tiistai 30. syyskuuta 2014

Koulu kiusatuille


Feeniks-koulun perustaja Ylen haastattelussa:

– Suomalaisessa koulussa lapsille opetetaan, että heidän ei tarvitse ottaa vastuuta mistään. Sisällöt ja opetusmenetelmät ovat vanhentuneita; sellaisia, millä ei ole juurikaan tekemistä nuorten oman elämän kanssa. Oppilaat ovat kuin robotteja, jotka suorittavat koulua tunnista toiseen.

Bulimiaoppiminen. Ahmitaan pää täyteen nippelitietoa ja oksennetaan se koepaperille. Pää tyhjenee, ja sitten sama suoritetaan uudelleen.

Suomalaisen peruskoulun tärkeimpänä tehtävänä on toimia lasten pysäköintilaitoksena aikuisten työpäivän aikana. Sen lisäksi aivopesu vaatii aikaa. Siksi lapsia kaiketi pidetään laitoksessa yhdeksän vuotta.

– Meillä oli oppilas, joka suoritti osan kasiluokasta ja koko ysiluokan kahdessa kuukaudessa.

Ajankohtainen kakkonen kysyi lähetyksessään 23.9.2014, tarvitsevatko koulukiusatut oman koulun. Jutussa haastateltiin Feeniks-koulun perustajaa Marko Koskista ja koulukiusattujen koulua suunnittelevaa Markku Tikkaa. Ohjelman voi katsoa Yle Areenasta rajoitetun ajan. Juttu alkaa kohdasta 32:30 ja Tikan haastattelu kohdasta 36:33. Miehet puhuvat täyttä asiaa.

Toivotaan, että Tikka saa koulunsa perustettua. Se antaisi kouluväkivallan uhreille uuden mahdollisuuden helvetistä poispääsyyn.

Ohjesivun ensimmäinen ohje, ”Älä mene kouluun”, saa kannattajia. Markku Tikka vaatii lasten ottamista pois väkivaltaisesta ympäristöstä. Samaa esitti psykiatri Juha Lehti aiemmin kesällä.

Jutussa toimittaja käytti heikko-sanaa puhuessaan kouluväkivallan uhreista. En pidä kyseisen sanan käytöstä tuossa yhteydessä. Minun on pitänyt jo useamman vuoden ajan kirjoittaa aiheesta, ja ehkä kirjoitan siitä vielä joskus.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nuorempien lasten kohdalla koulu toimii kyllä pysäköintilaitoksena, mutta yli 12-vuotiaan saa virallisestikin jättää kotiin yksin jos hän on siihen riittävän kypsä. Eli yläasteelle ei olisi mikään pakko mennä fyysisesti paikalle, mutta jos sitä nuorempi ei voi tai halua mennä kouluun pitäisi hänelle järjestää jokin muu valvonta. Ainakin lainkirjaimen mukaan.

Koskinen tuntuu peilaavan aika vahvasti omia traumojaan noihin yleistyksiin peruskoulusta. Suurin osa oppilaista ei kuitenkaan tunne mitään ylitsepääsemätöntä tuskaa ja ahdistusta melko akateemisesta oppimisympäristöstä. Toki etenkin ala-asteella vapaammasta otteesta olisi todellakin hyötyä. Tällä hetkellä numeroarvostelukaan ei ole käytössä ennen viidettä luokkaa joten ainakin minun on vaikea nähdä mitä hyötyä tiukan akateemisesta aineisto-opiskelu-kuulustelu junttamisesta siinä vaiheessa edes on. Etenkin kun asiakokonaisuudet ovat pieniä eikä vaatimustasokaan pilviin kurkota.

Täysin en kuitenkaan haluaisi akateemista opiskelumetodia paletista poistaa, sillä joillekin se sopii ja jos sitä ei missään näe niin vastaavasti nämä akateemiset oppijat jäisivät sitten samaan paitsioon missä käytännönläheisemmät oppijat tällä hetkellä ovat.

Enemmän vaihtoehtoja suorittamiselle kuitenkin pitäisi saada jotta peruskoulu palvelisi alkuperäistä tarkoitustaan koko kansan yleissivistävänä pohjakoulutuksena, jokainen peruskoulupudokas on liikaa. Siksi ihan Koskisen tai Tikan taustamotivaatioista ja agendasta riippumatta kannatan heidän ajatuksiaan. Uskon että kaverit ovat sen verran fiksuja että eivät kampita lapsia omaan nokkeluuteensa sillä että antavan valinnanmahdollisuuden mennä niin pitkälle ettei niihin 'epäkiinnostaviin' aiheisiin päin tarvitse katsoakaan. Monesti kun sen epäkiinnostavuuden takana on aikamoinen lasti ennakkoluuloja jotka eivät asiaa välttelemällä ainakaan vähene.

Anonyymi kirjoitti...

Yltiöpositiivisuudella paetaan tuskaa kouluväkivallasta ja sen kielteisistä seurauksista edelleen ajankohtaisena ilmiönä. Vaikka joku olisi henkilökohtaisesti kokenut kiusaamisesta seuranneen jotakin hyvää, hänellä ei ole oikeutta yleistää kokemuksiaan koskemaan toisia, ehkä hyvinkin vaikeasti vammautuneita uhreja. Kouluväkivalta sinällään ei edistä kenenkään kasvua. Vaikutukset riippuvat suuresta määrästä eri tekijöitä, myös itse väkivallan luonteesta, eivätkä ole kokonaisuutena kenenkään hallittavissa. Jos lopputulos on omasta mielestä hyvä, kiitollisuus siitä kannattaa suunnata jollekin muulle taholle kuin kiusaajille.