lauantai 19. helmikuuta 2011

Vanhojenpäivän nöyryytys

Eilen oli paska päivä. Vanhojenpäivä. Joka helvetin tuutista kuulutettiin kuinka taas juhlitaan. Teiniprinsessojen pöyhkeilyn katsominen repii arpeutuneet haavat auki joka vuosi.

Turkulainen Kastun yläaste ja lukio oli hyvämaineinen oppilaitos 90-luvun alussa. Koulun perinteisiin kuului koulukiusaamisen hiljaisen hyväksynnän lisäksi penkkaripäivän ja vanhojenpäivän simputus. Silloin lukiolaisilla oli vanhan perinteen mukainen oikeus simputtaa yläastelaisia. Muina aikoina kiusaamiseen ei puututtu kuin muodollisilla eleillä, mutta kahtena päivänä kiusaamiselle oli opettajien antama siunaus.

Ysiluokalla tähän aikaan vuodesta tilanne oli jo kärjistynyt äärimmilleen. Vuosi oli 1992. Parin kuukauden kuluttua minulla alkoi neljä vuotta kestänyt seikkailu mielenterveyspotilaana julkisessa terveydenhuollossa. Sain lomaa penkkaripäiväksi, joka oli tunnettu rajusta simputuksesta yläastelaisia kohtaan, mutta vanhojenpäivänä oli pakko mennä kouluun. Tiesin sen olevan huono idea, mutta kouluun oli pakko mennä. Poissaolo olisi ollut luvaton, ja kiltti kympin poika ei koskaan lintsannut.

Vanhat kiersivät luokissa nöyryyttämässä yläasteen oppilaita. Ulkopuolisen silmin se saattaisi näyttää viattomalta hauskanpidolta. Vanhat tonkivat reppuja, pudottelivat tavaroita lattialle ja pakottivat nostamaan ne ylös, käskivät seisomaan, istumaan, hyppimään, ja erityisesti puhuivat herjaavasti, eli sitä samaa mitä olin kokenut kolmannelta luokalta alkaen. Se oli kiusaamista opettajan hyväksynnällä, opettajan silmien edessä, kesken oppitunnin, ja se tunti sattui olemaan pakkoruotsia.

Vanhojen hauskanpito kohdistui vain harvoihin oppilaihin parikymmenhenkisessä luokassa. Jäin parin teiniprinsessan silmätikuksi naisopettajan seuratessa hymyillen vierestä. Julkinen nöyryytys olisi pitänyt ottaa huumorilla. Hermostuin, kun pari teiniprinsessaa vaati minulta nöyryyttäviä tekoja koko luokan edessä. Ruotsinopettaja oli tyrmistynyt reaktiostani. Hänen mielestä hauskanpitoon oli pakko osallistua, koska oma vuoroni nöyryyttää nuorempia tulisi lukion toisella luokalla. Jouduin koulukuraattorin puhutteluun. Tapauksesta tuli isompi juttu, jossa olin ainoana syyllinen.

Tunnen varmasti loppuelämäni syvää inhoa tanssiaisia, pöyhkeitä juhlapukuja ja tanssijoiden ylimielistä käytöstä kohtaan.

Asiassa oli jotain hyvääkin. Olisi ollut vastenmielinen kokemus joutua itse osallistujaksi tanssiaisiin. ATM ei olisi löytänyt vapaaehtoista tanssiparia. Siihen olisi määrätty joku vastentahtoinen nirppanokka. Olisin varmasti kauhulla odottanut tapahtumaa. Pelännyt, että sekoaisin askelissa ja tekisin itsestäni enemmän naurunalaisen kuin jo olin.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

tiistai 15. helmikuuta 2011

VANKEUTTA KOULUKIUSATULLE !

Tiistai 15. helmikuuta 2011

Hyvä ja ahkera oppilas joutui piinattuna sairaseläkkeelle

Oikeustalon ikkunoita rikki kivittänyt protestoi koulukiusaamista vastaan

Turun Sanomat
SEPPO SUDENNIEMI

Varsinais-Suomen oikeustalon ikkunoita protestina joulukuussa 2009 Turussa rikkonut 36-vuotias turkulaismies tuomittiin maanantaina Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa neljän kuukauden ja kymmenen päivän vankeusrangaistukseen tavallisesta ja törkeästä vahingonteosta.

Tuomio on ensikertalaiselle ehdollinen ja koeaika jatkuu ensi vuoden loppuun.

Vahingonkorvauskysymys ei ollut esillä. Kahden eri viraston ikkunoiden rikkomisista kertyi yli 22000 euron lasku.

Mies rikkoi joulukuun alun yönä Puutarhakatu 14:ssa kaupungin opetuspalvelukeskuksesta kuusi ikkunaa kiviä heittämällä. Korjattavaa kertyi 1530 euron edestä. Mies meni sen jälkeen oikeustalolle Sairashuoneenkatu 2:een ja paiskasi isoilla pihakivillä rikki kuusi lämpölasi-ikkunaa ja pääsisäänkäynnin pyöröoven ikkunat. Erikoislaseista koitui 20650 euron lasku.

Vastaajan puolustus pyysi käräjäoikeutta ottamaan rangaistusta alentavana seikkana huomioon vastaajan heikon terveydentilan ja muut henkilökohtaiset olot ja näin tapahtuikin.

Turkulaismies kertoi suivaantuneensa silloisen Turun käräjäoikeuden joulukuussa 2009 antamasta tuomiosta, koska oli itse joutunut peruskoulussa pitkäaikaisen ja kovan koulukiusaamisen kohteeksi. Hän uskoi puolustavansa koulukiusattujen oikeuksia.

Koulukiusaamisen seurauksena hänen terveydentilansa huononi niin, ettei hän päässyt irti kohtaamistaan epäoikeudenmukaisuuksista eikä pystynyt sijoittumaan työelämään. Lääkärinlausunnon mukaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevalla miehellä on kiusaamisten seurauksena vaikea-asteinen monimuotoinen persoonallisuushäiriö ja kroonistunut masennus.

-Hän oli hyvä ja ahkera oppilas, älyllisesti erittäin terävä, mutta joutui hyvin pienikokoisena ja kilttinä eräiden koulukiusaajien riepottamaksi. Sitä jatkui pitkän aikaa ja rajusti eri tavoin ja se jätti ikävät jäljet, joista hän on yrittänyt päästä pois, kertoi vastaajaa edustanut asianajaja.

Koulun jälkeen vastaaja oli aina reagoinut voimakkaasti ja tunneperäisesti koulukiusaamisia koskeviin uutisiin ja Turun käräjäoikeuden 11. joulukuuta antama tuomio Cygnaeuksen koulun kiusaamisjutussa sai hänet kuohuksiin.

Tuomiossa käräjäoikeus hylkäsi kahta opettajaa, rehtoria ja koulutoimenjohtajaa vastaan esitetyt syytteet virkavelvollisuuden rikkomisesta ja katsoi näiden puuttuneen ilmitulleeseen koulukiusaamistapaukseen sen minkä pystyivät. Cygnaeuksen jutussa seitsemänvuotiaasta lähtien kuusi vuotta raskaasti kiusattu poika haki aikuisena kärsimyskorvausta.

Nyt kivityksistä tuomittu vastaaja ei liittynyt mitenkään Cygnaeuksen kouluun, mutta piinaavat muistot omista kokemuksista ajoivat häntä protestiin. Seuraavana yönä hän rikkoi ikkunat.

-Erään hänen sukulaisensa lapsi oli menossa juuri Cygnaeukseen koulua käymään. Hän otti sen raskaasti ja tunsi suurta ahdistusta ja tuskaa pelätessään, että myös tämä lapsi joutuisi samanlaisen voimakkaan ja pitkäaikaisen kiusaamisen kohteeksi kuin mitä hän oli joutunut kouluaikanaan.

[Kuva ja kuvateksti, uutinen vain lehdessä] Koulukiusatun miehen isku kohdistui joulukuussa 2009 Turun oikeustalon pääsisäänkäyntiin. Pihan nupulakiviä heittämällä hän rikkoi pyöröoven ikkunat, sivulla olleita ikkunoita ja takana näkyviä suurikokoisia ruutuja.

Kertokaa minulle, koska minä en ymmärrä, miksi muutaman ikkunan rikkominen on vakavampaa kuin pienen lapsen julma ja systemaattinen kiduttaminen, joka jatkui yli vuosikymmenen ja josta aiheutui yhden elämän lähes täydellinen tuhoutuminen. Rahasta ei voi olla kyse, koska työkyvyttömän elättäminen maksaa yhteiskunnalle noin miljoona euroa. Silti miljoonavahingot aiheuttaneita ei rangaistu edes tunnilla jälki-istuntoa.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

torstai 10. helmikuuta 2011

Poliisi vainoaa kiusattuja II

Julkaisin aiemmin kiusaaminen.fi -sivustolla olleen referaatin Samuli Saarisen tapauksesta. Ylen Silminnäkijä on tehnyt Samulista uuden ohjelman: Kouluampujaksi leimattu. Sen voi käydä katsomassa Yle Areenasta, mutta valitettavasti vain rajoitetun ajan.

Ohjelmassa oli muutama erityisen huomion arvoinen seikka. Pitkäniemen sairaalassa lääkäri oli huolestunut Samulin omasta hyvinvoinnista. ”Sensijaan herää voimakas huoli siitä, että tämä syntynyt tilanne on potilaalle suuri henkilökohtainen trauma pitkäaikaisen kiusaamisen lisäksi.” Samulin mukaan tämä lääkäri oli ensimmäinen, joka yritti auttaa eikä pelkästään syyttänyt. Minulla on samanlaisia kokemuksia. Koulussa ja psykiatrisessa hoidossa vain syytettiin. Ensimmäinen ammattiauttaja, joka yritti oikeasti auttaa minua, oli yksityisen lääkäriaseman psykiatri, joka kirjaimellisesti pelasti minut julkisesta laitoshoidosta neljän helvetillisen vuoden jälkeen.

Ohjelman ehkä merkittävin huomio tuli Pitkäniemen lääkäriltä:
Se, joka pitäisi lähettää tutkittavaksi, ei ole se henkilö, vaan se koko joukko joka siinä alkaa reagoida.
Samuli Saarinen on osoittanut todellista rohkeutta lähtiessään julkisuuteen. Hän voi hyvillä mielin ajaa rekkaa ja unohtaa kaiken kokemansa, ja me voimme unohtaa hänet, koska hän on päässyt elämässä eteenpäin ? Hän on siis selviytynyt ? Toivon, että Samuli jatkaa taistelua kiusattujen oikeuksien puolesta, eikä vain katoa unholaan, kun ohjelman katseluaika Yle Areenassa loppuu.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

tiistai 8. helmikuuta 2011

Nuorena eläkkeelle

Kilpailu kiristyy ja vaatimukset kovenevat niin opiskelussa ja työelämässä kuin myös ihmissuhteissa. Tässä on yksi seurauksista:
Joka päivä viisi alle 30-vuotiasta henkilöä siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyiden takia. Tämä tarkoittaa noin 1800:aa nuorta tai nuorta aikuista vuosittain.
Luvuissa on vain osa totuudesta. Niistä puuttuvat tilastoista siivotut sairauspäivärahan, työmarkkinatuen, toimeentulotuen ja turhien koulutusten ja työllistämistoimenpiteiden välillä pompoteltavat työkyvyttömät. Kyykytettävien määrää voi vain arvailla.

Uutisesta löytyy yksi avainsana: Ennaltaehkäisy. Tie hyvinvointiin lähtee tässäkin asiassa ennaltaehkäisystä. Eri asia on, mitä sanalla tarkoitetaan. Uutisesta voi päätellä, että se on tapahtuneiden vaurioiden korjaamista: ”On erittäin tärkeä saada apua ennen kuin ongelmat pahenevat.” ja ”Ongelmista selviytymiseen lapsi tai nuori tarvitsee ennen kaikkea vanhempien tai muiden aikuisten tukea ja ohjausta.” Se ei ole ennaltaehkäisyä. On eri asia nostaa jäihin pudonnut kuivalle maalle, kuin jo alkujaan estää häntä joutumasta heikoille jäille.

Nuorena eläkkeelle joutuminen tarkoittaa köyhyyttä. Työeläkettä ei ehtinyt kertymään, joten toimeentuloksi jää pelkkä kansaneläke. Eläkkeen määrä voi aluksi tuntua isolta opintotukea saaneelle nuorelle, mutta eläkkeen kanssa joutuu sinnittelemään koko loppuelämän. Opintotuki, vaikka onkin riittämättömän pieni, on kuitenkin pelkkä välivaihe matkalla työelämään ja parempaan toimeentuloon. Kansaneläkettä on viime vuosina nostettu parilla isommalla korotuksella. Nyt takuueläke nostaa sitä melkein satasella, mutta sekään ei riitä nostamaan kansaneläkettä kuopasta, jossa se on ollut jo parikymmentä vuotta. Köyhyyden voi välttää eräällä helpolla keinolla: olemalla nainen, joka onnistuu hankkimaan itselleen miehen elättäjäksi. Köyhyys ei ole sama asia kuin syrjäytyminen, mutta mielenterveysongelmista kärsivällä miehellä on suuri riski syrjäytyä.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

torstai 3. helmikuuta 2011

Sairas yhteiskunta

Jani Kuusela: Terveet eivät sopeudu sairaaseen yhteiskuntaan
Myös koulussa minua syyllistettiin siitä, etten lähtenyt mukaan armottomaan kilpailuun. Nyky-yhteiskunnassa lapsen tulee näet jo varhain oppia, ettei hän selviä elämästä ilman armotonta kilpailua. Kanssaihminen on sinulle kilpakumppani. Taistelu numeroista, opiskelupaikoista ja työpaikoista on kovaa. Myös kyynärpäätaktiikka on täysin hyväksyttävää. On opittava näkemään ne ihmiset, joista voi hyötyä, ja toisaalta hylättävä ne, joista hyötyä ei ole. Koululaiset opetetaan siihen, että auktoriteetin nuoleskelu on palkittavaa. Toisaalta auktoriteetin vastustaminen on rangaistavaa. Näin lapsia valmistellaan nyky-yhteiskunnan jäseniksi.

Se, joka ei sopeudu tähän hullunmyllyyn, on psykiatrien mielestä lääkityksen tarpeessa. Minusta sopeutumattomuus on ennemminkin merkki terveydestä kuin sairaudesta. Koska yhteiskuntamme on ilmeisen sairas, terveimmät yksilöt alkavat oireilla ensimmäisenä. Mielestäni yhteiskuntaan kohdistuva angsti on merkki yksilön terveydestä. Enemmän siis tulisi olla huolestunut heistä, jotka eivät oireile kuin heistä, jotka oireilevat.
 Teksti todellakin herättää ajatuksia yhteiskunnan tilasta.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !