Julkaisin tarinani täällä blogissa, mutta poistin alkuperäisen tekstin. Tarinan julkaisusta seurasi ongelmia. Erinäisten vaiheiden jälkeen julkaisin tarinani uudelleen.
Kokemusasiantuntijana ja vertaisohjaajana toimiminen on valinnainen osa Kasvatus- ja ohjausalan ammattitutkintoa. Kokemusasiantuntija voi esimerkiksi ohjata vertaistukiryhmiä, pitää luentoja ja työskennellä yhdessä ammattihenkilöstön kanssa useissa eri tehtävissä.
Kokemusasiantuntijan tehtävissä voi tulla vastaan ihan minkälaisia tapauksia tahansa. Kaikkeen ei pysty varautumaan, mutta oman toipumisen pitää olla sillä tasolla, että asiakkaan kohtaaminen on kokemusasiantuntijuuden vaatimusten mukaista.
Oman tarinan kirjoittaminen on tärkeä osa kokemusasiantuntijaksi valmistautumista. Tarina auttaa ammattihenkilöstöä löytämään kokemusasiantuntijan vahvuudet ja heikkoudet, ja niiden pohjalta he voivat valita sopivia tehtäviä kokemusasiantuntijalle. Tarinan pohjalta voi tehdä luentoja eri tarpeisiin. Tarina voi olla myös osa omaa toipumisprosessia. Se auttaa hahmottamaan kokonaiskuvaa eletystä elämästä. Tarinassa kuuluu kipu, mutta sen tärkein tehtävä on välittää toivoa samoja asioita kokeneille tai parhaillaan kokeville kuulijoille.
Kurssilla ehdotettiin, että aluksi kannattaisi kirjoittaa ihan kaikesta, ja siitä voisi sitten koota sattumat varsinaiseen tarinaan. Kirjoitin paljon. Suorastaan oksensin pahan ulos. Kirjoitin elämäni käännekohdista, jotka kertovat tiestäni pohjalle ja sieltä ylös, antaen muille toivoa toipumiseen. Tarinani on myös varoittava esimerkki siitä, mitä aikuisten ja ammattilaisten ei missään tapauksessa kannata tehdä kouluväkivallan uhriksi joutuneelle ihmiselle. Olin kirjoittanut lähes kaikesta täällä blogissa, mutta nyt mentiin vielä syvemmälle.
Päätin julkaista tarinan ensimmäisen version täällä blogissa. Ajattelin, että siitä olisi apua samojen asioiden kanssa kamppaileville blogin lukijoille. Halusin myös jakaa sen muille kurssilaisille luettavaksi. Tarkoitus ei ollut tehdä valmista kokemusasiantuntijan puheenvuoroa, vaikka erehdyin otsikoimaan alkuperäisen postauksen sen suuntaisesti. En kuitenkaan julkaise blogissa kokemusasiantuntijan puheenvuoroja enkä muutakaan varsinaiseen kokemusasiantuntijuuteen liittyvää materiaalia.
Kokemusasiantuntijoiden tarinoihin pitäisi suhtautua oppimiskokemuksina. Keskeinen asia tarinassani on viha. Tarinani pitäisi auttaa ihmisiä tarkastelemaan vihan juurisyitä. Perusteellinen analysointi auttaisi etsimään ratkaisuja moneen vaikeaan ongelmaan sen sijasta, että syrjäytettyjä ihmisiä vain demonisoidaan.
Koulutuksen periaatteisiin kuului, että jokainen saisi kertoa oman tarinansa ilman, että joutuu arvostelun kohteeksi. Toisin kävi. Minut yritettiin canceloida.
Tarinani suututti ja pelotti. Olin maininnut siinä sanan incel. Kipinät lensivät WhatsAppissa, mutta en kirjoittanut sinne mitään vastaukseksi. Minulla ei ollut velvollisuutta puolustaa tarinaani siellä. Minusta tuntui, että minut leimattiin yhtä pahaksi kuin eräs ulkomaalainen kamppailu-urheilija, joka on tunnettu sovinistisista somepostauksistaan, ja jota on syytetty raiskauksista ja ihmiskaupasta. En ollut edes kuullut kyseisestä urheilijasta, joten minun piti etsiä hänestä tietoja Wikipediasta. Lisäksi Wikipedian suomenkielinen artikkeli ”Incel” tiesi, että ”empiirisen todistusaineiston mukaan incelit ovat silti keskimäärin väkivallattomampia kuin muut ihmiset ja ylivoimainen enemmistö torjuu täysin väkivallan myös teoriassa”.
Toinen asia, josta minut yritettiin canceloida, oli koulusurmista kertominen. Se oli pelottanut, varsinkin kun oltiin kouluympäristössä.
En minä voi vastata toisten tunteista, enkä pyydä keneltäkään anteeksi tarinastani aiheutunutta epämukavaa oloa. Kurssin valintahaastattelussa nimenomaan kysyttiin, että kestääkö pää kuulla toisten tarinoita. Tarinani on tällainen, enkä voi sille mitään. Joillakin oli vieläkin pahempia asioita kerrottavanaan, eikä kukaan hermostunut niistä.
Jouduin puhutteluun. Opettaja ja kouluttaja halusivat kuulla näkemykseni asiasta. Minusta tuntui, että minua moitittiin tapahtuneesta. En vain ymmärtänyt, että missä olin tehnyt väärin, ja mitä he minulle oikein yrittivät sanoa. No, tilanne oli varmasti yllättävä ja hämmentävä opettajalle ja kouluttajalle. Heillä oli vain muiden kertomuksia asiasta. He eivät olleet edes lukeneet tarinaani. Puhuttiin, että tarinaani pitäisi muokata, mutta en ymmärtänyt miten. Poistettavaa tulisi varmasti olemaan paljon. Lopulta päädyimme tilanteeseen, jossa kouluttaja lupasi lukea tarinan, ja sen jälkeen hän ehdottaisi siihen muutoksia.
Tilanne muuttui kouluttajan luettua tarinan. Hän antoi erittäin positiivista palautetta. Se tuntui hyvältä, koska olin käyttänyt lähes kaikki voimavarani tuon tekstin kirjoittamiseen. Tarinassa ei ollut mitään väärää tai poistettavaa. Se ei rönsyillyt ollenkaan enkä ollut jaaritellut turhanpäiväisyyksiä. Kouluttaja pyysi, että kirjoittaisin lisää ja avaisin enemmän suuttumusta ja pelkoa aiheuttaneita kohtia, ja sen tein. Tarina tulee jatkamaan kasvuaan sitä mukaa, kun elämä etenee. Valmiiksi se ei tule koskaan. Harmittamaan jäi asia, ettei tarinani hyväksyntää kerrottu muille kurssilaisille. Osalle jäi ehkä sellainen käsitys, että tarinassani oli jotain pahasti vialla, ja että olen vaarallinen koulusurmaa hautova ja naisia syvästi vihaava hirviö.
Cancelointiyrityksistä seurasi jotain hyvää. Kouluttajan mukaan olisin hyvin voinut esittää tarinan koko ryhmälle, mutta valitsin mennä esittämään sen Aggredin työntekijöille. Ajattelin, että ammattilaisille puhumisesta voisi olla oikeasti hyötyä apua tarvitseville. Tarinan lukeminen joukolle maallikoita olisi tuskin auttanut ketään.
Jouduin taas huomaamaan haitallisen piirteen persoonallisuudessani. Olen aivan liian sovitteleva, ja yritän liiaksi miellyttää muita. Pidin kovasti opettajasta ja kouluttajasta, enkä halunnut ajaa heitä vieläkin vaikeampaan tilanteeseen. Mutta tapaus jäi vaivaamaan. Minua kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti, ja se tapahtui vieläpä kouluympäristössä, jossa olin vaikeasti traumatisoitunut vuosikymmeniä aiemmin. Kurssi ei ollut enää turvallinen tila tapahtuneen jälkeen. Minun olisi pitänyt vaatia turvallista tilaa itselleni!
Mietin monta kertaa, että jätänkö kurssin kesken. Kaikesta huolimatta päätin viedä aloittamani asian loppuun asti. Valmistuin kokemusasiantuntijaksi joulukuussa 2023.
