"Lapsia pitää muistuttaa, että jos sinua lyödään ja lyöt takaisin, olet yhtä syyllinen kuin se, joka löi ensin."
Näin sanoi eräs asianajaja. Lausahduksella on varmasti ollut ylevä kristillinen sanoma. Valitettavasti sinänsä kaunis väkivallattomuuden ihanne kääntyy ”lasten maailmassa” irvikuvakseen. Sanoma on selvä: Heikomman pitää alistua vahvemman mielivaltaan.
Voimme kokeilla asianajajan näkemyksen toimivuutta ja seurauksia kuvitteellisen esimerkin avulla:
Hiekkalaatikolla on kaksi aikuista ja kaksi lasta; Alfa lapsensa Pikku-Alfan kanssa ja Beeta lapsensa Pikku-Beetan kanssa. Alfa on opettanut lapsensa pitämään puoliaan. Beeta on opettanut lapselleen, että väkivalta on aina väärin.
Pikku-Alfa leikkii oman hiekkalapionsa, ämpärinsä ja leluautonsa kanssa. Pikku-Beeta leikkii oman hiekkalapionsa, ämpärinsä ja leluautonsa kanssa.
Pikku-Alfa haluaa Pikku-Beetan lapion itselleen. Hän menee Pikku-Beetan luokse, uhkailee Pikku-Beetaa turpiinvetämisellä, vie lapion ja menee jatkamaan leikkejänsä. Pikku-Beeta alkaa itkeä. Alfa huomaa tilanteen, mutta ei puutu lapsensa käytökseen. Beeta lohduttaa itkevää lastaan.
Pikku-Alfa haluaa Pikku-Beetan ämpärin itselleen. Hän menee Pikku-Beetan luokse, heittää hiekkaa Pikku-Beetan kasvoille, vie ämpärin ja menee jatkamaan leikkejänsä. Pikku-Beeta alkaa itkeä. Alfa huomaa tilanteen, mutta ei puutu lapsensa käytökseen. Beeta pyyhkii hiekan pois ja lohduttaa itkevää lastaan.
Pikku-Alfa haluaa Pikku-Beetan auton itselleen. Hän hakee ison kiven pihatien reunalta, menee Pikku-Beetan luokse, lyö kivellä Pikku-Beetaa päähän, vie auton ja menee jatkamaan leikkejänsä. Pikku-Beeta menee hetkeksi tajuttomaksi. Tajuihinsa tultuaan hän alkaa itkeä. Päähän tulleesta haavasta vuotaa verta. Alfa huomaa tilanteen, mutta ei puutu lapsensa käytökseen. Beeta tyrehdyttää verenvuotoa nenäliinalla ja lohduttaa itkevää lastaan.
Asianajajan näkemys uhrin yhtäläisestä syyllisyydestä on pöyristyttävä. Aikuisilla on suuria vaikeuksia ymmärtää, että
kiusaamisessa ei koskaan ole kyse tasavertaisten toverien riitelystä, vaan väkivaltaisesta hyökkäyksestä yleensä täysin puolustuskyvytöntä uhria kohtaan. Tarinan Pikku-Alfa syyllistyi laittomaan uhkaukseen, pahoinpitelyyn, törkeään pahoinpitelyyn, ryöstöön ja törkeään ryöstöön. Pikku-Beetalla olisi ollut täysi oikeus puolustautua hyökkäyksiltä kaikilla mahdollisilla keinoilla. Tarinan hiekkalaatikolla, aivan kuten todellisessa maailmassa, lasten välillä vallitsee täysi anarkia. Pikku-Alfa jatkaa hyökkäyksiä kunnes joku pistää vastaan.
Tarinan suurimmat syylliset ovat vanhemmat. Vastuu omasta lapsesta kuuluu vanhemmille. Alfa on kasvattanut lapsestaan antisosiaalisen hulttion, eikä hän estä lapsensa rikollista käyttäytymistä. Hän antaa lapsensa riehua vapaasti, vaikka hän selvästi näkee mitä on tapahtumassa. Ja vaikka Alfa ei tietäisi lapsensa tekemisistä, on hän joka tapauksessa vastuussa lapsestaan. Beeta on myös syyllinen. Hän on soveltanut omaa väkivallattomuuden ihannettaan lapseensa, tehden hänestä heikon ja puolustuskyvyttömän. Beetan pitäisi suojella lastaan pahalta, mutta hän tyytyy vain lohduttamaan lastaan ja hoitamaan vammoja, kun paha on jo tapahtunut. Hän on viimekädessä yksin vastuussa lapsensa hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.
Vastuu kuuluu aikuisille. Lapsi on väärässä paikassa, jos lapsi joutuu alttiiksi fyysiselle tai henkiselle väkivallalle tai väkivallan uhalle. Lapsi ei saa joutua tilanteeseen, jossa hän joutuu itse kantamaan vastuun turvallisuudestaan.
Lapsen ei kuulu alistua tai lyödä takaisin. Ennaltaehkäisy on tärkeintä. Jos aikuinen ei muuten pysty suojelemaan lastaan, on lapsi pidettävä poissa hiekkalaatikolta.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
