoo naisten parinvalinnan olevan vielä raadollisempaa. Naiset ovat siis valmiita rikkomaan toisen parisuhteen saadakseen valmiiksi testatun ja sisäsiistiksi koulutetun miehen itselleen.

”Feministisen Suomen kaksinaismoralismi ei oikeastaan edes naurata. Sen verran loputon luonnonvara se kyllä on, että jos sille osaa nauraa niin elää 10 vuotta ylimääräistä... ellei sitten tukehdu nauruunsa.” Joo, on siellä koomisiin mittoihin yltäviä suorituksia. Muuten ei naurata, koska miesviha tuntuu kohdistuvan erityisesti minunlaisiin alempitasoisiin miehiin.

”Vertaapa tilannettasi vastaavassa tilanteessa olevaan naiseen... Persoonallisuushäiriöiseen mielisairaalan asukkiin.” Vertailukohta on vanhentunutta tietoa. Olin mielisairaalan asukki viimeksi vuonna 1995. Silloinkin väärällä diagnoosilla. Markkina-arvo voi olla samalla tasolla laitosasukeiden kanssa mutta laitoksista löytyy paljon korkeamman tason naisia.

”kuka uskaltaa lähteä matkaasi, jollei halua saada roppakaupalla hankaluuksia? Parisuhde vaatii työtä, joustoa, ymmärrystä” Siis mistä nämä käsitykset mun kelvottomuudesta kumppaniksi oikein tulevat ? Varsinkin kun vertailee mitä paskiaisia tytöt ja naiset ottavat poikaystävikseen, öyhöttäjiä, hakkaajia, juoppoja, narkkareita, pettureita, häntäheikkejä, koulukiusaajia, työpaikkakiusaajia. On siellä paljon minua kurjempia persoonallisuuksia naisten kumppaneina. Usealla niistä vaan on iso talo, iso auto ja kovapalkkainen duuni.

Anonyymi kirjoitti...

Näin monta kommenttia, eikä yksikään suoraan symppaa tai edes myönnä tekemiäsi teräviä havaintoja ja johtopäätöksiä tosiksi.

Päinvastoin, lähes jokainen kommentti pyrkii syyllistämään sinua ja osoittamaan että ongelmaan olisi olemassa joku laastarimainen pikaratkaisu.

Tämä ketju osoittaa sen surullisen täydellisen empatian puutteen joka useimmilla naisilla ja miehilläkin tuntuu olevan niitä kohtaan jotka kokevat todellista hätää. Tämä on räikeässä ristiriidassa sen kanssa, että naisten välitellään pystyvän todelliseen empatiaan. Usein empatia kuitenkin kohdistuu vain virallisiin uhriryhmiin: homoihin, maahanmuuttajiin, naisiin. Nynnypojille ei uhristatusta myönnetä.

Olet kärsimyksen kautta henkilökohtaisesti joutunut näkemään sellaisia pimeitä puolia ihmisyydessä joista useimmat ihmiset ovat onnellisen tietämättömiä.

Olet nähnyt jotain sellaista, joiden olemassaolon muut pyrkivät voimakkaasti kieltämään. He eivät tee sitä pahuuttaan, kokemuksiesi myöntäminen todeksi romauttaisi heidän maailmankuvansa. Et saa kuitenkaan enää käärmettä takaisin pussiin.

Tilanteesi ei ole helppo, koska tapasi olla yhteydessä muuhun ihmisyyteen on ollut älysi. Nyt jopa kokemasi ilmiselvästi todet kokemukset pyritään hiljentämään, joten et voi luottaa enää edes siihen että et marginalisoituisi edes älyllisellä tasolla. Viimeinen lanka yhteisöön on katkemassa.

Ketjuun kommentoinut parinvalintaan erikoistumassa oleva "asiantuntija" on esimerkki siitä miten raa'asti yhteiskunta toimii. Asiantuntijoiden todellinen funktio yhteiskunnassa on pyrkiä selittämään erilaisia ilmiöitä siten, ettei tavallisten ihmisten tarvitsi muuttaa liikaa mielipiteitään, ettei heidän tarvisisi ymmärtää miten asiat oikeasti ovat. Katso vaikka talousasiantuntijoita joita haastatellaan televisiossa.

Olen ollut samantyyppisessä, en tosin yhtä pahassa, jamassa, eikä tie ulos edes minulla ollut helppo. Mitään pikaratkaisuja ei ole. Mutta olet nähnyt syitä negatiivisille kokemuksillesi, ja tuo ymmärrys on vapauttanut energiaa. Pyri käyttämään se itsesi kehittämiseen äläkä itsetuhoisasti tai tuulimyllyjä vastaan taisteluun.

Itselläni tie ulos löytyi, että aloin kiinnostua laajemmin siitä miten ihmiset oikeasti todellisuudessa käyttäytyvät. En inttämään siitä netissä, vaan keräämään todellista tietoa ja uskomaan vain omia silmiäni. Mielenkiintoisia asioita löytyy apinoiden käyttäytymisestä, psykologiasta jne. ja ihan vain tarkkailemalla ihmisiä.

Yksi joka muutti elämäni oli Keith Johnstone: Impro, erityisesti sen statuksia koskeva luku. Suosittelen lukemaan myös kirjan Rampage: The Social Roots Of School Shootings. Sen loppuosan suositukset ovat paskaa, mutta siinä on erittäin mielenkiintoisia havaintoja kiusaamisen sosiaalidynamiikasta jotka ovat liian tabuja suomalaiseen "asiantuntijoiden" ohjaamaan koulukiusaamiskeskusteluun.

Tsemppiä!

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni paranemisen ehto on elää syvästi kaikki se tuska ja kärsimys, mitä on kokenut ja saada kokemus, että joku todella kuulee ja ymmärtää ja kannattelee, kun niitä kauheuksia jälkikäteen läpielää ja käsittelee esim. terapiassa. Että tuskaa läpikäydään ja se vähitellen helpottuu ja neutraloituu. Ja kun se käydään läpi sellaisen terapeutin kanssa, joka oikeasti on empaattinen, ymmärtää ja välittää, niin ajan kanssa ne kipeimmät muistot tunnetasolla hieman lievenevät. Terapiassa mietitään ja käydään läpi kaikkia tunteita ja tapahtumia, jotka sinne nousevat esim. ettei ole sinun syy, että sinua kiusattiin, ketään ei saa kiusata, aikuisten olisi pitänyt suojella sinua ja laittaa rajat kiusaajille. Kun saat hyvää, rakkautta, empatiaa, lohtua, turvaa terapiassa itsellesi sellaisena kuin olet, niin pikkuhiljaa haavat lähtevät paranemaan ja itsekunnioitus palaa. Opit tajuamaan, että sinua on kohdeltu todella huonosti ja väärin, saat olla se uhri, joka olet, koet syvää surua ja kauhua ja myös vihaa kiusaajiasi kohtaan. Pikkuhiljaa voimaannut ja itsekunnioituksesi ja itsetuntosi palaa. Ei ehkä sellaiseksi millainen se voisi olla sinulla ilman noita kokemuksia, mutta kuitenkin sellaiseksi, jonka kanssa voi elää ja joka aina hyvien kokemusten myötä paranee. Kun saat terapiassa tukea ja hyvää kohtelua ja lisäksi valikoit elämääsi sinulle hyvää tekeviä ihmisiä, joille voit myös kokemuksistasi puhua, niin voit alkaa voida hyvinkin. Katkeruuskin on varsin ymmärrettävä tunne ja sitäkin on hyvä tuntea, vaikkakin olisi myös itsesi kannalta hyvä, että jossain kohtaa jopa tietoisestikin alkaisit siitä hellittää ja keskittyä elämän hyviin asioihin, niin ettei katekruuden tunteiden tarvitsisi olla joka päiväisiä. Katkeruus ei ole terveellinen tunne ja siitä kärsii kroppasikin. Traumojen kanssa ihminen voi tarvia vuosia niiden käsittelyyn ja se on yleensä älyttömän tuskallista ja pelottavaa ja lisäksi aivan kuin työtä. Mutta pikkuhiljaa kirkastuvaa on luvassa ja toivo hyvä elämän puolesta herää. Että uhriudessa ja murheissa pitää aikansa möyriä ja ehkä joskus tulee aika, ettei sitä tarvitse tehdä joka päivä.

Anonyymi kirjoitti...

Luulen, että osa hoputuksesta ja vaihtoehtoisten näkemysten antamisesta kiuatulle tulee siitä tunteesta, että kiusattu on juuttunut johonkin kohtaan liikaa ja tarvitsee ravistelua, että maailmassa on muutakin, muunkilaisia ihmisiä ja myös hyvää vaikka myös paljon pahaa. Mutta tunne tulee vain blogin perusteella ja joka on juuri tästä aiheesta. Ehkä kiusattu ei ole juuttunut liiaksi, vaan tarvitseekin "lupaa" itkeä ja vihata ja katkeroitua ja ymmärrystä ja kauheuksien myötäelämistä.

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä ja jaksamista! Varmasti ei ole ollut helppoa.

Anonyymi kirjoitti...

Löysihän toi toinenki nynnynyhverö panu eukon itselle, vaikka tuntu että haukku kaikki naiset omasta saamattomuudestaan, niin että eiköhä se sulleki käy viellä flaksi :P

Anonyymi kirjoitti...

Kaikella kunnioituksella, viitaten postaukseesi,
miksi kukaan välittäisi siitä että sinä kärsit?

Lehmät kärsivät navetoissaan, samaten siat, kanat häkeissään. Somalian lapset kuolevat nälkään ja Vietnamissa lapsi puurtaa meille lenkkareita 16 tuntia päivässä ruokapalkalla. Kiinnostaako se sinua? Mitä olet tehnyt asian hyväksi? Jos et mitään, niin sinulla ei ole varsinaisesti varaa syyllistää naisia siitä ettet sinä kiinnosta heitä.

Koulu ja erilaiset hoitolaitokset ovat omiaan uhriuttamaan ihmisiä, häivyttämään heidän vastuunsa omasta elämästään. Ne saavat ihmisen kokemaan itsensä itseään suurempien instituutioiden/asioiden/fyysisten raja-aitojen/... uhriksi. Se ei kuitenkaan ole totta. Uhriutumiseen ei auta mikään muu kuin se, että reilusti lopettaa uhriutumisen ja ryhtyy tekemään itsensä hyväksi jotain.

Itse tekisin sijassasi niin, että hakisin reilusti ilta-/aikuislukioon (muistaakseni et ole käynyt lukiota?). Teet opinnot hyvin ja saat siellä tatsia opiskeluun. Sen jälkeen sitten yliopistoon ja maailmalle.

Yliopistossa suosittelen esim. yhteiskuntatieteellistä tiedekuntaa, sulla on todella hyvä kirjoitustaito ja yhteiskunnallista näkemystä. Sieltä muuten sitten heruu myös ns. tiedostavaa naistakin kun vain osoitat ajattelu- ja argumentointikykyä. Myöskään rahatilanne ei ole ongelma sillä yfi-piireissä on in, hip ja pop pukeutua second hand -kamppeisiin ja asua köyhästi.

Kaikki luonnontieteeet ja muut "objektiiviset" pelleilyalat unohdat alkuunsa, niistä kaltaisesi herkkä ja tiedostava nuori ei saa kuin pahan mielen. Fyysisellä iällä ei miehellä ole mitään merkitystä, yliopistoissa/lukioissa on paljon ikäisiäsi jotka vasta aloittavat uraansa.

Tietysti jos mieluummin valitat loppuelämäsi (40 vuotta) esim. täällä blogissa niin valinta se on sekin. Naisten vika se ei kuitenkaan ole jos silloin ei heru.

Kannustavin terkuin, nimim. filosofian maisteri.

Anonyymi kirjoitti...

"Lehmät kärsivät navetoissaan, samaten siat, kanat häkeissään. Somalian lapset kuolevat nälkään ja Vietnamissa lapsi puurtaa meille lenkkareita 16 tuntia päivässä ruokapalkalla."

Tuo eläinten (meille kuuluvan ravinnon) kohtalo ja sen vertaaminen omaan hyvinvointiimme ei ole lainkaan relevanttia. Ihmiset muodostavat ekosysteemissä oman joukkueensa ja on yleinen etumme, että ihmiset voivat hyvin. Liikakansoitusongelma, fundamentalistinen suurvaltapolitiikka ja kriisipesäkkeet eri puolilla maailmaa ovat oma kysymyksensä, jota tuskin ilman syntyvyydensäännöstelyä (myös meillä) tullaan koskaan ratkaisemaan.

"Kiinnostaako se sinua? Mitä olet tehnyt asian hyväksi? Jos et mitään, niin sinulla ei ole varsinaisesti varaa syyllistää naisia siitä ettet sinä kiinnosta heitä. "

Naisten parinvalintapreferenssejä
saa vapaasti arvioida. Kenelläkään ei ole velvollisuutta hakeutua kouluun tai pelimieskursseille. On yleinen etu, että seksi ja läheisyys ei ole painavan kivenmurikan alla. Se, että naiset tarjoavat nykymaailmassa varsin rajoitetun määrän seksiä miehille on tietysti alfauroiden kannalta sellainen juttu, että he helposti jättävät arvioimatta sitä onko miehille kohdistetut vaatimukset yleensä kohtuullisia.

Naisia ei kiinnosta miehet, koska miehet on arvottomia (semmoisinaan). Se on se totuus, jota on aika turha puolustella.

-bemad

Nynny Nyhverö kirjoitti...

”Somalian lapset kuolevat nälkään ja Vietnamissa lapsi puurtaa meille lenkkareita 16 tuntia päivässä ruokapalkalla. Kiinnostaako se sinua?” Kyllä ihmisoikeusasiat kiinnostavat. Vihaan maailman vääryyksiä, mutta mahdollisuuteni toimia ovat rajalliset. Mitä muuta voisin tehdä vääryyksien korjaamiseksi kuin kirjoittaa blogia niistä vääryyksistä mistä minulla on kokemusta, eli kiusaamisesta, psykiatrian väärinkäytöksistä ja syrjäytymisestä ? Ei Punainen Risti minua edes huolisi töihin Somaliaan lapsia ruokkimaan. En halua edes lähteä, kun samaan aikaan täällä paremminvointivaltiossa tuhannet lapset elävät keskitysleirikokemuksiin verrattavassa kouluhelvetissä. Miten Somalia edes liittyy yksinäisyyteeni ? Pitääkö kaikki muut maailman vääryydet korjata ennenkuin minulla on oikeus kirjoittaa omista ongelmistani ? En ymmärrä logiikkaa, että somalilasten kärsimyksen takia minunkin pitää kärsiä. Jossain on aina asiat huonommin kuin täällä, mutta ei meidän silti tarvitse muuttaa maakuoppaan asumaan ja matoja syömään, vaikka jossain päin maailmaa ihmiset niin elävät. Ihmisoikeuksien mallimaa Suomelta on lupa odottaa paljon parempaa kuin Somalialta ja Vietnamilta.

Opiskelun jatkamista on suositeltu ennenkin. Tiedän kokemuksesta että se ei onnistu. Viimeksi kun yritin niin minut potkaistiin aikuiskoulutuskeskuksen hitsaajakurssilta kun masennusoireet turmelivat opiskelun. Miksi kiusaamista vastaan taisteleminen ei kelpaa elämäntehtäväksi ? Miksi tutkinto on niin paljon tärkeämpi saavutus ? Opiskelemalla hukkaisin vain aikaa ja voimia asialta mikä minua todella kiinnostaa. Luen paljon kirjoituksia tätä blogia varten, joten opintoja varten lukeminen olisi tästä pois. Opiskelu päättyisi kuitenkin masennuksen takia. Masennus ei ole leikin asia, se kun ottaa vallan niin vahvakin kaatuu.

You haven't lived until you find something to die for, sanottiin Discoveryn sarjassa Whale Wars, suomeksi Valassodat. Olen löytänyt omani. Tämä blogi on vasta alkua. Täältä kyllä vielä pesee, sen voin luvata. Ehkä jo kymmenen vuoden päästä olen kerännyt tarpeeksi tietoa ja kokemuksia kiusaamisesta, miettinyt asioita, kirjoittanut pamfletin, ehkä silloin olen tarpeeksi itsevarma kampanjoimaan oikein kunnolla, julkisesti omalla nimellä lehdissä ja telkussa, että vallanpitäjien ja koko kansan on otettava minut ja asiani tosissaan. Silloin tapahtuu ja paljon. Silloin kukaan ei enää voi vähätellä minua ja asiaani. Toivottavasti en ole silloin yksin etulinjassa, vaan kanssani on muita yhtä päättäväisiä taistelijoita.

Anonyymi kirjoitti...

"Pitääkö kaikki muut maailman vääryydet korjata ennenkuin minulla on oikeus kirjoittaa omista ongelmistani ?"

Köyhyyttä on niin vaikea havaita jos sitä
ei tunnusteta. Me olemme kansakuntana hyvinkin köyhää ja kehittymätöntä. Ehkeivät kaikki afrikkalaisetkaan ymmärrä kunnolla sitä ruokapulaansa. Ihminen elää sillä mihin tottuu ja tarvittaessa kuolee ennen aikojaan. Sitäkään hän ei välttämättä huomaa.

Alueellisesti katsoen täällä läpikäydään ihmisarvon ja myöskin sivistyksellistä rappiota, mutta ei ole professoreita nimetty lainkaan tämän asian tutkimiselle, vaikka kyseessä on hirveämpi ilmiö, kuin esim. lievä ravintopula. Ei olla edes nimetty ongelmaa, joka kohta tuhoaa kansat.

Kyse on yleisen hyvinvoinnin ja järjen tuhoutumisesta, rakkauden ja asioiden hoidon jäämisestä menneisyyteen. Eurooppalaista sivistystä on poljettu erityisesti vuoden 1995 jälkeen etunenässä Suomi. Suomi rakentaa väkilukuunsa nähden liikaa taloja ja kunnostaa teitä enemmän kuin ihmisiä. Vuonna 2010 esim. miehiin kohdistuvat vaatimukset olivat jo kymmeniä prosentteja korkeammat ja mieskuva kaventunut, sinkkuaste kasvanut merkittävästi. Kreikkalaiset ja Eurooppalaiset tuhoavat nyt filosofiamme alkulähteitä potkimalla Kreikkaa ulos Euroopasta (mikä olisi täysi farssi). Kristinusko ja kreikkalainen filosofia tulee tällöin korvautumaan jollain vielä paljon huonommalla. Länsimainen ihminen tulee olemaan hyvin onneton ja alaston näky, vaikka ruokaa sen hengissäpitoon riittäisikin. Elämänarvot on raiskattu ja eläkejärjestelmä uhattuna, elleivät työt löydä tekijöitään ja ihmiset toisiaan, ellei tekniikkaa kehitetä, nörttejä arvosteta jne. Myös ruokapula voi levitä tänne saakka. Somalian tilanne lähestyy ja viljelys vähenee ilman että kukaan (saa) tietää syytä. Diktatuurien syntyminen ja ihmisten pakottaminen työhön keittopalkalla voi olla sekin vielä edessä. S-ryhmät ja K-ryhmät siirtyvät natsihallitukselle.

Että eipä sillä ole sen suurempaa väliä mitä Somaliassa tapahtuu.


-bmad

Anonyymi kirjoitti...

Blogeja, jotka tuovat esiin vastakkaista näkemystä siihen, että tänä aikana tapahtuisi vain ihmisarvon ja sivistyken rappeutumista, vaikka ehkä polarisaatiota tapahtuu.

http://www.lostetfound.com/rakkautta/

http://quinoaa.blogspot.com/

http://momentousmoment.blogspot.com/

http://epamukavuusalueella.blogspot.com/

http://pessipeura.blogspot.com/

http://www.viidakkomies.com/


Kokemusasiantuntijoitahan koulutetaan nykyään vertaisia tukemaan, ehkä koulukiusattuna olemisestakin? Ainakin eri mielenterveysongelmista kärsivistä ja parantuneista.

Toki kiusattujen puolestapuhujia tarvitaan ja menetelmiä estää kiusamista. Olen nähnyt sekä sellaisia opettajia, jotka saavat kiusaajat kuriin ja sellaisia, joilla ei ole luonnetta siihen ja jotka pakoilevat ongelmaa tms.

Anonyymi kirjoitti...

Suosittelen:

Bourne, Edmund J.: Vapaaksi ahdistuksesta, työkirja paniikista ja peloista kärsiville
Byron Katie: Neljä kysymystä jotka voivat muuttaa elämäsi
Byron Katie: Question Your Thinking, Change the World
Byron Katie: Tuhat ilon nimeä
Coelho, Paulo: Alkemisti
de Mello, Anthony (1990/2005) Havahtuminen. Like
de Mello, Anthony: Kuuletko linnun laulun?
de Mello, Anthony: Lähteillä: Hengellisten harjoitusten kirja
de Mello, Anthony: Sadhana: Tie jumalan luo
de Mello, Anthony: Tyhmyyden välähdyksiä
de Mello, Anthony: Viisauden välähdyksiä
Frankl, Viktor E. 2005: Logoterapia – avain mielekkääseen elämään. Suom. Raija Viitanen (alkuteos The Will to Meaning). Lyhytterapiainstituutti, Helsinki.
Fred J., Hanna: Vaikeat asiakkaat terapiassa. Miten edistää myönteistä muutosta.(2009) Edita
Gaarder, Jostein: Sofian maailma
Goleman, D. (2006). Social Intelligence: The New Science of Human Relationships. Bantam.
Greenberg, Leslie S. & Paivio, Sandra C.: Working with Emotions in Psychotherapy (1997)
Greenberg, Leslie S.: Emotion-Focused Therapy: Coaching Clients to Work Through Their Feelings (2002)
Hamilton, N. Gregory: Self and Others: Object Relations Theory in Practice
Hay, Louise L.: Muuta ajatuksesi, muutat elämäsi
Hayes, Steven H.: Vapaudu mielesi vallasta ja ala elää
Hellsten, Tommy: Uhanalainen ihminen
Hellsten, Tommy: Virtahepo olohuoneessa
Hughes, Daniel A.: TIE TRAUMASTA TERVEHTYMISEEN Rakkauden herättäminen syvästi vaurioituneissa lapsissa
Ihmeiden oppikurssi (1975/2002) Foundation for Inner Peace
Ingram, Catherine: Intohimoinen läsnäolo
Jung, Carl Gustav: Piilotajunnan psykologiaa, 1966
Jung, Carl Gustav: Punainen kirja, 2009
Jung, Carl Gustav: Symbolit: Piilotajunnan kieli. Otava, 1991.
Kabat-Zinn, Jon: Kehon ja mielen viisaus. Tietoisen läsnäolon parantava voima. Helsinki: Basam Books, 2008
Kabat-Zinn, Jon: Olet jo perillä. Tietoisen läsnäolon taito. Helsinki: Basam Books, 2004
Kabat-Zinn, Jon: Täyttä elämää. Kehon ja mielen yhteistyö stressin, kivun ja sairauksien hoidossa. Helsinki: Basam Books, 2007
Kilpi, Eeva
Kähkönen, Seppo, Karila, Irma & Holmberg, Nils (toim.): Kognitiivinen psykoterapia (2008). Duodecim
Kåver, Anna & Nilsonne, Åsa: Dialektinen käyttäytymisterapia tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden hoidossa
Laakso, Juhani (2010) Mielen taito. Kirjapaja
Mark Williams, John Teasdale, Zindel Segal & Jon Kabat-Zinn: Mielekkäästi irti masennuksesta: tietoisen läsnäolon menetelmä. suom. Raija Rintamäki. Basam Books, 2009.
Martin, Minna ym (2010) Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena. Mediapinta
Neruda, Pablo
Peck, M. Scott: Rakkauden psykologia
Pettersson, Jari: Shamaaneja, sankareita ja arkkityyppejä, myyteistä C. G. Jungiin ja poikkeaviin tajunnan tiloihin
Pietikäinen Arto: Joustava mieli
Sandra C. Paivio, PhD and Antonio Pascual-Leone, PhD: Emotion-Focused Therapy for Complex Trauma: An Integrative Approach (2010)
Siegel, Daniel (2007) The Mindful Brain. Norton
Siivola Markku: Unien opissa
Tolle, Eckhart: Läsnäolon voima
Tolle, Eckhart: Tyyneys puhuu
Tolle, Eckhart: Uusi maa
Tähkä, Veikko: Mielen rakentuminen ja psykoanalyyttinen hoitaminen/ Mind and its treatment, a psychoanalytic approach
Valtaoja, Esko & Pihkala, Juha: Nurkkaan ajettu Jumala?
Valtaoja, Esko: Avoin tie: Kurkistuksia tulevaisuuteen
Valtaoja, Esko: Ihmeitä: Kävelyretkiä kaikkeuteen
Valtaoja, Esko: Kotona maailmankaikkeudessa
Walsch, Neale Donald: Huomisen jumala. Uusi henkinen haasteemme
Wilber, Ken: Ajan lyhyt historia

ja

http://www.evolutionarycommunity.com/

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Juu kiitoksia, kommenttia on tullut ja asiaa on paljon pureskeltavaksi. Näistä kommenteista kertyneestä aineistosta riittää aiheita kymmeniin blogiteksteihin. Nyt on pakko kommentoida vain muutamaa asiaa:

Paljon on ehdotettu erilaisia terapioita ja vaihtoehtohoitoja ja kymmeniä eri alojen kirjoja luettavaksi. Joku kun on joskus jossain saanut apua jostain, toki minäkin siitä hyötyisin ? Tartun tähän kommenttiin: ”Luulen, että osa hoputuksesta ja vaihtoehtoisten näkemysten antamisesta kiusatulle tulee siitä tunteesta, että kiusattu on juuttunut johonkin kohtaan liikaa ja tarvitsee ravistelua... ...Ehkä kiusattu ei ole juuttunut liiaksi, vaan tarvitseekin "lupaa" itkeä ja vihata ja katkeroitua ja ymmärrystä ja kauheuksien myötäelämistä.” Siinä se totuus taisi olla. Ehkä en ole juuttunut. Ehkä minun pitääkin olla katkera ja vihata, eikä yrittää väkisin sopeutua sairaaseen yhteiskuntaan. Ehkä minä en ole sairas, vaan se on yhteiskunta jonka pitäisi mennä hoitoon.

Tuossa kuudenkymmenen suositellun kirjan listassa on yksi sattuma. Kuten aiemmin kerroin, mielisairaalasta minut pelasti eräs ammattitaitoinen yksityistä vastaanottoa pitävä psykiatri. Hän lähetti minut terapiaan toiselle yksityisvastaanotolle. Kävin siellä terapiassa kymmenen vuoden aikana muistaakseni kolme kahden vuoden jaksoa. Terapeutti oli alansa huippu, joka kävi kouluttamassa muita terapeutteja ympäri maailmaa. Kyseessä on kaiken muun hyvän lisäksi todella mukava tyyppi. Silti hän ei pystynyt minua auttamaan. Eikä siitä voida syyttää minun heikkoa motivaatiota. Halusin parantua ja uskoin että hänen terapia auttaa. Tein kovasti töitä onnistumisen eteen. Hänen nimi löytyy tuosta kuudenkymmenen kirjan listasta. Miksi siis uskoisin, että 59 muuta kirjaa auttaisivat ? Vaikka lukisin kaikki maailman kirjat, en ehkä löytäisi niistä ratkaisua, vaan sekavia keskenään ristiriitaisia väitteitä, osittain täyttä roskaa ja materiaalia mikä aiheuttaisi enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Kirjojen kirjoittajat ovat kuitenkin vain ihmisiä. Yhden kirjan aion joskus lukea, Nietzschen Hyvän ja pahan tuolla puolen.

-bmad maalaili uhkakuvaa länsimaiden rappiosta. Täältä mistä minä katson maailmaa, asia näyttää juurikin olevan niin. Länsimaat ovat menossa kohti rappiota, ja vauhti vain kiihtyy. On kumma mikseivät muut sitä näe, vaikka todisteet näkyvät silmiemme edessä.

Tämänlaiseen aivopesuun minä uskoin lapsesta saakka, vilpittömästi ja kyseenalaistamatta: Dear Woman by Conscious Men. Todellisuus ei sitten vastannut romanttista höttöä. Nyt todellisuuden ja todeksi väitetyn välinen ristiriita purkautuu vihana. Mä en pysty katsomaan tiedostavien miesten mielisairasta videota oksentamatta. Onneksi koomikot ovat tehneet siitä parodiaversion. Se on ihan hillittömän hauska. Joko pikkuhiljaa tulisi aika, että tajuamme kuinka vaarallista on valehdella pienille herkille pojille naisten jumalaisuudesta ?

Laasanen kirjoitti vaarallisista alempitasoisista miehistä: ”Hypoteesi: Jos joukkosurmaajilla Gerd, Auvinen ja Saari olisi ollut vilkas romanttinen ja seksuaalinen elämä, he eivät olisi syyllistyneet joukkosurmiin. Ilmeisesti romanttisten ja seksuaalisten suhteiden puute silmittömän väkivallan taustalla on poliittisesti niin epäkorrekti syy, että tutkintalautakunnat eivät nosta sitä korostuneesti esiin.”

Että siitä vaan, kuohitaan pojat henkisesti, niin jotain pahaa tulee varmasti tapahtumaan.

Anonyymi kirjoitti...

"Nyt todellisuuden ja todeksi väitetyn välinen ristiriita purkautuu vihana."

Kannattaa myös ymmärtää niitä muutoksia,
jotka on tapahtuneet aikavälillä 1995-2010 tai esimerkiksi 1985-2000. Otetaan helpotusesimerkkinä kovaääninen musiikki: ennen rock/heavy oli nuorisopiirien pelättyä, anarkistista psykedeliaa, joka teki murkkuikäisille erittäin hyvää. Tänäpäivänä firmat vievät alaisensa ja lapset isovanhempansa näihin konsertteihin. Artistit ovat pehmeämpiä, kuin koskaan ja tarjoavat koko kansan elämyksiä, rallatuksia, jotka voi eduskunnan konservatiivisiipikin hyväksyä osaksi sukupolvien sinfoniaa.

Olen kanssasi samaa ikäluokkaa ja tiedän.
Melko nopeasti meistä on muovautunut normeissa selviytyvä voittajarobottiporukka tai normien ulkopuolelle tipahtanut häviäjäkatras, jota on vaikea edes määritellä yksityiskohtaisemmin. Aistiminen on kaventunut ja muuttunut, mikä on johtanut terveen järjen ja terveiden elämänarvojen hiljaisen johdatuksen puutteeseen. Nykylapsille opetetaan oikeastaan hyvinkin keinotekoista, suusanallista maailmankuvaa. Lapset eivät siis välttämättä opi aidon tunne-elämän alkeitakaan, vaan tekemään asioita ja saamaan palkintoja. Minua todella oksetti aikoinaan rahdata kummilapsiani tarhaan.

"Että siitä vaan, kuohitaan pojat henkisesti, niin jotain pahaa tulee varmasti tapahtumaan. "

No, itse näen asian siten, että me olemme kaikki läheisyyden ja seksin arvoisia, mutta jokin vain on muuttunut. Arvostukset eivät salli meissä miehissä eri nyansseja ja luonteenpiirteitä, vaan pakottaa tekemään naisten edessä kuperkeikkaa. Naiset etsivät pitkäikäisiä elämysmiehiä, joiden kanssa paeta vastuuta ja oma-aloitteisuutta. Eli et sinä naiseton ole saamattomuuttasi. Sinun kanssa nainen joutuisi todella pohtimaan itseään ja elämää. Suostumuksen puutteella nainen ilmaisee omaa kyvyttömyyttään. Suosittelen sinulle sadomasokismia.



-bedmad

Anonyymi kirjoitti...

Kommentoijalle joka kyseenalaisti perustarpeet: En tiedä seksin tärkeydestä varmasti (vaikka olenkin sitä mieltä että se on kovin, kovin tärkeää ihmiselle jolla on seksivietti), mutta kosketuksen puute on tappavan vaarallinen puutostila. Omien kokemuksieni perusteella (jotka tietty heti sivuutetaan jos ne ei sovikaan lukijan maailmankuvaan) naisen kosketuksen puute alkaa toden teolla purra siinä 10-15 vuoden (iän 30 molemmin puolin) koskemattomuuden jälkeen, kun tavanomaisen elämän turrutuskeinot eivät enää pure - alkoholiin tai huumeisiin en ole koskenut koska tiedän että niistä tilanne vain karkaisi muutenkin käsistä - ja yöllä ei saa enää unta kun riutuu vain toisen ihmisen ihokosketusta .

Tappavuus tulee itsetuhoajatuksista ja kunnon romahduksesta - kun sain joku aika sitten jotain säännöllistä lähikontaktia, itsetuhoajatukset haipuivat ja kaikenlaiset vaivat ja kolotukset katosivat lähes kaikki kuin itsestään. Eikä ne vielä ole palanneet.

Jos kosketus ei ole perustarve, niin jätä sitten pikkulapsi ilman ihmisen kosketusta ja katso jääkö se eloon ja jos jää, millaiseksi kasvaa...

Aseksuaalinen kansanosa on asia erikseen, jos nimenomaan kyseessä on omasta tahdosta johtuva seksitön elämä. Esimerkin ottaminen heistä on yhtä mahdotonta ja hedelmätöntä kuin homoseksuaalin pakottaminen heteromuottiin tai päinvastoin. Heidän vetämisensä esiin osoittaa mielestäni täydellistä ymmärtämättömyyttä tilanteesta ja ongelmasta.

Anonyymi kirjoitti...

Lisäisin vielä edelliseen (vielä julkaisemattomaan) kommenttiini sen, että perushalailua ja intiimiä lähikontaktia ei kannata kosketuksesta puhuttaessa sekoittaa - ne ovat aivan eri asioita. Eli "halailkaa toisianne" ei ole kuitenkaan kamalan tehokas hoitokeino, varsinkin jos halatulle tulee tunne että toinen tuntee oikeastaan kosketuksen epämiellyttävänä ja halaa vain kohteliaisuudesta tai sen suuntaisesta syystä...

Seksi (laajasti käsitettynä) on siis oman kokemukseni mukaan huikeasti paras kosketuksen muoto.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

”Kuulostaa hienolta, jos diagnoosisi on vaihtunut paranoidisesta skitsofreniasta "vain" persoonallisuushäiriötasoiseksi. Ilmeisesti paranoidisuutesi on ollut vain stressaavan vaiheen aiheuttamaa ja jotenkin elämäsi on lähtenyt sitten parempaan suuntaan.” Minut mielisairaalasta pelastanut yksityislääkäri totesi heti, että kaikki aiemmat diagnoosit olivat vääriä. Minulla ei koskaan ollut vainoharhaisuutta eikä varsinkaan skitsofreniaa. Nykyinen lääkärini meni johtopäätöksissään vielä pidemmälle. Hän sanoi, että minä en ollut mielisairas, olin vain niin ”helvetin vihainen” kokemieni vääryyksien takia.

”Mielestäni paranemisen ehto on elää syvästi kaikki se tuska ja kärsimys, mitä on kokenut ja saada kokemus, että joku todella kuulee ja ymmärtää ja kannattelee, kun niitä kauheuksia jälkikäteen läpielää ja käsittelee esim. terapiassa.” Niin sen olisi pitänyt mennä, vaan ei mennyt. Aikaa peruskoulun jälkeen oli kulunut melkein kaksi vuosikymmentä, ennenkuin ensimmäisen kerran joku todella kuuli ja ymmärsi. Koko sen ajan olin ollut erilaisissa hoidoissa ja terapioissa. Parasta olisi ollut lopettaa ongelmat alkuunsa, eli estää kiusaaminen.

Ihmettelen vaan, miksi ihmisillä yleensä on niin vahva usko psykiatrian kaikkivoipaisuudesta.

”me olemme kaikki läheisyyden ja seksin arvoisia, mutta jokin vain on muuttunut.” ”kosketuksen puute on tappavan vaarallinen puutostila” ”perushalailua ja intiimiä lähikontaktia ei kannata kosketuksesta puhuttaessa sekoittaa - ne ovat aivan eri asioita” Hyvä että edes jotkut näkevät miten asiat ovat.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä kommentti ei liity mitenkään edelliseen keskusteluun.

Tahdon vain omalta osaltani kertoa terveisiä siitä, että blogisi on oikeasti vaikuttanut jossain jotain. Olen työssäni ratkaissut ainakin yhden kiusaamistilanteen käsittelyn eri tavalla kuin olisin ratkaissut sen ennen blogisi lukemista. Itsestäkin tuntuu hyvältä, että oli pokkaa pitää kiusatun puolta. Voi olla että asioiden suuressa kuviossa tämä on yksi kärpäsen kusi valtameressä, mutta ainakin minä yritin, enkä ollut se aikuinen auktoriteetti joka jätti näkemättä ja yrittämättä.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

”Tahdon vain omalta osaltani kertoa terveisiä siitä, että blogisi on oikeasti vaikuttanut jossain jotain.”

Tuntuu hyvältä kuulla hyviä uutisia. Tämän takia olen taistellut ja jatkan taistelua.

”Voi olla että asioiden suuressa kuviossa tämä on yksi kärpäsen kusi valtameressä, mutta ainakin minä yritin, enkä ollut se aikuinen auktoriteetti joka jätti näkemättä ja yrittämättä.”

Tai se oli se ratkaiseva teko, mikä pelasti kiusatun loppuelämän kestävältä tuskalta.

Anonyymi kirjoitti...

Hei. En ole mikään asiantuntija näissä asioissa, mutta tahtoisin kertoa sinulle omista ajatuksistani.

Näin naisena on mielestäni helpompi löytää seksiseuraa, sen seurustelukumppanin löytäminen taas on sitten vaikeaa.

Asiasta voisi sepitellä vaikka mitä tarinoita, mutta yksi iso kumppanin löytämiseen vaikuttava asia on hyvä tuuri. Yleensä se tapahtuu aivan sattumalta.

Ja minun mielestäni ihmisen on aivan turha ruveta esittämään jotain muuta, kuin mitä on löytääkseen kumppanin. Mitä sellaisesta suhteesta tulee, joka alusta asti perustuu valheille ja teeskentelylle?

Tiedän, että naisenkaipuusi on kova, mutta sanoisin silti että ole oma itsesi ja odota. Ja jatka etsimistä, vaikka se tuntuukin toivottomalta. Ja muista että se, että olet rehellisesti oma itsesi ei tarkoita sitä, että saisit kaataa ongelmasi naisesi niskaan, jos/kun hän vihdoin löytyy (itsekin olen ollut masentunut ja sortunut tähän).

Minun mielestäni sellainen nainen, joka ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet, ei ansaitse sinua. Ja miksi edes haluaisit seurustella esim. sellaisen naisen kanssa, joka inhoaa lyhyitä miehiä tai ei pidä sinusta?

En voi kuvitella pahaa oloasi, mutta sen tiedän, ettei nämä asiat ole helppoja muillekaan. Ja jos kelpuuttaa sen heti ensiksi vastaan tulevan, joutuu todennäköisesti pettymään ja pahasti.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

”En ole mikään asiantuntija näissä asioissa” Ei se haittaa, asiantuntijoita on harvassa. On parempi myöntää asia suoraan, kuin väittää itseään sellaiseksi. Useat itseään asiantuntijoiksi kutsuvat tahot (kuten Väestöliitto) ovat yhtä pihalla pariutumismarkkinoiden todellisuudesta kuin 99% kansasta. Asiantuntijat varoittavat, että naisten antamia pariutumisohjeita ei kannata kuunnella ollenkaan. Näin on siksi, että useimmille ihmisille ja varsinkin naisille pariutuminen tapahtuu näennäisen luonnollisesti. Heidän ei tarvitse miettiä taustalla vaikuttavia pariutumista ohjaavia asioita.

”ole oma itsesi ja odota” Olen ollut oma itseni ja odottanut sitä oikeaa ja samalla hukannut ne muutamat mahdollisuudet löytää tyttöystävä. Toisaalta teeskentelyllä voisi saavuttaa lyhyitä suhteita, sellaisia mitä mä en hae. Kääntäisin ohjeen päälaelleen: Tee itsestäsi naisia puoleensavetävä tosimies ja tartu joka tilaisuuteen. ”Jatka etsimistä” on hyvä ohje, vaikka edes kova etsiminen ei takaa onnistumista.

”että saisit kaataa ongelmasi naisesi niskaan” Mä näen ristiriidan siinä mitä meille pojille on opetettu. Meidän pitäisi puhua, puhua ja puhua ongelmista. Meidän pitäisi olla avoimia ja läpinäkyviä. Mitään ei saisi salata. Meidät ”uudet miehet” on opetettu kaatamaan ongelmat toisten niskaan, pitämään parisuhdetta terapiaistuntona.

Anonyymi kirjoitti...

Muutamakin asia putkahti mieleeni blogiasi lueskeltuani, yritän nyt suoltaa niitä järjelliseen muotoon kellonajasta huolimatta.

Ensinnäkin, onnea ja menestystä sinulle kiusaamisen vastaiseen työhön. Varmaan yksi merkittävimpiä kansanterveyteen vaikuttavia asioita, josta kukaan ei halua puhua. Puhu sinä.

Toisekseen. Uhrin roolista luopuminen kannattaa. Mistä ihmeestä kumpuaa tuo paskapuhe eri tasoisista ihmisistä?? Netissä eläjien harhaisesta käsityksestä itsestään ja toisista? Jos leimaat itsesi jotenkin alemmaksi, olet sellainen myös muista.

Kolmanneksi. Miksi olet kehitellyt mielessäsi reilusta 50 % lajitovereistasi jonkin sortin vihollisia (yleisestikin nähtävissä oleva trendi joka huolestuttaa ainakin minua)? Naisvihasta luopuminen saattaisi jopa edesauttaa menestystä naismarkkinoilla; parhaiten naisia saavat suurimmat naisten rakastajat, ulkonäöstä riippumatta.

Neljänneksi. Missä kumman maailmassa olet elänyt, jos naisia on muka suitsutettu jotenkin ylivertaisina ja jumalaisina olioina? Miksi tällainen käsitys on vain pienellä osalla miehistä? Kai suuren salaliiton pitäisi olla kaikkien miesten (ja naisten) mielestä selviö? Taisit unohtaa, että esimerkiksi koulussa pojat saavat monissa aineissa helpommin hyviä arvosanoja kuin tytöt, oikean maailman työpaikoista ja uralla etenemisestä nyt puhumattakaan? Ja missä kummassa teitä "uusia miehiä" oikein on opetettu, jossain tylypahkan parisuhteisiin keskittyneessä vastineessako?

Mitäs miulla vielä oli... miten pitkä sitten olet, jos pituutesi noin kaihertaa? Suttuisen koulukuvan perusteella ainakaan naamassa ei pitäisi olla valittamista, päin vastoin.

Lopuksi ehdotan että otat lemmikiksi kissan tai kaksikin. Ovat aivan äärimmäisen terapeuttisia elukoita.

Anonyymi kirjoitti...

"Jokainen nainen, vaikka olisi paljon pahemmassa jamassa kuin minä, löytää silti kumppanin ja voi elää täyttä elämää."

Paskapuhetta. Olen tässä 18-vuotisen elämäni aikana huomannut, että naisella pitää olla joko täydelliset klassisen kauniit kasvot tai täydellinen muodokas pornotähden vartalo tai muuten jää yksin. Jos on hoikka, urheilullinen, kasvoiltaan perusnätti, fiksu ja iloinen, mutta pienitissinen, niin ei kelpaa kenellekään. Miehet vaativat naisilta liikaa. Ei mikään ihme kun on niitä syrjäytyneitä miehiä, kun ei tavalliset naiset kelpaa. Sinä syytät naisia julmiksi, mutta kyllä se vaan on niin että yleensä miehet on niitä pahimpia pinnallisia sikoja.

Olen kuitenkin aidosti pahoillani kokemuksistasi. Pitipähän nyt kuitenkin sanoa mielipiteeni.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

”Olen kuitenkin aidosti pahoillani kokemuksistasi.”

Kiitos.

Osaisin selittää markkina-arvoteorian ja lukemieni juttujen perusteella, miksi sinusta näyttää siltä, että tavallisen hyvännäköiset naiset eivät kelpaa miehille. Mutta en selitä. Se tietysti tyrmättäisiin hölynpölynä, ymmärrettäisiin väärin ja loukkauksena naisia kohtaan.

Mä en voi valita kelpaako joku nainen mulle. Ei ole mistä valita. Voin vain unelmoida hoikasta, urheilullisesta, perusnätistä, fiksusta, iloisesta ja pienitissisestä naisesta. Tuon listan ominaisuuksista vain yhdellä on todella väliä, muilla ei ole paljoa merkitystä. Se on fiksuus. Urheilullisuus olisi plussaa, koska itsekin harrastan kuntourheilua.

Anonyymi kirjoitti...

"Osaisin selittää markkina-arvoteorian ja lukemieni juttujen perusteella, miksi sinusta näyttää siltä, että tavallisen hyvännäköiset naiset eivät kelpaa miehille. Mutta en selitä. Se tietysti tyrmättäisiin hölynpölynä, ymmärrettäisiin väärin ja loukkauksena naisia kohtaan."

No selitä! Olisipa mielenkiintoista kuulla mitä keksit selitykseksi... Itse en keksi muuta selitystä kuin sen että miehet ovat pinnallisia. :(

Anonyymi kirjoitti...

Ja sen haluaisin vielä sanoa, että minun on vaikea uskoa, että et löytäisi ikinä naisystävää. Masennuksestasi huolimatta vaikutat ihan kivalta ja kiltiltä tyypiltä, ja jos kerran urheilua harrastat, et voi olla kovin pahan näköinenkään. :) Ja tässä on vielä sekin, että vaikka oisit rumakin, niin kyllä rumalla miehellä on mahdollisuus löytää nainen, toisin kuin rumalla naisella ei ole mitään mahdollisuuksia löytää ketään miestä itselleen. Tavallisenkin näköinen nainen jää helposti yksin. Miehille kun kelpaavat yleensä vain ne todella kauniit, olivatpa itse minkä näköisiä tahansa... Ruma mies pärjää huumorintajulla ja älyllä, mutta ruma nainen on ihmisten, erityisesti miesten, silmissä täysi nolla. Että ei se elämä ole helppoa naisillakaan.

Luulen että naisia karkottaa enemmän katkera ja vihainen asenne maailmaa kohtaan. Mutta ei tuokaan kaikille ole este, kyllä fiksun ihmisen pitäisi ymmärtää, että aika katkeraksi ihminen muuttuu jos kokee vuosia henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Sellainen joka ei asiaa tajua, ei edes ole sinun arvoisesi.

Ja olet kuitenkin vasta 35, et 90. Moni on vielä sinun ikäisenä löytänyt rakkauden. Ja mitä kokemattomuuteen tulee, ei sitä kaikki pidä huonona asiana. Itse ainakin koen naisasioissa melko kokemattomat, kiltit ja fiksut pojat paljon kiinnostavampina kuin sellaiset "perinteisellä tavalla komeat" miehekkäät miehet, joilla on ollut paljon naisia. Sellaisiin ns. nörttipoikiin yleensä ihastunkin, mutta kavereiksi vain aina jäädään, heidän puoleltaan on turha odottaa aloitetta, koska hekin luultavasti vaativat naiselta pornotähden ulkonäköä, ei tavallinen nätti tyttö kelpaisi kuitenkaan. Ja vaikka joku minusta kiinnostuisikin, niin ei sellaiset ujot pojat uskalla tehdä aloitteita, enkä itsekään uskaltaisi vaikka sosiaalinen olenkin... Ilmeisesti jään sitten ikuisesti yksin.

Älä sinä kuitenkaan katkeroidu liikaa ja syytä itseäsi. Sulla vain on ollut naisasioissa helvetin huono tuuri. Ei sinussa itsessäsi ole mitään vikaa. Vika on naisissa, joita olet kohdannut.

Jos välillä tuntuu että kukaan ei välitä, niin minä ainakin välitän, vaikka en ole sinua tavannutkaan! Ja varmasti moni muukin välittää. *Lähettää virtuaalisen halauksen* :)

Terveisin
Sama tyyppi joka kirjotti noi pari edellistä viestiä

P.S. En yleensä toivo pahoja asioita ihmisille, mutta toivon, että kiusaajillasi menee nykyään todella, todella huonosti.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

En selitä. Meillä näkyy olevan niin päinvastaiset näkemykset asiasta, että juupas-eipäs-väittelyksi se kuitenkin menee. Esimerkki: ”heidän puoleltaan on turha odottaa aloitetta, koska hekin luultavasti vaativat naiselta pornotähden ulkonäköä” [facepalm]

”Ilmeisesti jään sitten ikuisesti yksin.” No, mä kiinnostuin. Yksin jääminen on sitten sun oma valintasi. Menetit samalla oikeuden väittää että kukaan ei kiinnostu susta. Ja menetit oikeuden väittää, että miehet ovat pinnallisia sikoja joita kiinnostaa vain ulkonäkö.

Anonyymi kirjoitti...

En mä mihinkään väittelyyn ole tässä ryhtymässä! Haluaisin vain kuulla sun mielipiteesi asiasta. Selitä asia mulle niin ehkä ymmärrän. Ja joo mun teksti sisälsi ehkä vähän liioittelua(ja ota huomioon että oon sua aika paljon nuorempi, tän ikäiset ajattelee asiat aika mustavalkoisesti :D), mutta pointti oli se että ulkonäkö on _yleensä_ miehille paljon tärkeämpää kuin naisille. Ehkä on väärin tuomita kaikki miehet pinnallisiksi sioiksi. Mutta asiaa on tutkittu. Luin just jostain tutkimuksesta, jonka mukaan miehille riittää ihastumiseen vain hyvä kroppa ja kauniit kasvot, mutta naisten pitää yleensä tietää enemmän miehen luonteesta ennen kuin ihastuvat.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Joku asiaan perehtynyt osaisi selittää jutun paljon paremmin kuin minä. Niitä löytyy vaikka Ihmissuhteet ja tasa-arvo -blogin kommentoijista. Lukemalla Laasasta voi helposti oppia pariutumisesta. Mutta, koska sä kirjoitat hyvin ja fiksusti, niin koetan selittää.

Miehen seksuaalisuus ja naisen seksuaalisuus ovat erilaisia. Todella erilaisia. Yhteiskunnassa on vallalla vain naisen näkökulma seksuaalisuuteen. Miesten luontainen mieltymys tuijottaa pornotähden näköisiä naisia ei sovi naisten ja yhteiskunnan romanttiseen käsitykseen seksuaalisuudesta.

Seksuaalisen markkina-arvoteorian mukaan ulkonäkö vaikuttaa naisen menestykseen pariutumismarkkinoilla enemmän kuin mikään muu. Koska miehet luontaisesti pitävät kauniista naisista, hyvän ulkonäön avulla nainen saa helposti huomiota miehiltä. Ulkonäön avulla on myös helppoa houkutella paljon miehiä testattavaksi parisuhdetta varten. Vaikka hyvä ulkonäkö lisää seksuaalista valtaa, on myös rumilla naisilla valtaa huomattavasti enemmän kuin enemmistöllä miehiä. Naisen seksuaalinen valta on kuin rahaa. Sitä pitää käyttää esimerkiksi flirttailemalla miesten kanssa. Siten myös ruma nainen saa huomiota kaikenlaisilta miehiltä enemmän kuin tarpeeksi.

Seksuaalisen vallan käyttäminen ei tarkoita että naisen pitäisi käyttäytyä kuin huora. Valtaa voi käyttää varsin hienovaraisesti ja vain tarkoin valittuihin kohteisiin. Pitää myös tietää mitä haluaa, huomiota, irtoseksiä, parisuhdetta vai kaikkia edellisiä. Niihin käytetään erilaisia strategioita. Jos nainen ei kerää katseita miehiltä, se ei tarkoita sitä että miehet eivät halua parisuhteeseen tämän naisen kanssa. Tilanne on jopa päinvastoin. Parisuhteissa tavalliset miehet suosivat tavallisia naisia. Vaikka kaikki heteromiehet pitävät täydellisen kauniista naisista, vain pieni osa miehistä pariutuu sellaisten kanssa.

Ja sitten on vielä tapaus ujot pojat. Jokainen tapaamasi ujo poika on salaa haaveillut suhteesta kanssasi. Ujo poika ei tosiaan uskalla kertoa kiinnostuksestaan. Ujo poika ei usko, että sulla voisi olla samoja tunteita häntä kohtaan. Ujolle pojalle (kuten minulle) sinä olet täysin saavuttamattomissa oleva unelma.

Menipä sekavaksi. Sama asia lyhyesti:

1. Miksi miehet tuntuvat olevan pinnallisia ? Miesten luontainen mieltymys kauniisiin naisiin on näyttänyt sukupuolisilmälasien läpi katsottuna pinnallisuudelta.

2. Miksi tavallinen nainen ei näytä kelpaavan miehille ? Et ole käyttänyt seksuaalista valtaasi.

Anonyymi kirjoitti...

Ymmärsin ehkä osittain mitä tarkoitat. Mutta kyllä mun mielestä rumalla miehellä on vähän parempi tilanne kuin rumalla naisella. Ruma mies voi hurmata älykkyydellä tai huumorintajulla. Ruma nainen on miesten silmissä täysi nolla. Mutta oikeassa olet kyllä siinä että kyllähän miehet mielellään niitä pornotähden näköisiä naisia katselevat, mutta eivät välttämättä sen näköisen kanssa ryhtyisi seurustelemaan…

Ja vaikka haluaisinkin naisia puolustella niin pakko myöntää että onhan niitä pinnallisia naisiakin olemassa. Sellaisia jotka kiinnostuvat vain pitkistä, lihaksikkaista ja komeista miehistä. Se on kyllä omituista, että jos mies kiinnostuu vain isorintaisista naisista niin hän on automaattisesti hirveä sika, mutta jos nainen haluaa ehdottomasti itseään pidemmän ja lihaksikkaamman miehen niin sitä pidetään jotenkin hyväksyttävämpänä.

Ei kyllä näytä minunkaan tulevaisuus kovin valoisalta. Tämä on siis tilanne vähän kärjistettynä: Vain rohkeat pelimiehet uskaltavat tehdä aloitteita. Heillä riittää naisia mistä valita, joten he tietenkin valitsevat ne kaikista kauneimmat. Mutta he eivät kiinnostu minunlaisistani tavallisista perusnäteistä tytöistä, enkä minä heistä. Minä ihastun vain niihin ujoihin poikiin, jotka eivät uskalla tehdä aloitteita. En voi itsekään tehdä aloitetta, koska aloitteen tekevä nainen on säälittävä, ”helppo” ja näin täysin epäkiinnostava. Miten pystyy tekemään aloitteen ja olemaan samalla ”vaikeasti tavoiteltava”? Ei minusta taida olla tällaiseen ihmissuhdepeliin. Taidan tosiaan jäädä yksin.

Ja uskon kyllä, että ujokin poika kyllä rohkaistuu ja tekee aloitteen vaikka kuinka pelottaisi, jos hän on oikeasti kiinnostunut. Ei miehelle pakkien saaminen ole niin noloa kuin mitä se olisi naiselle. Minä en sitten ilmeisesti ole tarpeeksi kiinnostava, että viitsisi mitään aloitetta tehdä.

On tämä vaan niin vittumaista, että ihania, kilttejä, älykkäitä mutta hieman ujoja poikia on vapaana. Vaikka ne jos ketkä olisi poikaystäväainesta. Luonnonvarojen tuhlaamiseksi tätä voisi kutsua…

Anonyymi kirjoitti...

>Valtaosa miehista ei kiinnosta, vain pieni >maara ihmisista on mun mielesta oikeasti >seksuaalisesti millaan tapaa kiinnostavia, >siis ihan kauhean pieni promille. Siina ei ole >mitaan henkilokohtaista.

Just, kaikki naisethan etsivät aivan erilaisia miehiä. Mitään yhdistäviä tekijöitä ei löydy, ainakaan sellaisia, joihin mies ei itse voisi kovin paljon tai lainkaan vaikuttaa. Jokainen nainen on niin tavattoman yksilöllinen ja oikeudenmukainen sielu... Tämä nainen yrittää selvästi selitellä pois sitä elämän väistämätöntä ja surullista tosiasiaa, että yhden valinta voi oikeasti olla toisilta pois ja usein onkin.

Onnellisessa suhteessa elävänä naisena suoraan sanoen sapettaa tuollainen potaska. Jos monien naisten miesmaku ei olisi niin kivikautinen, lukemattomat asiat planeetallamme olisivat paljon paremmin. Eivät miehetkään pyhimyksiä ole, mutta usein ainakin rehellisempiä. Kannattaa yrittää vähän päivittyä nykyaikaan, ainakin jos perheenisää on valitsemassa. Tämä ei tarkoita vanhojen kriteerien suoraviivaista hylkäämistä, vaan niiden tarkastelua vähän muunkin kuin rujoksi virtaviivaistetun evoluutiobiologian keinoin.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Kirjoitin aiemmin: "Jokainen nainen, vaikka olisi paljon pahemmassa jamassa kuin minä, löytää silti kumppanin ja voi elää täyttä elämää." Väitteelle löytyy tieteellistä todistusaineistoa:

”Josephin (2001) mukaan jopa erittäin alhaisen statuksen naiset ja henkisesti häiriintyneet naiset voivat helposti löytää miehen, joka pitää heistä huolta seksin vastikkeeksi – sen takia suurin osa kodittomista on miehiä.”

Anonyymi kirjoitti...

Osa naisista valitsee mieluummin yksinäisyyden, vaikka miehiä olisi tarjolla. Vaikuttaa siltä, että miehet yrittävät tyypillisesti löytää edes jonkun, naiset ovat valikoivampia. Monet niistä naisista, jotka ovat nuorina epäsuosituimpia, oppivat olemaan odottamatta miehiltä mitään. He suuntaavat sitten ponnistelunsa sellaisiin asioihin, joissa voivat kokea olevansa jotakin. Seksuaalisuus jää valjuksi ja irralliseksi osaksi itseä. Ulkonäköön panostaminen tuntuu ikävältä, sillä se muistuttaa kaikesta aiemmin koetusta riittämättömyydestä naisena. Keski-ikää lähestyttäessä se jokin sisällä vähitellen kuolee. Vaikka löytäisi jonkun rakastavan ja rakastettavan miehen, ei siitä jaksa enää naisena niin kauheasti innostua.

Neiti H. kirjoitti...

En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta eräs naisen kommentti pysäytti minut ja siksi nyt tässä itsekin kommentoin.

Olen nainen, joka menetti neitsyytensä 31-vuotiaana eli uskoisin tietäväni jotakin yksinäisyydestä. Uskon, että sinun yksinäisyytesi on silti potensiin 10 verrattuna siihen mitä minä joskus koin.

Olen blogissani kirjoittanut pajon erilaisista miehista ja myös marisijoista, niistä jotka valittavat koko ajan kun eivät saa naista. Sitä et mielestäni valita eli älä ymmärrä tätä väärin.

Toivoisin, että lukisit tämän tekstini http://amorinetsinta.blogspot.com/2009/09/mies-on-yksinaisempi-ja-haavoittuvampi.html

ja vain siksi, että täällä maailmassa on ehkä naisia jotka saattavat hitusen ymmärtää mitä joudut kokemaan.

Haluan sanoa myös sen, että et todellakaan ole yksin. Olen matkani varrella, siis kirjoittaessani blogia tutustunut useaankin mieheen joilla on joko edelleen poikuus tallella tai he ovat menettäneet sen varsin myöhään. Tämä on asia josta ei puhuta ääneen ja siksi onkin hyvä, että edes jotkut meistä uskaltavat kirjoittaa kipeistä kokemuksistaan.

Kiitos sinullekin siitä, että olet jakanut kokemuksiasi :)

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Kiitoksia viisaista sanoista, Neiti H.

On tehtävä yksi johtopäätös: Miehen yksinäisyys on erilaista kuin naisen yksinäisyys. Samoin miehen A yksinäisyys on erilaista kuin miehen B yksinäisyys.

Osassa ylläolevista kommenteista näkyvä empatiakyvyttömyys on seurausta tiukan maskuliinisen rooliodotuksen lisäksi näistä kahdesta erosta. Silminnäkijän jaksossa ”Tulot 0 euroa” yksi haastatelluista kiteytti ajatuksen näin: ”Yhteiskunnassa eletään tällä hetkellä vähän sellaisessa tilanteessa, että on toisaalta nää ihmiset jotka elää sitä normaalia elämää, ja sit semmoset munkaltaiset syrjäytetyt ihmiset elää sitten semmosta elämää, josta nää normaalit ihmiset ei sitten tiedä yhtään mitään.”

Johtopäätöstä tukee tämä: Tutkijoiden mukaan keskiverto miehellä ja naisella on vain 10 prosenttia yhteisiä persoonallisuuden piirteitä.

Make kirjoitti...

Hommaudu kuntoon, ykköset päälle ja klubille!

Anonyymi kirjoitti...

http://ylilauta.fi/hikky/ welcome to the world of alienation.

Vortac kirjoitti...

"Vanhan juutalaisen sanonnan mukaan jos elämme varkaiden maailmassa, olet typerys, jollet varasta itsekin."

Olen mieluummin rehellinen typerys, kuin rikas varas.

Vortac kirjoitti...

"Varmastikin heteromiehellä lyhyt pituus on selvä ongelma parinhakutilanteissa, mitä korostaa heteromiesten muutenkin heikko asema pariutumismarkkinoilla."

Onko ajatus todella niin vaikea käsittää, että sitä joutuu toitottamaan päivät pääksytysten, ennenkuin se menee perille (jos sittenkään)?

Siis ajatus siitä, että miehet ja naiset ovat niin erilaisia, että naisen seksimodulille ei miehen kroppa merkitse yhtään mitään?

Tiedän lyhyitä alfoja, joilla on ollut enemmän naisia, kuin jaksaa laskea. Eräskin lyhyt alfa asui äitinsä luona, mutta niin vain nuoria ja erittäin kauniita naisia riitti pantavaksi jatkuvana virtana.

Miehen STATUS on se, jolle on naisella väliä, ei miehen biologiset ominaisuudet. Jos lyhytkroppainen mies tekee kropan lyhyydestä ongelman, naiselle ongelma ei ole lyhyydessä itsessään, vaan miehen asenteessa kroppansa lyhyyttä kohtaan.

SINÄ voit olla suuri, vaikka kroppasi olisi pieni (sinä et ole kehosi). Ja naiset ovat sulaa vahaa silloin, kroppasi koosta ja muodoista täysin riippumatta.

Naisille asia on eri - miehiä kiinnostaa naisissa ensisijaisesti heidän kasvonsa ja kroppansa. Vasta sitten tulevat muut seikat.

Naisia kiinnostaa miehen kroppa seksuaalisessa mielessä yhtä paljon, kuin miehiä kiinnostaa naisen ammatti seksuaalisessa mielessä. Nainen voi olla vaikka teurastaja, mutta jos kasvot ja kroppa ovat viehkeät, mies haluaa panna naista. Samoin mies voi olla lyhytkroppainen, pitkäkroppainen, lihava/laiha/whatever, mutta naisen seksimoduli kiihottuu tai jää kiihottumatta miehen STATUKSEN (tai sen puutteen) ansiosta.

Yrittäkäähän nyt, hyvät ihmiset, tajuta tämä. Jos sanomanne olisi totta, lyhyet alfat eivät koskaan saisi römpsää. Rumat ja läskit miljonäärit jäisivät yksin. Kukaan nainen ei voisi koskaan tykätä henry kissingeristä.

Ja niin edelleen. Miehen kroppa ei liity naisen seksimoduliin, mutta nainen voi toki arvioida sitä muista moduuleistaan käsin. Kuitenkin, jos mies saa naisen seksimodulin hyrräämään, muut modulit vaikenevat.

Koetan tiivistää miesten ja naisten eroja tähän:

- miehillä tunteet ja seksimoduli ovat täysin erillään (naisilla ei)
- naisilla ulkonäköarvostus/yökötys ja seksimoduli ovat täysin erillään (miehillä ei)

En ihmettelisi, vaikka nainen oksentaisi kuvotuksesta jostakusta miehestä, koska mies on niin (esim. mentaalisesti) yököttävä kaikin puolin - SAMALLA kun erittäin seksuaalisesti kiihottuneessa tilassa ratsastaa tuon kyseisen miehen peniksellä kuin viimeistä päivää hurmion huipulla saaden järisyttävät orgasmit miehen ihanasta kiihottavuudesta.

- Vortac

Vortac kirjoitti...

Tässä on toimivat ohjeet - lue etenkin kohdasta "Basic Rules" joka sääntö. Jos toteutat nuo elävässä elämässä, saat römpsää (ja hellyyttä ja läheisyyttä jne).

http://www.fastseduction.com/guide/

Tiedän, että se on helpommin sanottu, kuin tehty, mutta sivustolla on ohjeet sitäkin varten - eli kun vain on sinnikäs, jaksaa koko ajan treenata ja työskennellä ujoutensa voittamiseksi (siihenkin on helpohkoja tekniikoita), voi edetä asiassa.

Römpsä ei tosin ole sen arvoista, eikä PUA:ksi voi kehittyä rehellisin keinoin, mutta tuosta oppii ainakin naisten luonteen ja ajattelutavan, ja myös sen, että MITEN NAISEN SEKSIMODULI OIKEIN TOIMII, ja miten se saadaan reagoimaan halutulla tavalla.

Naiset tietävät, miten saada miehen seksimoduli reagoimaan halutulla tavalla (provosoivat vaatteet, meikit, korkokengät, lantion ketkutus, yms. yms.) - on vain reilua, että miehetkin saavat tietää saman asian naisista, vai mitä?

- Vortac

Vortac kirjoitti...

"Josephin (2001) mukaan jopa erittäin alhaisen statuksen naiset ja henkisesti häiriintyneet naiset voivat helposti löytää miehen, joka pitää heistä huolta seksin vastikkeeksi – sen takia suurin osa kodittomista on miehiä."

Ensimmäinen väite on totta, mutta jälkimmäinen päätelmä on osittain virheellinen. Ei tuo ole KOKO syy kodittomien miespuolisuuteen. Myös yleisellä ihmisten asenteilla (ja median yms. jatkuvalla ehdollistamisella) naisia kohtaan ja hyvin erilaisella asenteella miehiä kohtaan on paljon tekemistä asian kanssa. Naisilla on LASILATTIA, naisia ei kertakaikkiaan PÄÄSTETÄ putoamaan sen läpi.

Miehillä ei ole mitään - he putoavat tämän tästä, eikä se kiinnosta ketään 'yhteiskunnassamme'.

Eli - asia on kyllä tavallaan totta, mutta se ei ole koko totuus. Naisilla on kaikki asiat paremmin kaikilla elämänalueilla joka tapauksessa, kuin miehillä - kyse ei ole pelkästään noin yksiselitteisestä seksin tarjoamisesta, vaan paljon, paljon muustakin.

Esimerkiksi femakoilla on paljon valtaa maailmassa, ja varsinkin suomen mediassa ja ns. 'yhteiskunnassa'. Myös legaalinen järjestelmä on järjestään miesvastainen ja naisia jalustalle nostava. Yksikään nuori ja viehkeä nainen ei tule kuulemaan samoja sossu-, tai työkkärisaarnoja, joita samanikäiset miehet joutuvat ilman omaa syytään jatkuvasti kärsimään.

- Vortac

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Perusteellista kommentointia Vortacilta. Pari kommenttia:

Status tosiaan. Nynnypojan status ei ole ikinä ollut edes keskinkertainen. Ensin koulukiusattuna nyhverönä, joka feministisen aivopesun seurauksena etsi ”sitä ainoaa oikeaa.” Sitten nyhverönä mielisairaalapotilaana, joka feministisen aivopesun seurauksena etsi ”sitä ainoaa oikeaa.”Ja sitten mielenterveysongelmaisena mutta useita extremelajeja harrastavana seikkailijana ja nyhverönä, joka feministisen aivopesun seurauksena etsi yhä ”sitä ainoaa oikeaa.” Joo myönnetään että elämässä on ollut muutama tilaisuus jotka olen mokannut joko ”odota kunnes löydät sielunkumppanisi” -aivopesun tai oman pelkuruuteni takia. Nykystatuksesta en tiedä. Olen nykyään raivohullu taistelija/kostaja. Ehkä sellainen jotain naista miellyttää.

Mutta. Status ei yksin selitä huonoa menestystä. Kokemukseni mukaan miehen pituus on naisille kynnyskysymys, jos jätetään nuo alfamiehet pois laskuista. Tein useampi vuosi sitten profiilin erääseen isoon nettideittiin. Koko Suomesta löytyi vain parikymmentä naista, jotka olivat jättäneet pituusvaatimuksen tarpeeksi alas. Alhainen status ei voi selittää tilannetta, että naiset laittavat deitin hakukoneen karsimaan mun pituiset miehet pois automaattisesti. Johtuuko se sitten naisten sosiaalisesta paineesta, kun pitää ajatella mitä kaverit ajattelevat. Normi on kuitenkin se että mies on miehen mittainen tai ainakin naista pitempi. Naisen kaverit saavat naurunaiheen kun nainen on tehnyt norminvastaisen valinnan.

Mä en alunperin tehnyt pituudesta ongelmaa, vaan sen ovat tehneet muut, alkaen koulukiusaajista. Nykytilanne on seurausta menneisyyden tapahtumista ja tapahtumattomuuksista. Erään kirjeenvaihtoromanssin alussa kerroin heti olevani lyhyt. En tiedä mitä hän siitä oletti. Juttu oli tosi ihqua kuhertelua kunnes kerroin tytölle pituuteni senttimetreissä. Vastaus oli yhtä katkera itkupotkuraivari kuin jos olisin paljastunut namusedäksi: ”Tää oli liian hyvää ollakseen totta.” Eikä tuo ollut ainoa kerta kun mut torjuttiin lyhyyden takia.

Naiset ovat pinnallisia. Miehen ulkonäkö merkitsee ja paljon. Paitsi silloin kun miehellä on rahaa ja valtaa.

Naiset katsovat läpi sormien todella kehnoja piirteitä ihan alempitasoisessakin miehessä, kunhan mies on tarpeeksi pitkä, mutta miehen lyhyys on asia, jonka naiset antavat anteeksi vain riittävän korkean statuksen omaaville miehille. Olisiko totuus tässä, eli mitä korkeampi on miehen status, sitä helpommin naiset hyväksyvät miehen vikoja, ja mitä komeampi mies, sitä helpommin naiset hyväksyvät miehen statuksen puutteet ?

Alas pudonneet miehet jäävät puristuksiin naisten lasilattian alle. Mä olen pidemmän aikaa epäillyt että Kelan, työkkärin ja sossun kohtelu ja päätökset ovat erilaisia naisille ja miehille, vaan miten sen todistaisi. Päätökset kun tehdään suljettujen ovien takana.

Eikun opiskelemaan. Fast Seduction vaikuttaa hyvältä sivulta. Naistenkaatajaa musta ei saa tehtyä millään enkä edes halua sellaiseksi, mutta jotain pitäisi opetella että en mokaa jos yksi tilaisuus vielä joskus tulee.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Bloggerin statistiikka näyttää kävijäpiikkiä osoitteesta http://ylilauta.fi/

Nynny kiittää. Jos joku pitää tämän blogin kirjoituksia mielenkiintoisina, niin aina voi kertoa niistä muillekin, jotta myös heillä on mahdollisuus lukea näitä juttuja.

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen nainen. En ole koskaan saanut rakastaa tai tullut rakastetuksi. En ole tarpeeksi kaunis. Kukaan mies ei huoli minua. Miehen ulkonäkö ei merkitse minulle mitään. On naurettavaa paskaa väittää, että naiset pyörittäisivät parisuhdemarkkinoita.

Olen sosiaalinen, elämäniloinen ja tapaan elämässäni paljon uusia ihmisiä, mutta ulkonäköni ei riitä. Se ettei kelpaa, satuttaa minua joka päivä. Jokaikinen päivä, vaikka olenkin nainen.

Anonyymi kirjoitti...

Selvä, eli sinun täytyy aloittaa tyhmistä naisista. Saisit vähän itsetuntoa. Sen jälkeen kohti niitä fiksumpia. Yksi huomio parisuhdehommeleista: jos tosiaankin ajattelet että otat vakavasti heti ensimmäisen suhteesi, niin lataat siihen niin paljon paineita, ettet mitenkään voi onnistua. Unohda siis papin aamenet ja harjoittele, kyllä senkin voi tehdä rehellisenä toiselle pysyen. (Ei kukaan voi toisen tavatessaan heti luvata olla ikuisesti hänen).

Anonyymi kirjoitti...

Mä ainakin pidän pieniä miehiä viehättävinä. Itse olen 163,5 cm. Mieheni on 173cm, eli ei nyt aivan Princen tasoa, mutta kuitenkin. Oletko sinä sitten 165cm? Kyllähän se tietysti markkinoita kaventaa, en väitä vastaan, mutta melkein kaikilla meillä on jokin tällainen tekijä, joka kaventaa. Itselläni se oli se, että en halua seksiä, vaikka haluankin rakkautta ja elämänkumppanin. Mieti, miten vaikeaa minun oli löytää itselleni elämänkumppani? Hei, olen Sanna, enkä halua seksiä, mutta haluan elää kanssasi. Kuinka moni mies ajattelee, että okei, kiva juttu?

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Jännää kun vanha kirjoitus kerää yhä kommentteja.

Olen kirjoituksen julkaisun jälkeen kokenut MGTOW-heräämisen. Kiitoksia vaan kommentoijalle parisuhdevinkeistä. Muuttuneesta tilanteesta huolimatta seuraan esimerkiksi Pleieri-blogia, jotta osaisin toimia oikein jos tilaisuuksia suhdetoimintaan vielä tulee.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Jännää kun vanha kirjoitus kerää yhä kommentteja. Olen kirjoituksen julkaisun jälkeen kokenut MGTOW-heräämisen, joten tilanne on muuttunut.

165 senttiä ? Ehei, sen mittainen mies on mun näkökulmasta katsottuna pitkä mies.

alpha bionic kirjoitti...

TreffitAsia- Find wife from Asia | Löydä vaimo
Aasiasta
www.treffitasia.com/

Anonyymi kirjoitti...

Täällä yksi kohtalotoveri. Minuakin on koulukiusattu aikoinaan, olen tosi arka enkä ole ikinä seurustellut.

Täällä jotkut jo ehdottivatkin huorissa käyntiä, mutta koit että et pysty siihen. Itse feministisestä propagandasta menestyksekkäästi irtautuneena kävin kolmekymppisenä menettämässä neitsyyteni maksulliselle. Voin sanoa, että kyllä kannatti. Se antoi perspektiiviä seksin suhteen, ja onhan se ollut mukavaa sen muutaman kerran mitä olen harrastanut sitä.

Toisaalta se ei kuitenkaan parantanut naisenkaipuutani, joten ei se mikään kaiken autuaaksitekevä asiakaan ole. Kyllä siihen pitäisi olla se vakituinen tyttöystävä, jotta voisin tuntea oloni oikeasti tyytyväiseksi. Ensinnäkin säännöllinen maksullisten harrastaminen, sanotaan nyt vaikka kerran viikossa, on liian kallista normaalin työssäkäyvän ihmisen tuloilla. Toisekseen tieto siitä että se nainen tekee sitä vain rahan takia, eikä oikeasti halua juuri minua, latistaa tunnelmaa aika tehokkaasti. On se silti ihan kivaa pintatasolla (kunhan voi luottaa ettei toinen osapuoli ole mikään ihmiskaupan uhri), mutta kuitenkaan se ei tyydytä sitä syvempää sisäsyntyistä tarvetta naisen hyväksynnälle ja sosiaaliselle statukselle, joita seksin saaminen signaloi miehelle.