Julkaisin tarinani täällä blogissa, mutta poistin alkuperäisen tekstin. Tarinan julkaisusta seurasi ongelmia. Erinäisten vaiheiden jälkeen julkaisin tarinani uudelleen.
Kokemusasiantuntijana ja vertaisohjaajana toimiminen on valinnainen osa Kasvatus- ja ohjausalan ammattitutkintoa. Kokemusasiantuntija voi esimerkiksi ohjata vertaistukiryhmiä, pitää luentoja ja työskennellä yhdessä ammattihenkilöstön kanssa useissa eri tehtävissä.
Kokemusasiantuntijan tehtävissä voi tulla vastaan ihan minkälaisia tapauksia tahansa. Kaikkeen ei pysty varautumaan, mutta oman toipumisen pitää olla sillä tasolla, että asiakkaan kohtaaminen on kokemusasiantuntijuuden vaatimusten mukaista.
Oman tarinan kirjoittaminen on tärkeä osa kokemusasiantuntijaksi valmistautumista. Tarina auttaa ammattihenkilöstöä löytämään kokemusasiantuntijan vahvuudet ja heikkoudet, ja niiden pohjalta he voivat valita sopivia tehtäviä kokemusasiantuntijalle. Tarinan pohjalta voi tehdä luentoja eri tarpeisiin. Tarina voi olla myös osa omaa toipumisprosessia. Se auttaa hahmottamaan kokonaiskuvaa eletystä elämästä. Tarinassa kuuluu kipu, mutta sen tärkein tehtävä on välittää toivoa samoja asioita kokeneille tai parhaillaan kokeville kuulijoille.
Kurssilla ehdotettiin, että aluksi kannattaisi kirjoittaa ihan kaikesta, ja siitä voisi sitten koota sattumat varsinaiseen tarinaan. Kirjoitin paljon. Suorastaan oksensin pahan ulos. Kirjoitin elämäni käännekohdista, jotka kertovat tiestäni pohjalle ja sieltä ylös, antaen muille toivoa toipumiseen. Tarinani on myös varoittava esimerkki siitä, mitä aikuisten ja ammattilaisten ei missään tapauksessa kannata tehdä kouluväkivallan uhriksi joutuneelle ihmiselle. Olin kirjoittanut lähes kaikesta täällä blogissa, mutta nyt mentiin vielä syvemmälle.
Päätin julkaista tarinan ensimmäisen version täällä blogissa. Ajattelin, että siitä olisi apua samojen asioiden kanssa kamppaileville blogin lukijoille. Halusin myös jakaa sen muille kurssilaisille luettavaksi. Tarkoitus ei ollut tehdä valmista kokemusasiantuntijan puheenvuoroa, vaikka erehdyin otsikoimaan alkuperäisen postauksen sen suuntaisesti. En kuitenkaan julkaise blogissa kokemusasiantuntijan puheenvuoroja enkä muutakaan varsinaiseen kokemusasiantuntijuuteen liittyvää materiaalia.
Kokemusasiantuntijoiden tarinoihin pitäisi suhtautua oppimiskokemuksina. Keskeinen asia tarinassani on viha. Tarinani pitäisi auttaa ihmisiä tarkastelemaan vihan juurisyitä. Perusteellinen analysointi auttaisi etsimään ratkaisuja moneen vaikeaan ongelmaan sen sijasta, että syrjäytettyjä ihmisiä vain demonisoidaan.
Koulutuksen periaatteisiin kuului, että jokainen saisi kertoa oman tarinansa ilman, että joutuu arvostelun kohteeksi. Toisin kävi. Minut yritettiin canceloida.
Tarinani suututti ja pelotti. Olin maininnut siinä sanan incel. Kipinät lensivät WhatsAppissa, mutta en kirjoittanut sinne mitään vastaukseksi. Minulla ei ollut velvollisuutta puolustaa tarinaani siellä. Minusta tuntui, että minut leimattiin yhtä pahaksi kuin eräs Andrew-niminen nettipornon tuottaja ja kamppailu-urheilija, joka on tunnettu sovinistisista somepostauksistaan, ja jota on syytetty raiskauksista ja ihmiskaupasta. En ollut edes kuullut kyseisestä henkilöstä, joten minun piti etsiä hänestä tietoja Wikipediasta.
Toinen asia, josta minut yritettiin canceloida, oli koulusurmista kertominen. Se oli pelottanut, varsinkin kun oltiin kouluympäristössä.
En minä voi vastata toisten tunteista, enkä pyydä keneltäkään anteeksi tarinastani aiheutunutta epämukavaa oloa. Kurssin valintahaastattelussa nimenomaan kysyttiin, että kestääkö pää kuulla toisten tarinoita. Tarinani on tällainen, enkä voi sille mitään. Joillakin oli vieläkin pahempia asioita kerrottavanaan, eikä kukaan hermostunut niistä.
Minuun suhtauduttiin välttelevästi. Oli silmien pyörittelyä ja selän kääntämistä. Ihan oikeasti. Mietin monta kertaa jättäväni kurssin kesken.
Jouduin puhutteluun. Opettaja ja kouluttaja halusivat kuulla näkemykseni asiasta. Minusta tuntui, että minua moitittiin tapahtuneesta. En vain ymmärtänyt, että missä olin tehnyt väärin, ja mitä he minulle oikein yrittivät sanoa. No, tilanne oli varmasti yllättävä ja hämmentävä opettajalle ja kouluttajalle. Heillä oli vain muiden kertomuksia asiasta. He eivät olleet edes lukeneet tarinaani. Puhuttiin, että tarinaani pitäisi muokata, mutta en ymmärtänyt miten. Sain keskustelun perusteella käsityksen, että poistettavaa tulisi olemaan paljon. Lopulta päädyimme tilanteeseen, jossa kouluttaja lukee tarinan, merkitsee sopimattomat kohdat punakynällä ja sen jälkeen hän ehdottaa siihen muutoksia.
Tilanne muuttui kouluttajan luettua tarinan. Hän antoi erittäin positiivista palautetta. Se tuntui hyvältä, koska olin käyttänyt lähes kaikki voimavarani tuon tekstin kirjoittamiseen. Tarinassa ei ollut mitään väärää tai poistettavaa. Se ei rönsyillyt ollenkaan enkä ollut jaaritellut turhanpäiväisyyksiä. Kouluttaja pyysi, että kirjoittaisin lisää ja avaisin enemmän suuttumusta ja pelkoa aiheuttaneita kohtia, ja sen tein. Tarina tulee jatkamaan kasvuaan sitä mukaa, kun elämä etenee. Valmiiksi se ei tule koskaan. Harmittamaan jäi asia, ettei tarinani hyväksyntää kerrottu muille kurssilaisille. Osalle jäi ehkä sellainen käsitys, että tarinassani oli jotain pahasti vialla, ja että olen vaarallinen koulusurmaa hautova ja naisia syvästi vihaava hirviö.
Cancelointiyrityksistä seurasi jotain hyvää. Kouluttajan mukaan olisin hyvin voinut esittää tarinan koko ryhmälle, mutta valitsin mennä esittämään sen Aggredin työntekijöille. Ajattelin, että ammattilaisille puhumisesta voisi olla oikeasti hyötyä apua tarvitseville. Tarinan lukeminen joukolle maallikoita olisi tuskin auttanut ketään.
Jouduin taas huomaamaan haitallisen piirteen persoonallisuudessani. Olen aivan liian sovitteleva, ja yritän liiaksi miellyttää muita. Pidin kovasti opettajasta ja kouluttajasta, enkä halunnut ajaa heitä vieläkin vaikeampaan tilanteeseen, mutta tapaus jäi vaivaamaan ja pahasti. Minua kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti, ja se tapahtui vieläpä kouluympäristössä, jossa olin vaikeasti traumatisoitunut vuosikymmeniä aiemmin. Kurssilaisilta kyllä kysyttiin kuulumisia ja fiiliksiä ennen ja jälkeen jokaista oppituntia, mutta en minä voinut julkisesti esiintyä haavoitettuna tai riidanhaastajana. Sanoin aina, että minulle kuuluu hyvää, niinkuin enimmäkseen kuuluikin. Olin juuri aloittanut uuden parisuhteen ja olin onnellinen siitä. Mutta kurssi ei ollut enää turvallinen tila tapahtuneen jälkeen. Minun olisi pitänyt vaatia turvallista tilaa itselleni!
Sain valtavasti myötätuntoa ja tukea useilta kurssilaisilta. He eivät tuominneet minua tarinani takia. He näkivät ihmisen tarinan takana. He olivat ainoa syy, miksi jatkoin kurssin loppuun asti. Valmistuin kokemusasiantuntijaksi joulukuussa 2023.
Mutta mitä olisi tapahtunut, jos minä olisin hyökännyt jonkun naisen tarinaa vastaan? Olisiko minut ja nainen otettu puhutteluun, vai olisiko minulle tullut äkkilähtö kurssilta? Ja olisiko tullut äkkilähtö järjestöstä, jonka toiveesta olin kurssille lähtenyt?
Tähän on tultu. Kun nainen huutaa apua, oli syy siihen mikä tahansa, menee koko yhteisö aivan sekaisin. Miehistä viis. Me kantasuomalaiset valkoiset heteromiehet koemme jatkuvasti syrjintää, sortoa ja empatiavajetta kaikilla elämän osa-alueilla. Yhteen asiaan me sentään kelpaamme. Me kelpaamme silpoutumaan tunnistamattomiksi sodassa. Jos emme siihen suostu, meidät häpäistään pelkureina ja heitetään vankilaan. Tai teloitetaan sotilaskarkuruudesta, riippuen johtajan sotahulluuden tasosta.
* * * * *
Pohdin incel-ilmiötä omasta näkökulmastani.
Incel-ilmiö herättää voimakkaita tunteita, ja käsitykset sen sisällöstä vaihtelevat. Kurssilla esiin tulleet käsitykset olivat äärimmäisestä laidasta. Minut määriteltiin väkisin, vaikka minulla on oikeus määritellä, mitä incel omalla kohdallani tarkoittaa. Kerroin asiasta omassa tarinassani, mutta siitä huolimatta minut leimattiin joksikin ihan muuksi.
Kuulin myös väitteen, että incel-ajattelu kääntyy usein, siis usein, väkivallaksi. No, jos asia on niin, väittäjä saisi mainita sata suomalaista inceliä, jotka ovat pahoinpidelleet naisia. Eipä taida tulla montaa mieleen. Väkivallan käsitettä pitäisi venyttää, jotta väitettä voisi pitää todenmukaisena. Silloin pelkät ajatukset pitäisi rinnastaa varsinaiseen väkivaltaan, ja se jos mikä loukkaa syvästi meitä varsinaista väkivaltaa kokeneita.
Minulle sanottiin, että väkivaltarikollisia auttava järjestö on olemassa, jos tarvitsen sitä. En tarvitse järjestön apua, vaan menen sinne asiantuntijana, jos minut sinne kutsutaan. En suunnittele joukkomurhaa, enkä tarvitse apua olemattomasta irtautumiseen.
Ulkomailla on tapahtunut joitain yksittäistapauksia. Kuuluisimmat inceleiksi määritellyt olivat Elliot Rodger ja Alek Minassian. Heidän tekonsa johtuivat kaiketi paljon suuremmasta vyyhdistä ongelmia kuin vain incel-ajattelusta. Tapauksia on varmasti tutkittu, mutta tulokset heijastavat aina tutkijoiden omia ajatuksia ja asenteita, eikä tuloksia voi millään pitää ehdottomana totuutena. Tiedän erään tutkijaksi naamioituneen aktivistin, joka pitää inceleitä väkivaltaisina. Sama harhaatikko myös näkee natseja kaikkialla. Wikipedian suomenkielinen artikkeli ”Incel” tiesi kertoa, että ”empiirisen todistusaineiston mukaan incelit ovat silti keskimäärin väkivallattomampia kuin muut ihmiset ja ylivoimainen enemmistö torjuu täysin väkivallan myös teoriassa”.
Kukaan ei ryhdy inceliksi omasta tahdostaan. Viha ei synny tyhjiössä. Incel-ilmiö on reaktio poikien ja miesten kokemaan kohteluun. Viha on normaali tunne. Vihainen puhe ei ole sama asia kuin vihapuhe. Vihainen puhe on varoventtiili, joka purkaa paineita. Viha ei ole sama asia kuin väkivalta.
Elämäntilanteeni muuttui ensimmäisen kerran jo 12 vuotta sitten, ja se on vaihdellut muutamaan kertaan, ollen nyt taas onnellinen ja vakaa. Silti määrittelen itseni yhä tasoluokitteluteorian mukaan alemman tason mieheksi (ATM) ja markkina-arvoteorian mukaan matalan markkina-arvon mieheksi. Tasoluokittelu vertaa miehen ominaisuuksia toisiin miehiin, ja markkina-arvo määrittelee sinkkumiehen mahdollisuuksia parisuhteeseen, tai parisuhteessa olevan miehen mahdollisuuksia uuteen parisuhteeseen tilanteessa, jossa nykyinen parisuhde päättyisi. Noiden lisäksi määrittelen itseni yhä inceliksi. Itseni määrittelemiseen päädyin lukemalla netistä sekalaisia kirjoituksia. Niissä mainittiin asioita, joista tunnistin itseni ja joita koin itsekin kokeneeni. Tarkemmin sanoen olen mentalcel, incel, jonka vastentahtoinen selibaatti johtui mielenterveyden ongelmista. Noita edellämainittuja enemmän koen olevani miesasia-aktivisti (MRA). Ennen kaikkea määrittelen itseni omia polkuja kulkevaksi mieheksi (MGHOW). Niistä voisi kirjoittaa kokonaisen luvun tarinaani.
Parhaat lääkkeet incel-ilmiötä vastaan ovat kunnioitus ja totuus.
Kunnioitus. Lopetetaan yksinäisten poikien ja miesten demonisointi ja halveksiminen. Suhtaudutaan inceleihin samalla kunnioituksella, miten suhtaudutaan muihinkin ihmisiin. Incelit ovat olosuhteiden uhreja, jotka tarvitsevat ymmärrystä ja hyväksyntää osakseen. Ivallinen suhtautuminen heidän ongelmilleen vain lisää kaunaa naisia ja menestyviä miehiä kohtaan. Kun incel leimataan väkivaltarikolliseksi vastoin hänen omaa käsitystä itsestään ja teoistaan, hänen käsitys yhteiskunnasta, naisista ja menestyvistä miehistä vihollisina saa lisävahvistuksen.
Totuus. Maailma on muuttunut. Vanhempamme ja isovanhempamme elivät aivan toisenlaisessa todellisuudessa. Pojat pitää punapilleröidä kertomalla totuus aiheesta ”Tytöt, pojat ja tykkääminen”. Totuus on kerrottava, vaikka se paljastaa tytöistä ja naisista ikäviä asioita, kuten pinnallisuutta ja typeryyttä. Ainakin jotkut meistä miehistä on lapsesta asti kasvatettu nostamaan naisia jalustalle ja pitämään heitä myyttisinä rakkauden jumalattarina, joita palvomalla saamme rakkautta osaksemme. Todellisuus vain on jotain ihan muuta. Kun myytit murretaan, kaunaa aiheuttavia ajatusrakennelmia ja harhaluuloja ei muodostu. Pojat ja miehet voivat olla tyytyväisiä elämäänsä ja hyväksyä itsensä ja tilanteensa (MGTOW). Ymmärrys todellisuudesta auttaa myös muodostamaan hyvän parisuhteen, jos sellainen mahdollisuus joskus eteen tulee. Incelkin rauhoittuu heti, kun parisuhde alkaa. Entinen incel, josta tuli MGHOW, on huomattavasti parempi vaihtoehto elämänkumppaniksi kuin joku komea menestyjä tai jännämies. Menestyjällä on aina varaa vaihtaa parempaan ja hän myös vaihtaa naista kun löytää paremman. Jännämies taas kohtelee naista arvaamattomasti, ja kohtelu voi olla ihan oikeasti väkivaltaista.
Olen seurannut naisasialiikettä ja miesasialiikettä jo kaksi vuosikymmentä. Miesasialiike on ollut jatkuvien hyökkäysten ja valheiden kohteena koko sen ajan. Olen nähnyt ja kokenut paljon, ja voin sanoa, että miesasialiike on ollut aina oikeassa.
* * * * *
Kirjoitin tämän tekstin uusiksi ja lisäsin pohdintani incel-ilmiöstä heinäkuussa 2025, lähes kaksi vuotta kurssin tapahtumien jälkeen. Asia vaivaa vielä ja pahasti. Luovuin parista luottamustehtävästäkin vitutuksen takia, vaikka tehtävät eivät suoraan liittyneet kurssin tapahtumiin. Mietin toistuvasti, että jäikö joillekin kurssilaisille mielikuva, että tarinassani oli jotain sopimatonta. Asia pitäisi selvittää ja oikaista. Tapaus teki ison loven arvostukseeni kokemusasiantuntijuutta kohtaan. Suosittelen työnantajia katsomaan tarkasti kenet ottaa kokemusasiantuntijan tehtäviin. Ainoa varma keino on käyttää järjestöjen ja verkostojen kokemusasiantuntijoita, koska ne valitsevat kokemusasiantuntijansa huolellisesti.
Vaikka minulla on oikeus toimia kokemusasiantuntijana, en koe itseäni sellaiseksi. Kokemusasiantuntija toimii järjestönsä edustajana, eikä voi vapaasti puhua ajatuksistaan, vaan pysyy ammattilaisten hyväksymissä raameissa. Asiantuntemukseni on erilaista. Olen tottunut julkaisemaan ajatuksiani vapaasti, vaikka ne ovat usein vastoin yleisesti hyväksyttyjä totuuksia. Asiantuntemukseni tiivistyy kahteen tekstiin, koulukiusaamisen määritelmään ja ohjeisiin koulukiusatuille. Koulukiusaaminen.fi on julkaissut ne sivustollaan.
